sisustusblogi
– Mentäiskö ensi keväänä yhdessä reissuun?
– Olis ihanaa, käviskö Nizza?
– Kävis!
Suunnilleen näillä sanoilla päätimme kahden ystäväni kanssa lähteä lomalle Nizzaan, ja jo seuraavana päivänä lentojen varausvahvistus kilahti sähköposteihimme. Vallan tehokasta toimintaa, vaikka itse sanonkin. 😄
Read moreKaupallinen yhteistyö HögFORM-tapahtuma
Olen pariin otteeseen kertonut teille Karkkilan äärimmäisen viehättävästä ruukkialueesta (postaukset täällä ja täällä), joka on lyhyen ajan sisällä kehittynyt hurjasti. Ala-Emalista Högforsin vanhalta emalointilaitokselta ja sen läheisyydestä löytyy jo viinibaari, leffateatteri, ravintola, hotelli, sauna, maalausmahdollisuus sekä ihania putiikkeja – ja nyt siellä järjestettiin taiteen, kirjallisuuden ja designin myyntitapahtuma HögFORM.
HögFORM järjestettiin ensimmäistä kertaa 12.–13.11.2022. Kaksipäiväinen myyntitapahtuma kokosi yhteen lähes 60 myyjää. Tapahtuman 1 500 kävijää saivat tehdä parempia ja vastuullisempia joululahjaostoksia mm. keramiikka- ja lasitaiteilijoiden, pienkustantamoiden, kuvataiteilijoiden, korusuunnittelijoiden ja muiden käsityöläisten myyntipöydistä.
Itselleni mukaan tarttui Punainen pastilli -keramiikkakorvakorut, Elena Kiannun juliste olohuoneen tauluseinälle ja Missä Vallu? -kirja. (Btw, todistin uskomatonta mielenlujuutta, kun en ostanut jokaista ihastelemaani keramiikkatyötä.)
Tapahtuman aikana HögFORM-lavalla kuultiin mielenkiintoisia keskusteluja muun muassa kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta, taiteesta sekä elämästä ylipäätään. Mieleeni jäi rockmuusikon ja kuvataiteilijan Herra Ylpön lausahdus siitä, kuinka elämässä tulisi aina pyrkiä estetiikkaan: jos voit valita kauniin ja ruman esineen väliltä, valitse kaunis. Tämän jälkeen Herra Ylppö kertoi omalla hymyillyttävän rempseällä tyylillään tarinan design-dosetin etsimisestä, löytämisestä ja ylpeästi omistamisesta.
Toinen kiinnostava keskustelu oli Mika Lättin ja Ritva Hellstenin elämäkertakirjallisuuteen nojaava pohdinta siitä, kuinka kirjailijan pitää osata avata itsensä kirjoitusprosessia varten. Jos ei pysty olemaan rehellinen, kannattaako silloin edes kirjoittaa? Syvällä minussa edelleen elää haave kirjoittaa vielä joskus ihan oikea romaani, joten keskustelun seuraaminen oli inspiroivaa.
Myös taiteesta sai inspiroitua heittäytymällä itse taiteilijaksi Taidetilan walk in -akryylimaalauksessa. (Tänne voi tulla esim. työ- tai kaveriporukalla maalaamaan, kannattaa kurkata sivut.) Lapsena harrastin paljon kuvataiteita, ja taidekerhon kautta moni tekniikka tuli tutuksi. Viimeisimmän akryyliteoksen maalasin ehkä vuonna 2012. Aluksi kirkkaan valkoisena huutava maalausalusta tuntui imevän minusta kaiken luovuuden, mutta jo muutaman minuutin jälkeen heittäydyin prosessiini täysillä. En millään olisi malttanut lopettaa maalaamista – varsinkaan siinä vaiheessa, kun löysin glitter-maalipurkin. Hurjan hauskaa! Vilauksen syntyneestä maalauksesta näette täältä.
Vuodenajasta riippumatta Karkkilan ruukkialue sykähdyttää aina. Konepajahalli, jossa HögFORM järjestettiin, on tapahtumapaikkana mieletön. Korkea katto, tiili, punaiset seinät ja teräspalkit sekä karu betoni muodostavat visuaalisesti kutkuttavan tilan, josta ei kontrastia ja mielenkiintoa lisääviä kauneusvirheitä puutu. Avara tila myös hävitti ihmismäärän sopivasti, joten kiertely oli miellyttävää. Nämä postauksen kuvat nappasin heti tapahtuman alettua, jolloin kävijöitä oli vielä vähemmän.
HögFORM järjestetään uudelleen myös vuonna 2023, ja tämän ensimmäisen tapahtuman perusteella suosittelen lämpimästi siellä käymistä tai visiittiä Karkkilassa ylipäätään. Ainakin itse koen oloni siellä aina tervetulleeksi ja rentoutuneeksi.
Majoitus saatu, Haltia Lake Lodge
Viime perjantaina pääsin nauttimaan omasta laatuajasta hotellin rapsakoihin lakanoihin. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun olin hotellissa yksin, joten senkin puolesta odotin kokemusta innolla. Lisäksi kesäloman viimeiset päivät kahden uhmaisen lapsen kanssa saivat jo kieltämättä kaipaamaan yksinoloa ja pientä irtiottoa omien ajatusten kanssa.
Yövyin Espoon Nuuksiossa, johon vuosi sitten avattiin kestävän matkailun Haltia Lake Lodge – sieltä löytyy myös glamping-telttoja, jotka tällä kertaa olivat kaikki harmillisesti varattuja. Haltia Lake Lodge on luontoystävällisyyden lisäksi koiraystävällinen kohde, joten mukaani staycationia viettämään otin 2/3 koiraa. Kirjautuessani sisään koirat huomioitiin omilla pyyhkeillä, vesikupeilla ja herkuilla.
Haltia Lake Lodgen huonet on sisustettu tyylikkäästi ja skandinaavisen yksinkertaisesti luonnonmateriaaleja ja kotimaisia tuotteita hyödyntäen. Kaikissa huoneissa, myös teltoissa, on ilmastointi. Tumman kylpyhuoneen hyvällä tavalla luolamaisesta tunnelmasta pidin, ja maltillisen valaistuksen kanssa suihkukokemus oli mukavan rentouttava. Valaistus huoneessa muutenkin oli aika hämärä ja epäsuoraa valoa hyödyntävä. Tuntui, että siinä suunnittelija on ajatellut unenlaadun maksimoimista. Nukuin hyvin, eli ehkä siinä onkin jotain perää.
Suunnitelmani oli tulopäivänä käydä vaeltamassa pitkä lenkki Nuuksion upeissa maisemissa, mutta perjantaille osui hurjan helteinen päivä. Aivan hotellin kulmalta lähtee 2 km:n pituinen Maahisenkierros, jonka puolessa välissä on UPEA näköalatasanne (tämän postauksen ensimmäinen kuva). Päätin käydä kiertämässä sen ja yhdistää lenkkiin vähän toista hotellin lähellä kulkevaa reittiä hotellin henkilökunnan suosituksesta.
Maahisenkierroksen varrella on lapsille puuhaa mm. kiipeilyradan muodossa, ja vähän jo lupailinkin viedä J:n sinne päiväretkelle. Lenkin päätin Pitkäjärven rannalle, josta koirille löytyi helposti hyvä uimapaikka varsinaisen uimarannan vierestä.
Kävelyn jälkeen ruokin koirat ja kävin pikaisesti suihkussa, jonka jälkeen menin hotellin kotoisaan loungeen. Forest Lounge & Barissa on tarjolla mm. Kyrön tuotteita ja baarimenu, josta voi tilata erilaisia leipiä, uuniperunoita ja tapaksia. Viereisen Luontokeskus Haltian ravintola oli vierailuni aikana harmillisesti suljettu, joten söin baarimenusta illalliseksi uuniperunan lohitäytteellä. Ruoka oli hyvää, mutta kaipasin baarimenuhun jotain makeaa jälkkärin virkaa toimittamaan.
Ruoan jälkeen jäin istuskelemaan terassille drinkistä, kirjasta ja auringonlaskusta nauttien. Olin ainoa yksin istuva, ja seurueiden keskellä syödessä yksinäisyys tuntui korostuvan. Tuskin kukaan muu siihen kiinnitti huomiota, mutta itsekseni pohdin, että olisipa ollut edes fyysinen kirja mukana. Siitä olisi saanut henkistä tukea enemmän kuin puhelimesta.
Yksinäisyyden kokeminen ravintolassa on kaiketi ihan luonnollista, sillä meihin on sisäänrakennettuna kulttuuri, jossa ravintoloista nautitaan aina yhdessä. Toisaalta solo dining -ilmiön on ennustettu kasvavan jo useamman vuoden, mutta ainakaan omassa kuplassani se ei ole vielä näkynyt. Ehkä siinä missä koiranpentuja opetetaan olemaan yksin pieniä pätkiä kerrallaan, pitäisi itseään opettaa illallistamaan yksin ilman kirjan, läppärin tai puhelimen tuomaa turvaverkkoa.
Kokemukseni Haltia Lake Lodgessa oli onnistunut ja ennen kaikkea rentouttava, mutta rehellisesti odotin nauttivani yksin olemisesta enemmän. Oma aika poissa kotoa tuli tarpeeseen – jokasen pitäisi harrastaa sitä joskus – mutta huomasin vähän joka välissä ajattelevani, että olisipa mies mukana. Varsinkin aamulla olisi ollut ihanaa nauttia yhdessä aamukahvia sängyssä makoillen ja sadetta parvekkeen avonaisesta ovesta kuunnellen.