Koti alkaa hiljalleen olla valmiina jouluasussaan. Kuten aikaisempinakin vuosina, suurinta roolia joulusisustuksessa näyttelevät kynttilät, kyntteliköt, valosarjat ja paperitähdet. Joulukukiksi valitsen tänäkin vuonna amarylliksen ja hyasintin.
Näissä kuvissa kuusen koristelu on vielä vähän kesken. Aikataulullisista syistä jouduin jakamaan urakan kahteen osaan.
Tänä vuonna joulusisustuksemme täydentyi kahdella jutulla: valtavalla, 150 cm:n paperitähdellä (löysin sen Bauhausista) ja uudella kuusenkoristeella, joka perinteen mukaisesti ostettiin Stockalta. Yritin ehdottaa vaikka mitä, mutta lopulta lapsi päätyi itsepäisesti valkoiseen ”käpyyn”.
Olisin halunnut hankkia myös punaiset tyynynpäälliset sohvalle, mutta maltoin mieleni, sillä joulumieli on kiinni ihan muista asioista: Eilen kirjoitimme joulupukille, ja aamulla ulos jätetty kirje oli poissa. Muumi-kalenterista paljastui Pikku Myy, leivoimme sekä koristelimme pipareita ja nyt ilmassa tuoksuu uunissa kypsyvä riisipuuro.
On ihanaa, miten 3-vuotias lapsi osaa eläytyä jouluun jo ihan eri tavalla kuin 2-vuotias. Meillä bongaillaan tonttuja, joulupukkeja ja selataan säästettyjä lelulehtiä antaumuksella (siitä en niin pidä, mutta ymmärrän lapsen ajatusmaailman uusien lelujen kimaltaessa silmissä). Äitini rakensi kotiinsa J:tä varten tonttuoven, ja joka kerta se ilahduttaa lasta yhtä paljon.
Meidän joulutyyli on aikoinaan ollut runsaampi, mutta nyt paristakin syystä olen hiukan karsinut: Minulla ei ole samalla tavalla aikaa myllätä kotia, enkä toisaalta kaipaakaan yhtä runsasta sisustusta, kun lapsi tuo leikkeineen oman osansa kodin yleisilmeeseen. Myös turvallisuussyistä joulujuttujen saa olla tarkkana – Lanka on jo meinannut kaataa riehuessaan sohvapöydän kynttilät ja J tiputti Pentikin poron lattialle sarvet edellä.