Koirajuttuja ei hirveästi ole tullut jaettua täällä blogissa, mutta yleisön pyynnöstä kerron tänään Langan kuulumisia. Lanka on rodultaan pieniamerikanpaimenkoira (Voi kyllä, kirjoitusasu muutettiin yhdyssanaksi), joka on uusi rotu ja edelleen harvinainen Suomessa. Ensimmäinen postaukseni Langasta saa viikoittain osumia Googlen kautta, joten on ehkä senkin takia aika päivitellä junnun kuulumisia.
Kennelliiton rekisterin mukaan Suomen rekisterissä on tällä hetkellä 184 pieniamerikanpaimenkoiraa, joista 82 rekisteröitiin viime vuonna.
Langalla on nyt ikää 10 kuukautta. Hän painaa tasan 11 kg, ja korkeutta hänellä on n. 42,5 cm, joka on aivan rotumääritelmä ylärajalla. Rakenteeltaan Lanka on vankka ja voimakas, aivan kuten pieni australianpaimenkoira, josta rotu on jalostettu.
Se, kuinka lämpimästi rodusta puhun, riippuu täysin päivästä.
Se, kuinka lämpimästi rodusta puhun, riippuu täysin päivästä. On päiviä, jolloin kadun syvästi paimenkoiran ottamista, ja sitten on niitä päiviä kun en ymmärrä, miksi odotin näin pitkään paimenkoiran ottamista. Tänään on onneksi ollut ihan hyvä päivä!
Kuten kaikkien rotujen sisällä, koirien luonteet vaihtelevat suuresti myös pampaiden joukossa. Lanka on luonteeltaan ehkä sieltä haastavimmasta päästä. Hänellä on voimakas vartiointivietti ja hän on hyvin reaktiivinen, ja reagoi voimakkaasti äänellään KAIKKEEN. Aggressiivinen Lanka ei ole, ennemminkin yllättävät tilanteet ja vieraat koirat hän on kokenut pelottavina. Onneksi Lanka ei ole ensimmäinen koirani, muuten olisimme pulassa.
Hihnakäytöksen työstämisen aloitimme marraskuussa eli puoli vuotta sitten. Nyt tunnelin päässä alkaa näkyä valoa, eikä lenkillä jokaista koiraa haukuta enää hullunlailla. Täydellisiä ohitustilanteita on harvoin, mutta niitäkin on jo saavutettu. Ihmiset, pyörät, mopot ja hiihtäjät Lanka hyväksyi nopeasti harjoittelun alettua.
Hihnakäytöksen opettelua vaikeutti ja vaikeuttaa tietenkin pandemia, koska ”ihmisten ilmoille” ja vieraisiin paikkoihin Lanka on päässyt vähän liian vähän. Lanka teki myös ensimmäistä juoksuaan (joka luojan kiitos alkoi juuri) tooodella pitkään, ja se tietenkin sekoitti myös nuoren koiran päätä. Nyt juoksun alettua Lanka on käyttäytynyt yllättävänkin järkevästi.
Haasteita on aiheuttanut myös Langan ja Villan (7 kg) kokoero. Lenkillä Lanka riehaantuu helposti, ja villiintyessään saattaa juosta Villaa päin tai ”paimentaa” Villaa roikkumalla niskassa. Jätä-käsky on onkin meillä ahkerassa käytössä. Välihuomio: Pölyn (3 kg) auktoriteetti on niin suuri, että Lanka varoo visusti loukkaamasta mummelin henkilökohtaista tilaa. Ensimmäiset kerrat agilitytreeneissä olivat myös haastavia, sillä tekemisen sijaan Lanka keskittyi maskipäisen kouluttajan haukkumiseen. Töitä on siis saanut tehdä.
Huomaa kyllä, että rotu on tehty työskentelemään ihmisten kanssa.
Kotona Lanka toimii kuin ihmisen mieli – pampain tunneäly on jotain aivan omaa luokkaansa. Huomaa kyllä, että rotu on tehty työskentelemään ihmisten kanssa. Pojan ja Langan leikit yltyvät välillä rajuiksi lapsen puolesta. Taapero saa esimerkiksi maata ja rullata Langan päällä täydellä painollaan, mutta Lanka ei reagoi edes päätään nostamalla.
Koulutettavuus on myös täysin omaa luokkaansa spitzeihin verrattuna. Lanka oppii nopeasti, ja olen opettanut hänelle kasan turhia temppuja vain, koska hän oppii ne parissa päivässä (eilen kokeiltiin lasin tasapainoittelemista otsan päällä. Kaikkea tuo koira antaakin itselleen tehdä).
Agilitykentällä olemme kummatkin intopinkeenä ja onnesta soikeana. En malta odottaa, että Lanka kasvaa kunnolla ja pääsemme treenaamaan tosissaan. Kentällä Lanka on myös rohkea: Täyskorkean puomin hän suoritti itsenäisesti kesken kontaktitreenin, ja parin viikon päästä siitä hän päätti itse kokeilla, miltä A:n huipulla näyttää (sitä toki ei vielä treenata nuoren iän takia).
Aktivointia Lanka vaatii joka päivä. Lenkin voimme jättää väliin yhtenä päivänä, mutta silloin tarjoilen iltaruoan heittämällä nappulat etsittäväksi takapihalle. Peruslenkkimme kestää 30–40 minuuttia, josta ainakin puolet ajasta Lanka saa juosta sielunsa kyllyydestä. Tämän lisäksi Lanka hengailee takapihalla pitkin päivää. Aivotyöskentelyä eli erilaisia temppuja ja harjoituksia teemme kuutena päivänä viikossa, joista kerran viikossa käymme agilityhallilla.
Puruluita Lanka tuhoaa aikamoista vauhtia, ja niitä hän myös piilottelee pitkin asuntoa. Taas eilen illalla yksi löytyi sängystä peiton alta… Luita tai ruokaa Lanka ei varsinaisesti kotona vahdi, mutta ei hän luuta mielellään poiskaan anna toiselle koiralle. Taapero saa napata luun suoraan suusta.
Ehkä ihaninta Langassa on hänen tarpeensa saada halata joka päivä. Iltaisin Lanka hyppää viereeni sohvalle, ja hellästi laskee päänsä syliini, olkapäälle tai leuan alle haliakseen hetken. Niinä hetkinä koen yhteyttä, jollaista minulla ei ole koiran kanssa ennen ollut. Ihan kuin Lanka osaisi lukea ajatuksia.
Koiraharrastajien kesken sanotaan, että paimenkoirien kanssa kaiken saa puoli-ilmaiseksi. Lanka on helppo kouluttaa, mutta helpolla mikään ei kyllä ole tullut. Mutta vaikka meillä on ollut haasteemme, hyvät puolet peittoavat huonot moninkertaisesti. Olen täysin rakastunut rotuun!
PS. Lanka rakastaa vettä.
