Blog | Pinossa

Pieni pako vauva-arjesta + Arvonta

10/05/2019

Kaupallinen yhteistyö, Viaplay

Viime perjantai oli vaikea päivä. Yleisesti ottaen olen jaksanut hyvin yhdistelmää, joka sisältää oman väsymyksen lisäksi vauvan kiukuttelun ja kodinhoidon. Perjantaina kuitenkin istuessani olohuoneen lattialla tekemässä kaikkeni vauvan viihdyttämiseksi, minuun iski tunne, etten vain enää jaksa. Onneksi avomiehen kotiintuloon oli enää vai hetki, ja miehen päästyä juuri ja juuri eteisen kynnyksen yli sopersin itku kurkussa: ”Tänään oli tosi huono päivä. Nyt tuntuu siltä, että pää ei kestä”.

Sinnittelin vielä olohuoneessa vartin verran – eli juuri sen ajan, joka kului pakastepizzan valmistumiseen. Nappasin kainalooni läppärin ja kuulokkeet, ja sulkeuduin illalliseni kanssa lastenhuoneeseen suljetun oven taakse. Tein oloni mukavaksi keinutuolissa, napsautin Viaplaysta leffan pyörimään ja laitoin kuulokkeet korville. Perheen pakeneminen leffan pariin oli päivän paras päätös, sillä iltatoimien alkaessa oloni ja jaksamiseni oli huomattavasti paremmalla tolalla.

Tuore äiti saa kuulla palopuheen oman ajan tärkeydestä monesta suunnasta. Itse olen kuullut sen ainakin neuvolatädin, äitini, siskoni, anoppini ja ystäväni suusta. Omaa aikaa on kuitenkin lähes mahdotonta aikatauluttaa, sillä koskaan ei tiedä milloin koittaa se hetki, kun kamelin selkä on vaarassa taipua liikaa. Viikottainen me-time agilitytreenien parissa tekee hyvää sielulle, mutta ei pelasta niinä hetkinä, kun yllättäen seinät meinaavat huonon päivän seurauksena kaatua päälle. Onneksi silloin voin sulkea oven edes hetkeksi, ja keskittyä nauttimaan vain omasta seurastani elokuvan ajan. Ihan yksin en tietenkään saa olla, sillä oranssi varjoni seuraa minua edelleen kaikkialle.

Tulevana sunnuntaina saan kunnian viettää ensimmäistä äitienpäivääni äitinä, ja isän välityksellä J onkin yrittänyt udella, millaisen lahjan mahtaisin toivoa kannettavan sänkyyn aamukahvin kera. Valitettavasti pikkuisemme ei vielä taida ymmärtää toivomani lahjan päälle, sillä oma aika on juurikin sitä, mitä tällä hetkellä eniten kaipaan. Valmiiksi pöytään kannettu ruoka, jonka saan syödä lämpimänä ja kahta kättä käyttäen tulee heti toisena. Imetys sitoo minua vauvaan vielä hetken, joten viikon kestävää all inclusive -lomaa ei paketista varmaankaan vielä paljastu – lahjakortti leffojen ja sarjojen maailmaan sen sijaan saattaisikin olla hyvin todennäköinen ja onnistunut lahjaidea. Viaplayn lahjakortteja voi kätevästi ostaa vaikka kauppareissun yhteydessä K-kaupoista tai R-kioskeilta. Lahjakortteja löytyy kahdenlaisia: 2kk leffa ja sarjat -paketti sekä 1kk Viaplay urheilu-paketti.

Viaplay on ollut meillä käytössä jo hetken aikaa, ja sarjasuosikkejani siellä on muun muassa The Blacklist ja Walking Dead, joista kummastakin on nyt tuoretta materiaalia saatavilla palvelun kautta. Superkoukuttava The Blacklist päivittyy jenkkitahtiin 6. tuotantokauden jaksoilla, ja eläviä kuolleita pääsee tykittämään vaikka koko 8. kauden jaksot kerralla.

Suosikkisarjojeni lisäksi aion viettää omaa aikaa ja paeta vauva-arkea hetkellisesti esimerkiksi näiden leffojen avulla:

Aivot nollaava ja satavarman korvamadon sisältävä Hotel Transylvania 3.
Lady Gagan tähdittämä A Star is Born (vuokrattavissa ja ostettavissa Viaplayn kautta), jota en itsekään ole vielä nähnyt, mutta jonka näkemistä odotan kovasti. Leffan radiossa soiva biisi on ainakin hyvä!
Herkkä ja kaunis tarina Call Me By Your Name, joka vie katsojan ikimuistoiseen kesään aprikoosipuiden katveeseen.
Historialliset pukudraamat romantiikalla höystettynä toimivat aina, ja silloin valintani on esimerkiksi The Young Viktoria.
Historiallista otetta tarjoilee vahvojen naisroolien kera myös Hidden Figures, josta pidin enemmän kuin osasin etukäteen kuvitella.
Jos olo on jo valmiiksi itkuinen, laitan pyörimään P.S. I Love You -elokuvan. Sen parissa kuluu aina nenäliina jos toinenkin.

Viaplaysta löytyy sarjojen, leffojen ja urheilun lisäksi myös Viaplay TV, jolla saat viiden euron lisämaksulla näkyviin 18 eri TV-kanavaan lastenohjelmista uutisiin.

Yhteistyössä Viaplayn kanssa saan arpoa kaksi kuukautta ilmaista Leffa ja sarjat -paketin katseluaikaa yhdelle onnekkaalle. Arvontaan voit osallistua kommentoimalla, kuinka sinä otat arjessa omaa aikaa. Arvontaan voi osallistua 17.5. asti, tarkemmat säännöt löydät täältä.

Uutta makuuhuoneessa

05/05/2019

Postaus sisältää saatuja tuotteita

Tämänhetkisen suunnitelman mukaan olen kotona vielä viisi kuukautta ennen töihin paluuta. Äitiyslomani viisi edellistä kuukautta ovat menneet niin nopeasti, että saapuva lokakuu alkaa jo hieman hirvittää. Toisaalta en malta odottaa töihin paluuta ja sitä, että kotona oleminen alkaa taas tuntua kotona olemiselta päivtyön sijaan. Loppuvuodesta on taatusti tulossa raskas, mutta samoihin seiniin kyllästyneenä taatusti nautin taas uudesta arjesta.

Myös kukkaro kiittää töihin paluusta. Tietenkin tuloni ovat nyt äitiyslomalla hieman laskeneet, mutta samaa tahtia euroalamäen kanssa olen alkanut hankkia uutta pientä kivaa kotia piristämään. Näin ahkerasti en ole sisustanut pitkiin aikoihin! Osa uusista hankinnoistani on lipsunut nimenomaan sinne uuden puolelle, eivätkä ne näin ollen ole ihan linjassa itselleni tehdyn ilmastolupauksen kanssa. Pienenä puolustuksena kuitenkin todettakoon, että väsyneenä on todella vaikea sanoa ei heräteostoksille, oli kyseessä sitten suklaapatukka tai maljakko.

Suurimmat muutokset ovat tällä hetkellä tapahtuneet makuuhuoneessamme, joka on oikeastaan aika ironista, koska siellä käydään nykyisin nimenomaan vain pyörähtämässä muutaman tunnin pätkissä. DIY sängynpäädyn päällä oleva taulukollaasi vaihtui kevyisiin seinähyllyihin*, ja lisäksi yksi suuri taulu nousi tasolta seinälle. Tauluun olisi tarkoitus vaihtaa uusi juliste, kunhan sopiva vain sattuu ensin kohdalle.

Olen jo vuoden verran harkinnut päätyseinän ja sängynpäädyn maalaamista samalla sävyllä, esimerkiksi tämän vuoden trendikkäimmällä sävyllä korallilla, mutta nyt näiden hyllyjen myötä se muutostoive jää ainakin hetkeksi. Mustat metallihyllyt tuovat kaivattua kontrastia muuten niin vaaleaan huoneeseen. Lisäksi kevyet seinähyllyt saavat huoneen näyttämään korkeammalta. Myös valkoinen kattovalaisin vaihtui uuteen messingin sävyiseen valaisimeen*, tosin näissä kuvissa sävy näyttää ehkä enemmän kullalta.

Näiden muutoksien myötä avomiehen puoleinen hopea valaisin jäi hieman ulkopuoliseksi. Täytyykin siis pitää silmät kirppareilla auki uuden pöytävalaisimen toivossa.

*Saatu osana Instagram-yhteistyötä

Seuraathan blogiani nyt myös Facebookissa?

Todella rennot vappukuulumiset

01/05/2019

Iltaa sinne ruutujen ääreen ja hyvää toukokuuta! Päätin jälleen madaltaa rimaani, ja jakaa todella rennossa hengessä näitä ”nopeita kännykkäräpsyjä” vappukuulumisten kera.

Koko kevät on mennyt hurjan nopeasti, joten vappukin pääsi tulemaan hieman yllätyksenä (vaikka lopulta meinasin juhlia sitä päivän etuajassa), ja siksi Kaivarin vappupiknik seitinohuineen jäi tänä vuonna väliin. Sima, kuohuva ja munkit ovat kyllä sentään kuuluneet tähänkin vappuun, vaikka muuten perinteistä poikettiinkin.

Tänään pyörähdimme nopeasti Hyvinkään vapputorilla. Torilla yksi kirsikkapuu oli upeasti kukassa, mutta muuten juhlafiilis jäi tuulisella ja kylmällä terassilla nautittuun kuohuvaan. Olemme muutamana aikaisempana vuonna käyneet Hyvinkään vapputorilla, mutta tämän vuoden perusteella voimme jättää ensi vuonna hyvillä mielin menemättä. J jaksoi sinnitellä lähes koko reissun hereillä, kunnes lopulta meno alkoi väsyttää sen verran, että herra katsoi parhaaksi ottaa pienet päiväunet.

Eilen vähän siivosimme terassia, ja tänään avasimme, kiitos lasituksen, pitkälle syyskuuhun kestävän grillikauden. Koska ensimmäisellä kerralla oli tietenkin saatava vähän kaikkea, nakkasimme grilliin maissia, perunavartaita, makkaraa, tomaattia, Koskenlaskijalla täytettyjä sieniä, parsaa ja halloumia. Grillattavien kylkeen tein raikkaan appelsiini-fenkolisalaatin, josta on tullut suosikkini erityisesti kalaruokien lisukkeena. Ikuisuudelta tuntuneen tauon jälkeen jo pelkästään kaasun tuoksu tuntui sieraimissa niin ihanalta, että täytyy laittaa grilli kuumaksi vielä toiseen otteeseen ennen viikon päättymistä.

Jaahas. Tässä kirjoituksen lomassa söin iltapalaksi yhden dulche de leche -kinuskilla täytetyn munkin, ja tietenkin onnistuin tiputtamaan tahmeaa kinuskia touchpadille. Läppäri on muutenkin sen näköinen, että sen ääressä on tullut syötyä lounas jos toinenkin. Taidankin siis seuraavaksi siirtyä näppäimistön pesuhommiin…

Seuraathan blogiani nyt myös Facebookissa?

Pieniä päivityksiä lastenhuoneen sisustuksessa

26/04/2019

Taas on tovi vierähtänyt siitä, kun pojan huone viimeksi näkyi täällä. Syykin on aika selvä, sillä vaikka huoneessa onkin jo nukuttu pari kuukautta, ei siellä sisustuspuolella ole tapahtunut muutoksia. Tai no, peitinhän minä pinnasängyn reunat kahdella Marimekon Unikko-pyyhkeellä reunapehmusteiden puutteessa, mutta päätin nyt luopua niistä pojan alettua nukkua hieman rauhallisemmin.

Laittaessamme huonetta viime syksynä, olin ajatellut tehdä vanhoista koiratauluistani kollaasin pinnasängyn yläpuolelle. Mobilen ja julisteen kanssa taulut olisivat olleet liikaa, joten harmikseni en saanut uudelleen kehystettyjä koirakuvia silloin seinälle. Nyt keksin tehdä pienen tauluseinän huoneen nurkkaan keinutuolin päälle. Koirien lisäksi seinälle pääsi Papurinon pupu, joka oli meillä pitkään makuuhuoneessa.

Muutama päivä sitten löysin kirpputorilta kauniin rottinkikorin seitsemällä eurolla. Lastenkirjojen säilytys oli pojan huoneessa vielä ratkaisematta, ja kori sopi erinomaisesti siihen tehtävään. Rottinki tuo huoneeseen myös lisää lämpöä, jota sinne olenkin kaivannut. Huone kaipaisi mielestäni vielä vähän lisää keltaisen tai okran sävyjä, sillä erityisesti talvisin huoneessa on aika kylmä valo, joka syntyy valon heijastuessa seinistä. Harkitsinpa tuossa jo lipaston maalaamista jollakin aurinkoisella sävyllä.

Pääsiäisenä ostin Plantagenista ihmepensaan lastenhuoneeseen. Ennen sitä huoneessa oli hetken aikaa varjoviikuna, mutta onnistuin tappamaan sen muutamassa viikossa. Vasta tämän jälkeen minulle selvisi, ettei vetoinen ikkunanedusta ollut sille paras mahdollinen paikka.

Vihreistä puheen ollen, tänään ruokakaupassa poika meinasi aloittaa omatoimisesti kiinteiden maistelun. Kärrytilan (taas) jäädessä liian pieneksi, hankin lisätilaa ostoksille laittamalla kevyet yrtit pojan kantokopan jalkopäähän. Hammastahnojen kohdalla pojan käsi olikin jo löytänyt tiensä korianterin suojamuovin sisäpuolelle, ja nyrkkiin rutistetut lehdet olivat kovaa vauhtia matkalla kohti suuta.

Seuraathan blogiani nyt myös Facebookissa?

Maailman parhaat mokkapalat

23/04/2019

Mokkapalat, tuo futismutsien (tai no, kaikkien mutsien) klassikkoleivonnainen, jonka läsnäolo myyjäisissä on yhtä pakollinen kuin Juhlamokka-kahvipaketin. Empiirisen tutkimukseni perusteella voin todeta, että 80 % ikäluokkani edustajista on kärsinyt jonkinasteisesta mokkapalatraumasta, jonka ovat aiheuttaneet kuivat, lässähtäneet ja kahville maistumattomat suklaaneliöt. Ei niin maistuva historia mokkapalojen kanssa onkin aiheuttanut sen, ettei niiden resepti taida kuulua ikätovereideni reseptikirjan kulutetuimpiin sivuihin.

Äitini ei koskaan ollut tyypillinen leipojaäiti, joten omalta osaltani olen säästynyt traumoilta. Niinpä pahaa-aavistamattomana lupauduin leipomaan mokkapaloja agilityseurani kisabuffaan vuosia sitten, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Välissä olen koittanut siirtyä muihin leivonnaisiin, mutta lopulta vastuu mokkapaloista tuntuu aina jäävän minulle. Ehkä siksi, että olen ainoa joka niitä suostuu leipomaan tai siksi, että reseptini on yksinkertaisesti aivan älyttömän hyvä.

Tämä resepti on kaloreita säästelemättä supermaukas, ja se sen sisältämä rasvamäärä auttaa pitämään mokkapalat mehukkaina myös seuraavaan päivään. Oikeastaan yön yli lepääminen tekee vain hyvää näille herkuille.

Perinteisestihän mokkapalat koristellaan värikkäillä nonparelleilla, mutta itse en ole koskaan pitänyt niistä – sehän on sama kuin ripottelisi vain värjättyä sokeria mokkapalojen pinnalle. Olen kokeillut monia tapoja koristella mokkapaloja, mutta suosikkini on sulatettu valkosuklaa.

Näihin mokkapaloihin kokeilin marmoroidun kuvion tekemistä valkosuklaan avulla. Kaadoin kuitenkin kuorrutteen hieman liian lämpimän pohjan päälle, joten ennen koristelun valmistumista se ehti imaista osan kuorrutteesta. Pinnan koristelu ei siis ole ihan täydellinen, mutta maku on sitäkin parempi!

Maailman parhaat mokkapalat (uunipellillinen)

Pohja

5 munaa
5 dl sokeria
300 g sulatettua voita
7 dl vehnäjauhoja
4 kukkurallista ruokalusikallista kaakaojauhetta
4 tl leivinjauhetta
4 tl vaniljasokeria (tai 2 tl vaniljasokeria ja ripaus vaniljapulveria)
3 dl maitoa

Kuorrutus

150 g voita
250 g tomusokeria
4 kukkurallista ruokalusikallista kaakaojauhetta
4 tl vaniljasokeria (tai 2 tl vaniljasokeria ja ripaus vaniljapulveria)
5–8 rkl vahvaa kahvia (suosikkini on Paulig Café Parisien kahvia keitettynä 3 x puruilla)

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen ja peitä uunipelti leivinpaperilla. Sulata voi mikrossa ja keitä kahvi.

Vaahdota munat ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä pohjan kuiva-aineet keskenään, ja lisää ne siivilöiden muna-sokerivaahtoon vuorotellen maidon kanssa. Kääntele jauhot ja maito sekaan nuolijalla välttäen liiallista vatkaamista. Kääntele lopuksi sekaan hieman jäähtynyt voisula. Kaada taikina uunipellille ja paista uunin alatasolla noin 15 minuuttia. Tarkkaille kypsymistä (!) ja tarkasta pohjan kypsyys esimerkiksi hammastikulla.

Pohjan kypsyessä tee kuorrutus. Sulata voi kattilassa, ota kattila pois liedeltä ja siivilöi joukkoon kuiva-aineet. Sekoita seos tasaiseksi. Seos leikkaa, mutta se muuttuu tasaiseksi, kun lisäät mukaan kahvin. Lisää kahvia vähitellen ruokalusikallinen kerrallaan, jottei kuorrutuksesta tule liian löysää. Jos seoksesta tulee liian löysää, voit lisätä joukkoon enemmän tomusokeria. Kaada kuorrute vielä hieman lämpimän pohjan päälle, jolloin sen levittäminen on helpompaa. Koristele haluamallasi tavalla.

Valkosuklaalla marmoroitu pinta on tehty siten, että levitin lusikalla sulaa valkosuklaata kuorrutteen päälle, jonka jälkeen sotkin sen pyörteiksi hammastikun avulla. Tässä kannattaa olla nopea, sillä kuorrutteen alkaessa kovettua pinnasta ei enää tule tasaista.

Seuraathan blogiani nyt myös Facebookissa?

Mitä kuuluu huhtikuuhun

18/04/2019

Moni on taas kysellyt minun ja pojan kuulumisia, kiitos siitä. Kyselyistä havahduinkin siihen, etten hetkeen olekaan päivittänyt meidän vauva-arjen kuulumisia ja kuvioita tänne blogin puolelle. Otetaanpa siis katsaus viimeisiin viikkoihin.

Päällisin puolin kaikki sujuu edelleen hyvin, ja sanon tämän jo heti alkuun: Joka päivä jaksan olla kiitollinen terveestä pojastamme. Poika on tosiaan nyt 3,5 kk, eikä mitään suurempia huolia ole ilmennyt satunnaista vaippaihottumaa lukuun ottamatta. Talkki ja sinkkivoide pölyttyvät vessan kaapissa lähes koskemattomina. Hyvä niin. Imetyksen lähdettyä kunnolla käyntiin se on myös jatkunut niin, eikä mikään syömiseni ole antanut aihetta imetysdieetille. Alun mahavaivat ovat helpottaneet, enkä enää edes laske satunnaisia väsykiukkuja kiukutteluksi.

Öisin poika herää kerran tai kaksi. Nukkumaan meillä mennään siinä kahdeksan hujakoilla, ja yleensä poika herää syömään yhden ja kolmen välillä, ja sen jälkeen uudestaan viiden kuuden aikoihin. Useimpina öinä saan nukkua vähintään yhden 3–4 tunnin pätkän, koska syötöt kestävät 10–20 minuuttia eikä erityistä nukuttamista tarvita. J on mahdottoman helppo ja perustyytyväinen vauva, joka nukahtaa kiltisti omaan sänkyynsä hyvän yön toivotusten jälkeen. Tiedän, olen äärimmäisen onnekas.

Viime viikolla aloitimme vauvauinnin, ja poika on altaassa kuin kala vedessä. Eilen pääsimme pulikoimaan toisen kerran, ja sen verran vakuuttavaa meno oli, että olisimme halutessamme saaneet kokeilla jo sukeltamista. Mummu kommentoikin pojan tulleen äitiinsä ja tätiinsä – selvästi mökkijärvessä kasvava vesipeto kyseessä.

Toivottavasti uinti auttaisi poikaa oman kehon hahmottamisessa, ja laukaisisi halun tutustua ympäröivään maailmaan vähän paremmin. Perustyytyväinen kun tarkoittaa meillä sitä, että selällään leikkimatolla on ihan kiva olla. Meillä ei suuremmin koeta tarvetta kääntyillä tai treenailla niskalihaksia. Olinkin varma, että tästä hyvästä saisimme neuvolassa lähetteen fysioterapeutille, mutta ylihuolehtivainen neuvolatätimme antoi meille armonaikaa seuraavaan kertaan. Poika kuitenkin kannattelee hyvin päätään, joten en ole asiasta huolissani.

Tietenkin meillä on omat haasteemme, eikä vauva-arki todellakaan ole aina niin ihanaa. Avomies joutuu nyt tekemään töissä pitkää päivää, mikä tietenkin kiristää vähän kummankin hermoja. ”Viihdytä sun lasta nyt hetki, mä teen päivityksen” onkin kuultu suustani jo aika monta kertaa. Tosin eipä mieskään nyt suuremmin nauti siitä, että ehtii nähdä poikaa vain pari tuntia päivässä (vaikka välillä kyllä olenkin kateellinen sille, että hän saa olla päivällä niinkin kauan pois kotoa).

Lapsi on muuttanut suhdettamme, kuten se varmasti muuttaa jokaisen parin suhdetta. Ennen vauvaa olimme viihtyneet kahdestaan niin pitkään, että uusi tulokas on todellakin ravistellut palaset aivan uuteen uskoon. Alankin hiljalleen ymmärtää, miksi vauvavuoden sanotaan olevan parisuhteelle se kaikista raskain vuosi. Miehelle uuden roolin omaksuminen on varmaan ollut helpompaa, mutta itse myönnän vielä vähän hapuilevani tämän uuden avovaimo-äiti-minä -kuvion välillä. Mutta kaikkia asioita voisi kuitenkin mutkistaa vielä koliikki, maitoallergia, toista tuntia jatkuvat imetykset tai atooppinen iho, joten oikeasti en edes kehtaa valittaa pienistä haasteistamme.

PS. Yritin kaksi vuotta uskotella itselleni, etten tarvitse blogille Facebook-sivua (suutarin lapsella ei ole kenkiä vai miten se nyt meni…), mutta nyt nostan käteni ilmaan luovuttamisen merkiksi. Jatkossa blogiani pääsee siis seuraamaan kätevästi myös Facebookin kautta!