Blog | Pinossa

Ajatuksia tästä hetkestä

03/02/2019

Blogini on ollut heitteillä kahdesta syystä: päivät vauvan kanssa kuluvat ohi tissibaaria pyörittäessä, eikä elämässäni ole tällä hetkellä juurikaan muuta sisältöä maitoa ja vaippoja lukuun ottamatta. Ei siis ole aikaa eikä asiaa.

Eilen kertoessani tämän Instagramissa, sain monta kommenttia siitä, kuinka minun pitäisi kirjoittaa ihan vain elämästä. Aitous kiinnostaa ja samoin se, että sisältöni kulkee ja kehittyy elämäni mukana. En ole ihan varma, mitä elämästä kirjoittaminen kohdallani tarkoittaa, mutta ajattelin harjoitella nyt (taas) tämän postauksen verran.

Elämme nyt uutta ja jännittää vaihetta, jonka jokainen päivä tuo mukanaan uusia yllätyksiä ja pieniä haasteita – vaippaihottumaa, ilmavaivoja ja liiallista lumisadetta. Niistä huolimatta uskallan jo liikkua kotoa hieman pidemmälle kaksin vauvan kanssa, enkä tunne enää olevani kahlittuna pelkästään kotisohvaan. Tietenkin suhaaminen vaunujen kanssa on hieman haastavaa katujen ollessa pelkkää sohjoa, mutta ilman ylimääräisiä aktiviteetteja pääni alkaa hajota aika nopeasti.

Kuukauden ajan oma aikani on koostunut lähinnä 40 minuutin kauppareissuista ja 10 minuutin suihkuista, mutta huomenna aloitan taas pitkästä aikaa agilitytreenit Villan kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että olen kerran viikossa poissa kotoa ja vauvan luota jopa kolme tuntia kerrallaan. Vilautetaanko huono äiti -korttia nyt saman tien?

Jos kortti ei äsken noussut, niin ehkä se nousee tässä kohdassa: Minulla on todella, todella, todella kova ikävä kahdeksan tunnin yöunia. Onneksi sentään nyt saan nauttia pienen lasin viiniä, mutta kunnon unet tekisivät silti terää. Viimeisen viikon poika on viihtynyt öisin tissillä tiuhaan tahtiin, enkä ole saanut nukutuksi kuin 1,5–2 tunnin pätkiä. Saadakseni nukuttua edes hieman, pumppasin viikolla maitoa varastoon viime yötä varten, jolloin avomies heräsi ruokkimaan pojan. Tai olisi herännyt, mutta arvatkaa päättikö poika nukkua ensimmäiset kunnon unet juuri viime yönä? Tietenkin pojat menivät keskenään sopimaan diilin, olisihan se pitänyt arvata…

Sellaista siis meidän elämässä juuri tällä hetkellä. Pelkillä kuulumisilla ei kuitenkaan pitkälle pötkitä, joten jossain vaiheessa minun on napattava itseäni niskasta kiinni ja palattava jälleen enemmän sisustuksen pariin. Onneksi edes kuvamateriaali on vielä kuten ennen – sitteri ja puklurätit kun on toistaiseksi vielä aika helppo siivota pois kuvista 😉

3 viikkoa

29/01/2019

Aika todellakin lentää vastasyntyneen kanssa ja tuntuu aivan siltä, kun hän olisi vasta eilen lähtenyt mukaamme sairaalasta. Toisaalta taas tuntuu, että hän olisi ollut kanssamme jo paljon pidempään kuin vasta kolme viikkoa.

Viimeisen viikon aikana pojan elämässä on tapahtunut paljon, vaikka hän ei sitä itse vielä tiedäkään. Kävimme ensimmäisellä shoppailureissulla kauppakeskuksessa, Alkossa hakemassa pullon valkoviiniä (ja vauvankin kanssa sain edelleen näyttää paperit) ja mikä tärkeintä: viikonloppuna aamukahvia hörppiessämme päätimme vihdoin pojalle nimen. Koska emme julkaise pojan kasvoja blogissa tai muissa somekanavissa, emme myöskään tule kertomaan pojan nimeä. Varmasti ymmärrätte.

Viime perjantaina saimme neuvolan painokontrollista hyviä uutisia, ja pystyimme vihdoin lopettamaan lisämaidon antamisen. Sairaalassa jouduimme turvautumaan korvikkeeseen radi-diagnoosini takia, ja koska maito alkoi nousta kunnolla vasta neljäntenä päivänä. Sairaalasta lähdön jälkeen pojan paino nousi toivottua hitaammin, mutta onneksi viime viikolla otimme mahtavan kirin kerryttämällä painoa 70 grammaa päivässä.

Viikossa poika on kasvanut hurjasti. Tirautin jo ensimmäiset kyyneleetkin sen pienen ja hentoisen vastasyntyneen perään, jonka peukalo on kolmessa viikossa kasvanut jo lähes pikkurillini paksuiseksi. Kuinka toinen voikaan kasvaa niin huimaa vauhtia!

Mutta on hän kyllä edelleen niin valloittava tyyppi ❤️

PS. Hän on niin suloinen, että ihan aikuisten oikeasti olisin halunnut julkaista nämä kuvat sensuroimattomina. Onneksi kuitenkin avomies pysyy vierelläni järjen äänenä tässäkin asiassa.

Suomalaiskotien klassikot – löytyvätkö nämä myös sinulta?

23/01/2019

Reilu viikko sitten bongasin yhdestä Facebookin sisustusryhmästä Kotivinkki-lehden jutusta napatun kuvan, jossa selvitettiin suomalaiskotien todellisia klassikoita. Juttu oli toteutettu kyselytutkimuksena, jonka pohjalta oli koostettu lista suomikotien todellista klassikoista.

Vaikka en koe kotimme edustavan perinteistä suomalaista kotia, yllättyneenä bongasin 34 tavaran listalta peräti 19 tuttua esinettä. Periaatteessa olisin voinut vetää listalta yli 21 klassikkoa, koska listalla olevat Ikean Malm-lipasto ja Stockholm-matto ovat löytyneet kodistamme joskus aikaisemmin, vaikka tällä hetkellä ne eivät sisustukseen enää kuulukaan.

Osaatko heti arvata, mikä kotimainen klassikko nousi listalla ykköseksi? No Fiskarsin oranssit sakset tietenkin, jotka löytyivät peräti 86,2 %:lta vastaajista. Meiltäkin ikoniset sakset löytyvät, mutta koska olemme avomiehen kanssa kummatkin vasenkätisiä, ovat meidän saksemme punaiset (paitsi kynsisakset, jotka sopivat niin oikea- kuin vasenkätisillekin). Mutta mitkä 18 muuta listan esinettä meiltä löytyy? Käydäänpä sitä tarkemmin läpi!

Iittalan Kivi-tuikku 76,4 %

Meiltä löytyy kaksi kirkasta Kivi-tuikkua (ja yksi sininen). Sinisen saimme lahjaksi pankilta asuntolainan yhteydessä, kirkkaiden alkuperää en enää muista. Joko ostin ne itse vuosia sitten tai sain lahjaksi.

Arabian muumimuki 71,3 %

Uuden rintaman muumimukeja meiltä ei löydy, mutta alkuperäisiä 90-luvun muumimukeja meiltä löytyy avomiehen lapsuudesta kaksi. Ja ei, mukit eivät ole myytävänä 😉

Iittalan Savonia-aterimet 63,1 %

Onko muunmallisia haarukoita edes olemassa?

Valkoiset keittiökaapit 48,8 %

Suurimmaksi osaksi keittiömme kaapit ovat ruostumatonta terästä, mutta löytyyhän meiltä pari valkoista yläkaappia.

Iittalan Kartio-lasi 43 %

Iittalan outletista olen ostanut meille setin harmahtavia Kartio-laseja. Lasit ovat II-laatua, eli niiden väri on sekoitus kahdesta tuotantoerästä. Sarjaa ei tietenkään voi enää jälkikäteen täydentää uusilla tismalleen saman sävyisillä, joten olisi ollut viisaampaa ostaa suoraan priimaa.

Pieni kaktus tai mehikasvi 38,8 %

Meidän ainokainen mehikasvi tekee vähän kuolemaa, mutta on edelleen olemassa.

Kylpyhuoneessa harmaat kaakelit lattialla, seinillä valkoiset 30,3 %

Check! Remontoidessamme aikoinaan kylppäriä olisin itse valinnut kokonaan valkoiset kaakelit, mutta onneksi avomies puhui minut ympäri. Tykkään edelleen todella paljon tästä kylpyhuoneesta!

Harmaa sohva 29,9 %

Yksi kysytyimpiä kysymyksiä minulle on se, mistä sohvamme on ostettu. Luulisi maailman olevan pullollaan harmaita sohvia, mutta tässä on ilmeisesti sitä jotakin.

Iittalan Essence-viinilasi 26,7 %

Olen ehkä huonoin ex-baarimikko ikinä, mutta meiltä löytyy viinilaseja vain punaviinille. Valkkari, skumppa ja rosee maistuu niistä aivan yhtä hyvälle (ellei jopa paremmalle)!

Rottinkituoli 20,2 %

Sisälle yksikään ei ole eksynyt, mutta terassilta niitä löytyy muutama.

Talon muotoinen sisustuslyhty 15,6 %

Juuri viimeksi joulukuussa tuikkukokoelmani täydentyi yhdellä keraamisella mökillä.

Peikonlehti 14,5 %

Peikonlehti on ensimmäinen viherkasvi, jonka olen oikeasti saanut menestymään. Se on kohta jo niin suuri, ettei se mahdu enää työhuoneen nurkkaan. En kuitenkaan uskalla siirtää sitä, koska se tietäisi varmaa kuolemaa.

Itämainen matto 13,2 %

Jos jotain kysytään enemmän kuin meidän sohvaa, niin se on olohuoneen matto! Matto on ehdottomasti parhain tori.fi-löytöni.

Punottu kori, jossa kahvat 12,5 %

Montako laitetaan? Terveisin nimim. Hullu korinainen.

Kehystetty juliste, jossa tekstiä 10,1 %

Tästä meiltä löytyy muutamakin eri varitaatio, mutta kai esimerkiksi vanha asemakaava lasketaan tähän? Onhan se kehystetty ja sisältää paljonkin tekstiä!

Vaalea paimentolaistyylinen matto 7,6 %

Näitä meiltä löytyy kaksi kappaletta, jotka kummatkin ovat tällä hetkellä pesulassa – kiitos Pölyn.

Innoluxin Lokki-valaisin 7,6 %

Lokki on jo hieman klisee, mutta se valaisee vaan niin hyvin! Ajoittain harkitsen sen vaihtamista toiseen valaisimeen, koska musta valaisin saattaisi sopia meille paremmin, mutta vielä en ole löytänyt sen tilalle parempaa vaihtoehtoa.

Suorakulmainen, metallijalkainen sohvapöytä 2,4 %

Ensin ajattelin, että tätä meillä ei ole, kunnes tajusin että hetkinen, kyllähän meidän roskislöytö täyttää tämän määritelmän.

Esineet, jotka eivät meidän kodistamme löytyneet tällä kertaa olivat Malm-lipaston ja Stockholm-maton lisäksi Sinnerlig-valaisin, Aalto-maljakko (meillä on tosin sen mallisia tuikkukippoja), Teema-astiat, Aalto-jakkara, Marimekon Kaksi raitaa -pyyhe, Lundian kirjahylly, String-hylly, Design Letters -muki, DSW-tuoli, marokkolainen rahi, Secton valaisin, Le sac en papier -paperipussi ja Urna-vaasi.

Näistä meiltä voisi vielä löytyä Aalto-jakkara, String-hylly, rahi ja Urna, joten melkein voisin kirjata tuloksekseni 25/34. Kuinka monta listan klassikkoa teiltä löytyi?

Kuulumisia vauvakuplasta

19/01/2019

Olen ollut äiti maailman ihanimmalle pojalle nyt 11 päivää. Vau, huh ja apua – kuinka paljon tunteita vajaaseen kahteen viikkoon voikaan mahtua!

Päällisin puolin kaikki on mennyt mukavasti. Olemme kotiutuneet hyvin, ja omat rutiinit alkavat hiljalleen löytyä. Myös jonkinlainen vuorokausirytmi meille ja vauvalle on jo muodostunut. Syömään herätään kolme kertaa yössä, ja aamiainen sängyssä nautitaan yleensä siinä yhdeksän aikoihin.

Eilen oli ensimmäinen päivä, kun väsymys alkoi todella tuntua, eikä mikään mennyt kuten siellä Strömsössä. En ole varmaan kahteen kuukauteen saanut nukutuksi oikeasti kunnollisia yöunia, joten yllättävän pitkälle hormonit jaksoivatkin pitää minua virkeänä. Toissayönä poika heräsi parin tunnin välein syömään, enkä pystynyt kuittaamaan rikkonaista yötä nukkumalla myöhään neuvola-ajan takia. Keitetty aamukahvi jäi kokonaan juomatta, ja kotiin päästyä lounaskeittokin ehti jäähtyä lautaselle pojan päättäessä herätä juuri mikron kilahtaessa. Illalla saunassa sain sentään rentoutua rauhassa ja nauttia yhden kylmän siiderin.

Eilisen syvistä vesistä herättiin tyyneen säähän, ja kaikki onkin sujunut tänään paljon paremmin. Yöllä sain nukutuksi pidempiä pätkiä, ja päivällä poika on jaksanut syödä hyvin – myös äiti sai juoda aamulla kahvin ja syödä lounaan lämpimänä. Nyt pieni nyytti tuhisee tyytyväisenä vaunuissa lenkin jäljiltä vapauttaen pienen hetken kirjoittamiselle.

Vauvan kanssa aika todellakin lentää siivillä, ja päivät katoavat kuin tuhka tuuleen. Monta asiaa jää päivän aikana tekemättä ja hampaat ehdin harjata ehkä vasta puolilta päivin, mutta sellaistahan se pienen vauvan kanssa onkin. Kaoottista ja todellakin hetkessä kiinni elämistä.

Olen viimeisen 11 päivän aikana lausunut kiitoksia enemmän kuin koskaan eläessäni, ja vielä kerran haluaisin kiittää kaikkia onnitteluista ja vointini kyselystä. Ajoittaista väsymystä lukuun ottamatta voin edelleen loistavasti. Synnytyksen jälkeiset, noh, kylkiäiset, alkavat olla selätetty, eikä oloni ole enää ”kuin synnyttäneellä”. Turvotukset ovat kadonneet lähes kokonaan, ja eilen saunassa ihastelinkin jalkapöytäni jännettä, jota en ole nähnyt sitten elokuun.

Vauvakuplassa siis kaikki hyvin <3

Hän on täällä

13/01/2019

Ehkä jo osasitte arvata tai huomasitte Instasta, miksi blogissa on viime päivät ollut hieman hiljaista: Ihana terve poikamme saapui maailmaan 12 päivää ennen laskettua aikaa tiistaina 8.1.

Valtavasta mahastani ja lääkärin ennustuksissa huolimatta maailmaan tupsahti solakka ja pitkäraajainen poika mitoilla 52 cm ja 3 418 g. Itse synnytys sujui hyvin, ja sairaalasta pääsimme kotiin torstaina. Karvalapset ottivat tulokkaan vastaan paremmin kuin hyvin, ja uusi ja ihmeellinen arkemme on muutenkin lähtenyt rullaamaan sujuvasti. Vielä ainakin toistaiseksi poika vaikuttaa rauhalliselta ja nukkuu hyvin.

Keskitymme nyt hetken aikaa pesimään kaikessa rauhassa kotona, enkä ota paineita blogipostauksista nyt hetkeen. Palailen sitten kuulumisten ja uusien postauksien kera myöhemmin.

Sen verran vielä vaan sanon, että eihän tätä tunnetta voi sanoin kuvailla <3

Saako lapsemme näkyä somessa?

06/01/2019

H-hetki lähenee, ja on aika nostaa kissa pöydälle: Tullaanko vastasyntynyttä lastamme näkemään some-kanavissani?

Ennen raskaaksi tulemista olin ehdottoman varma, etten tulisi koskaan julkaisemaan lapsemme kasvokuvia somessa. Lapsi voisi kyllä esiintyä kuvissani, mutta aina tunnistamattomana. Raskauden edetessä olen kuitenkin alkanut katsella suloisia vauvakuvia vähän toisella silmällä (kuten esimerkiksi @themrsproject-tilin ihania kuvia), ja alkanut hieman pyörtää päätöstäni. Lapsen synnyttyä hän luonnollisesti täyttää kaikki päiväni, joten olisi jopa hieman outoakin jakaa kuulumisiani someen ilman häntä.

Lapsen mielipidettä asiaan en tietenkään voi kysyä vielä moneen vuoteen, mutta siltikään en ole yksin päätöstä tekemässä. Avomieheni ei julkaise sisältöä aktiivisesti somessa, eikä hänellä ole tarvetta julkaista siellä kuvia lapsestammekaan. Hänen mielipiteensä siis viimeisimmän keskustelun pohjalta on se, ettei lapsi tule esiintymään somessa lainkaan. Painotan tässä kuitenkin viimeisintä keskustelua, sillä saahan mieskin vielä höllätä mieltään kuten minäkin 😉

Usein kun kysytään, miksi lapsen kuvia ei saisi somessa julkaista, perustellaan kanta lapsen yksityisyyden suojelemisella. Ymmärrän lapsen yksityisyyden suojelemisen tärkeyden, mutta valitettava fakta on se, että vaikka en esimerkiksi lapsen nimeä koskaan julkisesti blogissani kertoisi, olisi se varmasti silti selvitettävissä. Muutamassa vuodessa olen jättänyt itsestäni aika leveän polun leivänmuruja netin syövereihin, jonka avulla muun muassa asuinpaikkani on todella nopeasti paikannettu – ja lapsen tiedot äkkiäkös siinä sivussa. En usko, että kukaan koskaan olisi kiinnostunut kyseisistä tiedoista, mutta aina voin varmuuden vuoksi tehdä niiden etsimisestä hieman hankalampaa, sen sijaan, että suoraan ojentaisin ne hopeatarjottimella.

Jos asiaa tarkastellaan lakipykälien kautta, niin henkilötietolain kanta lapsen kuvien julkaisuun on yksiselitteinen: Jos lapsi on tunnistettavissa kuvasta, pitäisi julkaisuun saada aina lapsen lupa. Pienen lapsen kohdalla tämä ei tietenkään onnistu, mutta koska lapsi on sitten oikeasti tarpeeksi vanha luvan antamiseen?

Väitän, ettei suurin osa meistä ole tunnistettavissa enää omista vauva-ajan kuvistaan. Siihen perusteluun nojaten voisin uskaltaa julkaista kuvia lapsestamme sylivauvana. Toisaalta olisi hassua lopettaa kuvien julkaiseminen sitten, kun lapsi alkaisi mielestämme näyttää ”tarpeeksi itseltään”. Sitä paitsi vanhempina, jotka näkevät lasta päivittäin, emme varmastikaan osaisi edes määritellä tuota rajaa tarpeeksi hyvin.

Tärkein syy, miksi en julkaisisi lapsen kuvia somessa lainkaan, on pelko niiden päätymisestä vääriin käsiin. Jo pelkästään sisustuskuvia varastetaan ja kopioidaan törkeästi todella paljon, joten miksi lasten kuvat olisivat tässä mikään poikkeus. Tietenkään en koskaan julkaisisi kuvaa esimerkiksi lapsen kylpyhetkestä – siitä ei meidän perheessä tarvitse edes keskustella. Mikäli kuvia joskus julkaisen, täytyy niiden aina olla hyvän maun mukaisia ja sellaisia, jotka eivät myöhemminkään saata lasta noloon tai epämukavaan tilanteeseen.

On hieman eri asia pohtia, julkaiseeko kuvia vain yksityisissä kanavissa, jossa ne ovat periaatteessa vain ystävien ja tuttujen nähtävillä. Parhaat kuvani ovat Instagramissa tavoittaneet yli 100 000 ihmistä, joten kyseessä ei todellakaan ole mikään pieni ja rajattu ystäväpiiri, jolle kuva olisi nähtävillä. Omalla henkilökohtaisella Facebook-tililläni kuvien julkaiseminen tuntuukin heti paljon helpommalta ja vaarattomammalta. Vaikka tietenkään sekään ei ole tae siitä, että kuvat olisivat suojassa mahdolliselta väärinkäytöltä.

Jokaiselle vanhemmalle se oma lapsi on tietenkin aina se kaikista ihanin ja suloisin, jonka kuvia ylpeänä haluaisikin esitellä sukulaisille ja tuttaville. Siksi ymmärrän hyvin myös niitä vanhempia, jotka julkaisevat lapsistaan tunnistettavia kuvia julkisilla some-tileillä. Heistä jokainen on varmasti tietoinen mahdollisista riskeistä, ja varmasti myös valmis poistamaan jokaisen julkaisemansa kuvan, jos lapsi jossain vaiheessa sitä itse haluaa (vaikka sehän ei varsinaisesti enää asiaa korjaakaan).

Emme vielä ole tehneet asiasta viimeistä päätöstä, vaikka pian asia tulee enemmän kuin oleelliseksi. Olisikin mielenkiintoista kuulla teidän kantanne ja mielipiteenne asiaan. Miksi julkaisette tai ette julkaise lastenne kuvia somessa?