Blog | Pinossa

Mattohimotus – That carpet

10/01/2017

Hieman yli vuosi sitten marraskuussa haaveilin tummansinisestä sohvasta ja punaisesta villamatosta. Päädyttiin harmaaseen sohvaan ja kuparinväriseen mattoon.

Tummansinisestä on ennustettu tulevan vuoden trendiä ja nyt minunkin sininen himotus nostaa jälleen päätään (vaikka juuri niille megatrendeille naureskelin tässä postauksessa). Pitäisikö maalata joku seinä? Uuden seinäpinnan lisäksi kaipaan tällä hetkellä lisää huonekasveja, ainakin kumiviikuna ja amppelista alas valuva kiiltopiilea kiinnostavat. Ja matto. Se punainen, kirjava matto. Tuo punainen matto on pyörinyt mielessäni jo yli vuoden, joten pakkohan se on kohta saada. Eli siis jos jollain pyörii nurkissa 200×300 cm kokoinen kuvaukseen sopiva matto, josta luopuisi edullisesti, niin saa vinkata!

Nyt täytyy vähän muistutella sisäistä pesänrakentajaani, että kohta on kevät. Pitäisi tehdä mieli keltaisia tulppaaneita, limenvihreää ja vaaleanpunaista. Mutta ei, pesänrakentajalla on todella tumma kausi menossa.

18-12-16-2

Translation:

Over one year ago, when we started to renovate our current home, I was dreaming about dark blue sofa and red eastern wool carpet. We bought middle grey sofa and copper carpet.

Now I’m started to feel blue again, should I paint some wall? And once again I’m dreaming about that carpet. That red, pattern carpet. Along with red and blue I’m thinking about dark green, plants like rubber plant and pilea. All dark and rich colors. WTF, now is January and spring is soon here, I should dream of pink and yellow tulips but no, I’m on really dark mood.

Miltä sinun haastattelusi sisustuslehdessä kuulostaisi?

08/01/2017

Jutun lopussa on haaste kaikille sisustusbloggareille!

oman-elamansa-sisustuslehtistara-kansi

Katselin viikolla neloselta Stand Up:ia ja meinasin kuolla nauruun Heikki Viljan osuvasta sisustuslehti-vitsistä (klippi katsottavissa täältä). Vitsi koski sisustuslehtiä ja niistä puuttuvaa realismia. Juttu meni jotakuinkin näin (kannattaa katsoa se klippi);

Tässä Helsinkiläisessä kolmiossa, omalla pihalla ja merinäköalalla, asuu teollinen muotoilija Sanna kahden leikki-ikäisen lapsensa ja puuseppä-miehensä Robertin kanssa. -Siis merinäköala ja oma piha, missä ne asuu, Kauppatorilla?! 3 huonetta plus keittiö plus aika paljon venäläisiä turisteja!

Täysremontoidun asunnon valoisassa eteisessä komeilee seinällä Sannan mummon kutoma villaryijy sekä kaunis, antiikkisenkki joka on löytö roskalavalta. -Siis ei mun mummo kudo mitään ryijyjä vaan vaeltelee pitkin hoitolaitoksen käytäviä. Ja aina niissä lehdissä on löytöjä roskalavoilta! Aina kun minä löydän roskalava ja menen innoissani penkomaan sitä aarteiden toivossa, löydän vain vettynyttä eristevillaa ja kuolleen puliukon!

Juttu jatkui siitä, miltä kuulostasi, jos sisustuslehdissä olisi oikeasti tavallisia perheitä tavallisissa, vähän kulahtaneissa, rivitaloissa. Juttu oli äärettömän hauska ja nauroin vedet silmissä! Jutun jälkeen rupesin miettimään, miltä ja kuinka kliseiseltä kuulostaisi jos meidän perhe ja koti olisi sisustuslehdessä. Joten realismi roskakoriin ja here we go:

Ovikellon kilahdus synnyttää riehakkaan haukun paritaloasunnon oven takana. Oven avautuessa näkymä aukeaa suureen eteiseen, vastassa ovella ovat Pöly ja Villa, kaksi suloista koiraa sekä heidän omistajansa, markkinoinnin parissa työskentelevä Essi ja hänen kirvesmiehenä työskentelevä miehensä Mikael. Pariskunta osti asunnon reilu vuosi sitten ja ovat itse remontoineet sen lähes lattiasta kattoon.

”Täysin valkoiset, perinteiset sisustusblogi-kodit ovat kauniita, mutta eivät minua varten.”

Pariskunta on sisustanut kotia omannäköisekseen persoonallisella otteella yhdistäen uutta ja vanhaa. ”Täysin valkoiset, perinteiset sisustusblogi-kodit ovat kauniita, mutta eivät minua varten.” Essi summaa tyyliään sisustajana. ”Pidän älyttömästi 50- ja 70-luvun kalusteista. Ne ovat ajateltuja, keveitä ja persoonallisia. Uudet, 2000-luvun huonekalut eivät vain iske”. Niinpä sisustusta on jouduttu hakemaan kirppareilta ja sukulaisten varastoista.

Kodin sydämen, massiivisen vuolukivitakan, vieressä komeilee Mikaelin löytö isänsä varastosta, kauniisti patinoitunut senkki, jonka päälle on aseteltu muistoja elämän varrelta: Kultakehyksinen peili on peräisin Essin edellisen työpaikan taukohuoneesta, peltirasia on tuliainen anopilta ja puiset lestit kertovat Essin koulutuksesta jalkinemuotoilun parissa. Senkin yläpuolelle on kehystetty Mikaelin isän rakentaman talon asemakaavapiirros. ”Piirros löytyi vähän vahingossa, mutta tiesimme heti, että sille pitäisi löytää paikka uudessa kodissamme. Kyseinen talo merkitsee ja on mahdollistanut meille paljon.” Pari toteaa.

Sisustukselle on annettu aikaa kehittyä ja saada kerroksia. ”Olen mulle kaikki heti nyt -tyyppi, joten kesti kauan opetella siihen, ettei sisustus ole heti muuton jälkeen valmis. Haluaisin sen olevan mutta samalla haluan nähdä vaivaa oikeiden esineiden löytämiseen, koska kodin pitää olla persoonallinen ja meidän näköinen. Se on vähän ristiriistaista.” Essi toteaa. ”Muuttaessamme käytin kokonaisen illan valitsemalla senkin päälle tulevia esineitä.”

oman elamansa sisustuslehtistara 4

Lipasto toimi varastolla apupöytänä, josta se pelastettiin pariskunnan olohuoneeseen.

Koti on tehty käytännöllisyys ja estetiikka edellä vuoronperään, Mikael on painottanut käytännöllisiä ratkaisuja kun taas Essi on keskittynyt enemmän visuaaliseen puoleen. ”Koko asunto on täynnä kompromisseja” Pariskunta naureskelee harmaalla sohvallaan, joka oli yksi harvoja, juuri tähän kotiin ostettuja tavaroita. ”Jos valaisimia ei lasketa, olohuoneessa on ehkä kaksi tänne uutena ostettua esinettä.” 80-luvun sohvapöytä oli edullinen löytö nettikirpparilta, kun taas tv-taso on löytö roskalavalta. Sohvan yläpuolella roikkuvat taulut ovat Essin 13-vuotiaana tekemät grafiikkavedokset. ”Muistan, kun tein vedoksia. Inhosin sitä koska kuparilaatta piti pestä naurettavan tarkasti jokaisen vedostuksen välissä! Ihme, että en heittänyt niitä silloin roskiin.” Mitä pidemmälle keskustelu asunnon sisustuksesta etenee selviää, että asunnon omistajilla on tarina kerrottavana lähes jokaisesta esineestä, oli se sitten löytö roskalavalta, matkamuisto, tuliainen tai lahja. Hallitussa sillisalaatissa kaikelle on löydetty paikkansa. ”Kyllä mä kuitenkin usein shoppailen Ikeassa, osaan vaan piilotta ne tänne hyvin!” Essi naureskelee. Mikä oli viimeisin osto Ikeasta? ”5 kauhan setti ja led-lamppu, vaikka menimme osamaan paperitähteä.”

Kodin sisustuksessa ei ole vain yhtä selkeää tyyliä, eikä päällepäin pysty sanomaan, mistä inspiraatio sisustukseen on tullut. Erityyliset ja eri aikakauden esineet sulautuvat toisiinsa saaden aikaan yllättävän rauhallisen ja harmonisen lopputuloksen. ”Valitsen esineet aika lailla fiilispohjalta, jos pidän siitä se todennäköisesti sopii meille. Ja sitä paitsi kontrastit mielestäni tekevät sisustuksesta mielenkiintoisen. Esimerkiksi työhuoneeseen valittiin graafinen tapetti juuri siksi, että se toimii kivana parina vanhan työpöydän kanssa. Niin, ja olihan se tapetti alessa! Ylipäätään on kiva, jos sisustuksessa on vähän ylläreitä!” Essi naureskelee.

oman elamansa sisustuslehtistara 2

Työhuoneen sisustus syntyi tapetin ja pöydän kontrastista.

Yllätyksiä kodista löytyykin, esimerkiksi 50-luvun jäätelöbaari-henkeen sisustettu, mintunvihreä vierasvessa. ”Vierasvessassa oli alunperin vanhat, vaaleanpunaiset posliinit ja vitsillä ajattelimme säilyttää ne. Mottoni on; if it’s worth doing, it is worth over doing, joten siitä idea vessan sisustukseen tuli. Seinistä tuli mintunvihreät ja lattia laatoitettiin mustavalko-ruudulliseksi. Kokonaisuus kruunattiin vielä Elviksen lp-levystä tehdyllä taululla, joka onkin oikeasti seinään upotetun kaapin ovi. Vähän porukka on katsonut kieroon vessaa, mutta onhan se nyt hauska!” Pariskunta naureskelee.

Muiden mielipiteistä pariskunta ei ole välittänyt muutenkaan remonttia ja sisustusta tehdessä. ”Aika paljon muilta, erityisesti vanhemmilta tuli kommenttia suunnitteluvaiheessa. Hyväähän kommentit tarkoittivat, mutta oman päämme mukaan remontoimme ja sisustamme. Onhan tämä varmasti vanhempien mielestä hieman erikoinen koti.” Pariskunta pohtii. Esimerkisi keittiön rosteriset kaapinovet ja avohylly herättivät keskustelua. ”Lapsiperheessä kaapinovet olisivatkin kamalat ja niitä saisi olla jatkuvasti putsaamassa!”

Keittiö remontoitiin oman maun mukaan pariskunnalle sopivaksi.

Haastattelun edetessä tunnelma asunnossa on rauhoittunut ja koiratkin ovat paenneet hälinästä muualle nukkumaan. Tuuli humisee takan korkeassa piipussa ja vesipuutarhasta kuuluu rentouttava liplatus. Hallittu sillisalaatti kuvaa tätä kotia hyvin, pariskunta on saanut palapelin vaikeatkin palat loksahtamaan hyvin paikoilleen.

***

Toivottavasti nautitte, minulla oli ainakin järjettömän hauskaa kirjoittaa tätä! Tämä toimi myös loistavana itsetunnon kohottajana, koska oli pakkoa kaivaa ne kaikista mielenkiintoisimmat ja parhaimmat yksityiskohdat omasta kodista ja tyylistä. HAASTANKIN nyt jokaisen sisustusbloggarin Oman elämänsä sisustuslehtistara -haasteeseen tekemään saman ja kirjoittamaan oman haastattelunsa. Odotan innolla teidän tekstejä!

#omanelämänsäsisustuslehtistara

Ps. Vielä kun olisi Avotakan kuvaaja mukana tekemässä tätä päivitystä! 😉

Translation:
If our home was in interior magazine.

Keittiön avohylly – toimiiko se oikeasti?

05/01/2017

Kun kotimme remontti hieman yli vuosi sitten käynnistyi, oli selvää että meille ei tule yläkaappeja keittiön pisimmälle seinälle. Keittiö on samaa tilaa olohuoneemme kanssa, jolla on korkeutta hulppeat 5,5 metriä. Valitettavasti puoliksi keittiömme päällä on parvi, joten keittiössä korkeutta on vain reilut 2 metriä. Raskaat yläkaapit olisivat saaneet tilan näyttämään pieneltä ja ahtaalta (todisteena tämä kuva ennen remonttia), joten mielestäni ne eivät tulleet kuuloonkaan. Lisäksi omistamme niin paljon kauniita astioita, että ne oli saatava esille.

Kun kerroin keittiön suunnittelmasta, ei se saanut kovin hyvää vastakaikua. Eikö se kerää pölyä? Missä sitten säilytätte astioita? Hyi, ajattele mikä rasvalika siihen kerääntyy!

Ei, se ei kerää pölyä. Astiat mahtuu alakaappeihin. Ja ei, se ei myöskään kerää liedeltä rasvaa. Näin se on, mutta kuinka se on mahdollista?

keittion avohylly2

Ehkä isoin syy sille, miksi olen vuoden asumisen aikana pyyhkinyt pölyt keittiön avohyllyltä vain kuusi kertaa, on se, että meillä on takka. Iso takka vetää magneetin lailla kaiken pölyn itseensä niin, että takan vieressä olevaa lipastoa saa olla pyyhkimässä harvasen päivä. Tai no, eihän se takka pölyä vedä vaan ilmavirta, jonka takka ja hormi saa aikaiseksi. Takka on käytössä lähes päivittäin ja se toimii meillä pääasiallisena lämmönlähteenä. Kätevästi se samalla helpottaa siivoamista keittiössä!

Mutta mites sitten se rasvalika, liedeltä kun matkaa hyllyn kulmalla on metri? Tämä onkin vähän vaikeammin selitettävissä mutta luulen, että sen kertymättä jäämäminen johtuu uudesta, tehokkaasta liesituulettimesta ja tavastani kokata. Rehellisyyden nimissä todettakoon, että jääkaapin päälle rasvalikaa/pölyä on kertynyt jonkin verran, mutta avohyllyllä tai laseissa sitä ei ole havaittavissa.

keittion avohylly4

Suurin huoli avohyllyssä oli kuitenkin se, että se syö säilytystilaa aivan kamalasti. Kyllä olisi helpompi myydä sitten tulevaisuudessa jos olisi paljon säilytystilaa! Ehkä, mutta tämä koti remontoitiin meille, ei tulevaisuuden ostajille. On muutenkin absurdia, että suomalaiset usein remontoivat kotiaan sillä perjaatteella, että se on helppo myydä sitten joskus. Eikö kodista pitäisi tehdä oman näköinen?

Anyway, meille tämän keittiön säilytystilat riittävät hyvin, eihän kaksi ihmistä tarvitse niin paljon astiota! Muuton yhteydessä konmaritin koko keittiön astiaston ja surutta heitin pois kaiken ylimääräisen; kahdestakymmenestä muovisesta jäätelörasiasta säästin viisi, samoin pois lähtivät yksittäiset, lahjaksi saadut mukit (jotain jouduin säästämään tunnesyistä, mutta onneksi varastotilaa on). Keittiöön jäi se, mitä oikeasti käytetään ja tarvitaan. Lisäksi hyvällä keittiösuunnittelulla ja Ikean loistavilla kalusteilla tekee ihmeitä! Lisää kuvia sekä juttua meidän keittiöremontista löytyy tästä postauksesta.

Mutta siis, toimiiko trendikäs avohylly keittiössä muutenkin kuin vain sisustuslehdissä? Omasta puolestani voin sanoa, että toimii ja suosittelen.

Translation:
Is it a really bad idea to have open shelf in kitchen? Noup.

Aivan järjettömän hyvä valkosipuli-katkarapupasta

03/01/2017

valkosipuli-katkarapupasta1

valkosipuli-katkarapupasta4

Harvoin omat kokkaukset ovat niin hyviä, että niistä yllättyy itsekin, mutta viime sunnuntaina tulin aivan vahingossa tehneeksi niin mahtavan pastan että on pakko kertoa se teillekin!

Juhlistimme vuoden vaihtumista kotitekoisella pizzalla, josta jäi jäljelle pizzan tomaattikastiketta ja siitä syntyi aivan mieletön pasta seuraavana päivänä.

Teen pizzaa varten aina itse tomaattikastikkeen samalla reseptillä:

Tomaattikastike pizzaan

2 prk Mutti-tomaattimurskaa
1 rkl oliiviöljyä
1/2 rkl sokeria
2 valkosipunkynttä
1 rkl tomaattipyrettä
2 rkl hienonnettua basilikaa
suolaa, mustapippuria

Yhdistä tomaattimurska, oliiviöljy, hienonnettu basilika, raastettu valkosipuli sekä mausteet kulhossa. Maistele, suolaa saa olla reilusti. Anna maustua jääkaapissa muutama tunti.

Pizzan teosta kastiketta jäi yli muutama desi, ja seuraavana päivänä päätin tehdä ihanasti maustuneesta tomaattikastikkeesta pastaa vähän vain heittämällä aineksia yhteen ja lopputulos oli aivan mieletön:

Valkosipuli-katkarapupasta neljälle

3 dl edellisen päivän tomaattikastiketta
200 g jättikatkaravun pyrstöjä
2 dl kermaa
1 iso valkosipulin kynsi
1/2 tai yksi pieni sipuli
1 kypsä tomaatti
1 rkl tomaattipyrettä
suolaa, mustapippuria
pastaa 3-4 tagliatelle kerää ruokailijaa kohden <

Hienonna sipulit ja kuullota niitä kattilassa oliiviöljyssä miedolla lämmöllä 10 minuuttia. Nosta lämpöä ja lisää sipuleiden joukkoon pilkottu tomaatti. Paista muutama minuutti, kunnes tomaatti alkaa hajoamaan ja lisää eilisen tomaattikastike sekä tomaattipyre. Kuumenna ja lisää kerma. Anna kastikkeet keittyä kokoon 20 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kastikkeen keittyessä kokoon keitä pasta ja paista katkaravun pyrstöt nopeasti pannulla runsaassa voissa. Keitä pastaa 1 minuutti ohjetta vähemmän ja nosta pasta kastikkeen joukkoon. Sekoita ja anna kiehahtaa. Annostele ja lisää ravut.

Tämä oli niin hyvää, siis niin hyvää että en malttanut keskittyä annoksen kuvaamiseen lainkaan! Oikeasti, en voi edes kertoa kuinka paljon suosittelen kokeilemaan tätä reseptiä, rakastutte taatusti <3

Vinkki: Jos et tarvitse tomaattikastiketta pizzaa varten, tee koko annos yllä olevan ohjeen mukaan, anna maustua seuraavaan päivään ja pakasta se sitten annospusseihin, niin saat mahtavan pohjan maustetusta tomaattimurskasta pastalle kuin pastalle.

Translation:
Amazing garlic-shrimp pasta from yesterday’s pizza sauce!

FLICKR – vinkit kuvapalvelun käyttöön

01/01/2017

Käytäthän jo Flickr-kuvapalvelua? Jos et, tämä postaus on sinua varten.

Nyt Uuden Vuoden päivänä ei kellään varmaan ole parempaa tekemistä kuin keskittyä hetkeksi blogin kehittämiseen 😉 Jos Flickr ei vielä palveluna ole tuttu, tästä postauksesta löytyy muutama käytännön vinkki palvelun käyttöönottoon.

Itse aloitin Flickr-kuvapalvelun käyttämisen jonkin aikaa sitten. En heti blogini alussa, mutta siirryin siihen pikkuhiljaa aloittamisen jälkeen. Jo aloittaessani bloggaamisen tiesin, että kuvapalvelu olisi hyvä ottaa käyttöön kahdesta syystä, kuvat ovat paremman laatuisia ja tulevaisuudessa blogi on helpompi siirtää uudelle alustalle tarvittaessa.

Miksi sitten kuvat pysyvät paremman laatuisina, kun niitä ei lataa suoraan bloggeriin? Blogger pakkaa kuvia aina pienemmäksi, vaikka lataisitkin valmiiksi nettiselailuun sopivia kuvia blogiisi. Varsinkin jpg-kuvat menemät kamalan näköisiksi, png-kuvat kestävät pakkaamista hieman paremmin. Yllä olevasta kuvaparista näette eron, bloggerin kuva (jpg) on ladattu suoraan tekstiin koneelta ja Flickr-versio on ladattu linkkinä kuvapalvelusta. Jos eroa ei näy, suosittelen koneen vaihtamista.

Palvelun käyttö on helppoa sekä ilmaista ja tunnukset voi luoda gmailin sähköpostilla vaikka palvelu tarjoaakin Yahoon osoitteen luomista. Kuvat ladataan palveluun oikean yläreunan pilvi-kuvakkeesta. Kun ladattavat kuvat on valittu, ladataan ne palveluun painamalla oikean yläreunan sinistä upload x photos -painiketta. Jotta kuvien jako bloggeriin tai muuhun alustaan onnistuu, täytyy niiden olla julkisia. Ennen latausta palvelu vielä varmistaa, ladataanko kuvat asetuksella public.

Photostream-näkymä

Kun kuvat ovat lautautuneet, aukeaa palvelun photostream-näkymä, jossa on näkyvillä kaikki palveluun lataamasi kuvat. Kuvan lisäämiseksi blogialustalle tarvitset linkin, jonka saat klikkaamalla kuvan puhekupla-kuvaketta (ilmestyy kun viet hiiren kuvan päälle). Kuva tietoineen avautuu yksin näytölle. Tämän jälkeen painetaan kuvan alakulmassa olevaa nuoli-kuvaketta, ja näyttöön avautuu share 1 photo to -näyttö. Valitse vaihtoehdoista embed, kopio näytössä oleva linkki (huomaa valita kuvakooksi ensin sopiva, itse otan aina orginal-asetuksella) ja kopio se blogialustasi uuden tekstin HTML-osioon. Kuvien keskittäminen/reunaan tasaaminen onnistuu tekstin luo-osiosta samalla nappulalla millä tekstikin tasataan ja keskitetään.

Palvelun sovellus on samalla hyvä ladata myös puhelimeen, jolloin kuvien jakaminen esim. Instagramissa onnistuu helposti ja kätevästi!

Yksi syy, miksi en heti ottanut palvelua käyttöön on se, että en pidä Flickr:n mouseover -efektistä (eli kun hiiren vie kuvan päälle, näyttää se kuvan tiedot palvelusta). Hetken googlattuani löysinkin ohjeen, miten efektistä pääsee eroon, kuvan koodista täytyy vain poistaa alku, jolloin kuva näkyy ilman Flickr-tietoja. Alla olevassa kuvassa poistettava koodin pätkä on keltaisella:

Mouseover-efektin poistaminen

Aluksi palvelun käyttö voi tuntua aikaa vievältä ja vaikealta, mutta parin käyttökerran jälkeen kuvien lisääminen Flickr:n kautta onnistuu nopeasti kun oikeita nappuloita ei enää tarvitse etsiä. Aikaa toki kuluu pari minuuttia enemmän kuin vain lataamalla kuvat suoraan bloggeriin, mutta se vaiva palkitsee kyllä myöhemmin, laadukkaat kuvathan kun ovat monille lukijoille se ykkös juttu.

Toivottavasti tästä postauksesta on apua uusille kuvapalvelun käyttäjille tai niille, joita esimerkiksi tuo mouseover häiritsee yhtä paljon kuin minua 🙂

Translation:
How and why to use Flickr.

KVVD: DRINKKI UUTEEN VUOTEEN

29/12/2016

Vieläkö pakastimesta löytyy viime kesän karviaisia? Hienoa, niistä syntyy nimittäin loistava drinkki lauantain uuden vuoden juhlintaan! Tässä KVVD-sarjan kolmas osa, olkaa hyvä:

Gooseberry with Rosemary

2 dl karviasia

1 dl vettä

5-6 rkl sokeria

1 tuore rosmariinin oksa

viskiä

tuoretta sitruunaa

Ginger Alea

Keitä ensin siirappi marjoista. Yhdistä kattilaan karviaiset, vesi, sokeri ja rosmariini. Keitä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Siivilöi hyvin ja jäähdytä. Valmista siirappia tulee 2 dl ja se riittää noin viiteen drinkkiin.

Drinkin kokoaminen:

Mittaa lasiin 3 cl viskiä (kaapista löytyi tällä kertaa Grant’sia mutta mikä tahansa miedosti savuinen käy) ja 4 cl siirappia. Jatka Ginger Alella ja viimeistele muutamalla tipalla sitruunan mehua. Koristele rosmariinilla, sitruunalla ja jäisillä karviaisilla.

Translation:
Here is my drink recipe from frozen gooseberries!

Gooseberry and Rosemary
2 dl or 1 cup of gooseberries
1 dl or 1/2 cup of water
5-6 tbs of sugar
one fresh rosemary branch
Whisky
Fresh lemon
Ginger Ale

First, make a syrup from gooseberries. Add berries, sugar, water and rosemary to small pot and cook 10 minutes. Sieve well and let the syrup cool.

How to make one drink:
Measure 3 cl of whisky (Grant’s or any other mildly smoky) and 4 cl of syrup to glass. Add ice, fresh lemon juice, Ginger Ale and garnish with lemon, rosemary and frozen gooseberries.