Blog | Pinossa

Kuka meillä tekee kotityöt?

13/04/2019

At Maria’s -blogista bongasin mielenkiintoisen aiheen: kotitöiden jakaminen perheessä. Äkkiseltään voisin sanoa, että suurimman osan kotitöistä meillä hoitaa vanhanaikaisesti nainen. Siis minä. J:n syntymän jälkeen kotitöiden määrä ei todellakaan ole vähentynyt, joten pieni keskustelun poikanen aiheesta saattaisi olla paikallaan.

Oma suhtautumiseni kotitöiden jakamiseen minun ja avomiehen välillä on hieman ristiriitainen. Olisi ihanaa, jos avomies välillä tajuaisi imuroida pyytämättä, mutta toisaalta usein olen todennut, ettei avomiehen työnjälki läpäise tiukkaa seulaani. Ja onhan joskus niitä hetkiä, jolloin oikeasti nautinkin siivoamisesta. Avomies taas inhoaa siivoamista. Kuuluko silloin siivoaminen automaattisesti minulle? No ei.

Tilastokeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan kotitöihin käytetty aika eroaa selkeästi sukupuolten välillä. Sen mukaan 2009–2010 miehet käyttivät kotitöihin vuorokaudessa hieman yli 150 minuuttia, kun naiset vastaavasti käyttivät vapaa-ajastaan siihen noin 220 minuuttia.

Töiden laatu myös jakaantui selkeästi niin, että miehet käyttivät enemmän aikaa korjaus- ja rakennustöihin, lämmitykseen ja kulkuneuvojen huoltoon. Kaikkia muita kotitöitä naiset tekivät enemmän. Esimerkiksi ruuan valmistukseen naiset käyttivät lähes 50 minuuttia ja miehet noin 18 minuuttia. Siivoukseen naiset käyttivät 35 minuuttia ja miehet vastaavasti vain 10 minuuttia. Yhtään väheksymättä miesten työpanosta, mutta onhan auton vuosihuolto ajallisesti aika paljon kevyempi homma suorittaa kuin jokaviikkoinen siivous.

Pilke silmäkulmassa olen äidin oppien mukaan sanonut, ettei ole olemassa miesten ja naisten töitä – paitsi että kaikki autoihin liittyvät ja vessan pesu kuuluu aina miehille. Vaikka aina olenkin tätä määritelmää käyttänyt leikkimielisesti, menee homma meillä aika lailla juuri näin. Avomies hoitaa kaikki autoihin liittyvät jopa siinä määrin, että ajoin kuukauden katsastamattomalla autolla, koska avomies ei muistuttanut minua sen katsastamisesta ajoissa. Kylpyhuoneen pesu myös hoituu kiltisti miehen toimesta, joskin minun täytyy ystävällisesti ilmaista tahtoni sen tapahtumiseen muutaman kerran etukäteen.

Jääkaapin täyttäminen, ruuan valmistus, lapsen neuvolakäynnit ja vaatevarastosta huolehtimisen sekä koirien hoito ruokintaa lukuun ottamatta kuuluu yksin minulle. Jos joskus (eli nykyisin aika usein) keittiössä seisoskelu ei huvita, ja ruuan valmistus kaatuu avomiehen harteille, koostuu silloin illallinen lähes poikkeuksetta pakastepizzasta.

Kesken kirjoituksen avomies tuli kysymään mistä kirjoitan, ja aiheen kuultuaan totesi: ”No suurimmaksi osaksi sinä (hoidat kotityöt). Minä kyllä yritän parhaani mukaan tehdä oman osani”. Hetken mietittyään avomies vielä täydensi: ”Mutta kyllä mä leikkaan nurmikon, pesen autot, haen postin, lämmitän takkaa ja vien roskat. Ja pesen ikkunat”. Tämä postien haku, kuten muukin lista, on muuten täysin totta. Olemme asuneet tässä osoitteessa vuodesta 2015, ja olen hakenut postin ehkä kerran. Rehellisesti sanottuna en edes tiedä, onko minulla postilaatikon avaintakaan enää.

Jakomme kotitöiden suhteen on aika selkeä, vaikka kieltämättä se kuormittaakin minua huomattavasti enemmän. Myös se kaikista raskain metatyö kasaantuu minun harteilleni. Kahden aikuisen kohdalla metatyön määrä on ollut vielä hallittavissa, mutta nyt perheen kasvettua työ on lisääntynyt ja tulee vielä lisääntymään eksponentiaalisesti. Esimerkiksi kotoa lähtö pitää aloittaa jo tuntia ennen auton starttaamista, ja luonnollisesti oman lähtöni lisäksi ohjeistan vielä avomiestäkin huutelemalla aikataulutietoja ja ”voitko viedä autoon” -kommentteja kesken hoitolaukun pakkaamisen. En tiedä tarvitsisiko minun tehdä niin, mutta jostain syystä olen niin alkanut tehdä.

Vielä vain en ole selvittänyt sitä, olenko itse ottanut perheemme projektipäällikön roolin, vai osasiko avomies kenties vuosien evoluution tuloksena sysätä sen minulle täysin huomaamattani. Mielenkiinnolla odotan myös sitä paria kuukautta, jolloin avomies jää pojan kanssa kotiin ennen päiväkodin aloitusta. Alkaakohan sinä aikana avomies hoitamaan myös näitä ”äidin hommia”?

7 Ideaa kevätmessuilta

09/04/2019

Kevätmessut 2019* järjestettiin Messukeskuksessa kuluneena viikonloppuna. Messut kokosivat saman katon alle näytteilleasettajia niin sisustuksen, rakentamisen, puutarhan kuin mökkeilynkin saralta. Samaan aikaan käynnissä oli myös Lähiruoka & Luomu -tapahtuma.

Suunnistimme koko perheen voimin messuille vasta sunnuntaina agendana hankkia kotiin kevätkukkien ohella uusi chili. Viime kesänä kaksi avomiehen rakkaudella hoitamaa chiliä kasvoi valtaviksi pensaiksi, kunnes kirvojen invaasio kukisti kummatkin syksyllä. Lopulta kasvien sijasta mukaan messuilta tarttui metallinen kranssikehikko, puolen kilon pala parmareggio reggiano -juustoa sekä takkatarjous. Kotona tarjous meni kuitenkin hylkyyn, sillä huomasimme ettei katselemassamme mallissa ollut lainkaan tuhkaluukkua.

Konkreettisen tavaran sijaan messuilta jäi enemmän käteen sisustusideoita – parempi ehkä niin.

Hyönteishotelli

Hyönteishotelli taitaa olla nyt se the juttu, sen verran monta kertaa silmäni bongasivat sellaisen messujen vilskeestä. Hyvin rakennettu hyönteishotelli tarjoaa turvallisen ja luonnonmukaisen pesäpaikan puutarhan kannalta tärkeille hyönteisille kuten leppäkertuille, jotka huolehtivat ekologisesta tuholaistorjunnasta (sille olisikin ollut tarvetta kirvojen hyökkäyksen aikana). Luonnon pieniä sekatyöläisiä auttaakseen ei tarvitse omaa puutarhaa, vaan hotellin voi pystyttää myös parvekkeelle.

DIY roikkuvat pöytäkoristeet

Pilttipurkkeihin sommitellut kukat saa näyttävästi pöydän yläpuolelle roikkumaan esimerkiksi tämän koristetelineen avulla. Kukkien ohella telineeseen voi virittää kesällä aurinkokennolla toimivan koristevalosarjan.

Moderni ja tyylikäs tulipesä

Kevyt tulipesä on näppärä siirtää tunnelmanluojaksi sinne, missä sitä tarvitsee. Aikaisemmin en ollut ajatellut tulipesän hankkimista, mutta nyt näin itseni sielun silmin terassilla nauttimasta liekkien lämmöstä viinilasi kädessä.

Pihamuuri leikatuista luonnonkivistä

Erikokoisista luonnonkivistä rakennettu pihamuuri sopii täydellisesti yhteen kuntan kanssa. Leikkaamalla kivistä pohja ja päällinen pois, onnistuu niiden muuraaminen ilman isoja muuraussaumoja, jolloin lopputuloksesta tulee ilmava ja luonnollinen. Loistava idea esimerkiksi mökkipihaan!

DIY autorata ylijääneistä laudoista

Simppeli ja hauska idea pihaleikkeihin, jonka toteutus onnistuu myös lasten kanssa.

DIY pihahevonen

Kepparin sukulainen lauttari (eli lautahevonen, heh, heh) viihtyy monenlaisissa pihoissa. Lapsen väritoiveista ja maalausinnosta riippuen niitä tavataan monenlaisissa väreissä ja kuoseissa.

Laseihin purettu kukkakimppu

Yksittäinen kukkakimppu muuttuu vaikuttavaksi pöytäkoristeeksi, kun purat kimpun ja asettelet kukat yksittäin kauniisiin laseihin. Lasit voi asetella ympyräksi esimerkiksi tarjottimen päälle tai pitkittäin pöydän keskelle. Korkeutta asetelmaan saa erilaisilla laseilla ja esimerkiksi oksilla. Tulevaan pääsiäiseen sopii tietenkin erinomaisesti pajunkissat.

*Liput tarjosi messukeskus

Taas aikaa kirjoille + Koodi BookBeatin ilmaiseen kokeiluun

07/04/2019

Kaupallinen yhteistyö, BookBeat

Olen aina rakastanut tarinoita. Ehkäpä juuri siitä syystä aloitin aikoinaan kirjoittamisen, jotta pääsisin kokeilemaan uraa oman elämäni satutätinä. Jo ala-asteelta asti olen viihtynyt nenä kiinni kirjassa, ja jopa kirjan kirjoittaminen on joskus käväissyt to do -listallani.

Suosikkikirjojani ovat aina olleet dekkarit. Ennätykseni on kolmentoista romaanin ahmiminen parin kuukauden aikana. Noista ajoista on kuitenkin tultu kauas, sillä puhelimessani odottaa lukemistaan edelleen jouluna aloitettu e-kirja. Kun oma vapaa-aika on muuttunut rajoitetuksi, huomaan käyttäväni sen nyt ennemmin siivoamisen ohella Instagramin selailuun ja blogin päivittämiseen. Kirjoille ja lukemiselle ei vain ole aikaa tai energiaa.

Lukeminen on minulle tärkeää monelta kantilta, ja lukemattomuuteni välillä hieman harmittaakin. Kirjoittajana minulle on tärkeää lukea, ja niin pitää osittain yllä kerronnan taitoa. Jännittävän dekkarin lukeminen on loistava tapa unohtaa hetkeksi kodinhoitohuoneen kasvava likapyykkivuori, ja samalla saan mielihyvää siitä, että voin sanoa lukemisen kuuluvan harrastuksiini. Tietenkään siinä yhteydessä en koskaan kerro asiakirjallisuuden sijaan lukevani pelkkää hömppää.

Rajallisesta ajastani ja jaksamisestani huolimatta haluaisin silti nauttia siitä arkiaivot nollaavasta tunteesta, joka syntyy uppoutuessa hyvään kirjaan. Siksi lähdin mielelläni yhteistyöhön BookBeatin kanssa, jossa pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan äänikirjojen maailmaa. Lapsi vaunuihin, koiralle valjaat päälle, äänikirja pyörimään ja ulos lenkille – vauvan päiväunet, koiran lenkitys ja lukeminen kätevästi samassa paketissa! Miksi en aiemmin tajunnut testata tätä?

Piuhat korvissa tulee lenkkeiltyä tunti aivan huomaamatta. Kotona vauvan jatkaessa unia keitän kahvit, ja lösähdän hetkeksi sohvalle jatkamaan kuuntelua (tosin ilman kuulokkeita).

Kuten aikoinaan e-kirjojen kohdalla, ajattelin ennen kokeilua, etten pitäisi äänikirjoista. Perinteisillä kirjoilla on edelleen paikka sydämessäni, mutta tietyissä tilanteissa puhelimessa kätevästi mukana kulkeva kirja voittaa 6–0. Minulla kesti muutama minuutti päästä mukaan äänikirjan kuunteluun, mutta nyt kun takana on jo useita lenkkejä ja kahvitteluja, en koe kuuntelua yhtään sen vaikeammaksi. Itse asiassa väsyneenä kuuntelu on huomattavasti helpompaa kuin lukeminen.

Aivan ensimmäiseksi kuunteluun pääsi koukuttava ennakkokuuntelupätkä Camilla Läckbergin Kultahäkki-dekkarista, joka julkaistaan maailmanlaajuisesti 11.4. 25 minuutin ennakko kuulosti niin lupaavalta, että tämä kirja menee kuuntelulistalleni heti sen ilmestyttyä ensi viikolla! Toisin kuin se joulukuusta asti roikkunut e-kirja, tämä ei taatusti jää pölyttymään virtuaaliselle kirjahyllylleni.

Ruotsalainen Camilla Läckberg on yksi maailman menestyneimpiä kirjailijoita, joka nousi maailmankartalle 2011–2013 ilmestyneellä Fjällbacka-sarjallaan (sarjan avausteos Merenneito on muuten Euroopan kuudenneksi myydyin kirja). Läckbergin teoksia on käännetty jo 43 kielelle yli 60 maassa.

Kultahäkki on kaksiosaisen sarjan avaava psykologinen trilleri, ja takakantta lainatakseni Camilla Läckbergin uutuus on ”vastustamattoman koukuttava jännitysromaani, joka luotaa ihmismielen varjopuolta ja kurkistaa sen syvimpään pohjaan. Se näyttää, mitä tapahtuu siinä pisteessä, jossa ei enää voi antaa anteeksi.”

Kirjan päähenkilö on nainen nimeltä Faye, joka on ulkopuolisten silmissä saanut täydellisen elämän: ihanan ja varakkaan aviomiehen, suloinen tyttären ja tyylikkään kodin Tukholmassa. Todellisuudessa Fayen elämä on kuitenkin kaikkea muuta. Ja todella mielenkiintoiseksi juoni muuttuu tietenkin siinä kohtaa, kun murha astuu mukaan kuvioihin.

Onneksi poika ei vielä ymmärrä puhetta, joten voin hyvillä mielin pistää Kultahäkin koko päiväksi pyörimään kaiuttimesta heti 11.4.!

Jos BookBeat ei vielä ole tuttu, niin koodilla ”kultahakki” saat äänikirjapalvelun kuukaudeksi kokeiluun maksutta. Koodi on voimassa 5.5.2019 asti uusille asiakkaille. BookBeatin ilmaisen kokeilun pääset aktivoimaan tästä. Dekkariaddikteja suosittelen aloittamaan kokeilun juurikin tuolla Camilla Läckbergin uutuudella, ette taatusti pety 👌

Ranskalainen villamatto ja äidin omaa aikaa

04/04/2019

Parhaat kirppislöydöt tekee silloin, kuin ei todellakaan etsi. Niin kävi kuukausi takaperin vieraillessani läheisellä kirpparilla: Pöydän alla rullalla nökötti mitä kaunein ranskalainen villamatto. Hintalapussa komeili kakkonen ja nolla, joka oli mielestäni ihan kelpo hinta kyseisestä matosta.

Kuten meillä on tapana, pienen seilailun jälkeen matto päätti muuttaa työhuoneeseen. Näin kevään kynnyksellä se tuokin sinne ihanasti väriä, vaikka edelleen pidän myös syksyllä hankkimastani matosta. Vanhan maton jätin huoneeseen rullattuna koriin parin torkkupeiton kanssa. Rullattu matto sopii kivasti yhteen vaalean keraamisen maljakon kanssa, jonka löysin myöskin samaiselta kirpparireissulta.

Instagramissa minua seuraavat eilen varmaan huomasivatkin, että olin viettämässä vauvatonta laatuaikaa. J jäi ensimmäistä kertaa mummun hoidettavaksi, ja myös yöunille meno tapahtui ensimmäistä kertaa ilman äitiä. Itse nautin suuresti olostani Yes Yes Yes -ravintolan herkkujen äärellä, enkä kertaakaan (omaksi yllätyksekseni) kokenut huonoa omatuntoa siitä. Poika heräsi yöllä vain yhden kerran enemmän kuin normaalisti, ja eikä tämänkään päivän perusteella voisi arvata, että äiti oli eilen humputtelemassa peräti seitsemän tuntia. Ehkä tässä kohta uskaltaisikin antaa pojan jo yöksi hoitoon.

Eilinen oma aika tuli todellakin tarpeeseen, koska viimeiset viikot olen leikkinyt avomiehen töiden takia käytännössä katsoen yksinhuoltajaa. Kevät on aina kiireistä aikaa avomieheni alalla, joten sinänsä tämä ei tullut mitenkään yllätyksenä. En kuitenkaan osannut varautua siihen, kuinka uuvuttaa on oikeasti hoitaa lasta lähes yksin toisen ollessa pitkiä päiviä töissä – varsinkin, jos lapsi on koko päivän kiukutellut masuvaivojen takia. Nostan erittäin korkealle hattua jokaiselle yksinhuoltajalle.

Ja hei, tajusin tänään, että Game Of Thronesin viimeinen kausi alkaa 15.4.! Olen sarjan suhteen vähän myöhäisherännyt, mutta mielestäni korvasin sen katsomalla kaikki seitsemän julkaistua kautta putkeen. Game Of Thronesin parissa tein myös uuden sarjamaratoni ennätykseni, joka on nyt kahdeksan tuntia. Onko joku muukin pystyttämässä jo kisakatsomoa?

Tajusin muuten myös sen, etten enää millään kykene pysymään yhdessä aiheessa postausta kirjoittaessa. Tämä johtuu varmaan samasta syystä kuin sekin, etten eilen meinannut saada suutani suljetuksi jutun kerran lähdettyä käyntiin. Kun juttuseura koostuu pääsääntöisesti kahdesta koirasta ja yhdestä 12 viikon ikäisestä vauvasta, käytän kaikki mahdolliset tilaisuudet järjelliseen keskusteluun. Tosin niin höperöitynyt en vielä ole, että itse aloittaisin keskustelun esimerkiksi neuvolan odotustilassa tai kaupan karkkiosastolla. Tämä on muuten tositarina, sillä viime viikolla keskustelin kyseisellä käytävällä kasvaimen poistoleikkauksesta erään vanhemman herrasmiehen kanssa.

Koko perheen ensimmäinen miniloma

02/04/2019

Kaupallinen yhteistyö, Hotel Rantapuisto

”Kiinnostaisiko 60-luvun arkkitehtuuri ja hotellilakanat?”

Ehdotuksen kilahtaessa sähköpostiini olin ollut äitiyslomalla jo lähes 100 päivää, siis 100 päivää käytännössä katsoen pelkästään kotona, joten tilaisuus uusien maisemien katseluun ja ensimmäiseen pieneen perhelomaan todellakin kiinnosti.

Olen aina rakastanut 60–70-luvun arkkitehtuuria, ja haaveilen asuvani kodissa, joka ilmentäisi moderniin tyyliin aikakauden arkkitehtonisia helmiä: Koko seinän kokoiset ikkunat (merimaisemalla, totta kai), uniikit puukatot ja oleskelutilat, jotka olisivat täynnä kauniita yksityiskohtia kuten valaisimia ja upotettuja kirjahyllyjä. Valitettavasti kotimme on kuitenkin edelleen rakennettu 90-luvulla, joten mainitsemiani helmiä täältä saa etsiä aika monen kalastajan voimin. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä unelmien kotia etsiessä voi sentään yhden yön ajan leikkiä asuvansa sellaisessa.

Hotel Rantapuisto sijaitsee meren rannalla Helsingin Vuosaaressa, jonne se rakennettiin vuonna 1963 Pohjoismaiden Yhdyspankin koulutuskeskukseksi. Päärakennuksen lisäsiipineen ja yhdyskäytävineen suunnitteli arkkitehtipariskunta Ragnar ja Martta Ypyä, jotka hakivat inspiraatiota rakennukseen Alvar Aallon arkkitehtuurista ja tanskalaisesta modernin taiteen Louisia-museosta.

Koulutuskeskuksen paviljonkimainen pohjakaava ja lasiset yhdyskäytävät yhdistävät ympäröivän luonnon ja sisätilat yhdeksi kokonaisuudeksi. Suurista ikkunoista luonto tulee sisään väkisinkin, ja ulkoapäin katsottuna massiivisen kokoinen rakennus sulautuu ympäröivään maisemaan.

Rakennuksessa aloitettiin hotellitoiminta 2000-luvulla. Hotellista löytyy 74 huonetta, joista meille oli varattu käyttöömme Superior-huone merinäköalalla. Huoneeseen kuului kaksi 100 cm:n levyistä Unikulman sänkyä, ja poikaa varten saimme hotellilta lainaan matkasängyn. Huoneen hintaan olisi kuulunut myös saunomismahdollisuus, mutta se jäi meiltä osittain vauvan vuoksi käyttämättä. Saunan ja kunnollisten sänkyjen lisäksi huoneesta löytyi kaikki tarvittava yhden yön vierailua varten – mukaan lukien kosteusvoide, joka tulikin tarpeeseen unohdettuani lapsiperheen tyypillisen katastrofilähdön seurauksena pakata omani.

Tervehdyksenä huoneessa meitä odotti rasiallinen käsintehtyjä marmeladeja sekä kaksi mehushottia tasapainoittamaan sokeriöveriä. Imetyksen ja väsymyksen aiheuttamissa sokerihimoissani nautiskelin lähes koko rasian kerralla, ja avomiehen pitikin vähän toppuutella, etten pilaisia ruokahaluani ennen illalliselle menoa (ihan kuin se olisi muka mahdollista).

Koska itsehillintäni makean suhteen on taaperon tasolla, päätimme sijaistoimintana nauttia lasilliset hotellin loungessa ravintolan aukeamista odotellessa. Loungen sisustus on tekstiilejä lukuun ottamatta hyvin aikakaudelle uskollista, ja kyllähän Napue GT maistui siellä aika hyvälle.

Illallisen söimme hotellin ravintola Rantapuistossa. Yhdessäolomme aikana minun ja avomiehen maku on hioutunut niin yksiin, että a la carte -listalta päädyimme oitis samoihin annoksiin. Tutkivan journalismin nimissä päädyimme kuitenkin tilaamaan eri annokset. Minä valitsin alkuruuaksi riimihärkää ja piparjuurta, pääruuaksi karitsanpaahtopaistia ja jälkiruuaksi suklaata kolmella tavalla. Avomiehen eteen kannettiin vastaavasti Toast Skagen, härän ulkofileettä sekä juustoja.

Aamulla huoneen hintaan sisältyvä aamiainen tarjoiltiin samassa tilassa, ja eräänkin suuren hotelliketjun aamiaiseen verrattuna Rantapuiston aamiainen voitti kyllä mennen tullen. Valikoima oli runsas, tuore ja erityisesti munakas ja pekoni maistuivat hyviltä, vaikka yleensä juuri ne tuntuvat olevan hotelliaamiaisen kompastuskivi.

Yleensä teen sen klassisen virheen, että syön hotelliaamiaisella itseni aivan liian täyteen. Nyt buffassa piti kuitenkin olla tarkkana, jotta tilaa jäi vielä Rantapuiston sunnuntaibrunssille. Lähes jokainen pöytä oli brunssille varattu, enkä kyllä yhtään ihmettele miksi. Tarjolla oli niin paljon vaihtoehtoja, etten hyvästä yrityksestä huolimatta jaksanut maistaa jokaista (koko menu löytyy täältä). Erityismaininnan ansaitsee kuitenkin vohvelibaari – koska hei, vohvelibaari.

Totesin muuten juuri itselleni, ettei minun heti kannata harkita ruokakriitikon uraa. Vakavasti otettava kriitikko olisi nostanut vohvelibaarin(!) sijasta esille ehkä esimerkiksi punajuurihummuksen tai Peltolan supermaukkaan Blue sinihomejuuston…

24 tunnin irtiotto arjesta teki kyllä hyvää. Vaikka vauva-arki on koko ajan mennyt ”ihan kivasti”, oli tämä juuri sitä mitä me avomiehen kanssa tarvitsimme. Miniloman jälkeen tosin kotiin palaaminen kieltämättä harmitti, sillä ruoka piti taas kokata itse, eivätkä hieman käyneelle maidolle tuoksahtavat petivaatteet sittenkään voittaneet niitä hotellin lakanoita.

Sittenkin vielä vähän vaaleanpunaista

31/03/2019

Enpä olisi ikinä uskonut kirjoittavani tätä lausetta, mutta eilen olin isäni avecina kansainvälisissä esteratsastuskilpailuissa VIP-vieraana. Uskomattoman tästä yhdistelmästä tekee se, että emme kumpikaan harrasta hevosurheilua, emmekä oikeastaan koskaan edes käy missään kahdestaan.

Olen tähän mennessä ollut yksin ruokakaupan lisäksi agilitytreeneissä, mutta nyt olin ensimmäistä kertaa poissa niin sanotusti humpalla – ja kylläpä muuten teki hyvää! Ensi viikolla J on jäämässä ensimmäistä kertaa muutamaksi tunniksi mummun hoitoon, kun itse lähden tyttöjen kanssa syömään. Tämä oli siis hyvää harjoitusta sitä ajatellen.

Nämä hempeät kuvat makuuhuoneesta on majaillut muistikortilla jo hetken aikaa. Vaikka ensin sanoin, ettei tämä kevät tunnu yhtään vaaleanpunaiselta, olen sittenkin alkanut taas somistaa kotia sen sävyillä. Oikeastaan aika paljonkin.

Finlaysonilta ostin uudet pellavatyynynpäälliset, joiden sävy sopii todella kauniisti yhteen harmaan kanssa. Parivuoteen pussilakana oli vaaleanpunaisena tilapäisesti loppu, mutta en tiedä olisinko nykyisillä tuloillani edes raaskinut ostaa sitä. Tyynyliinoihin sopivan aluslakanan löysin Hemtexistä. Petivaatteiden kaveriksi kasasin sängynpäädylle sommitelman, joka toistaa samoja hempeitä sävyjä.

Vaaleanpunaisen kaveriksi makuuhuoneeseen on jo ennättänyt tulla uusi messinkinen valaisin ja graafisia mustia yksityiskohtia. Tosiaan, samojen seinien tuijottelu näkyy nyt loppumattomana sisustusintoiluna… Muutoksien myötä makuuhuoneen ilme muuttui aika paljon, täytyykin yrittää saada teille kuvia näytille huhtikuun aikana.

PS. Joko olet käynyt osallistumassa Moccamaster-kahvinkeittimen arvontaan tässä yhteistyöpostauksessa? Vaikka olen aina tiennyt lukijoideni olevan fiksuja ja tiedostavia kuluttajia, en voi kuin ihailla vastauksianne arvontaan liittyen – niin moni näyttää siirtyneen pysyvästi kauramaidon käyttäjäksi! Siellä suositellun Oatlyn iKaffe lisäksi suosittelen Kaslink Aito Kaurajuoma Baristaa, se toimii täydellisesti suosikkikahvini (Paulig Café Parisien) kaverina.