kuulumisia Archives | Sivu 33 33:stä

Vaeltava makrame

22/10/2018

Sinne hurahti taas viikonloppu. Suunnitelmissani oli julkaista tämä postaus jo eilen, mutta joka viikonloppu tulen vain vakuuttuneemmaksi siitä, että lauantaissani ja sunnuntaissani on vain 18 tuntia 24 sijaan.

Maanantait ovat aina kiireisiä päiviä, sillä oikeastaan ehdin käydä kotona vain kääntymässä ja nappaamassa Villan mukaan ennen agilitytreenejä. Koska olin fiksuna tehnyt tämän illan ruuan eilen valmiiksi, on minulla nyt hetki aikaa viimeistellä postaus ennen hallille lähtöä.

Voi olla, että nämä ovatkin meidän viimeisiä treenejä ennen laskettua aikaa. Edelliskerralla juokseminen alkoi tuntua jo hieman raskaalta, ja nyt vauva on ottanut sellaisen kasvupyrähdyksen, etten varmaan jaksa enää sitäkään vähää mitä viimeksi. Tai ainakin juoksukenkien sitominen tuntuu vaikeammalta…

Kuten moni muukin, olen hiljalleen alkanut kärsiä ostokrapulasta. Vaikka uudet tyynynpäälliset ja viltit piristävätkin niin ihanasti kotia, tunnen silti pienen piston sydämessäni ostaessani uutena jotain kotiin, varsinkin nyt, kun vauvaa varten on tullut hankittua vaikka mitä. Onneksi kuitenkaan sisustusta piristääkseen ei aina tarvitse suunnistaa ensimmäisenä kauppaan.

Mielestäni paras (ja edullisin) tapa sisustaa kotia on käydä shoppailemassa omalla liinavaatekaapilla. Kaapin perukoille unohtuneet tyynynpäälliset näyttävät kuin uusilta, kun mieli on jo hetkeksi ehtinyt unohtaa niiden olemassaolon. Lisäksi niiden yhdistäminen vähän tuoreempiin tapauksiin saa ne näyttämään vielä vähän uudemmilta. Samalla tavalla tutut ja turvalliset koriste-esineet näyttävät aivan kuin uusilta, kun ne vain siirtää huoneesta toiseen.

Sain tämän kuvissa näkyvän merinovillaisen makramen työkaveriltani läksiäislahjaksi. Ensin seinävaate koriste meillä työhuonetta, josta se siirtyi muutamaksi kuukaudeksi olohuoneeseen. Viime viikonloppuna sille vapautui seinäpaikka makuuhuoneestamme, jonne se muutti yhdessä puhveli-taulun kanssa.

Pienillä muutoksilla makuuhuone näyttää taas ihanan raikkaalta ja erilaiselta – ja parastahan on tietenkin se, ettei muutos maksanut senttiäkään! Ja koska koriste-esineruletti pyörähti makuuhuoneen myötä myös muissa huoneissa, on koko kodissa jälleen ihan uudenlainen fiilis. Vielä kun kukkakaupasta kipaisee syksyisen kukkakimpun ja sytyttää muutaman kynttilän palamaan, niin kyllä kelpaa hyggeillä glögilasin äärellä (kyllä, glögikausi on korkattu!).

Kuinka zombit auttavat vaipanvaihdossa ja muita random kuulumisia

09/10/2018

Tuota noin, vau. Ja kiitos. Vau ja kiitos minkä vastaanoton edellinen postaukseni kiltteydestä sai.

Kun raskaushuuruissani minun oli pakko päästä avautumaan aistimastani negatiivisesta ilmapiiristä, ajattelin puhuvani itsestäänselvyyksistä, joista ei erikseen edes tarvitsisi kirjoittaa. Siksi hämmästyinkin siitä, kuinka moni täällä ja muissa kanavissa reagoi tekstiini ja antoi siitä niin hyvää palautetta.

Hieman jo kriiseilin uuden sivuni hakukonenäkyvyydestä, joka luonnollisesti tippui olemattomiin uuden osoitteen myötä. Senkin takia sydäntä lämmittää nähdä Google Analyticsin tilastoista niin monen löytäneen blogiini parin viime päivän aikana. Sanoinko jo kiitos? No mutta kiitos vielä kerran varmuuden vuoksi!

Tänään töissä oli vähän erilainen päivä, kun puolilta päivin lähdin asiakkaan kanssa kuvaamaan haastattelua videoon, johon olen tehnyt oikeastaan vain tekstejä. Vaikka (tätäkään) päivää ei kovin rankaksi voi kutsua, olen silti huomannut väsyväni nyt aika helposti. Pienetkin vaihtelut normirutiinissa aiheuttavat sen, että illallismenusta löytyy väistämättä pakastepizzaa, ja että ilta kuluu sohvalla villasukissa säädyllistä nukkumaanmenoaikaa odottaessa. Noh, ehkä se minulle nyt suodaan.

Lisääntynyt unentarpeeni ei ole vähentynyt minnekään, hyvät yöunet sen sijaan ovat olleet kiven alla. Poika herättää minut nykyisin vähintään kerran yössä, ja jos poika jostain syystä antaisikin minun nukkua, uniini tunkevat zombit kyllä huolehtivat pakollisesta yhdestä herätyksestä. Olen aina osannut arvostaa hyvää unta, joten todella aidon oloiset painajaiset ovat kyllä yksi vähiten toivotuista raskausoireista. Painajaiset kuulemma valmistelevat pääkoppaa uuteen tulokkaaseen, mutta ihan vielä minulle ei ole auennut, miten yölliset seikkailut oman elämän Walking Dead -tähtenä auttavat imetyksessä tai vaipanvaihdossa.

Viikonloppuna saimme vauvanhuoneen todella hyvään vaiheeseen. Hobby Hallista löysimme edullisesti Annon puuvillamaton, tyynynpäälliset ja taas yhden uuden riisikorin. Nämä olivat oikeastaan viimeisiä suurempia hankintoja huoneeseen, joka alkaakin jo näyttää ihan pienen pojan huoneelta. Siitä on kovaa vauhtia tulossa uusi suosikkihuoneeni, enkä millään malttaisi olla jakamatta siitä jo lisää kuvia.

PS. Kaverin puolesta kyselen, mutta onko noloa, jos avomies ”vahingossa” jumittuu katsomaan Love Island Suomea samalla, kun itse näpyttelen todella randomia blogipostausta?

Luoja, kun tekee mieli viiniä – Viikon 25 väliavautuminen

05/10/2018

Voi luoja, kunpa nyt saisin lasin viiniä. Ja toisenkin. Tai laitetaan saman tien koko pullo kuivaa rieslingiä, kiitos.

Tähän asti raskaus on sujunut hyvässä fiiliksessä ilman sen kummempia kiukkukohtauksia, mutta nyt alkaa olla hieman eri ääni mielialakellossa. Pardon my French, mutta tällä ja edellisellä viikolla kaikki on v*tuttanut kuin pientä oravaa. Tämän lisäksi on alkanut närästämäänkin, joten tuo karvapukuun sonnustautunut rotta on ollut hyvin edustettuna viime päivinä.

Viime perjantaina kävimme juhlimassa vuosipäivää Brondassa. Vaikka ruoka oli hyvää, jäi kokemuksesta silti jotain uupumaan, kun en saanut tuplata loppulaskua viinipaketilla. Haistoin vihikoiran nenälläni kaikki ihanat viiniaromit ympärilläni, ja kateellisena katselin, kun viereisessä pöydässä businessmiehet tekivät kilvan vaikutusta toisiinsa pyörittelemällä viinilasejaan naurettavan yliampuvasti. Miehet taisivat illan aikana kumota puolitoista pulloa viiniä per nenä, joten odotan edes jonkinlaisen diilin syntyneen illallisen seurauksena.

Viininjanon lisäksi on ihan oikeakin jano koko ajan. Ja koska on jano, on myös koko ajan pissahätä. Töissä vessassa käyminen menee hyvin taukojumpasta, mutta iltaisin rauhoittuminen käy hieman haastavaksi, kun juuri ennen nukahtamista täytyy sittenkin käydä vielä kerran pissalla ihan vain varmuuden vuoksi. Ja sitten kun oikeasti on viimein saamassa unen päästä kiinni, aloittaa poitsu järjettömät potkutreenit patjaa vasten. Olenko maailman huonoin äiti, jos suutun yöllä mahassa potkivalle vauvalle?

Alussa mainitsin mielialanvaihtelut, mutta ihan niistä ei kuitenkaan ole ollut viime aikoina kyse – ärsytykseni on kantanut tasaisesti läpi päivän. Kiukku alkaa kerääntymään aamulla ensimmäisten liikenneruuhkaan ennustavien jarruvalojen syttyessä, ja jatkuu sujuvasti aina iltapäiväruuhkaan asti. Tunnin kotimatkalla ehtii tulla nälkä (ja pissahätä), ja sekös sitten riemastuttaakin siinä moottoritien rampissa jonottaessa.

Kotona ei kiukun vuoksi huvita mikään muu kuin istua sohvalla mököttämässä viinilasi kädessä – kunnes muistan, ettei se viinilasi kuulukaan tänä syksynä kuvioon. Loppuilta meneekin sitten mököttäessä sitä, että ärsyttää koska ärsyttää.

Avomies yrittää kyllä tilanteessa kaikkensa. Kun illalla mainitsin kokiksen maistuvan tölkistä älyttömän hyvältä, kävi avomies seuraavana päivänä ostamassa sitä lisää pyytämättä. Ja tietenkin niitä tölkkiversioita, eikä halvempia muovipulloja. Viimeisen kuukauden aikana olen saanut enemmän jalkahierontoja kuin edellisen 13 vuoden ja 11 kuukauden aikana yhteensä, ja kiltisti avomies jaksaa valehdella, etten näytä takaapäin yhtään sen leveämmältä kuin aikaisemminkaan.

Myös vähän enemmän empatian päälle ymmärtävä karvalapseni tekee kaikkensa piristääkseen ilmapiiriä. Reppana ei vain ymmärrä, ettei suloisesti näppiksen päällä lököttely sittenkään oikein edesauta asiaa.