• Info
  • sisustus
  • DIY
  • reseptit

Pinossa

sisustusblogi

Matto- ja unipäivityksiä

14/03/2019

PINOSSA_IMG_7710

Tarkoituksenani oli kertoa teille olohuoneen mattojumpasta ja sen myötä tästä kevyemmästä (jo hävinneestä ilmeestä), mutta olen liian fiiliksissäni parista viime yöstä pysyäkseni sisustusaiheessa. Meillä ollaan nimittäin nukuttu!

Sunnuntaina jouduin haikeana toteamaan, ettei Mini J mahdu enää nukkumaan äitiyspakkauksen laatikossa sänkymme vieressä. Poika kasvaa pituutta hurjaa vauhtia, ja öisin levottomat nyrkit kopsuivat vasten laatikon seiniä herättäen hänet. Pääkin ehti jättää jo pienet rasvajäljet laatikon päätyyn. Pinnasänky ei meidän makkariimme mahdu, joten itku kurkussa ja järkyttävää huono äiti -fiilistä kokien peittelin pojan sunnuntai-iltana omaan sänkyyn omaan huoneeseensa (jonka ovi on metrin päässä omastamme).

PINOSSA_IMG_7715

Ensimmäinen yö omassa huoneessa meni täysin reisille. J ei rauhoittunut nukkumaan kunnolla, ja lopulta aamuyöstä luovutin, ja siirsin kitisevän pikkutyypin takaisin huoneeseemme. Maanantai-iltana käynnistettiin uusi yritys, ja herätessäni pojan nälkäiseen ääntelyyn ensimmäisen kerran vasta kolmelta, piti minun oikeasti hieraista silmiäni – kahden tai kolmen tunnin välein syövä poika oli nukkunut kuusi tuntia putkeen omassa huoneessaan!

PINOSSA_IMG_7705

Oli kerrassaan hämmentävä tunne herätä aurinkoiseen tiistaiaamuun lähes virkeänä. Siitä huolimatta aikainen neuvola-aika piti huolen siitä, etten ehtinyt kotona hörpätä kupillista kahvia. Neuvolan jälkeen suuntasin Jumboon, jossa päätinkin juhlistaa hyvin nukuttua yötä yli kuuden euron hintaisella aamukahvilla. Ajaessani kotiin tuplaespresson virittämillä aivoillani, pilviseksi muuttunut taivas näytti edelleen yhtä aurinkoiselta kuin herätessänikin.

Ja niin saapui seuraava yö. Itsevarmana uudesta onnistumisesta peittelin pojan jälleen nukkumaan, mutta edellisen yön tapahtumat, tai oikeastaan niiden puute, oli muisto vain. Yö heräiltiin ihan normaalin rytmin mukaisesti. Ajattelin megaunien jääneen yksittäiseksi vahingoksi, mutta mitä vielä, tähän aamuun herättiin jälleen yhden syötön taktiikalla! Tähän oikeasti voisi tottua.

PINOSSA_IMG_7717

Jottei nämä kuvat jäisi ihan kuvituksen tasolle, niin mainittakoon niistä sen verran, että kotikriisin seurauksena testasin olohuoneeseen uutta ilmettä pienemmillä matoilla. Oma silmäni ei tottunut pieniin mattoihin, joten parin päivän päästä levitin punaisen maton takaisin paikoilleen.

Filed in: äitiys, koti, kuulumisia, lapset, olohuone, perhe, sisustus • by Essi • 2 Comments

Juhlatunnelmia eiliseltä

10/03/2019

Ristiaiset_IMG_7945

Ihanaa, nyt voin huokaista helpotuksesta! Pojan ristiäisiä juhlittiin eilen ja kuten arvata saattoi, kaikki siihen liittyvä panikoiminen ja stressaaminen oli täysin turhaa. Päivänsankari sinnitteli hereillä lähes koko päivän ja katseli kiinnostuneena pappia kesken juhlallisuuksien papan vanhassa kastemekossa. Edes känkkäränkkä ei ehtinyt vierailemaan meillä ennen kuin vasta illalla.

Ristiaiset_IMG_7880

Ristiaiset_IMG_7991

Aamuyöstä heräsin kahden aikaan, enkä sen jälkeen saanut nukutuksi kuin kevyttä koiranunta – säännöllisesti havahduin panikoimaan kakun romahtamista, ruuan loppumista tai milloin mitäkin (oikeasti jännitin kakun puolesta niin kovasti, että lähes itkin sen takia. Kanavoin kaiketi kaiken väsymyksen ja stressin juuri siihen). Päivän päätteeksi istahdettuani kotisohvalle havahduinkin siihen, etten varmaan koskaan ollut tuntenut itseäni yhtä väsyneeksi. Nyt päällimmäisenä tunteena on helpotus siitä, että seuraavat juhlat täytyy järjestää vasta 10 kuukauden päästä.

Mikähän siinä on, että kaikkia juhlia pitää niin kovasti stressata, vaikka ihan tutulle ja anteeksiantavalle porukalle niitä aina järjestää?

Ristiaiset_IMG_8169

Ristiaiset_IMG_8052

Ristiäisten tarjoilut olivat minulle viimeiseen asti se suurin stressinaihe. Oikeasti viisasta olisi ollut tilata kaikki valmiina, mutta 50 hengen tarjottavissa säästimme pitkän pennin tekemällä lähes kaiken itse. Tietenkin kakku tuli periaatteessa maksamaan maltaita, koska jouduin sitä varten tilaamaan ”vähän” uusia keittiövermeitä… Mutta kuten sanottu, synttärikakut tulevat tulevaisuudessa olemaan todella hienoja!

Kakun lisäksi tarjolla oli kakkutikkareita, juustokakkua mansikkamelballa, marenkeja, keksejä, tuulihattuja, kahta suolaista piirakkaa, cocktailpiirakoita ja munavoita. Keksit ja tuulihatut ostin kaupasta ja äiti auttoi toisen suolaisen piirakan kanssa, muuten onnistuin järkevällä suunnittelulla leipomaan kaiken itse. Suunnittelu oli tässä todellakin avainasemassa – kakunkin teon jaoin esimerkiksi neljälle päivälle.

Ristiaiset_IMG_8098

Kiitoskortin kanssa päästin itseni helpolla, ja fyysisen muiston sijasta sukulaisille ja ystäville lähti WhatsAppissa matkaan tänään otettu valokuva, jossa poika poseeraa saamiensa korttien kanssa.

Ristiaiset_kiitoskortti_IMG_8303

PS. Instan tarinoissa pojan nimi vilahtikin, mutta blogin puolella teimme päätöksen puhua pojasta vain nimen alkukirjaimella J:llä.

Filed in: äitiys, fiilistely, kuulumisia, lapset, perhe • by Essi • 3 Comments

Ristiäiset vai nimiäiset?

19/02/2019

PINOSSA_IMG_7490

Pitkän pohdinnan jälkeen päätimme järjestää pojalle kastejuhlan. Päätös ei kuitenkaan ollut kahdelle kirkosta eronneelle helppo, mutta lopulta perinteet (ja isomummun sydänkohtauksen vältteleminen) voittivat ajatukset tekopyhyydestä.

PINOSSA_IMG_7494

Avomies erosi kirkosta muistaakseni 2010 ja minä muutaman vuoden sen jälkeen. Lähes koko raskauden ajan olimme varmoja, että järjestäisimme nimiäiset, vaikka leikillämme lupasimme äidilleni pitää kastejuhlan sillä ehdolla, ettemme kuulisi valituksia tulemattomista kirkkohäistä.

Koska en vuosiin ole ollut enää seurankunnan jäsen, pidin ajatusta pojan kastamisesta tekopyhänä. Ensinnäkin kastejuhla ei kirkon oikean perinteen mukaan ole nimenantojuhla. Kastetilaisuudessa lapsi liitetään seurakunnan jäseneksi, mutta nimen antaminen ja julkistaminen on kätevästi liitetty juhlan yhteyteen.

PINOSSA_IMG_7488

Uskon harjoittaminen on lapsuudessani jäänyt kerran vuodessa joulukirkon varaan, mutta silti meille on vuosien saatossa tullut oma perhepappi. Hän on aikoinaan vihkinyt vanhempani ja tätini, ja tämän jälkeen vielä kastanut minut ja serkkuni. Tästä syystä äitini toivoi kovasti, että saisimme saman papin kastamaan vielä pojankin. Mielestäni perinteen kannalta ajatus oli kaunis, ja otettuani jo eläköityneeseen Ulla-pappiin yhteyttä, lupasi hän tulla kastamaan poikamme. Hän myös kertoi vielä muistavansa minun kastetilaisuuteni, joka oli mielestäni aika hienoa.

Tähän väliin muuten hieman tilastotietoa: Vuonna 2017 enää 67,3 % syntyneistä lapsista kastettiin. Määrä vähenee pari prosenttiyksikköä joka vuosi, joten tällä tahdilla viimeinen lapsi kastetaan Suomessa 2056.

PINOSSA_IMG_7492

Perinteiden lisäksi myös pojan koulunkäynti ja tuleva kaveripiiri vaikuttivat siihen, miksi halusimme lopulta kastaa pojan. Itselleni on jäänyt todella hauskat muistot ripariajoista, joten halusimme antaa myös omalle lapsellemme mahdollisuuden sen käymiseen – ja onhan viikon päätteeksi järjestettävä rippijuhla oiva tilaisuus aloittaa säästöjen tai astiaston kerryttäminen 😉 . Ajattelimme myös, että koulunkäynti ”täällä maalla” olisi helpompaa, kun suurin osa luokasta kuitenkin käy samalla uskonnontunnilla. Ajatus saattaa olla hieman hölmö ja pitkälle viety, mutta se kuitenkin kuului miksi ristiäiset -listan plussasarakkeeseen.

PINOSSA_IMG_7493

Nimiäisten puolesta puhui se, että mielestäni on tekopyhää liittyä takasin kirkkoon vain lapsen kastetta varten. Monihan kuitenkin tekee näin, ja lopulta itsekin nielin ylpeyteni ja liityin takaisin kirkkoon. Perinteet siis voittivat oman mielipiteeni tällä kertaa. Ja olihan isomummu silmin nähden helpottunut saatuaan kutsun kastejuhlaan.

Pojan kastejuhlaa vietetään maaliskuun alussa, ja järjestelyt juhlaan liittyen ovat jo kovaa vauhtia käynnissä. Kutsut on lähetetty, kukat tilattu ja tarjottavat päätetty. Enää pitäisi vain löytää suvun vanha kastemekko pojalle ja juhliin sopiva mekko myös äidille.

Filed in: äitiys, kuulumisia, lapset, mielipide, perhe, puheenaihe • by Essi • 4 Comments

  • « Previous Page
  • 1
  • …
  • 16
  • 17
  • 18
  • 19
  • 20
  • …
  • 22
  • Next Page »

Essi

Pinossa-blogissa sisustetaan lapsi- ja koiraperheen kotia rennolla otteella. Inspiraatiota kotiin saan niin vintagesta kuin skandinaavisesta muotoilustakin. Kierrätys, vastuullisuus ja lapsiperheen arki ovat sisustamisen ohella – tai sen näkökulmasta – blogini kantavia teemoja.

Tervetuloa mukaan!
  • Facebook
  • Instagram
  • Pinterest

Viimeisimmät artikkelit

  • Tyttöjen reissu Barcelonaan
  • Uudet linssit vanhoihin kehyksiin helposti kotoa käsin
  • Minecraft-synttärit ja teemaan sopivat tarjottavat
  • Tilinpäätös 2024
  • Vuosi tässä kodissa ja onnistuneet sisustuspäätökset

Kategoriat

Arkistot

Copyright © 2025 · Theme by Blog Pixie

Copyright © 2025 · Pinossa ·