Reagoin tylsistymiseen muutoksella. Äitiyslomalla ollessani lähti tukan väri ja silmälasit vaihtoon, ja nyt koronakotoilun tiimellyksessä jatkoin tukkaprojektia, poistatin luomen kasvoista ja aloitin dieetin, jota voisi myös pieneksi elämäntaparemontiksi kutsua.
Lätkäistään heti tiskiin ne kriittiset mitat: 8 viikon aikana vyötäröltä –5,5 cm, lantiolta –3 cm ja painoa arviolta –4 kg ilman liikuntaa. Paino on arvio, sillä en omista vaakaa, enkä aio sitä hankkia. Paino on numero, joka ei ole vertailukelpoinen luku enää raskauden ja taaperoarjen muutettua vartaloani. Vaikka painoa en lukuna syynää, toivoisin pääseväni vielä suunnilleen samaan numeroon kuin ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Siihen on matkaa toiset 4 kiloa.
Painoa lähdin pudottamaan pelkästään ruokavalion avulla. Ostin Ilona Siekkisen kahdeksan viikkoa kestävän Ultimate Fat Burning Meals -valmennuksen, jonka sisältöön olin erittäin tyytyväinen. Ruokavaliovalmennuksen aikana sain syödä monipuolisesti, kasvispainotteisesti ja herkutellakin välillä (Lohilon jäätelöä ei lueta kyseisessä valmennuksessa herkuksi, ja se pelastikin monta iltaa!).
Valmennus ei varsinaisesti opettanut minulle mitään uutta. Se oli hyvä muistutus perinteisestä lautasmallista ja siitä, että pastankin kanssa voi syödä salaattia. Ylimääräiset kalorit lihottavat, maltillinen kalorivaje laihduttaa. Siinäpä se. Tajusin myös olevani hyvää vauhtia matkalla kohti sokerikoukkua, eli ryhtiliike tuli juuri oikeaan paikkaan.
Valmennus ei varsinaisesti opettanut minulle mitään uutta. Se oli hyvä muistutus perinteisestä lautasmallista ja siitä, että pastankin kanssa voi syödä salaattia.
Ruokavalio oli suunniteltu hyvin, joten nälkää valmennuksen aikana ei tarvinnut nähdä. Itse asiassa minulla kesti pari päivää tottua valtavaan ruokamäärään. Kuivan kanan ja riisin sijaan söin paljon kasvispastaa ja salaattia, proteiinilähteinä käytin mm. raejuustoa, mifua, kevyttä salaattijuustoa, soijaa ja sitä Lohilon jäätelöä. Muuten ruokavaliooni kuului mm. kurkkua, tomaattia ja muita kasviksia, mustikoita, puuroa, pastaa, maitorahkaa sekä hyviä rasvoja. Kerran viikossa söin yhden herkkuaterian.
Valkoisen sokerin, alkoholin ja prosessoidun ruoan poisjättäminen alkoi jo muutaman viikon jälkeen näkyä ihossani. Ensin kaikki kuona-aineet pukkasivat (tietenkin) ulos naaman kautta, mutta sen jälkeen ihoni näytti hehkuvalta ja raikkaalta. Nämä kuvat otin vähällä meikillä, enkä koe tarvitsevani nyt runsasta meikkiä edes kuviin. Laitoin hiukset vahingossa tavalla, joka saa kasvoni näyttämään ehkä tavallista pyöreämmiltä – täytyy jatkossa yrittää olla laittamatta niitä tällä tavalla.
Oloni on tällä hetkellä loistava! Pieni painonpudotus on nostanut itsevarmuuttani, ja vaatteet istuvat päälleni nyt paljon paremmin. Erityisen innoissani olen näistä farkuista, sillä vielä kuukausi sitten ne olivat, noh, aika napakat. Nyt vyötärössä on jopa löysää. Valkoinen pellavapaita näyttää nyt myös hyvältä, enkä tunne itseäni muumiksi se päällä. Sanon vielä kerran, fiilis omasta kehosta on nyt niin, niin, niin hyvä. Myös pääni sisällä olen tehnyt töitä kehonkuvan kanssa, ja senkin suhteen olen päässyt jo pitkälle.
Ensi viikolla lähdemme pienelle lomareissulle ja tänään vietämme pihajuhlia ja Miksun myöhästyneistä kolmekymppisiä ystävien kesken. Ruoan suhteen aion ottaa tulevat viikot rennosti. Elokuun puolella keskityn sitten taas enemmän syömiseeni, jotta pääsisin vähän lähemmäs sitä tavoittelemaani äitiyskortin lukemaa.
