• Info
  • sisustus
  • DIY
  • reseptit

Pinossa

sisustusblogi

Kippis, seepra-sisko!

05/11/2019

Kaupallinen yhteistyö, EMBRAZEN ja Indieplace

Nainen kantaa tarjotinta, jolle on aseteltu juustoja, hedelmiä ja punaviinipullo.

Olen äärimmäisen onnekas, koska lähipiiriini kuuluu uskomattomia ihmisiä, joilta olen saanut ottaa oppia. Isäni rakensi yrityksensä 90-luvun lamassa, ja taatani tulee toimimaan aina mittarina puhuttaessa loistavasta tarinankerronnasta. En varmasti koskaan tule tapaamaan toista yhtä viihdyttävää insinööriä. Kuitenkin kun EMBRAZEN kysyi, kenelle haluaisin tänään nostaa lasillisen, ajattelin heti siskoani.

pinossa_EMBRAZENIMG_2274

pinossa_EMBRAZENIMG_2269

Siskoni on hölmö, jääräpäinen ja raivostuttavan ärsyttävä – onhan hän sentään pikkusiskoni. Toisaalta hän on myös huolehtiva, empaattinen ja joissain asioissa käsittämättömän pitkämielinen. Fyysisesti hauras siskoni on henkisesti uskomattoman vahva, ja hän ammentaa elämänasenteensa kautta voimaa, jota ei voi kuin ihailla. Siskoni saattaakin olla vahvin tuntemani ihminen, ja siksi haluaisin kohottaa maljani nyt hänelle.

pinossa_EMBRAZENIMG_2301

Olen aikaisemmin jakanut siskoni tarinan, postauksen pääset lukemaan täältä. Siskoni sairastaa harvinaista geneettisistä sidekudossairautta Ehlers-Danlosin syndroomaa. Syndrooma on moniulotteinen ja siihen kuuluu erilaisia liitännäissairauksia, mutta lyhyesti kerrottuna syndrooma vaikuttaa siskoni elämään kovina jatkuvina kipuina ja löystyvinä nivelinä. Siskoni elämään kuuluu kipujen lisäksi epävarmuus tulevasta. Voi olla, että lähihoitajan työskentelevä siskoni päätyy pyörätuoliin seuraavan 10 vuoden sisällä. Silti hän kieltäytyy elämästä sairautensa ehdoilla.

pinossa_EMBRAZENIMG_2276

EMBRAZEN-viinit ovat kunnianosoitus vahvoille naisille, sellaisille kuten siskoni. EMBRAZEN Red Blend -punaviinin etiketistä löytyy tutkivan journalistin Nelli Blyn kasvot, joka vastoin kaikkia odotuksia teki maailmanympärysmatkan yksin 72 päivässä vuonna 1888. EMBRAZEN Red Blend on pehmeä ja hedelmäinen punaviini, joka sopii erinomaisesti vaikkapa illanistujaisissa tarjottavaksi sellaisenaan tai juustolautasen kaverina. Toisaalta jos EMBRAZEN Red Blendin haluaa helposti yhdistää ruokaan, niin se toimii hienosti esimerkiksi uunifetapastan kanssa.

Punaviini lisäksi EMBRAZEN-viinistä on saatavilla myös pirteä ja hedelmäinen EMBRAZEN Chardonnay. Valkoviinin etiketissä on Amy Johnson, joka lensi ensimmäisenä naisena yksin Englannista Australiaan vuonna 1930.

pinossa_EMBRAZENIMG_2368

pinossa_EMBRAZENIMG_2438

Koska viinien etikettejä tähdittävät vahvat ja itsenäisen naiset, on aivan luonnollista, että he pääsevät itse kertomaan tarinansa. Living Wine Labels -applikaatio herättää etiketit henkiin, ja antaa Nellin ja Amyn itse kertoa saavutuksistaan. Kannattaa ladata appi puhelimeen ja testata itse.

pinossa_EMBRAZENIMG_2336

Siskoni ei ole kuuluisa maailmanmatkaaja tai lentäjä, mutta minulle hän tulee aina olemaan malliesimerkki siitä, kuinka luovuttaminen ei koskaan ole vaihtoehto. Toivon, että hän tulee opettamaan saman vielä J:lle. Olen monta kertaa pohtinut, mistä siskoni kaivaa sen uskomattoman henkisen voiman, joka auttaa meitä kaikkia jaksamaan tämän epätietoisuuden. Vaikka hän kantaa sen raskaimman taakan, jaksaa hän silti edelleen olla huolissaan meistä muista.

pinossa_EMBRAZENIMG_2420

Meistä kahdesta minulle taitaa taas olla raskaampaa kirjoittaa tämä teksti. Siskoni kertoo ja näyttää avoimesti elämäänsä EDS:n kanssa, jotta vaikeasti diagnosoitava ja tuntematon sairaus saisi enemmän näkyvyyttä. Lokakuun alussa laulaja Sia kertoi Twitterissä sairastavansa myös Ehler-Danlosin syndroomaa, ja toivottavasti hänen ulostulonsa on osaltaan lisännyt monien tietämystä tästä harvinaisesti syndroomasta.

pinossa_EMBRAZENIMG_2430

Joten siis kippis, seepra-siskoni! Kenelle esikuvalle sinä haluaisit nostaa lasillisen?

 

***

Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi alkoholia koskevia kommentteja en voi julkaista, mutta muuten sana on vapaa.

Filed in: fiilistely, perhe, puheenaihe, ruoka, yhteistyö • by Essi • Leave a Comment

Staycation Helsingissä

13/10/2019

Hotel Kämpin aula

Staycation eli lähimatkailu on nouseva trendi ja paitsi ilmastoteko, myös helppo tapa ottaa pieni irtiotto arjesta. Ei lentokentällä jonottelua tai matkastressiä, vaan oikeasti rentouttava mini(hotelli)loma mahdollisesti jo tutuissa maisemissa ilman suorituspainetta kaikkien nähtävyyksien näkemisestä.

Pinossa_IMG_2123

Pinossa_IMG_2110

Sain työpaikaltani lahjaksi lahjakortin Hotel Kämpiin jäädessäni äitiyslomalle, ja viime viikonloppuna pääsin Miksun kanssa viimein käyttämään sen. Ajoitus hotelliyölle ei olisi voinut olla täydellisempi, koska J edelleen valvottaa meitä öisin.

pinossa_IMG_2130

En ole koskaan ollut viiden tähden hotellissa, ja kokemukseni Kämpistä rajoittuivat vain aulabaarissa nautittuun 15 euron minttukaakaoon, joten oli mielenkiintoista päästä näkemään hotelli sisältä ihan kunnolla – ja nauttimaan viiden tähden palvelusta tietenkin. Suunnitelmamme oli ottaa miniloma mahdollisimman rennosti, ja siinä kyllä onnistuimme. Pitkästä aikaa hitaasti ja rauhassa nautittu aamukahvi maistui muuten taivaalliselta.

Pinossa_IMG_2017

pinossa_IMG_2018

Pinossa_IMG_1978

Saavuimme hotellille hieman kolmen jälkeen. Mukanamme oli vain pieni käsimatkatavaran mitat täyttävä vetolaukku, joten sisäänkirjautuessa vastaanottovirkailijan kysymys ”tarvitsetteko apua laukun kanssa?” nosti hieman huvittuneen hymyn huulilleni. Nyt jälkikäteen harmittaa, etten pyytänyt laukkua toimitettavaksi koristeellisella laukkukärryillä, joita luulin olevan olemassa vain elokuvissa (koska olisin tietenkin halunnut hypätä sen kyytiin itse).

Saatuamme tavaramme huoneeseen, lähdimme saman tien syömään todella myöhäistä lounasta. Päädyimme Santa Féhen, joka sijaitsee vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä Kämpistä. Naposteluhengessä tilasimme lajitelman alkuruokia ja kanansiipiä. Syötyämme palasimme takaisin hotellille, vaihdoimme aamutakin yllemme ja matkustimme hissillä hotellin ylimpään kerrokseen, josta sviittien lisäksi löytyy pieni spa-osasto. Osastolla oli tavallisen saunan lisäksi höyrysauna, suihkut ja oleskelutilaa. Saunoimme, istuimme, olimme ja nautimme lasilliset kuoharia. Täydellistä.

Pinossa_IMG_1993

Pinossa_IMG_2005

Pinossa_IMG_2045

Minilomallemme olin tehnyt illaksi varauksen Yes Yes Yes -ravintolaan, joka sekin sijaitsee alle kymmenen minuutin matkan päässä hotellilta. Ravintolan juttu on kasvisruoka, joita maistelumenun tyylisesti tilataan useampi pieni annos, jotka jaetaan seurueen kesken. Myöhäinen lounas painoi vielä aavistuksen verran vatsassa, joten tilasimme pari annosta suositusta vähemmän: Halloumiranskalaisia, tandoorileipää paahdetuilla tomaateilla ja labnehilla, paahdettua maa-artisokkaa cashewpähkinä-hollandaisilla, raikasta palmunydinsalaattia ja maa-artisokka-omenarisottoa. Jälkiruuaksi tilasimme vielä suklaaganachea ja omenafrangipanea. Nam!

Olin nyt toista kertaa käymässä ravintolassa, ja vaikka ruoka oli jälleen todella hyvää, ei palvelu yltänyt ihan edelliskerran tasolle. Tarjoilija melkein unohti halloumiranskalaisemme, mutta pienen muistuttamisen jälkeen saimme ranet nopeasti pöytään.

Tähän väliin pieni yleinen ravintolavinkki: Lähtiessämme syömään ”vähän paremmin” ja pidemmän kaavan mukaan, teemme varauksen usein viimeiseen kattaukseen. Näin saamme yleensä nauttia illasta rauhassa, eikä meitä hoputeta pois pöydästä seuraavan seurueen saapuessa syömään. Myöhäinen kattaus on myös takuuvarma tapa saada viettää ilta täysin täysi-ikäisessä seurassa. 😉

Pinossa_IMG_2179-2

Viiden tähden hotellissa on onneksi astetta parempi sänky, ja heräsinkin täysien yöunien jälkeen suhteellisen levänneenä. Virkeä en voinut sanoa olevani, sillä kuukausien aikana kertynyt univaje ei valitettavasti kuittaannu yhdessä yössä.

Pinossa_IMG_2092

Pinossa_IMG_2096

Aamiainen tarjoiltiin hotellin alakerrassa Ravintola Brasserien tiloissa. Aamiainen oli periaatteessa kuin mikä tahansa hyvä hotelliaamiainen, mutta kaikkea ruokaa leimasi se pieni viiden tähden twisti, jonka ansiosta kaikki oli astetta parempaa. Tuorepuristettua mehua – ei yhtä vaan viittä laatua, ihanaa artesaanileipää, juustoja ja ehkä maailman parasta vispipuuroa. Kahvin tarjoilija toi luonnollisesti pöytään pienessä kannussa.

Kotimaanmatkailu on kallista, ja tässä vaiheessa kaikkia varmastikin kiinnostaa, mitä minilomamme tuli kustantamaan. Vastaus: 530 euroa. Kallista vai edullista, sen jokainen päättäköön itse.

Ajoitimme vierailumme niin, että saimme hotellihuoneen mahdollisimman edullisesti, eli 243 eurolla (kallein löytämäni hinta samalle huoneelle oli 500 euroa). Aamiaiset kustansivat 20 euroa henkilöltä. Myöhäinen lounaamme juomineen maksoi 49 euroa ja illallinen 172 euroa. Lisäksi nautimme hotellin spa-osastolla kuohuviinit 13 e/kpl.

Pinossa_IMG_2111

Äkkiseltään ajateltuna yhden yön loman hintalappu kuulostaa kalliilta, mutta avomiehen kanssa olemme jo siinä vaiheessa, että olemme valmiita maksamaan vähän paremmasta. Kun harvoin pääsee käymään jossain kahdestaan, tuntuu pieni panostus pelkästään hyvältä (vaikkakin valitsen edelleen ulkomaanmatkoille selän kustannuksella edullisia b&b-huoneita). Eikä suhteessa yksi viiden tähden hotelliyökään tunnu niin kalliilta, kun ajattelee suurien ketjuhotellien hinta-laatusuhdetta.

Filed in: fiilistely, kuulumisia, matkailu • by Essi • Leave a Comment

Miksi aloitin bloggaamisen?

27/09/2019

pinossa_IMG_1640

Heinäkuussa Iina haastoi bloggarit kertomaan blogiensa syntytarinat. Tartuin silloin haasteeseen, mutta aihe jäi medium miinus asteiseksi luonnokseksi arkistoihini tähän päivään asti.

Idea omasta blogista syntyi 2016. Olin tuolloin työskennellyt hetken markkinointiassistenttina ja tutustunut sitä kautta muotiblogeihin. Samoihin aikoihin huomasin, ettei kirjoittamiseni taso vastannut sitä, mitä sen olisi pitänyt työssäni vastata. Tein jatkuvasti nolojakin kirjoitusvirheitä, enkä osannut oikolukea tekstiäni lainkaan. Lähetin muun muassa Hesariin mainoksen, jossa luki ”kesä kassi” – voitte vain kuvitella kuinka paljon se edelleen hävettää minua. Ajattelin, että oman blogin kirjoittaminen voisi olla ratkaisu siihen, kuinka minusta tulisi parempi tekstintuottaja.

Disclamer: Teen edelleen kirjoitusvirheitä, ja varsinkin yhdyssanat tuottavat minulle suuria vaikeuksia. Onneksi googlaamalla on nykyään helppo selvittää oikea kirjoitusasu 😀

pinossa_IMG_1648

Innostun nopeasti, joten ideasta ei kauaakaan kulunut, kun jo julkaisin ensimmäisen tekstini syyskuussa 2016. Teksti alkoi sanoilla:

”Miksi? Siinäpä vasta kysymys. Viime aikoina päässä on alkanut pyöriä ajatus siitä, että haluaisin laittaa pystyyn oman blogin, jossa voisin jakaa ajatuksiani muodista, sisustamisesta ja ruuanlaitosta. Siis sellainen perus lifestyle-blogi.”

pinossa_IMG_1639

Tuolloin nimesin blogini mystiseksi St. Blackiksi (why, oh why?!), ja aiheet todellakin liikkuivat laidasta laitaan. Nopeasti minulle kuitenkin selvisi, ettei sillisalaattiblogilla olisi mitään mahdollisuuksia blogien viidakossa, ja että sisustusaiheet keräsivät aina eniten lukijoita. Muistan vielä, kuinka mieletöntä oli saada blogiin ensimmäisen kerran reilusti yli 100 kävijää päivässä. Se tapahtui, kun julkaisin tekstin nykyisestä sohvapöydästämme. Yhtä jännittävää oli saada ensimmäinen yhteistyöni maaliskuussa 2017.

Marraskuusta 2017 St. Black syntyi uudestaan Pinossa-blogiksi, kun pääsin osaksi Casa Blogeja. Siirron yhteydessä blogin vanha nimi oli luontevaa haudata, ja aloitinkin blogini tavallaan puhtaalta pöydältä. Casan alla viihdyin vuoden verran, ja lokakuussa 2018 muutin blogini kanssa jälleen: tällä kertaa oman domainin alle. Samalla liityin osaksi Lifien verkostoa. Toisen muuton myötä jouduin taas tavallaan aloittamaan alusta, ja vasta viime aikoina olen saanut kurottua umpeen muuton aiheuttaman lukijakadon.

pinossa_IMG_1649

Blogini täytti syyskuun alussa kolme (tietenkin unohdin blogisynttärit kokonaan), ja vuosien saatossa te lukijat olette kehittyneet kanssani. J:n syntymän jälkeen mukaan on liittynyt paljon äitejä, ja se on ollut selkeästi suurin ja ihanin muutos teissä lukijoissa. Teistä saamani virtuaalisen vertaistuen voima on valtava.

Kolmessa vuodessa olen saanut blogini kautta enemmän kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Kuulostaa kliseeltä, mutta kliseet ovat kliseitä hyvästä syystä. Olen tutustunut upeisiin ihmisiin, kehittynyt valokuvaajana ja kirjoittajana, ja sitä kautta saanut jopa nykyisen työni sisällöntuottajana. Lisäksi blogista on muodostunut minulle jopa jo merkittävä sivutulo. Lisäksi olen saanut mahdollisuuksia, jotka eivät olisi olleet mahdollisia ilman blogia: eilen pääsin esimerkiksi tutustumaan Italian suurlähetystön tiloihin.

pinossa_IMG_1642

Helpolla kaikki tämä ei tietenkään ole tullut, klisee numero kaksi, vaan tähän pisteeseen pääseminen on vaatinut järkyttävän määrän työtunteja, opiskelua ja itsekseen kiroilua iltaisin etsiessäni blogin ulkoasun koodista oikeaa kohtaa.

Blogini on edelleen verrattaen pieni, mutta se ei yhtään vähennä sitä ylpeyttä, jota koen bloggaamiseni tasosta nyt. Ja ennen kaikkea arvostan suuresti teitä lukijoita, koska ilman teitä tämä ei tietenkään olisi mahdollista.

Nyt olisikin kiva tietää, onko teistä joku ollut oikeasti mukana jo ensimmäisistä kuukausista asti?

Filed in: bloggaus, fiilistely, kuulumisia, puheenaihe • by Essi • 2 Comments

  • « Previous Page
  • 1
  • …
  • 24
  • 25
  • 26
  • 27
  • 28
  • …
  • 38
  • Next Page »

Essi

Pinossa-blogissa sisustetaan lapsi- ja koiraperheen kotia rennolla otteella. Inspiraatiota kotiin saan niin vintagesta kuin skandinaavisesta muotoilustakin. Kierrätys, vastuullisuus ja lapsiperheen arki ovat sisustamisen ohella – tai sen näkökulmasta – blogini kantavia teemoja.

Tervetuloa mukaan!
  • Facebook
  • Instagram
  • Pinterest

Viimeisimmät artikkelit

  • 24 tuntia lapsen kanssa Tallinnassa
  • Tyttöjen reissu Barcelonaan
  • Uudet linssit vanhoihin kehyksiin helposti kotoa käsin
  • Minecraft-synttärit ja teemaan sopivat tarjottavat
  • Tilinpäätös 2024

Kategoriat

Arkistot

Copyright © 2025 · Theme by Blog Pixie

Copyright © 2025 · Pinossa ·