Välillä minulta kysellään neuvoja valokuvaukseen liittyen, ja tässä postauksessa päätin käydä läpi muutamia vinkkejä sisustuskuvauksen ja erityisesti hämärässä kuvaamisen näkökulmasta.

Valokuvaajana olen täysin itseoppinut, mitä tulee tekniikkaan ja visuaaliseen puoleen. Olen opetellut kuvausta aina sitä mukaa kun eteeni ilmenee ongelma, ja siksi esimerkiksi studiovalojen ja erillisen salaman käyttö on minulle edelleen aika vierasta – niitä en sisustuskuvaukseen kotona vielä tarvitse.

Valokuvaus on tekniikkalaji, ja kuvauksessa kaikki lähteekin kalustosta ja sen hallinnasta. Kuvaan oikeastaan kaikki kuvani Canon 6D -täyskennokameralla ja EF 24–70mm f/4L IS USM -objektiivilla. Täyskennokamera eroaa tavallisesta eli croppikennosta siten, että kenno yksinkertaisesti fyysisesti suurempi. Suurempi kenno sisältää enemmän soluja, joista muodostuvat valokuvan pikselit. Suurempi kenno myös tallentaa kuvan laajemmalta alueelta kuin croppikennoinen kamera. Yksinkertaistettuna voidaan ajatella, että croppikennolla otettu kuva on ikään kuin valmiiksi rajattu. Sisustuskuvia ottaessa täyskennolla on helpompi saada laajoja kuvia ilman hirvittäviä vääristymiä.

Matkakameraksi olen hankkinut Olympus PEN-8 minijärkkärin. Siinä käytössäni on pannukakkulinssi, johon en ole ihan täysin tyytyväinen. Vielä en vain ole saanut aikaiseksi panostaa laadukkaampaan objektiiviin.

Jotta saan mahdollisimman laadukkaita kuvia läpi vuoden, on jalusta minulle ehdottoman tärkeä työväline. Käytössäni on SLIK-merkkinen kuulapääjalusta, jonka kuvaustangon saa vaakatasoon. Vaakatangolla esimerkiksi flatlay- ja ruokakuvien ottaminen suoraan ylhäältä alas käy näppärästi. Käyttämäni jalusta on jo poistunut myynnistä, mutta vastaavan löysin täältä.

Jalustalla kuvaan noin metrin korkeudelta, sillä se on sisustuskuvissa yleensä se toimivin kuvakulma. Poikkeuksia tietenkin on, ja esimerkiksi Instagramissa yläviistosta kuvatut kuvat toimivat hyvin useimmilla tileillä. Omalla kohdallani en ole huomannut merkittävää eroa.

En ajatellut tässä postauksessa syventyä kameratekniikkaan sen enempää, mutta lyhyesti voin kertoa, että yleensä kuvaan asetuksilla ISO 320 ja f10. Suljin- eli valotusaika kuvissani on mitä tahansa 1/80–4 sekunnin väliltä, ja juuri pitkissä valotusajoissa jalusta astuu kuvaan tärähtämisen estämiseksi.

Joskus pitkällä valotusajalla kuvatessa kuva tärähtää jalustasta huolimatta, ja silloin ongelma saattaa olla kameran pieni heilahtaminen kuvaa ottaessa. Käytän yleensä aina 2 sekunnin ajastusta, jolloin napin painamisesta tuleva pienen pieni liike ei heilauta kameraa. Ajastuksen ohella kuvaamiseen voi käyttää myös kaukolaukaisinta (minulla on käytössä tämä).

Canonilla on olemassa Canon Camera Connect -sovellus, jolla kameran saa liitettyä suoraan puhelimeen. Puhelimen sovelluksen kautta kameraa voi hallita mm. säätöjen osalta, jolloin kuvaaminen onnistuu täysin kameraan koskematta. Kameran ottamat kuvat saa myös siirrettyä suoraan puhelimeen, mutta itse tykkään käsitellä kuvani edelleen vanhanaikaisesti läppärin Lightroom-sovelluksella.

Kuvaan RAW-muotoisia kuvia, jotka vaativat aina pienen käsittelyn ennen julkaisua. RAW-kuvat sisältävät enemmän tietoa kuin kameran valmiiksi pakkaamat JPEG-kuvat, joten pimeistä kuvista saa kaivettua esille enemmän yksityiskohtia. Enemmän RAW- ja JPEG-kuvien eroista voi lukea vaikkapa täältä.

Kuten yllä jo mainitsin, käytän kuvakäsittelyyn Lightroomia, jossa minulla on tallennettuna valmiin VSCO-presetin pohjalta tehty filtteri, jota käytän kaikissa kuvissani.

Jalustan ohella ehkäpä se tärkein vinkki on kuvata aina luonnonvalossa. Meillä valo tulee kaikkiin huoneisiin vain yhdestä suunnasta, ja kotimme on muutenkin hämärä. Makuuhuoneessamme ja työhuoneessa meillä on peiliovet ikkunaa vastapäätä, joten luonnonvalo heijastuu yleensä aika hyvin takaisin valaisten huoneen myös kauempana ikkunasta.

J:n huoneessa ja olohuoneessa näin ei ole, ja varsinkin vähäisessä luonnonvalossa toinen puoli huoneesta jää todella pimeäksi. Silloin otan käyttöön heijastimen, jolla saan maksimoitua valon määrän. Ihmeitä heijastimella ei saa aikaiseksi, mutta sillä voi vähän parantaa ennestään huonoa tilannetta.

Valon suuntaa ohjaan sälekaihtimilla niissä huoneissa, joissa meillä on ne ikkunoissa. Esimerkiksi olohuoneen valo muuttuu todella paljon vain kääntelemällä sälekaihtimia, joten ei ole ihan yhdentekevää missä asennossa ne sattuvat kuvaushetkellä olemaan. Ohjatessani valoa pyrin välttämään suuria kontrasteja valoisten ja varjoisten alueiden välillä, jotta saan kuvaan mahdollisimman tasaisen ja luonnollisen valon. Aina se ei tietenkään ole mahdollista, esimerkiksi tässä kuvassa näkee hyvin sen, mihin kohtaa ikkunoista tuleva valo loppuu (kontrastia olen vähentänyt kuvankäsittelyllä valottamalla kuvan oikeaa reunaa enemmän). Joskus liian suuren kontrastin välttämiseksi joudun jopa vähentämään valoa sulkemalla osan kaihtimista.

Toivottavasti näistä vinkeistä oli hyötyä! Jos jokin jäi epäselväksi, niin vastaan mielelläni tarkentaviin kysymyksiin. 🙂