Varaston siivousurakan päätteeksi suljimme tänään toimiston oven, ja pääsimme aloittamaan (ehkä jopa ansaitun) joululoman. 17 päivän joululoma tuntuu ehkä vähän liioitellulta oltuani töissä vasta pari kuukautta, mutta silti koen sen tulevan juuri oikeaan saumaan.
Joulu tuli äkkiä, liian äkkiä. Koko vuosi kului liian äkkiä. Niinpä odotan jo joulua ja erityisesti välipäiviä, jolloin jääkaappi pursuaa aatosta ylijäänyttä ruokaa, eikä mihinkään ole kiire. Syödä voi silloin kuin huvittaa, eikä kukaan laske monesko suklaarasia on menossa.
Tänä vuonna saan paketoida neljä joululahjaa, ja aion ottaa prosessista kaiken irti. Koska paketteja on vähän, yritän tehdä jokaisesta niin kauniin kuin vain mahdollista.
Maanantaina käymme ostamassa äidille ja anopille joulukukat, ja samalla reissulla viemme haudoille kynttilät. Haudoilla käyminen ei kuuluu omiin tapoihini muistaa heitä, jotka eivät enää pyhiä ole viettämässä kanssamme, mutta täytyy myöntää, että aaton aattona tunnelma hautausmaalla on aivan erityinen. Satojen kynttilöiden loiste on vain niin kaunis näky.
Maanantaina julkaisen myös ensimmäisen joulupotrettimme, ja sen jälkeen suljen somekanavat pariksi päiväksi.
Aattona aloitamme joulun vieton menemällä ensin vanhempieni luokse joulupuurolle. J:n päikkäriaikaan pakkaamme lapsen ja koirat autoon, ja hurautamme noin 20 minuutin matkan Miksun äidin luokse (lasken sen varaan, että siirtymä ehtii nukuttaa J:n tarpeeksi syvään uneen niin, että poika saa kunnon päiväunet). Aaton ohjelma siitä eteenpäin on sangen perinteinen: ruokaa, sauna ja ehkä pari lahjaa – vapaavalintaisessa järjestyksessä.
Tärkeintä on, että saamme viettää aikaa yhdessä perheenä ilman kiirettä tai tarvetta suorittaa arkirutiineja. Jouluna ja välipäivinä saa luvan kanssa olla yöppärissä, tai pelkässä vaipassa, koko päivän.
Kun joulusta on selvitty, täytyy alkaa suunnitella J:n ensimmäisiä syntymäpäiviä. Kutsut on jo lähetetty, ja kiitos ison sukuni, myös tarjottavia olen alkanut suunnitella jo hieman ennakkoon. Pyytämällä kahville vain sen perusporukan, tulee kasaan silti lähes 40 henkilöä, eikä kenenkään kaapissa ole niin montaa kakkulautasta. Paitsi että pian meillä ehkä on, sillä pienen laskutoimituksen jälkeen tulin siihen tulokseen, että parissa vuodessa tulee edullisemmaksi ostaa kahviastiasto 30 hengelle kuin vuokrata se. Se on tietenkin toinen juttu, kannattaako kaapissa säilöä niin montaa kahvikuppia vain syntymäpäiviä varten.
Miksu lähti ”parille” kaverinsa kanssa, ja J nukkuu tyytyväisenä omassa huoneessaan. Yöt ovatkin muuten kääntyneet taas hyviksi, ja poika nukkuu kiltisti kahdeksasta ainakin aamukuuteen. Taidankin siis nauttia nyt omasta ajasta, kaataa lasiin joululahjaviiniä ja napsauttaa The Crownin uuden jakson pyörimään.
Ihanaa perjantai-iltaa!
PS. Kuvat ovat viime vuodelta. En muista koska viimeksi olisin ehtinyt kuvata yhtä vähän kuin viimeisten viikkojen aikana.
