Toukokuu on tähän asti ollut säiden puolesta pieni pettymys. On tässä kuukaudessa kuitenkin ollut paljon hyvääkin.
Halloum. Suurin ruokahimo tällä hetkellä on halloum-hunajamelonisalaatti. Bongasin Yhteishyvästä reseptin, ja kerran kokeilun jälkeen tekisi mieli syödä salaattia joka päivä. Tilli, minttu, hujanameloni ja halloum on vaan match made in heaven. Tilli sopii muuten ihan älyttömän moneen ruokaan! Miksi sen mieltää edelleen vain kalayrtiksi?
Agility. Langan kanssa olemme päässeet treenaamisessa kunnolla vauhtiin, ja sen myötä olen löytänyt innostukseni lajia kohtaan uudelleen. Lanka malttaa, jaksaa ja osaa tehdä. Kaiken lisäksi junnu tuntuu tietävän asioita, joita en ole edes opettanut – Lanka osaa lukea minua. Meillä on edessä kyllä mahtava agilityura, melkein jopa uskallan haaveilla SM-tasosta.
Lukeminen ja äänikirjat. Rakastan lukemista ja tarinoita, mutta kaiken kiireen keskellä lukeminen on jäänyt. Päätin tehdä asialle jotakin, ja aktivoin pitkästä aikaa BookBeatin. Ensin luin Vaarallisen suojelijan, sitten Suon villin laulun (suosittelen!) ja nyt kuuntelussa on Kaikki se valo jota emme näe (aika haastava kirja kuunnella, lukeminen olisi ehkä parempi valinta. Hyvä silti). Ajan nykyisin hallille kahtena iltana viikossa, joten minulla on hyvää aikaa kuunnella äänikirjaa. Koirien kanssa lenkkeillessä en pysty keskittymään kirjan kuunteluun.
Lapsen jutut. J on viime päivinä aloittanut satuilun ja omien juttujensa höpöttelyn. Pari päivää sitten taapero kertoi kirkkain silmin, kuinka äiti ajoi kilpaa lentokoneen kanssa. Voin sanoa, että kyseistä tilannetta ei tosiaankaan ole tapahtunut. 😁 Ikää J:llä on nyt 2 vuotta ja 4 kk.
Uusi työ. Eilen oli viimeinen virallinen päiväni Content Designerina, ja maanantaina aloitan uuden pestin Production Copywriterina Hasan & Partnersilla. Uusi työ on hyppäys ihan toiseen maailmaan, kun pieni työporukka vaihtuu isoon työyhteisöön. Odotan innolla uusia haasteita ja mahdollisuutta päästä syventämään taitojani.
Olen hurjan kiitollinen edellisestä työstäni, jossa sain ensimmäistä kertaa jalan toimistomaailman oven väliin ja pääsin kokemaan paljon. Sen ansiosta tiedän, että kirjoittaminen on se juttu, jota haluan nyt tehdä.
Työpaikan vaihdokseen on liittynyt tietenkin odotusta ja valmisteluja. Huomasin kaiken tämän syövän energiaani, ja se on näkynyt hiljentyneenä postaustahtina. Haluaisin aina kertoa kaiken heti, joten tällainen asioiden pimittäminen ei sovi luonteelleni yhtään! Nyt edessä on varmasti muutama tiukka viikkoa, kun yritämme sopeutua uuteen arkeen, joten postaustahti tuskin tulee reipastumaan hetkeen.