Blog | Pinossa

Taas aikaa kirjoille + Koodi BookBeatin ilmaiseen kokeiluun

07/04/2019

Kaupallinen yhteistyö, BookBeat

Olen aina rakastanut tarinoita. Ehkäpä juuri siitä syystä aloitin aikoinaan kirjoittamisen, jotta pääsisin kokeilemaan uraa oman elämäni satutätinä. Jo ala-asteelta asti olen viihtynyt nenä kiinni kirjassa, ja jopa kirjan kirjoittaminen on joskus käväissyt to do -listallani.

Suosikkikirjojani ovat aina olleet dekkarit. Ennätykseni on kolmentoista romaanin ahmiminen parin kuukauden aikana. Noista ajoista on kuitenkin tultu kauas, sillä puhelimessani odottaa lukemistaan edelleen jouluna aloitettu e-kirja. Kun oma vapaa-aika on muuttunut rajoitetuksi, huomaan käyttäväni sen nyt ennemmin siivoamisen ohella Instagramin selailuun ja blogin päivittämiseen. Kirjoille ja lukemiselle ei vain ole aikaa tai energiaa.

Lukeminen on minulle tärkeää monelta kantilta, ja lukemattomuuteni välillä hieman harmittaakin. Kirjoittajana minulle on tärkeää lukea, ja niin pitää osittain yllä kerronnan taitoa. Jännittävän dekkarin lukeminen on loistava tapa unohtaa hetkeksi kodinhoitohuoneen kasvava likapyykkivuori, ja samalla saan mielihyvää siitä, että voin sanoa lukemisen kuuluvan harrastuksiini. Tietenkään siinä yhteydessä en koskaan kerro asiakirjallisuuden sijaan lukevani pelkkää hömppää.

Rajallisesta ajastani ja jaksamisestani huolimatta haluaisin silti nauttia siitä arkiaivot nollaavasta tunteesta, joka syntyy uppoutuessa hyvään kirjaan. Siksi lähdin mielelläni yhteistyöhön BookBeatin kanssa, jossa pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan äänikirjojen maailmaa. Lapsi vaunuihin, koiralle valjaat päälle, äänikirja pyörimään ja ulos lenkille – vauvan päiväunet, koiran lenkitys ja lukeminen kätevästi samassa paketissa! Miksi en aiemmin tajunnut testata tätä?

Piuhat korvissa tulee lenkkeiltyä tunti aivan huomaamatta. Kotona vauvan jatkaessa unia keitän kahvit, ja lösähdän hetkeksi sohvalle jatkamaan kuuntelua (tosin ilman kuulokkeita).

Kuten aikoinaan e-kirjojen kohdalla, ajattelin ennen kokeilua, etten pitäisi äänikirjoista. Perinteisillä kirjoilla on edelleen paikka sydämessäni, mutta tietyissä tilanteissa puhelimessa kätevästi mukana kulkeva kirja voittaa 6–0. Minulla kesti muutama minuutti päästä mukaan äänikirjan kuunteluun, mutta nyt kun takana on jo useita lenkkejä ja kahvitteluja, en koe kuuntelua yhtään sen vaikeammaksi. Itse asiassa väsyneenä kuuntelu on huomattavasti helpompaa kuin lukeminen.

Aivan ensimmäiseksi kuunteluun pääsi koukuttava ennakkokuuntelupätkä Camilla Läckbergin Kultahäkki-dekkarista, joka julkaistaan maailmanlaajuisesti 11.4. 25 minuutin ennakko kuulosti niin lupaavalta, että tämä kirja menee kuuntelulistalleni heti sen ilmestyttyä ensi viikolla! Toisin kuin se joulukuusta asti roikkunut e-kirja, tämä ei taatusti jää pölyttymään virtuaaliselle kirjahyllylleni.

Ruotsalainen Camilla Läckberg on yksi maailman menestyneimpiä kirjailijoita, joka nousi maailmankartalle 2011–2013 ilmestyneellä Fjällbacka-sarjallaan (sarjan avausteos Merenneito on muuten Euroopan kuudenneksi myydyin kirja). Läckbergin teoksia on käännetty jo 43 kielelle yli 60 maassa.

Kultahäkki on kaksiosaisen sarjan avaava psykologinen trilleri, ja takakantta lainatakseni Camilla Läckbergin uutuus on ”vastustamattoman koukuttava jännitysromaani, joka luotaa ihmismielen varjopuolta ja kurkistaa sen syvimpään pohjaan. Se näyttää, mitä tapahtuu siinä pisteessä, jossa ei enää voi antaa anteeksi.”

Kirjan päähenkilö on nainen nimeltä Faye, joka on ulkopuolisten silmissä saanut täydellisen elämän: ihanan ja varakkaan aviomiehen, suloinen tyttären ja tyylikkään kodin Tukholmassa. Todellisuudessa Fayen elämä on kuitenkin kaikkea muuta. Ja todella mielenkiintoiseksi juoni muuttuu tietenkin siinä kohtaa, kun murha astuu mukaan kuvioihin.

Onneksi poika ei vielä ymmärrä puhetta, joten voin hyvillä mielin pistää Kultahäkin koko päiväksi pyörimään kaiuttimesta heti 11.4.!

Jos BookBeat ei vielä ole tuttu, niin koodilla ”kultahakki” saat äänikirjapalvelun kuukaudeksi kokeiluun maksutta. Koodi on voimassa 5.5.2019 asti uusille asiakkaille. BookBeatin ilmaisen kokeilun pääset aktivoimaan tästä. Dekkariaddikteja suosittelen aloittamaan kokeilun juurikin tuolla Camilla Läckbergin uutuudella, ette taatusti pety 👌

Ranskalainen villamatto ja äidin omaa aikaa

04/04/2019

Parhaat kirppislöydöt tekee silloin, kuin ei todellakaan etsi. Niin kävi kuukausi takaperin vieraillessani läheisellä kirpparilla: Pöydän alla rullalla nökötti mitä kaunein ranskalainen villamatto. Hintalapussa komeili kakkonen ja nolla, joka oli mielestäni ihan kelpo hinta kyseisestä matosta.

Kuten meillä on tapana, pienen seilailun jälkeen matto päätti muuttaa työhuoneeseen. Näin kevään kynnyksellä se tuokin sinne ihanasti väriä, vaikka edelleen pidän myös syksyllä hankkimastani matosta. Vanhan maton jätin huoneeseen rullattuna koriin parin torkkupeiton kanssa. Rullattu matto sopii kivasti yhteen vaalean keraamisen maljakon kanssa, jonka löysin myöskin samaiselta kirpparireissulta.

Instagramissa minua seuraavat eilen varmaan huomasivatkin, että olin viettämässä vauvatonta laatuaikaa. J jäi ensimmäistä kertaa mummun hoidettavaksi, ja myös yöunille meno tapahtui ensimmäistä kertaa ilman äitiä. Itse nautin suuresti olostani Yes Yes Yes -ravintolan herkkujen äärellä, enkä kertaakaan (omaksi yllätyksekseni) kokenut huonoa omatuntoa siitä. Poika heräsi yöllä vain yhden kerran enemmän kuin normaalisti, ja eikä tämänkään päivän perusteella voisi arvata, että äiti oli eilen humputtelemassa peräti seitsemän tuntia. Ehkä tässä kohta uskaltaisikin antaa pojan jo yöksi hoitoon.

Eilinen oma aika tuli todellakin tarpeeseen, koska viimeiset viikot olen leikkinyt avomiehen töiden takia käytännössä katsoen yksinhuoltajaa. Kevät on aina kiireistä aikaa avomieheni alalla, joten sinänsä tämä ei tullut mitenkään yllätyksenä. En kuitenkaan osannut varautua siihen, kuinka uuvuttaa on oikeasti hoitaa lasta lähes yksin toisen ollessa pitkiä päiviä töissä – varsinkin, jos lapsi on koko päivän kiukutellut masuvaivojen takia. Nostan erittäin korkealle hattua jokaiselle yksinhuoltajalle.

Ja hei, tajusin tänään, että Game Of Thronesin viimeinen kausi alkaa 15.4.! Olen sarjan suhteen vähän myöhäisherännyt, mutta mielestäni korvasin sen katsomalla kaikki seitsemän julkaistua kautta putkeen. Game Of Thronesin parissa tein myös uuden sarjamaratoni ennätykseni, joka on nyt kahdeksan tuntia. Onko joku muukin pystyttämässä jo kisakatsomoa?

Tajusin muuten myös sen, etten enää millään kykene pysymään yhdessä aiheessa postausta kirjoittaessa. Tämä johtuu varmaan samasta syystä kuin sekin, etten eilen meinannut saada suutani suljetuksi jutun kerran lähdettyä käyntiin. Kun juttuseura koostuu pääsääntöisesti kahdesta koirasta ja yhdestä 12 viikon ikäisestä vauvasta, käytän kaikki mahdolliset tilaisuudet järjelliseen keskusteluun. Tosin niin höperöitynyt en vielä ole, että itse aloittaisin keskustelun esimerkiksi neuvolan odotustilassa tai kaupan karkkiosastolla. Tämä on muuten tositarina, sillä viime viikolla keskustelin kyseisellä käytävällä kasvaimen poistoleikkauksesta erään vanhemman herrasmiehen kanssa.

Koko perheen ensimmäinen miniloma

02/04/2019

Kaupallinen yhteistyö, Hotel Rantapuisto

”Kiinnostaisiko 60-luvun arkkitehtuuri ja hotellilakanat?”

Ehdotuksen kilahtaessa sähköpostiini olin ollut äitiyslomalla jo lähes 100 päivää, siis 100 päivää käytännössä katsoen pelkästään kotona, joten tilaisuus uusien maisemien katseluun ja ensimmäiseen pieneen perhelomaan todellakin kiinnosti.

Olen aina rakastanut 60–70-luvun arkkitehtuuria, ja haaveilen asuvani kodissa, joka ilmentäisi moderniin tyyliin aikakauden arkkitehtonisia helmiä: Koko seinän kokoiset ikkunat (merimaisemalla, totta kai), uniikit puukatot ja oleskelutilat, jotka olisivat täynnä kauniita yksityiskohtia kuten valaisimia ja upotettuja kirjahyllyjä. Valitettavasti kotimme on kuitenkin edelleen rakennettu 90-luvulla, joten mainitsemiani helmiä täältä saa etsiä aika monen kalastajan voimin. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä unelmien kotia etsiessä voi sentään yhden yön ajan leikkiä asuvansa sellaisessa.

Hotel Rantapuisto sijaitsee meren rannalla Helsingin Vuosaaressa, jonne se rakennettiin vuonna 1963 Pohjoismaiden Yhdyspankin koulutuskeskukseksi. Päärakennuksen lisäsiipineen ja yhdyskäytävineen suunnitteli arkkitehtipariskunta Ragnar ja Martta Ypyä, jotka hakivat inspiraatiota rakennukseen Alvar Aallon arkkitehtuurista ja tanskalaisesta modernin taiteen Louisia-museosta.

Koulutuskeskuksen paviljonkimainen pohjakaava ja lasiset yhdyskäytävät yhdistävät ympäröivän luonnon ja sisätilat yhdeksi kokonaisuudeksi. Suurista ikkunoista luonto tulee sisään väkisinkin, ja ulkoapäin katsottuna massiivisen kokoinen rakennus sulautuu ympäröivään maisemaan.

Rakennuksessa aloitettiin hotellitoiminta 2000-luvulla. Hotellista löytyy 74 huonetta, joista meille oli varattu käyttöömme Superior-huone merinäköalalla. Huoneeseen kuului kaksi 100 cm:n levyistä Unikulman sänkyä, ja poikaa varten saimme hotellilta lainaan matkasängyn. Huoneen hintaan olisi kuulunut myös saunomismahdollisuus, mutta se jäi meiltä osittain vauvan vuoksi käyttämättä. Saunan ja kunnollisten sänkyjen lisäksi huoneesta löytyi kaikki tarvittava yhden yön vierailua varten – mukaan lukien kosteusvoide, joka tulikin tarpeeseen unohdettuani lapsiperheen tyypillisen katastrofilähdön seurauksena pakata omani.

Tervehdyksenä huoneessa meitä odotti rasiallinen käsintehtyjä marmeladeja sekä kaksi mehushottia tasapainoittamaan sokeriöveriä. Imetyksen ja väsymyksen aiheuttamissa sokerihimoissani nautiskelin lähes koko rasian kerralla, ja avomiehen pitikin vähän toppuutella, etten pilaisia ruokahaluani ennen illalliselle menoa (ihan kuin se olisi muka mahdollista).

Koska itsehillintäni makean suhteen on taaperon tasolla, päätimme sijaistoimintana nauttia lasilliset hotellin loungessa ravintolan aukeamista odotellessa. Loungen sisustus on tekstiilejä lukuun ottamatta hyvin aikakaudelle uskollista, ja kyllähän Napue GT maistui siellä aika hyvälle.

Illallisen söimme hotellin ravintola Rantapuistossa. Yhdessäolomme aikana minun ja avomiehen maku on hioutunut niin yksiin, että a la carte -listalta päädyimme oitis samoihin annoksiin. Tutkivan journalismin nimissä päädyimme kuitenkin tilaamaan eri annokset. Minä valitsin alkuruuaksi riimihärkää ja piparjuurta, pääruuaksi karitsanpaahtopaistia ja jälkiruuaksi suklaata kolmella tavalla. Avomiehen eteen kannettiin vastaavasti Toast Skagen, härän ulkofileettä sekä juustoja.

Aamulla huoneen hintaan sisältyvä aamiainen tarjoiltiin samassa tilassa, ja eräänkin suuren hotelliketjun aamiaiseen verrattuna Rantapuiston aamiainen voitti kyllä mennen tullen. Valikoima oli runsas, tuore ja erityisesti munakas ja pekoni maistuivat hyviltä, vaikka yleensä juuri ne tuntuvat olevan hotelliaamiaisen kompastuskivi.

Yleensä teen sen klassisen virheen, että syön hotelliaamiaisella itseni aivan liian täyteen. Nyt buffassa piti kuitenkin olla tarkkana, jotta tilaa jäi vielä Rantapuiston sunnuntaibrunssille. Lähes jokainen pöytä oli brunssille varattu, enkä kyllä yhtään ihmettele miksi. Tarjolla oli niin paljon vaihtoehtoja, etten hyvästä yrityksestä huolimatta jaksanut maistaa jokaista (koko menu löytyy täältä). Erityismaininnan ansaitsee kuitenkin vohvelibaari – koska hei, vohvelibaari.

Totesin muuten juuri itselleni, ettei minun heti kannata harkita ruokakriitikon uraa. Vakavasti otettava kriitikko olisi nostanut vohvelibaarin(!) sijasta esille ehkä esimerkiksi punajuurihummuksen tai Peltolan supermaukkaan Blue sinihomejuuston…

24 tunnin irtiotto arjesta teki kyllä hyvää. Vaikka vauva-arki on koko ajan mennyt ”ihan kivasti”, oli tämä juuri sitä mitä me avomiehen kanssa tarvitsimme. Miniloman jälkeen tosin kotiin palaaminen kieltämättä harmitti, sillä ruoka piti taas kokata itse, eivätkä hieman käyneelle maidolle tuoksahtavat petivaatteet sittenkään voittaneet niitä hotellin lakanoita.

Sittenkin vielä vähän vaaleanpunaista

31/03/2019

Enpä olisi ikinä uskonut kirjoittavani tätä lausetta, mutta eilen olin isäni avecina kansainvälisissä esteratsastuskilpailuissa VIP-vieraana. Uskomattoman tästä yhdistelmästä tekee se, että emme kumpikaan harrasta hevosurheilua, emmekä oikeastaan koskaan edes käy missään kahdestaan.

Olen tähän mennessä ollut yksin ruokakaupan lisäksi agilitytreeneissä, mutta nyt olin ensimmäistä kertaa poissa niin sanotusti humpalla – ja kylläpä muuten teki hyvää! Ensi viikolla J on jäämässä ensimmäistä kertaa muutamaksi tunniksi mummun hoitoon, kun itse lähden tyttöjen kanssa syömään. Tämä oli siis hyvää harjoitusta sitä ajatellen.

Nämä hempeät kuvat makuuhuoneesta on majaillut muistikortilla jo hetken aikaa. Vaikka ensin sanoin, ettei tämä kevät tunnu yhtään vaaleanpunaiselta, olen sittenkin alkanut taas somistaa kotia sen sävyillä. Oikeastaan aika paljonkin.

Finlaysonilta ostin uudet pellavatyynynpäälliset, joiden sävy sopii todella kauniisti yhteen harmaan kanssa. Parivuoteen pussilakana oli vaaleanpunaisena tilapäisesti loppu, mutta en tiedä olisinko nykyisillä tuloillani edes raaskinut ostaa sitä. Tyynyliinoihin sopivan aluslakanan löysin Hemtexistä. Petivaatteiden kaveriksi kasasin sängynpäädylle sommitelman, joka toistaa samoja hempeitä sävyjä.

Vaaleanpunaisen kaveriksi makuuhuoneeseen on jo ennättänyt tulla uusi messinkinen valaisin ja graafisia mustia yksityiskohtia. Tosiaan, samojen seinien tuijottelu näkyy nyt loppumattomana sisustusintoiluna… Muutoksien myötä makuuhuoneen ilme muuttui aika paljon, täytyykin yrittää saada teille kuvia näytille huhtikuun aikana.

PS. Joko olet käynyt osallistumassa Moccamaster-kahvinkeittimen arvontaan tässä yhteistyöpostauksessa? Vaikka olen aina tiennyt lukijoideni olevan fiksuja ja tiedostavia kuluttajia, en voi kuin ihailla vastauksianne arvontaan liittyen – niin moni näyttää siirtyneen pysyvästi kauramaidon käyttäjäksi! Siellä suositellun Oatlyn iKaffe lisäksi suosittelen Kaslink Aito Kaurajuoma Baristaa, se toimii täydellisesti suosikkikahvini (Paulig Café Parisien) kaverina.

Synttärikakku

28/03/2019

Alkuviikosta mittariin napsahti 28. Toisaalta luku antaa aihetta ikäkriisille, mutta samaan aikaan koen itseni vielä aika nuoreksi – jota tietenkin olen, vaikka siihen maagiseen kolmeenkymppiin ei aikaa olekaan enää kuin kaksi vuotta. Enkä nyt tietenkään tarkoita sitä, että 30 olisi vanha, mutta jossain vaiheessa sitä on kai ajateltava olevansa aikuinen.

Olin aika varma, että tänä keväänä kokisin ensimmäisen kunnon ikäkriisin, mutta itse asiassa tämä kevät on mennyt niin mukavasti, ettei kriisille ole aihetta. Aionkin reteäsi kehua itseäni: Kaiken suhteen on mennyt niin hyvin, että koen olevani aika hyvällä mallilla elämässäni. Olen maailman ihanimman pojan äiti, ja elän ehkä tähän mennessä elämäni jännittävintä aikaa hänen kanssaan kotona. Ja kun kotona olo päättyy, saan palata mitä mahtavimpaan työhön! Lisäksi blogilla menee kivasti. Muuton seurauksena kadonneet lukijat ovat löytäneet takaisin, ja koen löytäneeni jälleen uutta inspiraatiota kirjoittamiseen.

Ja vaikka ikäkriisi joskus meinaisikin nostaa päätään, niin aina lohduttaa se, että avomies on silti vuoden vanhempi.

Ristiäiskakkua harjoitellessa leivontakärpänen pääsi puraisemaan oikein kunnolla, joten pitihän sitä kakku merkkipäivän kunniaksi leipoa. Ristiäiskakussa käytin perinteistä sokerikakkupohjaa, mutta tähän kakkuun testasin Kinuskikissan aitoa suklaakakkupohjaa. Täytteeksi pääsi raikas punaherukkamousse, jonka tein Annin Uunissa ohjeella.

Tämä resepti sopii 15 cm:n vuokaan, josta riittää noin 10 hengelle.

Suklaakakku punaherukkamoussella

Aito suklaakakkupohja

3 munaa
90 g taloussuklaata
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 rkl vaniljasokeria
0,5 tl leivinjauhetta
120 g voita
1,2 dl fariinisokeria
ripaus suolaa
kostutukseen n. 0,3 dl maitoa ja ripaus vaniljasokeria

Voitele ja jauhota 15 cm:n kokoinen kakkuvuoka korppujauhoilla. Laita uuni kuumenemaan 170 asteeseen. Sulata suklaa varovaisesti mikrossa välillä sekoittaen. Erottele kananmunat ja yhdistä kuivat aineet keskenään fariinisokeria lukuun ottamatta. Vaahdota voi ja fariinisokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon yksitellen keltuaiset koko ajan vatkaten. Lisää joukkoon sulatettu suklaa muutamassa erässä edelleen vatkaten. Lisää joukkoon kuivat aineet osissa ja sekoita tasaiseksi. Vaahdota valkuaiset puhtaassa ja kuivassa kulhossa. Lisää valkuaisvaahto suklaaseokseen varovaisesti käännelleen. Kaada kakkutaikina vuokaan ja paista 170 asteessa 30–40 minuuttia.

Kumoa kakku pian uunista ottamisen jälkeen, ja jätä jäähtymään ritilän päälle. Leikkaa valmis kakkupohja kolmeen osaan. Vinkki! Pohjan voi käyttää pakastimen kautta, jolloin leikkaaminen on helpompaa.

Punaherukkamousse

2 dl vispikermaa
1 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
150 g maustamatonta tuorejuustoa
0,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 liivatetta
2–3 dl soseutettuja marjoja

Vaahdota vispikerma ja vaniljakastike erillisissä kulhoissa ja yhdistä vaahdot. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa sekaisin tuorejuusto ja sokerit. Lisää juustoseokseen soseutetut (ja halutessasi siivilöidyt) marjat koko ajan vatkaten. Purista liivatteista ylimääräinen vesi pois, ja liuota ne tilkkaan kiehuvaa vettä. Kaada liivate juustoseokseen ohuena nauhana koko ajan vatkaten. Yhdistä marjaseos kermaan varovaisesti käännellen, ja täytä kakku heti (mousse alkaa hyytyä kylmässä).

Kakun kokoaminen

Vuoraa kakun paistovuoka leivinpaperilla, ja laita alimmaiseksi kakun kansi eli se pala, jonka haluat jäävän päälle (eli paistetun kakkupohjan pohjapala). Kostuta pohja ja leivitä sen päälle puolet marjamoussesta. Laita keskikerros kakkupohjasta vuokaan, kostuta se maidolla ja levitä päälle loput marjamoussesta. Laita viimeinen kakkupohja moussen päälle ja kostuta. Peitä kakku kevyesti kelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4–5 tuntia tai seuraavaan päivään.

Kakun koristelu

Kakun voi koristella oikeastaan millä tahansa. Kuorrutteeksi voi valita kerman tai voikreemin, mutta kakun voi jättää myös kuorruttamatta naked cake -tyyliin. Itse valitsin koristeeksi perinteisen voikreemin ja tummasuklaavaluma. Niiden lisäksi koristelin kakun suklaamarengeilla, -karkeilla ja -kekseillä.

Voikreemi (15 cm:n kakulle)

200 g huoneenlämpöistä voita
n. 4 dl tomusokeria
vanilja-aromia
1 rkl maitoa
(valkoista pastaväriä)

Vatkaa huoneenlämpöinen voi vaaleaksi vaahdoksi (useampi minuutti), ja lisää joukkoon tomusokeri pienissä erissä. Jatka vatkaamista vielä hetki, ja lisää joukkoon kylmä maito ja halutessasi aromi- ja väriaine.

Valmis voikreemi on kevyttä ja ilmavaa, eikä maistu voille. Voikreemin voi levittää kakun pinnalle esimerkiksi palettiveitsen ja raapan avulla. Jos levität kreemiä useamman kerroksen (tasainen kuorrutus vaatii 2–3 kerrosta), niin nosta kakku jääkaappiin jähmettymään kuorrutuskertojen välissä.

Tummasuklaavaluma

70 g taloussuklaata
0,5 dl kermaa

Sulata suklaa varovaisesti mikrossa. Lisää joukkoon lämmitetty kerma ja sekoita tasaiseksi.

Suklaaganachen koostumus vaikuttaa siihen, kuinka pitkälle valumat kakun pinnalla valuvat. Paksumpi seos pysähtyy keskelle kakkua, mutta jos haluat valuman menevän koko kakun matkalla, saa seos olla aika juoksevaa. Valuma kannattaa tehdä jäähdytetyn kakun pinnalle, jolloin jähmettynyt kreemi kestää paremmin lämpöisen ganachen alla. Itse levitän ganachen niin, että teen ensin lusikan avulla valumat reunoille, ja sen jälkeen viimeistelen kuorrutteen kaatamalla sitä tasaisesti keskelle.

Kahvi ja hiljaisuus – uusi suosikkiyhdistelmäni + Arvonta

26/03/2019

Kaupallinen yhteistyö Moccamasterin kanssa

Kaikki äidit ja isät tietävät sen tunteen, kun juuri viimeisen kahvipisaran tipahtaessa pannuun ääni itkuhälyttimestä kertoo rauhallisen kahvihetken päättyneen jo ennen sen alkamista. Edelleenkin jaksan hämmästellä lapsemme kahvitutkaa, joka toimii kuin junan vessa. Sellaista itsestäänselvyyttä kuin rauhassa nautittua kahvia ei osaakaan arvostaa ennen lapsen syntymää. Vapise suklaa, sillä kahvi ja hiljaisuus ovatkin uusi suosikkiyhdistelmäni.

Suhteeni kahviin on aina ollut hyvin lämmin. Aloitin kahvin juomisen yläasteella, ja siitä asti se on kuulunut tiukemmin aamuihini kuin hiusten harjaaminen. Vain raskaaksi tuleminen sai minut luopumaan höyryävän kuumasta rutiinistani – mutta vain hetkeksi. Rakkaudestani suomalaiseen kahviin kertoo myös se, että olen niitä turisteja, jotka ensimmäisenä alkavat valittaa paikallisesta kahvista (paitsi ollessani Italiassa).

Vauva-arjen pyörähdettyä käyntiin suhteeni kahviin on syventynyt entisestään. Kahvista saan aamuisin tarvittavan energiaspurtin, jonka voimalla kampean itseni rikkonaisen yön jälkeen ylös sängystä. Iltapäivällä pojan nukkuessa päiväunia kahvi on minulle täydellinen tekosyy istua hetkeksi alas nauttimaan vain omasta seurastani ja hiljaisuudesta. Vaikka rakastan poikaa maailman ääriin ja takaisin, tuntuu silti todella hyvältä keskittyä hetkeksi johonkin ihan muuhun, vaikka juuri edessä höyryävään kahvikuppiin. Toki lukemattomia kertoja on käynyt niin, että juuri nostettuani jalat ylös poika onkin päättänyt herätä loistavan kahvitutkansa ansiosta. Tähän tilanteeseen minulla onkin muutama vinkki, jotka löydät postauksen lopusta.

Myös kahvin sosiaalinen aspekti on noussut aiempaa suurempaan arvoon nyt, kun olen päivisin kaksin kotona pojan kanssa. Tuttujen pyytäminen kahville mahdollistaa äidille pienen lepohetken, sillä poikkeuksetta kahvivieras keskittyy ennemmin pojan hymykuoppiin kuin omaan kahviinsa.

Tänä keväänä Moccamaster lanseerasi ikonisen kahvinkeittimensä kolmessa uudessa värissä: Pastellinsininen, pastellinkeltainen ja pastellinvihreä. Keittimet ovat ihana piristysruiske keittiöön kuin keittiöön, ja uusista sävyistä meidän työtasoja saapui ihastuttamaan pastellinsininen. (Moccamaster KBGC982 AO pastell blue). Sävy sopiikin erityisen kauniisti teräsoviin ja lämpimään puuhun.

Tiesitkö muuten, että Moccamasterit valmistetaan edelleen käsityönä samassa pikkukaupungissa Alankomaissa, jossa niitä alettiin valmistaa jo vuonna 1969?

Vanha kahvinkeittimemme oli suoritusteholtaan kuin nukkuva laiskiainen, joten nopean Moccamasterin saapuminen keittiöömme oli kuin taivaan lahja väsyneelle pikkuvauvan äidille. Nyt aamukahvi valmistuu hujauksessa, eikä iltapäivälläkään pojan kahvitutka ehdi reagoimaan kahvin valmistumiseen ihan yhtä pettämättömällä tarkkuudella. Äiti 1 – vauva 0!

Koska kahvin nautintoarvo on vain lisääntynyt jäätyäni kotiin, olen alkanut kiinnittää enemmän huomioita siihen millaista kahvia juon ja kuinka sen juon. Töissä vähän kitkerämpikin sumppi hurahti kurkusta alas kofeiinin toivossa, mutta kotona kahvin on oikeasti maistuttava hyvältä. Kahvin keitossa pyrin aina petaamaan tilanteen niin, että maun lisäksi saan tilaisuuden nauttia myös itse kahvihetkestä. Täydellinen kahvihetki onkin juuri nyt sekoitus täyteläistä makua ja hiljaisuutta kahvin alkaessa hiljalleen lämmittää sormia kupin läpi.

Mutta kuinka täydellinen kahvihetki syntyy, ja kuinka siitä saa kaiken irti? Lue minun ja Moccamasterin vinkit alta!

Panosta vähän parempaan. Kun suu tottuu ranskalaishenkiseen tummapaahtoon, ei se marketin halvin kahvi maistu enää teetä kummoisemmalle. Ja muista: Hyvä kahvi keitetään hyvällä keittimellä.
Säilytä kahvi oikein, eli kuivassa ja viileässä omassa pakkauksessaan.
Älä kaada vettä kahvinkeittimeen sen omalla pannulla. Pannusta irtoaa veteen kahvin luontaista rasvaa, joka vähitellen pilaa kahvinkeittimen ja kahvin maun.
Käytä tuoretta vettä ja kahvia, eli älä lataa kahvinkeitintä valmiiksi aamua varten. Kahvi alkaa pilaantua ollessaan kosketuksissa hapen kanssa.

Ja vielä lapsiperheen hyväksi havaitut lisävinkit:

Kun lapsi nukahtaa päikkäreille, älä odota! Unohda tiskikoneen tyhjennys ja syöksy sen sijaan suoraan kahvinkeittimelle.
Kahvi kannattaa juoda paksureunaisesta mukista, joka varaa hyvin lämpöä. Jos nautit kahvin maidon kanssa, voi maidon (ja mukin) esilämmittää mikrossa – näin kahvi säilyy mukissa kuumana pidempään.
Hanki nopea keitin! Moccamaster keittää parin kupin verran kahvia hujauksessa, eikä täydenkään pannullisen keittämiseen kulu kuin kuusi minuuttia.
Jos kahvia keittää reilusti ”varmuuden vuoksi”, kannattaa se pitää lämpimänä termoskannussa lämpölevyn sijaan.

Yhteistyössä Moccamasterin kanssa saan arpoa uuden pastellinsävyisen kahvinkeittimen yhdelle onnekkaalle! Osallistu arvontaan kertomalla oma kahviaiheinen rutiinisi tai vinkkisi. Oletko esimerkiksi löytänyt juuri sen täydellisen kahvimaidon tai kahvilan, jossa cappuccino jättää juojansa leijailemaan kahvintuoksuisten pilvien päälle? Jätäthän kommentin yhteydessä toimivan sähköpostiosoitteen (ei näy julkisesti). Arvontaan voi osallistua 1.4. asti, arvonnan säännöt löydät täältä.

PS. Jos kahvihammasta jäi kolottamaan, niin Helsinki Coffee Festival järjestetään 12.–14.4. Kaapelitehtaalla. Myös minut saattaa sieltä bongata.

EDIT// Kommentit hyväksytään ennen julkaisua, eli älä huoli jos kommenttisi ei tule heti näkyviin 🙂