J:n ensimmäisen joulun kunniaksi aloitimme joulupotrettiperinteen. Kotona itselaukaisimella kuvan ottaminen oli tuhoon tuomittu idea jo alusta lähtien, eikä kahden koiran ja yhden vauvan kanssa kuvasta tullut lainkaan sellainen, kun aluksi ajattelin. Hyvä niin, sillä ehkä tämä kuva kuvastaakin meitä paremmin kuin sellainen virallinen pönötyskuva.
Ennen parin päivän somelomaa haluan kiittää juuri sinua. Kiitos, kun olet siellä. Kiitos, kun vierailet blogissani, luet juttujani ja tykkäät kuvistani Instassa. Kiitos viesteistä, kannustuksesta ja myötäelosta.
Tämä vuosi on ollut blogilleni murrosaikaa, ja onhan elämässämme tapahtunut muutenkin paljon. Koen päässeeni sisältöni kanssa seuraavalle tasolle, ja kiitos siitä kuuluu pelkästään teille lukijoille. Ilman teitä ei olisi tätä blogia, kyllähän te sen tiedätte.
Rauhallista ja ihanaa joulua teille kaikille ja jaksamista heille, joista pyhät tuntuvat syystä tai toisesta haikeilta. <3