sisustusblogi
Joulukoti on jo hyvällä mallilla. Tänäkin vuonna suurinta osaa näyttelevät kuusi, kukat ja tunnelmalliset valonlähteet. Bongasin alkuviikosta Instagramista lausahduksen, jossa epäiltiin joulukoristeiden määrän korreloivan epäsuorasti stressin kanssa. Luulen sen pitävän paikkansa myös minun tapauksessani – vähemmän tuntuu paremmalta joulukoristeista puhuttaessa.
Read moreKaupallinen yhteistyö Interflora + alekoodi
Rakastan kukkia (yllättyneet voivat osoittaa järkytyksensä kommenttiboksissa). Leikkokukat piristävät mieltä, kotia ja sisustusta. Ne ovat myös ihanan ajattelevainen lahja meille aikuisille, joilla on jo kaikkea. Varsinkin, jos kukat toimitetaan merkkipäivänä kotiovelle.
Täytin 30 pandemian jyllätessä, ja juhlia rakastavana olin tietenkin harmissani, etten päässyt viettämään pyöreitä kunnolla. Onneksi läheiseni lukevat minua kuin avointa kirjaa ja sosiaalisesta turvavälistä huolimatta järjestivät minulle ikimuistoisen syntymäpäivän lähettämällä kukkia kotiin – peräti kahdesti samana päivänä. Ja sitten tapa olikin valmis: 30-vuotispäiväni jälkeen pieni ystäväporukkamme on saanut kukkia kotiovelle omana merkkipäivänään.
Olemme olleet ystäviä jo 15 vuotta, mutta joka vuosi aikaa yhteisille lounaille, illallisille tai kahvitteluille tuntuu olevan vähemmän. Siinä missä lukiossa näimme lähes joka päivä, ovat tapaamisemme kiireisen työ- ja perhe-elämän pyörityksessä muuttuneet harvoin tarjolla olevaksi herkuksi, virkistävimmäksi samppanjamimosaksi, jota nautitaan vain erityisinä hetkinä. Toisaalta harvoista näkemisistä huolimatta olemme aina paikalla toisiamme varten. Ystävyytemme kestää tauot, koska se jatkuu aina siitä, mihin se viime kerralla jäi. Senkin takia muistaminen kukkalähetyksellä tuntuu tärkeältä, koska tällaisia ystävyyssuhteita ei solmita montaa kertaa elämän aikana.
Tuntuu aina hyvältä saada kukkia, mutta kukkien toimitus kotiin tuntuu todella paljon spesiaalimmalta ja merkityksellisemmältä, vaikka kimppua osaisi odottaakin. Se on kai sitä arjen luksusta. Lahjan antajalle kimpun lähetys taas on vaivatonta tapa osoittaa välittävänsä, koska Interfloran kautta kukkien toimittaminen kotiin läheiselle on superhelppoa ja nopeaa: Minulla meni noin kymmenen minuuttia valita ystävälleni kimppu, kirjoittaa osoite ja mukaan tulevan kortin teksti. Kimpun toimittamisen jälkeen sain vielä lähes reaaliajassa tiedon siitä, että ystäväni oli vastaanottanut kimpun. Kätevää palvelussa on myös se, että kimpun voi tilata toimitettavaksi jopa samana päivänä (eli kun somepalvelu muistuttaa läheisen syntymäpäivästä aamulla, et vielä ole myöhässä 😉).
Interfloran sivuilta voi valita lähetettävän kimpun tai asetelman useasta eri hintaluokasta ja värimaailmasta. Kimppuja voi selata myös teemojen mukaan, kuten vauvaonnittelut, valmistujaiset tai onnittelut. Valmiiden kimppujen lisäksi verkkokaupasta voi valita ”floristin valinnan”, jolloin nimensä mukaisesti annat toimittavan Interfloran jäsenliikkeen floristin päättää kimpun sisällön. Myös omia toiveita saa tällöin esittää. Kimpun kylkeen voi valita myös pientä ekstraa kuten nallen, suklaata, maljakon tai kuvallisen kortin peruskortin sijaan.
Suomessa Interflora on toiminut jo vuodesta 1927, ja sen Suomen verkostoon kuuluu yli 300 kukkakauppaa. Interfloran maailmanlaajuiseen verkostoon kuuluu noin 56 000 jäsenliikettä, ja kotimaan lisäksi Interfloran kautta voikin tilata kukkalähetyksiä 140 maahan. Kaikkiin Interfloran toimituksiin kuuluu laatutakuu, joka takaa sen, että vastaanottaja saa aina kauniin sekä kestävän kimpun.
Tämä kuvissa näkyvä UPEA kimppu on muuten floristin valinta, jonka tilasin saatesanoilla: ”Pidän valkoisista ja murretun sävyisistä kukista. Keltaisia tai kirkkaanpunaisia ostan harvoin. Leinikki, pioni ja neilikka ovat suosikkejani, mutta olen kaikkiruokainen. Vihreistä suosin pistaasia ja eukalyptusta. Sidonnassa pidän rennoista ja korkeista kimpuista”. Floristi osui aika nappiin, eikö?
ALEKOODI: Koodilla Pinossa22 saatte 5 euron alennuksen Interfloran tilauksesta 18.6.22 asti.
Väitän, että jokaisella on kotonaan yksi huone, komero tai tila, jota ei suostuisi esittelemään Suomen kauneimmassa kodissa. Meillä se on piha. Kuuden täällä vietetyn kesän aikana pihamme on ollut jollakin mittapuulla edes siisti ehkä parina vuonna.
Nyt pihalla on jatkuvasti leväällään riemunkirjavia, auringossa osittain haalistuneita muovileluja. Lanka on kaivanut valtavia monttuja, ja niiden paikalla on multaisia länttejä, joihin odotellaan uutta nurmikkoa. Salava vie kulmastaan kaiken elinvoiman, eikä siihen kasva nurmikko lainkaan – eikä kyllä piha muutenkaan vielä viherrä. Etupihalle menevä polku on muuttunut tiiviiksi saveksi, kun koirien tassut ovat kuluttaneet jopa sinnikkäimmät voikukat pois. Puukatoksen alla ei ole sisustushalkoja vaan ylijäämälaudasta sahattuja pätkiä. Lauta-aita kaipaisi kipeästi uutta maalia tai ainakin pesua, mutta pelkään painepesurin katkovan mädät tolpat. Kokonaisuuden kruunaa aidan verkoilla, laudoilla ja nippusiteillä tilkitty alareuna, jonka tarkoitus on estää Langan omatoimilenkit (ei näy enää kuvissa). Ja ainiin, etu- ja takapihan välinen matala aita on myös korotettu epäkäytännöllisesti verkolla – koska Lanka.
Haaveilen kauniista, siististä ja helppohoitoisesta pihasta. Joka kevät päätän, että nyt tänä kesänä pääsen askeleen lähemmäs sitä (viimeisimmät pihapinnaukset täällä). Mutta sitten aika kuluukin kaikkeen muuhun, ja pihalla ehdin korkeitaan paikkailemaan niitä ainaisia samoja koiran tekemiä tuhoja. Ja jos aikaa sattuisi olemaan, budjetti pistää kapuloita rattaisiin. Miksi pihan laittaminen maksaa niin paljon? Samaan hengenvetoon voin vielä kertoa, että haaveilen pihallemme myös itseäni vanhempaa omenapuuta. Mistäköhän sellaisen saisi näppärästi…
Tällä viikolla häärin pihalla monta tuntia: Verkotin koko lauta-aidan alaosan uudelleen niin, että kaivoin verkon osittain maahan. Heti tuli siistimpi piha, kun sai kamalat väliaikaiset verkkoviritelmät pois! Sen jälkeen siistin viime kesänä istutetun raparperin ja mustaviinimarjan reunalistalla ja kuorikatteella. Lisäksi kaivoin ylös huonoon kuntoon menneen punaviinimarjan ja istutin sen uudelleen toisen herukan viereen (sen juuret olivat kuitenkin niin huonossa kunnossa, että epäilen siirron olleen kohtalokas). Vanhat istutusaltaat aidan vierestä purin, ja niistä tulleen mullan sain upotettua lähes kokonaan pihaan. Vielä pari kasaa odottelee hävitystä. Seuraavaksi pitäisi kasata kuorma sorttiasemalle ja hakea lautaa etu- ja takapihan erottavaa uutta aitaa varten.
Lisäksi olen jo suunnitellut ja budjetoinut etu- ja takapihan välisen alueen muuttamisen sorapinnalle askelkivillä: sillä ratkaisin muta- ja karkaavan sokkelisepeli -ongelman, koska on älyttömän raivostuttavaa, kun talon seinustalla olevat kivet karkaavat jatkuvasti nurmikolle. Melkein jo tilasin 1000 kg:n säkin sepeliä, mutta juuri ja juuri maltoin mieleni. Hoidetaan yksi projekti kerrallaan.
PS. Aloituskuva on viime kesältä.