Pinossa

sisustusblogi

STICK TO THE BASICS

Ah, ne päivät kun ei ole mitään päällepantavaa ja kotoa olisi pitänyt lähteä jo vartti sitten. Tälläisiä hetkiä varten jokaisen pitäisi kehittää yksi luottoasu, joka näyttää suht asialliselta ja löytyy kaapista aina valmiina. 


Minulla luottoasuna toimii mustat housut sekä valkoinen boyfriend-kauluspaita. Siis aivan peruskauraa ja todellakin jokaisella pitäisi olla nämä vaatekappaleet vaatekaapissa. Tyylissä käytän usein nahkahousuja, jotka ostin sovittamatta kirpputorilta noin vuosi sitten viidellä eurolla. Valehtelematta paras kirppislöyty ikinä! Näitä housuja olen käyttänyt jo enemmän kuin perusfarkkuja. Nahka tuo sopivasti särmää ja rokkihenkisyyttä asuun ja sillä saa myös tekstuuria ja mielenkiintoa kokomustiin asuihin. Lisäksi kiillon ja leikkauksen ansiosta jalat näyttää mega pitkiltä. Valkoinen paita on klassikko, mutta löysempi malli on astetta rennompi ja väljyytensä ansiosta mukava kesäisinkin (tai kun syö vähän liian ison annoksen pastaa lounaaksi).

Kun asun runko on niin basic, on sitä helppo muokata erilaisilla asusteilla. Kuviin stailasin asun itse tekemilläni betonikorulla sekä nahkakengillä, joiden korot valoin myös betonista. Yleensä kuitenkin niinä aamuina, kun tämä asu tulee enemmän kuin tarpeeseen, korut jäävät laatikkoon ja jalkaan sujahtaa valkoiset tennarit. 


MY JOB

Kuvat minun ottamia, lisää makinf of- materiaalia Marja Kurjen Facebookista

Olen äärimmäisen onnekas, koska saan tehdä mitä teen. Olen kohta vuoden verran työskennellyt markkinoinnin parissa Marja Kurjella ja työnkuvaani kuuluu mm. somen hallinnointi, uutiskirje postitus, myymälämme somistus, tuotekuvaus, asiakaspalvelu sekä mainosten taitto. Olen graafikko, somistaja, asiakaspalvelija ja jokapaikanhöylä. Työnkuvani on leväällään kuin Jokisen eväät ja se on ihanaa! 
Pääsin töihin lähes heti valmistuttuani muotoilijaksi (valmistuin vähän väärälta alalta jos niin voi sanoa), ja täytyy myöntää, että vuoden aikana olen virheiden kautta oppinut aivan älyttömästi tästä duunista. Olin opiskellut sivuaineena graafista suunnittelua, mutta eihän minulla ollut hajuakaan, kuinka tehdä painovalmis aineisto esimerkiksi hesariin tai mitä tarkoittaa drip off-lakkaus. Onneksi kaikki, joiden kanssa olen saanut tehdä töitä, ovat auttaneet ja opastaneet aina kun ovat pystyneet. Olen vuodessa oppinut enemmän kuin neljänä vuotena koulussa eli paljon! Nyt hallitsen muutaman uuden ohjelman, otan (lähes) ammattitason tuotekuvia sekä osaan postittaa verkkokauppatilauksen Hollantiin. Ja tiedän, mitä se drip off-lakkaus tarkoittaa.
Tällä viikolla pääsin myös ensimmäistä kertaa mukaan tulevan kevään malliston kuvauksiin. On todella mielenkiintoista nähdä, mitä kulissien takana oikeasti tapahtuu ja miten kuvat syntyvät. Hieman huvittavaa on myös se, kuinka monta ihmistä yhden kuvan ottaminen oikeasti vaatii; stylisti, kuvaaja, meikkaaja, mallit sekä assarit, yhteensä meitä oli kuvauksissa paikalla 10 henkilöä. Eipä sitä tule ajatelleeksi valmiita kuvia katsellessaan, mikä määrä työtä niidenkin takana oikeasti on. Kuvauksien aikana keskityin making of -materiaalin kuvaamiseen, josta olisi tarkoitus koostaa video kevääksi. En ole koskaan editoinut videota, mutta nyt saan mahdollisuuden opetella hieman sitäkin 🙂
”Choose a job you love 
and you will never have to work a day in 
your life” 

BLACK’N LOOSE

Tuntuu, että aina maanantaiaamuisin hamuan vaatekaapista päälle jotain löysää, pehmeää ja mustaa. Sellaisia vaatteita, joissa on turvallista palata työsähköpostin ääreen ja laittaa kahvit tulille odotellessa muita vielä toimistolle. Löysä ja pehmeä on hyvä combo maanantaisin myös siksi, koska toimiston ilmanvaihto on kesällä elänyt ihan omaa elämäänsä, eikä viikon alkaessa ikinä tiedä, onko työilma kuin tropiikissa vai pitääkö varaston puolelta hakea tuotetestaukseen isoin mahdollinen villahuivi.
 Illalla kuvatessa saatiin vielä vastavaloon pari ihan mieletöntä otosta! Huominen päivä (tai tarkemmin ilta) menee kevät-kesä 2017 malliston kuvauksissa Vuosaaressa, joten samanlaista auringonlaskua toivotaan myös huomiselle. Fingers cross, että sadaan upeita vastavalokuvia joiden kanssa touhuta ensi keväänä 🙂

SEASON’S PASTA

Pasta kuuluu ehdottomasti suosikkiruokiini valmistaa ja syödä muun italialaisen keittiön ohella. Arkisin pasta valmistuu nopeasti ja eri kastikkeita löytyy loputtomiin. Ja ainahan joku keksii uuden trendipastan, jota on vaan pakko kokeilla! Tähän liittyen, en ikinä oikeen päässyt sisälle avokadopasta-buumiin, onhan se ihan ok mutta ei se nyt niin tajunnan räjäyttävää ole? Viikonloppuisin on taas kiva panostaa ja haudutella tomaattikastiketta tuntikausia. Fiksua on keittellä samantien isompi satsi ja pakastaa sopiviin annospusseihin, niin arkenakin saa herkutella vähän paremmalla kastikeella.
 Sienipasta kuuluu meidän ruokakunnan, tai ainankin kokin, suosikkikeihin. Talvisin käytän herkkusieniä mutta näin sienien satokaudella on ihanaa saada tuoreita (mummun poimimia, joka tekee niistä entistä parempia) kantarelleja ja valmistaa niistä herkullinen ja maailman vaivattomin pasta!

Kanterellipasta neljälle

1-2 litraa kantarelleja, mitä enemmän sen parempi 🙂
2 salottisipulia
2 valkosipulin kynttä
2 dl kermaa
2 dl ruokakermaa
Rakuunaa
Suolaa
Pippuria
(suurustamiseen Maizenaa)
Paistamiseen oliviiöljyä ja voita
Koristeluun tuoretta persilijaa
Ensin sienet silputaan pieneksi ja niistä haihdutetaan ylimäärinen vesi pois kuivalla paistinpannulla. Kun vesi on poistunut, laitetaan sienet sivuun ja samalle pannulle oliiviöljyä sekä voita oman maun mukaan. Sipuli ja valkosipulia kuullotetaan miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia. Valkosipuli ei saa ruskistua, joten lämpö saa olla alhainen. Kuullottuneiden sipuleiden joukkon lisätään sienet ja taas oman maun mukaan rakuunaa (en harrasta mittaamista kokatessa) ja lisätään lämpöä. Tässä vaiheessa pannulle voisi lisätä myös valkoviiniä. Jos lisää viiniä, niin sen haihduttua lisätään mukaan kermat ja maustetaan. Suolaa saa olla vähän reilusti, koska muuten pastan kanssa kastike on mautonta. Ennen kastikkeen aloitusta kannattaa laittaa pastan keitinvesi kiehumaan ja muistaa suolata sekin reilusti. Itse keitin pastat liian suolattomassa vedessä liian pitkään, mutta onneksi koin herätyksen tässäkin vihoviimein 🙂 Kastike saa hautua sen 5-10 minuuttia, mitä nyt pasta kiehuu. Jos koko satsi on tarkoitus syödä kerralla, keitän pastaa minuutin ohjetta vähemmän ja viimeiseksi minuutiksi kumoan valutetut pastat kastikkeeseen kypsymään. Mukaan voi laittaa vähän pastan keitinvettä jos tuntuu, että kastike on liian paksua. Pinnalle vielä koristeeksi persilijaa ja  avot, super herkullinen pasta satokauden sienistä on valmis!
Seuraavana satokauden pastana ajattelin kokkailla paahdettua kurpitsa-vuohenjuustopastaa. Mieli tekisi kokeilla ravioleja, mutta hermo ei taida kestää niiden nypläämistä!

Miksi?

Kuvat Iina Raivio, editointi minä

Siinäpä vasta kysymys.

Viime aikoina päässä on alkanut pyöriä ajatus siitä, että haluaisin laittaa pystyyn oman blogin, jossa voisin jakaa ajatuksiani muodista, sisustamisesta ja ruuanlaitosta. Siis sellainen perus lifestyle-blogi. Jonkin aikaa takaperin, kun ensimmäisen kerran kehtasin sanoa ajatuksen ääneen, listasin Facebookkiin seuraavan listan:

a) oon silleen semisti aika introvertti, eikä mua kiinnosta mikään julkisuudessa olo. Miksi siis jakaisin somessa mitään tämän enempää? 

b) Mulla on jo kivat harrastukset ja aikaa rajoitetusti (ja kaikki se ylimääräinen menee pokemonien metsästykseen) joten miksi aloittaisin uuden, aikaa vievän harrastuksen? Lisäksi Masterchefin uusi kausi alkoi just. 

c) Musta on kiva kirjoittaa, mutta en oo siinä oikeastaan hyvä (hesarin mainokseen pääsi lipsahtamaan kesä kassi näin erikseen kirjoitettuna). 

d) Netissä on jo ihan tarpeeksi sisältöä, joten ketään ei kiinnosta lukea mun juttuja paitsi ihan vaan lähipiiriä, jotka nekin kyllästyisi aika äkkiä lukemaan samaa ”taas yksi ihana musta kaapu-asu” tai ”tein taas niin täydellistä pizzaa” juttuja. Ja kertoisin ne kyllä niille anyway. 

Ja viimeisenä; Oon aika varma, että haluun tehdä töitä markkinoinnin/sisällöntuotannon/grafiikan parissa. En todellakaan unelmoi itseni elättämisestä ammattibloggarina, joka saisi kierrellä pressitilaisuudesta toiseen ja stressata siitä, tuleeko ensi kuussa tarpeeksi blogikäyntejä ja mainostuloja ja että onko kamerassa nyt tarpeeksi akkua kun ostin hipsterikahvilasta niin täydellisen raakakakkupalan.

Tähän voisin vielä lisätä: nautin valokuvaamisesta, mutta en valokuvattavana olemisesta. Näytän kuvissa omasta mielestäni typerältä ja yhden kunnollisen kuvan ottamiseen tarvitaan vähintään 500 otosta. Järkkärillä. Selfie puhelimella vaati tuplaten enemmän.

Matematiikassa kaksi negatiivista lukua kerrottuna toisillaan muodostaa positiivisen tuloksen ja sama maailmankaikkeutta määrittelevä sääntö taitaa toimia tässäkin; vaikka keksin vain syitä miksi EI pitäisi ryhtyä tähän, vaikuttaa se vain hyvältä idealta ja alkuinnostus ei ota taantuakseen (innostun yleensä kaikista uusista jutuista nanosekunnissa ja olen lähdössä täysillä mukaan, mutta yleensä perun puheeni melkein yhtä nopeasti).

Eli tässä sitä ollaan, kirjoitan nyt blogia, jossa aion jakaa edellä mainitut täydelliset kokkaukset ja ”1000+1 tapaa käyttää mustaa kaapua” -pukeutumisoppaani.

Ps. Rakkaudesta mustiin vaatteisiin tulee myös blogin nimi st. black.