Ensimmäisen äitienpäiväni kunniaksi ajattelin jakaa taas oivalluksia, joita olen neljän kuukauden aikana tehnyt äitiydestä ja vauva-arjesta. Ensimmäisen listan löydät täältä.
Odotettavasti J ei vielä tänä vuonna ilahduttanut minua itse tehdyllä kortilla, mutta ilmeisesti pieni vinkkini edellisestä postauksesta meni perille, sillä sain nukkua aamulla hieman pidempään. Äitien juhlaa juhlimme tänään perinteisissä merkeissä vanhempieni luona grillaten. Ritilällä väriä ottaa muun muassa jerk-kana, parsa, täytetyt herkkusienet ja grilliperunat. Grilliherkkujen kylkeen laitoin heti aamusta marinoitumaan appelsiini-fenkolisalaatin. Nam!
Oivalluksia vauva-arjesta ja äitiydestä:
Nyt ymmärrän, miksi joku saattaa kirjoittaa Googlen hakukenttään ”kuinka saada kuivunut sose pois kattopaneelista”. Lapseni ei todellakaan pidä parsakaalista.
Luulin, ettei oma hygieniatasoni voi enää laskea – kyllä se muuten voi. Eräskin aamu heräsin siihen, että pojan vaippa oli sängyssämme päässyt vuotamaan vähän (poika usein köllöttelee välissämme tunnin tai kaksi). Päivän aikana tietenkin unohdin koko asian, ja illalla raahautuessani väsyneenä makuuhuoneeseen en millään enää jaksanut vaihtaa lakanaa. Perustelin vaihtamatta jättämisen itselleni sillä, että vaippa oli vuotanut vain vähän ja keskelle sänkyä miehittämättömälle alueelle.
Sanonnan ”sleep like a baby” on keksinyt mies.
En tiennyt, että (yksin) kaupassa käyminen voisi olla näin ihanaa…
… Samoin en tiennyt sitäkään, että mikäli vauva on kaupassa mukana, on hän vapaata riistaa muiden ihasteluille. Alanko minäkin joskus ihastella kopassa nukkuvaa vierasta vauvaa? Ja jos alan, alkaako se vasta sitten, kun muistot oman lapsen vauvavuodesta ovat kultaantuneet moneen otteeseen? Ja älkää nyt käsittäkö väärin, oma nukkuva lapsi on todellakin autuas näky.
Lähes jokaisen vauvan oikun ja uuden käyttäytymisen voi selittää jollain vaiheella. 1. tiheän imun kausi, 2. tiheän imun kausi, hulinat, hampaiden tulo… Mitä näitä nyt on. Itse kuitenkin yritän vältellä tuota ajatusta, sillä lapsen ensimmäisen vuoden pitäminen pelkkänä vaiheena vaiheen perään tuntuu aika pahalta.
Saatan ”unohtua” lauantaiaamuna vartiksi vessaan selaamaan puhelinta. Kerran jos toisenkin avomies on huudellut oven läpi olenko vielä tajuissani. Samasta syystä varmaankin hurahdin curly girl metodiin, koska sen mukaan hiusten pesuun pitää käyttää vähintään viisi minuuttia.
Ennen pidin kaikkia vauvoja samannäköisinä – kuinka väärässä olinkaan! Minusta on ihana katsella Facebookin vauvaryhmissä muiden saman ikäisten lasten kuvia. Jokainen on niin persoonallinen ja suloinen omalla tavallaan.
Ja lopuksi: Joka päivä arvostan omaa äitiäni aina vain enemmän. Hyvää äitienpäivää!
Seuraathan blogiani nyt myös Facebookissa?