mielipide Archives

Millainen on värikäs sisustus ja mitä se oikeastaan edes tarkoittaa?

18/02/2022

Julkaisin Facebookin Värikäs koti -ryhmässä kuvan keittiöstämme. Kuvan alle sain muutaman kommentin, jotka kehuivat keittiötä kauniiksi, mutta eivät värikkääksi. Omasta mielestäni vaalea murrettu vihreä on väri, joten aloin pohtia, mitä värikäs oikeastaan edes on ja kuinka erilaiset näkemykset meillä on värikkäästä sisustuksesta.

Kysyin asiaa samaisessa Facebook-ryhmässä ja Instagram Storyissani. Avasin keskustelulla sellaisen erittäin positiivisen Pandoran lippaan, ja sain paljon näkemyksiä tätä tekstiä varten. Kiitos siis kaikille kommentoijille! Usein sisustuksesta puhuttaessa keskustelu ajautuu helposti väärille raiteille (mielenkiintoinen ilmiö sekin), mutta keskustelua käytiin myös Facebookin puolella hyvässä hengessä. Pidetään se, ja kunnioitetaan eriäviä näkemyksiä aiheen tiimoilta.

Väri vai sävy?

Aloitetaan ensin siitä, mitä värit ovat: Suurin osa meistä ajattelee värien olevan päävärejä ja niiden sekoittamisesta saatuja välivärejä. Sävy taas kuvaa värin sijaintia liukuvalla spektrillä. Sävyn lisäksi värin ominaisuuksia ovat kirkkaus ja kylläisyys. Musta, valkoinen ja harmaa eivät väriopin mukaan ole värejä. Puhekielessä sekä sisustuksessa väri ja sävy menevät sujuvasti sekaisin tarkoittaen samaa asiaa.

Entä mitä tarkoittaa värikäs? Sivistyssanakirjan mukaan värikäs on:

Monivärinen, kirjava
kirkkaanvärinen
Esimerkiksi: Kukkien värikäs loisto. Värikkäät papukaijat. Lapin värikäs ruska.

Aika lavea tulkinta, sillä siinä missä ruska voi olla hyvinkin yksiväristä, voi kirjava olla myös kahden murretun sävyn yhdistelmä. Kirkkaanvärinen on toisaalta hyvin selkeä, sillä mielestäni viitataan perusväreihin, joihin on sekoitettu muita päävärejä, valkoista tai mustaa mahdollisimman vähän.

Jos lähdetään siitä ajatuksesta, että värit tarkoittavat puhtaita päävärejä, on värikäs sisustus silloin kirjaimellisesti yhdistelmä pää- ja välivärejä. Yhden saamani kuvailun mukaan värikäs koti onkin ”sekoitus useampaa väriä.” Jos tämä on värikkään kodin mittari, onko kokonaan esimerkiksi keltaisen eri sävyillä sisustettu huone värikäs? Silloinhan huoneessa vain yhtä väriä, eikä värikkään mittari täyty.

Tämä on saivartelua, sillä varmasti jokainen meistä sanoisi kanarian-, sitruunan- ja rypsinkeltaisen huoneen olevan värikäs, vaikka kyseessä onkin yhden värin eri sävyjä. Mutta entä jos huone on täynnä hiekan eri sävyjä? Silloin värikkyys alkaakin jakaa mielipiteitä, vaikka väriopin mukaan beige on punaista ja sinistä sisältävä vaaleankeltainen. Koska olen hyvä saivartelussa, teen sitä vielä vähän lisää: Jos edellisen esimerkin mukaan myös sävyt lasketaan mukaan väreiksi, onko tamminen keittiö värikkäämpi kuin vaaleanpunaiseksi maalattu? Ei varmaankaan, mutta kuka on oikea tuomari päättämään, kuinka paljon pääväriin saa sekoittaa muita päävärejä, mustaa tai valkoista.

Edelliset esimerkit ovat vahvaa liioittelua, mutta ne tekevät tämän tekstin pointin selväksi: Värikäs sisustus ei ole fakta, vaan se tarkoittaa meille jokaiselle hieman eri asiaa. Jollekin värikäs on kaikki muu paitsi kokomusta ja -valkoinen. Toiselle myös puunsävyt ovat värejä. Kolmas hyväksyy värikkääksi kodin, jossa on käytetty vain kirkkaita päävärejä.

Yksi seuraajistani muotoili vastauksena kysymykseeni värikkäästä kodista: ”Värikäs koti on täynnä kirkkaita värejä, mutta eihän murretuilla sävyillä sisustettu koti ole väritön”. Niinpä. Onko se sitten sävykäs? (keksin termin ihan itse, saa käyttää 😉) Toisaalta suurin osa seuraajistani olivat IG Storiesin puolella sitä mieltä, että murretuilla väripaleteilla voi sisustaa värikkäästi, mutta tällöinkin olisi hyvä, jos murrettuja sävyjä olisi ainakin kahdesta pääväristä.

Värikäs sisustus ei ole tyylilaji

Eräs kommentoi meidän kotikuvia Facebook-julkaisussa näin: ”Aloituskuvan kodissa on paljon värejä. Koti on tyylikäs ja harmoninen, sen takia tässä ryhmässä ehkä värittömäksi haukuttu”. Kysyessäni värikkyyden määritelmästä esiin nostettiin usein kuultu kuvailu siitä, kuinka värikäs on räiskyvä, persoonallinen ja rempseä, ei niin justiinsa tai kuinka värikäs sisustus ei kulje trendien perässä. Erään kommentoijan mukaan esimerkiksi hillityt sisustusesineet eivät kuulu värikkääseen tyyliin, vaikka toisaalta itse olen sitä mieltä, että muotokieleltään eleetön maljakko voi silti olla värikäs ja värikkääseen kotiin sopiva (esim. Marimekon Urna).

Minimalistisen skandinaavisen tyylin maassa persoonallinen on kieltämättä hyvä synonyymi värikkäälle, mutta itse haluaisin irti ajatuksesta, että värikäs olisi automaattisesti jotenkin levoton tai mauton. Värikäs sisustus voi olla harkittu, huoliteltu ja trendikäs. Käyttäisin tässä esimerkkinä Lorénan kotia, joka on hieno esimerkki trendien ja värien yhdistämisestä. Värikkyys ei ole maku- tai tyylikysymys, vaikka onhan keskiluokkaisen tyylikkyyden määritelmä huomattavasti helpompi toteuttaa karsitulla väripaletilla.

Eräs kommentoi Facebookissa, kuinka värikkyyden määritelmässä olisi hyvä pohtia myös sitä, mitä arvoja värikkyyteen halutaan liittää suoraan tai epäsuorasti. Värikkyys voi olla arvo, jolla pyritään erottautumaan muista tai korostamaan omaa riippumattomuuttaan trendeistä (disclaimer: on tietenkin oikeasti tärkeintä, että itse viihtyy kotonaan, oli syy väripalettiin mikä hyvänsä). Värikkyydellä voidaan korostaa omaa luovaa luonnetta tai oman tiensä kulkija -asennetta. Värikkyys voidaan kokea myös aidommaksi verrattuna vaaleisiin ”kylmiin designkoteihin”.

Tämä on mielenkiintoinen näkökulma, mutta ihan yhtä lailla voidaan pohtia, mitä olettamuksia värittömämpään sisustukseen liitetään tai mitä hillityn väripaletin sisustajat haluavat kertoa luonteestaan – jos yhtään mitään. Toisille neutraali väripaletti on vain keino itseään rauhoittavan ympäristön luomiseen, jossa luovan mielen on helpompi palautua.

Mitä värikkyys on minulle?

Jokainen kokee värikkyyden omalla tavallaan, ja joskus sisustuksen värikkyys voi olla täysin kontekstista, aikakaudesta tai yhdestä elementistä kiinni. Valkoisten ”blogikotien” kultakaudella muutama värikäs tekstiili saattoi riittää muuttamaan kodin värikkääksi, mutta nyt sama ei mene enää läpi. Nyt värikkäältä vaaditaan enemmän, vaikka yhtä mieltä emme olekaan siitä, mitä värikäs lopulta on.

Itse koen oman kotimme värikkääksi, sillä sisustuksessa lasken väreiksi myös murretut sävyt – sillä ehdolla, että niitä löytyy murrettuna useammasta pääväristä. Värikäs koti -Facebook-julkaisuni mukaan noin puolet ihmisistä piti taas meidän kotia värittömänä. Mutta värien kokeminen onkin hyvin subjektiivista. Esimerkiksi meidän keittiön ovet ovat joidenkin mielestä harmaat. Ne eivät muutu heidän silmissään vihreiksi, vaikka minä kuinka muuta väittäisin.

Värikkyyden määritelmä on minulle hankalaa kirjoittaa ylös edes jotenkin yksinkertaisesti. Edellä kuvailtu keltainen huone on minulle värikäs, beige huone ei ole. Pelkästään puu ei riitä minulle väriksi, mutta yhdistettynä toiseen väriin se kelpaakin. Värikkäässä kodissa voi olla valkoiset seinät ja lattiat, jos koriste-esineet ja huonekalut sisältävät paljon kirkkaita päävärejä tai pääväriä. Kai minä jokaisen sisustuskuvan kohdalla päätän erikseen, onko tämä nyt minulle värikäs vai ei.

Viisaalla karsimisella helpompi arki

17/06/2021

Viimeisen parin vuoden aikana keskeinen teemani arjen pyörittämisestä on ollut karsiminen. Tällä en tarkoita minimalismia tai kaikesta luopumista, vaan olen pyrkinyt helpottamaan elämääni tekemällä valintoja tai hankintoja, jotka aidosti helpottavat elämääni.

Meillä on taapero ja kolme koiraa, eli metatyötä ja ihan oikeita kotitöitä riittää. Ajattelenkin elämää helpottavan karsimisen henkisen ja fyysisen työn vähentämisenä niissä kohdin, kun se on mahdollista.

Pian äidiksi tulemisen jälkeen tein itselleni suuren päätöksen ja kompromissin, ja päätin luopua punaisesta hiusväristä. Rakastin ja rakastan edelleen tuota väriä, ja kaiholla katselen vanhoja kuviani tuolta ajalta. Se vaan oli niin hieno. Ja samalla valtavan työläs ylläpitää. Siinä missä punaista väriä piti huoltaa kuukausittain, nyt raidoilla piristetyn luonnollisen hiusvärini kanssa voin venyttää kampaajakäyntien väliä kuukausiksi.

Toinen ulkonäköön liittyvä, aika tuore, päätös oli vaihtaa hormonikierukka e-pillereihin. Kierukan laittamisen jälkeen ihoni alkoi oireilla, enkä saanut näppylöitä kuriin millään. Toivon, että e-pillereihin siirtyminen helpottaa iho-oireitani, jolloin minun ei enää tarvitse stressata finneistä ja niiden huonontamasta itsetunnosta. Vaikka siis lisäsin aamuiselle tehtävälistalleni pienen asian, toivon sen helpottavan elämääni henkiseltä kannalta.

Ylläpitosiivousta helpottamaan hankimme robotti-imurin noin vuosi sitten. Robotti käy meillä muutaman kerran viikossa, ja se on kyllä kätevä. Edelleen saattaa kulua pitkäkin aika, etten itse imuroi ollenkaan. Nyt tosin koirilla on karvanlähtöaika, joten sohva menee parissa päivässä jo aika karsean näköiseksi. Sen puolesta perinteinen imuri on kaivettava esille säännöllisemmin, mutta silti helpottaa, kun arkisin joku muu hoitaa suurimmat pölypallot ja hiekkakasat pois lattioilta.

J:n ollessa pieni, hankimme lähes kaikki vaatteet käytettyinä. Tämä sopi ekologiseen ajatusmaailmaani – varsinkin, kun vauvojen vaatteet ehtivät yleensä olla käytössä vain pienen hetken. Lisäksi säästimme näin satoja euroja. Koronan takia vähensin kirppareilla kiertelyä, ja se johti siihen, että aloimme ostaa vaatteet uutena. Nyt kirppareilla voisi taas käydä, mutta koen helpommaksi ostaa vaatteet edelleen uutena tilaamalla ne netistä.

Tämä päätös ei ole täysin linjassa vastuullisen ajatusmallini kanssa, mutta annoin itselleni luvan joustaa hieman ajansäästön nimissä (älkää edes ehdottako tähän vaihtoehdoksi facekirppareita, niissä minulla palaa hermo heti). Meille pieneksi jääneet vaatteet laitan kuitenkin aina kiertoon toiselle käyttäjälle.

Eeva Kolu kuvaa osuvasti Hiljainen tehtävälista -postauksessaan sitä, kuinka jokainen tavara vaatii meiltä jotakin. Se on totta. Ja se syö energiaa. Omalla kohdallani tämä konkretisoitui, kun katselin lähes vuoden eteisen peilikaapissa roikkuvaa takkia, jonka vetoketju piti korjata (koirat vähän maistelivat sitä). Vuoden ajan ajattelin lähes päivittäin ”koskakohan tuollekin projektille löytyisi aikaa” tai ”äh, taaskaan en saanut aikaiseksi korjata tuota”. Helkkari, eihän siinä ollut mitään järkeä. Heitin takin pois ja kappas – kaapista huutelu loppui siihen ja elämä keveni taas hiukkasen.

Samasta tekstistä inspiroituneena kävin läpi (jälleen) kriittisesti vaatekaappini sisällön. Laitoin kiertoon kaikki vaatteet, joita pitäisi käyttää edes joskus tai joihin voisin mahtua ehkä, jos laihduttaisin pari kiloa. Jätin kaappiin vain ne vaatteet, joissa viihdyn tai joita tarvitsen. Edelleen kaapissa on ehkä liikaa vaatetta, mutta jokaisella karsintakierroksella olen vähän viisaampi sen suhteen, mitä vaatteilta kaipaan ja mitä vaatekaappini saattaisi tarvita.

Ironista kyllä, en ole noudattanut karsimisen ideologiaa kaikilla elämän osa-alueilla, ja se on nyt vähän kostautunut. Kesäkauden treenaan koirien kanssa agilitya kahtena iltana viikossa yksien viikkotreenien sijaan. Se tarkoittaa sitä, että kahtena iltana viikossa en käytännössä katsoen ehdi tehdä kotona mitään. Treenit rytmittävät myös päivällisiä niin, että pyrin valmistamaan treeni-illaksi ruoan ennakkoon tai tarjoamaan nopeita (puoli)eineksiä. Tämä lisää tietenkin ruokailuun liittyvää ajatus- ja metatyötä. Tästä viisastuneena päätin talvikauden treenata kouluttajan kanssa vain kerran viikossa.

Lopuksi täytyy mainita, että Homevialauran Kaunis järjestys -podi on toiminut fiksussa karsimisessa itselleni suurena inspiraationlähteenä. Vahva suositus! Laura osaa muutenkin elämän järjestämisen ja karsimisen tavalla, jota itse voin vain ihailla.

PS. Ekstravinkkinä helpompaan arkeen voin kertoa, että jos rankan päivän jälkeen uhmaileva taapero tuntuu vähän raskaalta, hurautan illaksi vanhemmilleni. Pokkana ulkoistan lastenhoidon ja yleensä lapsen uhmailukin unohtuu siinä samalla. Muista aina valita taistelusi. 😉

Olettakaamme, että kaikki käy hyvin

26/02/2021

”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”
– Presidentti Mauno Koivisto

Tarkoitukseni oli kirjoittaa jostain ihan muusta, mutta seurattuani uutisia ja keskusteluja somessa, on minun pakko purkaa tuntojani digitaaliselle paperille. Kirjoittaminen on minulle terapiamuoto, ja usein kirjoittamalla minun on helpompi jäsennellä ajatuksiani. Silloin saan sanotuksi asioita, jotka puhuessa jäisivät ajatuksenjuoksun jalkoihin (koska ajatukseni laukkaa aina askelen edellä suutani).

Pardon my French, mutta kyllähän tämä nyt vituttaa. Kaikki, siis kaikki, on nyt jostain kulmasta katsottuna äärimmäisen epäreilua. Tuntuu, että puolet suomalaisista on matkannut Leville viettämään kivaa lomaviikkoa, ja samaan aikaan hallitus ilmoittaa sulkevansa ravintolat. Me peruimme häät ja kökötämme kotona, ja samaan aikaan toiset suunnittelevat juhlamenuta ja juovat minttukaakaota vuokramökissä. On epäreilua, että muutama ala on kärsinyt jo vuoden selvästi enemmän kuin muut. Miksi toiset saavat olla töissä? Ja miksi tuntuu, ettei niitä muita kiinnosta yhtään se, miten raskasta tämä on meille muille? Entä miten Lapin yrittäjät selviävät, kun turistit tuovat ostovoimansa takaisin etelään?

Korona on kohdellut meitä epätasa-arvoisesti, mutta nyt ei ole aika jakautua kahtia. Kahtiajako ei nimittäin ainakaan edistä mahdollisuuksiamme päihittää pandemia enää edes siedettävällä aikataululla. Ainakin itse kaipaan nyt positiivista ja tsemppaavaa ilmapiiriä enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Usein puhutaan vaikuttajan etuoikeuksista ja vastuusta. On totta, me ”vaikuttajat” (inhoan termiä edelleen) olemme päässeet asemaan, jossa meille tarjotaan hotelliöitä ja ilmaisia tuotteita. Se on sitä etuoikeutta, joskin omalla työllä saavutettua sellaista. Mutta nyt on mielestäni myös aika kantaa vastuuta ja toimia esimerkkinä.

Onhan sekin tavallaan epäreilua sysätä vastuuta vaikuttajien niskoille, mutta postaamalla reissu- tai bilekuvia, ei ainakaan paranneta yleistä tunnelmaa. Helposti se synnyttää reaktion ”no jos toikin, niin miksi en minäkin” – ja kas, lumipallo on valmis. Tietenkin silti tämä sama velvollisuus käyttäytyä vastuullisesti koskee meitä kaikkia vaikuttajien toimista riippumatta.

Kukaan meistä ei ole täydellinen, ja kaikki ovat varmasti jo tässä vaiheessa hiukan venyttäneet rajoja varovaisuuden suhteen. Se ei ole suotavaa, mutta täysin ymmärrettävää se on. Ei meistä kukaan enää jaksa.

Ymmärrän, että suhtautuminen koronaan vaihtelee yksilötasolla paljon jo senkin mukaan, kuinka läheltä pandemia on liipannut omaa elämää. Osalla meistä elämä jatkuu lähes kuten ennenkin, mutta toiset meistä ovat kokeneet suuria menetyksiä. Nyt pitäisi ajatella niitä, joilta pandemia on vienyt työn, läheisen tai jopa mielenterveyden. Tai terveydenhuollon ammattilaisia, joiden vastuulla vakavampien tapausten hoito on.

Olen viime aikoina ajatellut paljon alussa ollut lainausta. Siihen tiivistyy ehkä nyt se ainoa tehtävissä oleva asia. Jaksetaan hiihtää vielä pari mäkeä, ja kannustetaan väsähtäneitä matkakumppaneita. Kukaan meistä ei tiedä, montako kilometriä latua on vielä jäljellä, mutta joskus senkin on loputtava.