Maailman helpoin suklaakakku |
Parhaimpia jälkiruokareseptejä ovat ne reseptit, jotka on helppo ja nopea valmistaa makeanhimon iskiessä ja tämä resepti todella on sellainen, suosittelen!
sisustusblogi
Maailman helpoin suklaakakku |
Ah, ne päivät kun ei ole mitään päällepantavaa ja kotoa olisi pitänyt lähteä jo vartti sitten. Tälläisiä hetkiä varten jokaisen pitäisi kehittää yksi luottoasu, joka näyttää suht asialliselta ja löytyy kaapista aina valmiina.
Kun asun runko on niin basic, on sitä helppo muokata erilaisilla asusteilla. Kuviin stailasin asun itse tekemilläni betonikorulla sekä nahkakengillä, joiden korot valoin myös betonista. Yleensä kuitenkin niinä aamuina, kun tämä asu tulee enemmän kuin tarpeeseen, korut jäävät laatikkoon ja jalkaan sujahtaa valkoiset tennarit.
Kuvat minun ottamia, lisää makinf of- materiaalia Marja Kurjen Facebookista |
Kuvat Iina Raivio, editointi minä |
Siinäpä vasta kysymys.
Viime aikoina päässä on alkanut pyöriä ajatus siitä, että haluaisin laittaa pystyyn oman blogin, jossa voisin jakaa ajatuksiani muodista, sisustamisesta ja ruuanlaitosta. Siis sellainen perus lifestyle-blogi. Jonkin aikaa takaperin, kun ensimmäisen kerran kehtasin sanoa ajatuksen ääneen, listasin Facebookkiin seuraavan listan:
a) oon silleen semisti aika introvertti, eikä mua kiinnosta mikään julkisuudessa olo. Miksi siis jakaisin somessa mitään tämän enempää?
c) Musta on kiva kirjoittaa, mutta en oo siinä oikeastaan hyvä (hesarin mainokseen pääsi lipsahtamaan kesä kassi näin erikseen kirjoitettuna).
d) Netissä on jo ihan tarpeeksi sisältöä, joten ketään ei kiinnosta lukea mun juttuja paitsi ihan vaan lähipiiriä, jotka nekin kyllästyisi aika äkkiä lukemaan samaa ”taas yksi ihana musta kaapu-asu” tai ”tein taas niin täydellistä pizzaa” juttuja. Ja kertoisin ne kyllä niille anyway.
Ja viimeisenä; Oon aika varma, että haluun tehdä töitä markkinoinnin/sisällöntuotannon/grafiikan parissa. En todellakaan unelmoi itseni elättämisestä ammattibloggarina, joka saisi kierrellä pressitilaisuudesta toiseen ja stressata siitä, tuleeko ensi kuussa tarpeeksi blogikäyntejä ja mainostuloja ja että onko kamerassa nyt tarpeeksi akkua kun ostin hipsterikahvilasta niin täydellisen raakakakkupalan.
Tähän voisin vielä lisätä: nautin valokuvaamisesta, mutta en valokuvattavana olemisesta. Näytän kuvissa omasta mielestäni typerältä ja yhden kunnollisen kuvan ottamiseen tarvitaan vähintään 500 otosta. Järkkärillä. Selfie puhelimella vaati tuplaten enemmän.
Matematiikassa kaksi negatiivista lukua kerrottuna toisillaan muodostaa positiivisen tuloksen ja sama maailmankaikkeutta määrittelevä sääntö taitaa toimia tässäkin; vaikka keksin vain syitä miksi EI pitäisi ryhtyä tähän, vaikuttaa se vain hyvältä idealta ja alkuinnostus ei ota taantuakseen (innostun yleensä kaikista uusista jutuista nanosekunnissa ja olen lähdössä täysillä mukaan, mutta yleensä perun puheeni melkein yhtä nopeasti).
Eli tässä sitä ollaan, kirjoitan nyt blogia, jossa aion jakaa edellä mainitut täydelliset kokkaukset ja ”1000+1 tapaa käyttää mustaa kaapua” -pukeutumisoppaani.
Ps. Rakkaudesta mustiin vaatteisiin tulee myös blogin nimi st. black.