kuulumisia Archives | Sivu 33 34:stä

33 kysymystä

24/10/2018

No kun kaikki muutkin, niin pitäähän minunkin! Tämä blogeissa kiertänyt kysymyshaaste sai alkunsa Pupulandian Jennin blogista, ja se on syyskuusta asti kiertänyt läpi kaikenkokoisia blogeja. Seuraavaksi siis selviää, montako tatuointia vauvan venyttämästä mahasta löytyy, ja montako kertaa olen heilunut pyssy kädessä.

Tässä siis vastaukseni näihin ja muihin sangen randomeihin kysymykseen – opitko jotain uutta?

Avioliittoja: Ei, mutta sain lapsen sukunimellä kiristettyä avomiehen naimaan minut vauvan syntymän jälkeen 😉

Kihloissa: Yllättävää, mutta kyllä! Itse asiassa olemme pitäneet kihlasormuksia jo vuodesta 2008, mutta silti emme olleet suunnitelleet naimisiin menoa sen kummemmin.

Lapsia: Kovasti masussa potkii <3

Lemmikkejä tällä hetkellä: Kaksi karvalasta, check! Perheelläni on aina ollut koiria, ja muutettuani omilleni kesti tasan puoli vuotta, ennen kuin kyllästyin karvattomaan talouteen. En voisi kuvitella enää kotia ilman koiria.

Leikkauksia: Ei, eikä toivottavasti tulekaan!

Tatuointeja: Yksi ranteessa, lavassa ja kyljessä – eli kolme. Kyljen tatuoinnin otin 18-vuotiaana, enkä silloin kyllä arvannut, että sijoitus tulisi kasvamaan näin vatsan leviämisen muodossa 😀

Lävistyksiä: Korvissa reikiä kolme kappaletta ja napakorukin menisi varmaan vielä paikalleen, mutta otin sen pois jo aikoja sitten.

Muuttoja: Lapsuuteni sain viettää yhdessä kodissa, ja sen jälkeen omia muuttoja on kertynyt kolme: Ensin lapsuudenkodista Tikkurilaan, ja sieltä Nurmijärven kautta tänne Klaukkalaan.

Ampunut aseella: En edes muista kuinka monta kertaa. Taatani haaveili aina, että suorittaisin metsästyskortin, ja jatkaisin hirvimetsästystä hänen jalan jäljissään. Valitettavasti yksi kerta passissa riitti vakuuttamaan minut siitä, ettei metsästys olekaan se minun juttuni.

Ottanut lopputilin: Muutaman kerran, ja viimeisimmällä kerralla jopa itkenyt niin tehdessäni.

Ollut saaressa: Tooodella monta kertaa. Vietimme lapsuudessani monta kesää isovanhempieni mökillä Inkoossa, ja usein teimme eväsretkiä läheiselle saarelle.

Autosi: Vähän liian monta kertaa kolhittu Ford Focus. Pitäisi vaihtaa uuteen, mutta rahat ja mielenkiinto eivät riitä autokaupoille asti…

Ollut lentokoneessa: Jos maapallolta kysytään, niin varmasti liian monta kertaa. Viimeisin reissu suuntautui Tokioon, ja nyt suunnittelen pitkää viikonloppua Saksan joulumarkkinoilla.

Onko joku itkenyt vuoksesi: Varmasti on.

Ollut rakastunut: Olen. Tapasin avomieheni 13-vuotiaana, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Kai se on silloin rakkautta?

Ollut ambulanssissa: En, eikä toivottavasti tarvitse sitä soittaakaan.

Luistellut: Lapsena monta kertaa, osittain vähän pakollakin koulun liikuntatunnilla. Nyt ajatus luistelusta kyllä houkuttaa, mutta nilkat kestäisivät luistimissa max kymmenen minuuttia.

Surffannut: En ole, mutta haluaisin kyllä kokeilla!

Ollut risteilyllä: Perinteiset Tukholman ja Tallinnan reitit ovat tulleet tutuiksi.

Ajanut moottoripyörällä: Lasketaanko se, että avomies yritti opettaa minua ajamaan kevarilla, mutta menin sekaisin vaihteiden kanssa?

Ratsastanut hevosella: Mummullani on ollut ravihevosia, mutta ratsastusharrastukseni ei tullut sitä kautta. Ala- ja yläasteen taitteessa ratsastin pari vuotta.

Lähes kuollut: Vauvana oli yksi läheltä piti -tilanne, mutta onneksi siitä selvittiin säikähdyksellä.

Ollut sairaalassa: Vesirokon takia jouduin nenä-mahaletkuun, mutta sen vakavampaa minulle ei onneksi ole sattunut.

Suosikkihedelmä: Hmmm… Tämä on paha! Yleisesti ottaen ehkä Granny Smith -omenat, mutta nyt päärynät ovat maistuneet erityisen hyviltä.

Aamu vai ilta: Olen väsynyt aamuisin ja iltaisin 😀 Mutta mieluummin valvon myöhään kuin herään aikaisin.

Lempiväri: Tähän on vaikea vastata, sillä lempivärini riippuu siitä, missä väriä käytetään. Vaatteissa suosin mustaa ja harmaata, sisustuksessa taas keltainen ja okra toimivat kauniisti tiikin kaverina.

Viimeisin puhelu: Soitin kotiin ajaessa äidilleni.

Viimeisin viesti: WhatsApp-viesti työkaverilta.

Nähnyt jonkun kuolevan: Valitettavasti olen, vaikka toivoisin voivani vastata toisin.

Kahvi vai tee: Kahvi <3

Paras piirakka: Lempiruuan nimeäminen on mahdotonta, samoin parhaan piirakan. Klassinen omenapiirakka vaniljakastikkeella kyllä toimii aina!

Kissa vai koira: Ei varmaan tarvitse vastata?

Paras vuodenaika: Kaikissa vuodenajoissa on sitä jotain, mutta ehkä syksyinen hyggeily ja joulun odotus vetävät pisimmän korren.

Vaeltava makrame

22/10/2018

Sinne hurahti taas viikonloppu. Suunnitelmissani oli julkaista tämä postaus jo eilen, mutta joka viikonloppu tulen vain vakuuttuneemmaksi siitä, että lauantaissani ja sunnuntaissani on vain 18 tuntia 24 sijaan.

Maanantait ovat aina kiireisiä päiviä, sillä oikeastaan ehdin käydä kotona vain kääntymässä ja nappaamassa Villan mukaan ennen agilitytreenejä. Koska olin fiksuna tehnyt tämän illan ruuan eilen valmiiksi, on minulla nyt hetki aikaa viimeistellä postaus ennen hallille lähtöä.

Voi olla, että nämä ovatkin meidän viimeisiä treenejä ennen laskettua aikaa. Edelliskerralla juokseminen alkoi tuntua jo hieman raskaalta, ja nyt vauva on ottanut sellaisen kasvupyrähdyksen, etten varmaan jaksa enää sitäkään vähää mitä viimeksi. Tai ainakin juoksukenkien sitominen tuntuu vaikeammalta…

Kuten moni muukin, olen hiljalleen alkanut kärsiä ostokrapulasta. Vaikka uudet tyynynpäälliset ja viltit piristävätkin niin ihanasti kotia, tunnen silti pienen piston sydämessäni ostaessani uutena jotain kotiin, varsinkin nyt, kun vauvaa varten on tullut hankittua vaikka mitä. Onneksi kuitenkaan sisustusta piristääkseen ei aina tarvitse suunnistaa ensimmäisenä kauppaan.

Mielestäni paras (ja edullisin) tapa sisustaa kotia on käydä shoppailemassa omalla liinavaatekaapilla. Kaapin perukoille unohtuneet tyynynpäälliset näyttävät kuin uusilta, kun mieli on jo hetkeksi ehtinyt unohtaa niiden olemassaolon. Lisäksi niiden yhdistäminen vähän tuoreempiin tapauksiin saa ne näyttämään vielä vähän uudemmilta. Samalla tavalla tutut ja turvalliset koriste-esineet näyttävät aivan kuin uusilta, kun ne vain siirtää huoneesta toiseen.

Sain tämän kuvissa näkyvän merinovillaisen makramen työkaveriltani läksiäislahjaksi. Ensin seinävaate koriste meillä työhuonetta, josta se siirtyi muutamaksi kuukaudeksi olohuoneeseen. Viime viikonloppuna sille vapautui seinäpaikka makuuhuoneestamme, jonne se muutti yhdessä puhveli-taulun kanssa.

Pienillä muutoksilla makuuhuone näyttää taas ihanan raikkaalta ja erilaiselta – ja parastahan on tietenkin se, ettei muutos maksanut senttiäkään! Ja koska koriste-esineruletti pyörähti makuuhuoneen myötä myös muissa huoneissa, on koko kodissa jälleen ihan uudenlainen fiilis. Vielä kun kukkakaupasta kipaisee syksyisen kukkakimpun ja sytyttää muutaman kynttilän palamaan, niin kyllä kelpaa hyggeillä glögilasin äärellä (kyllä, glögikausi on korkattu!).

Kuinka zombit auttavat vaipanvaihdossa ja muita random kuulumisia

09/10/2018

Tuota noin, vau. Ja kiitos. Vau ja kiitos minkä vastaanoton edellinen postaukseni kiltteydestä sai.

Kun raskaushuuruissani minun oli pakko päästä avautumaan aistimastani negatiivisesta ilmapiiristä, ajattelin puhuvani itsestäänselvyyksistä, joista ei erikseen edes tarvitsisi kirjoittaa. Siksi hämmästyinkin siitä, kuinka moni täällä ja muissa kanavissa reagoi tekstiini ja antoi siitä niin hyvää palautetta.

Hieman jo kriiseilin uuden sivuni hakukonenäkyvyydestä, joka luonnollisesti tippui olemattomiin uuden osoitteen myötä. Senkin takia sydäntä lämmittää nähdä Google Analyticsin tilastoista niin monen löytäneen blogiini parin viime päivän aikana. Sanoinko jo kiitos? No mutta kiitos vielä kerran varmuuden vuoksi!

Tänään töissä oli vähän erilainen päivä, kun puolilta päivin lähdin asiakkaan kanssa kuvaamaan haastattelua videoon, johon olen tehnyt oikeastaan vain tekstejä. Vaikka (tätäkään) päivää ei kovin rankaksi voi kutsua, olen silti huomannut väsyväni nyt aika helposti. Pienetkin vaihtelut normirutiinissa aiheuttavat sen, että illallismenusta löytyy väistämättä pakastepizzaa, ja että ilta kuluu sohvalla villasukissa säädyllistä nukkumaanmenoaikaa odottaessa. Noh, ehkä se minulle nyt suodaan.

Lisääntynyt unentarpeeni ei ole vähentynyt minnekään, hyvät yöunet sen sijaan ovat olleet kiven alla. Poika herättää minut nykyisin vähintään kerran yössä, ja jos poika jostain syystä antaisikin minun nukkua, uniini tunkevat zombit kyllä huolehtivat pakollisesta yhdestä herätyksestä. Olen aina osannut arvostaa hyvää unta, joten todella aidon oloiset painajaiset ovat kyllä yksi vähiten toivotuista raskausoireista. Painajaiset kuulemma valmistelevat pääkoppaa uuteen tulokkaaseen, mutta ihan vielä minulle ei ole auennut, miten yölliset seikkailut oman elämän Walking Dead -tähtenä auttavat imetyksessä tai vaipanvaihdossa.

Viikonloppuna saimme vauvanhuoneen todella hyvään vaiheeseen. Hobby Hallista löysimme edullisesti Annon puuvillamaton, tyynynpäälliset ja taas yhden uuden riisikorin. Nämä olivat oikeastaan viimeisiä suurempia hankintoja huoneeseen, joka alkaakin jo näyttää ihan pienen pojan huoneelta. Siitä on kovaa vauhtia tulossa uusi suosikkihuoneeni, enkä millään malttaisi olla jakamatta siitä jo lisää kuvia.

PS. Kaverin puolesta kyselen, mutta onko noloa, jos avomies ”vahingossa” jumittuu katsomaan Love Island Suomea samalla, kun itse näpyttelen todella randomia blogipostausta?