Terävä kynä Muotoseikka-blogin takana haastoi sisustusbloggaajat miettimään kotiensa käytännöllisyyttä. Mikä kodissa helpottaa arjen sujuvuutta, mitä muuttaisin jos voisin ja mistä en suostuisi luopumaan missään nimessä?
Kun aloimme etsiä tätä kotia, oli meillä aika tarkat ja käytännönläheiset kriteerit siitä, mitä kodissa pitäisi olla. Jo budjettisyistä etsimme remontoitavaa kohdetta, joten asunnon pohja oli ratkaiseva tekijä kauppojen synnyssä. Avoin pohjaratkaisu, aidattu / aidattavissa oleva piha, kodinhoitohuone ja sisäänkäynti märkätilan yhteydessä koirien pesua varten olivat ehkä ne tärkeimmät kriteerit, ja tässä kodissa ne täyttyvätkin. Lisäpisteitä tämä koti sai ehdottomasti olohuoneen huonekorkeudesta, joka nousee lähes kuuteen metriin.
Kotimme T:n mallinen pohjaratkaisu on yhdessä kerroksessa. Etuovelta katsottuna vasemmalta puolelta käytävän varrella löytyy makuuhuoneet, vaatehuone ja työhuone. Oikealle puolelle jäävät märkätilat ja yhteiset oleskelutilat. Tarkalleen ottaen ulko-ovelta on suora näkymä olohuoneeseemme.
Pohjaratkaisu on meille todella toimiva. Meidän ja vauvan makuuhuoneet ovat asunnon toisessa päässä, joten iltaisin voimme rauhassa katsella elokuvia herättämättä poikaa. Avokeittiö, olohuone ja niiden väliin jäävä ruokailutila muodostavat yhdessä sen pyhän kolmion, jossa suurimmaksi osaksi vietämme aikaa kotona (jos ei nukkumista lasketa).
Tuulikaapista avautuu näkymä laatoitettuun eteiseen, joka on nyt vauvan tultua osoittautunut kultaakin kalliimmaksi. Ennen remonttia eteisen harmaa laatta jatkui aina olohuoneeseen asti, mutta onneksi avomies ei antanut minun peittää sitä vinyylilattialla, vaikka se olisikin ollut silmää miellyttävämpi vaihtoehto. Laatta on ihanan helppo materiaali, joten eteiseen voi huoletta tuoda märät vaunut ja myöhemmin kumisaappaat sekä kuravaatteet. Eteisestä löytyy myös iso peilikaappi takkien säilyttämistä varten.
Ennen vaunujen ja kantokopan ilmestymistä eteinen oli yhtä vaikeasti sisustettavaa hukkaneliötä, mutta nyt en vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta.
Etuterassilta aivan ulko-oven vierestä on pääsy kodinhoitohuoneeseen ja siitä edelleen kylpyhuoneeseen. Kodinhoitohuone on alun perin ollut ulkovarasto, josta on edellisen asukkaan toimesta muutettu pyykkihuoltoon soveltuva tila rakennusvaiheessa. Pieneen huoneeseen mahtuu lämminvesivaraajan lisäksi pieni vesipiste, pakastin, pyykinpesukone ja vähän säilytystilaa. Huone ei ulkonäöllään koreile, mutta käytännöllisyys ennen kaikkea. Yleensä kuivaamme pyykit henkareissa roikkuen, mutta ahkerina pyykkipäivinä otamme käyttöön myös perinteisen kuivaustelineen, joka mahtuu helposti isoon kylpyhuoneeseen.
Jos vielä keksisin loistava idean lakanoiden kuivaukseen muualla kuin ovien päällä, olisi kodinhoitohuoneen ja kylpyhuoneen yhdistelmä täydellinen.
Kodin käytännöllisyyden ja arjen sujuvuuden kannalta kaikkein tärkeintä on ehkä kuitenkin se, että tavaroilla on omat paikkansa. Tässä saan katsoa itseäni peiliin, sillä vaikka kodissamme on neliöitä ja säilytystilaa ihan mukavasti, ajelehtii meillä silti epämääräisiä kodittomia nutkaleita huoneesta toiseen. Itse olisin valmis konmarittamaan tavaroista suurimman osan, mutta hamsteriksikin kutsumani avomies ei aivan yhtä suorasukaisesti ole valmis luopumaan tavarasta – tyypilllinen härkä. Pitäisi varmaan muuttaa, jotta kaikki varastot ja kaapit tulisi kerrankin tyhjättyä ja käytyä kunnolla läpi.
Jos nyt pääsisin heiluttamaan sisustushaltiattaren taikasauvaa, kokisi ensimmäisenä muutoksia keittiö ja olohuone. Keittiössä ei muuten ole mitään vikaa, mutta ruuanlaittoharrastuksen laajennettua leivontaan on keittiö käynyt pieneksi. Olohuonettakin haluaisin laajentaa metrin jos toisenkin terassin puolelle, jotta sohvan kaveriksi voisi tuoda nojatuoliparin. Oikean kuvakulman ja täyskennokameran ansiosta olohuone näyttää kuvissa aina tuplasti suuremmalta kuin mitä se todellisuudessa onkaan. Myös televisiota varten haluaisin ehjän seinäpinnan. Niin, ja tarvitseeko enää edes mainita sitä takkaa?