• Info
  • sisustus
  • DIY
  • reseptit

Pinossa

sisustusblogi

5 kuukautta

08/06/2019

Pinossa_070619IMG_0201_

Mihin tämä aika taas katosi? Juurihan vasta nurmikko alkoi vihertää ja koivuihin ilmestyi ensimmäiset hiirenkorvat. Ja vastahan sitä oltiin J:n kanssa neuvolassa 4 kk:n tarkistuksessa, mutta tänään kuitenkin meidän vauva täyttää jo viisi kuukautta.

Pinossa_070619IMG_9365_

Viimeisinä viikkoina pojan kehitys on ollut hurjaa, ja kasvun ihme on todellakin ollut läsnä lähes päivittäin. Uusia taitoja, varpaita ja äänteitä löytyy kiihtyvällä tahdilla, eikä tässä itse kykene kuin ihmettelemään menoa. Miten minusta tuli tuollainen ja miten se nyt osaa jo tuonkin.

Uudet taidot pitävät aivoja ylikierroksilla öisin, ja aikaisempi unirytmi on enää vain pelkkä unettomuuden hämärtävä muisto. Uuteen unirytmiin kuuluu herääminen lähes parin tunnin välein 20–06 välisenä aikana. Kunnolla päivään herätään yleensä kahdeksalta, mutta joskus poika antaa minun kuitata univelkoja puolikymmeneen asti. Megapäiväunia meillä ei enää todellakaan nukuta, vaan päikkärit otetaan 20–30 minuutin pätkissä pari kolme kertaa päivässä. Väsymys alkaa painaa, mutta sehän kuuluu asiaan.

Pinossa_070619IMG_0208_2

Aikaisemmilla neuvola- ja lääkärikäynneillä J ei suostunut esittelemään vatsallaan oloa ja pään kannatusta lainkaan, joten saimme lähetteen fysioterapeutille. Saimme ohjeita mahalla pitämiseen ja vasemman käden aktivointiin, ja muutaman viikon päästä tarkistuskäynnillä tilanne oli jo huomattavasti parempi, eikä uutta aikaa tarvinnut enää varata.

Täytyy kuitenkin olla kiitollinen Suomen neuvolajärjestelmästä, jossa niin nopeasti puututaan mahdollisiin ongelmiin.

Pinossa_070619IMG_0242_2

Soseita poika on maistellut kuukauden, ja sotkuisen alun jälkeen syöminen sujuu jo oikein mallikkaasti. Suosikkejakin on löytynyt: maissi, porkkana ja päärynä saavat suun aukeamaan kuin linnunpoikasella konsanaan. Ja kohtahan maistelu muuttuu ihan oikeaksi syömiseksi, kun kuukauden päästä maito jää vähän liian laihaksi ruokavalioksi.

Vuoden alussa imetys tuntui jatkuvan ikuisuuden ja sitovan minua vauvaan jossain määrin jopa liikaa, mutta nyt toivoisin, että täysimetys voisi jatkua vielä toiset viisi kuukautta – kuinka helpolla siinä oikeasti onkaan päässyt! Kaikki ateriat on hoidettu yhdellä ja samalla paidan nostamisella, mutta kohta pitäisi alkaa miettimään aamupuuroja, vellejä ja ehkä jopa selkeää ateriarytmiä monipuolisuudesta puhumattakaan.

Pinossa_070619IMG_9382_

Nämä kuvat nappasin eilen siskoni avustuksella. Kiitos helteen sisällä on oikeasti aivan mahdotonta touhuta mitään, saati sitten pitää vaatteita. Heti kuvauksien päätyttyä viskoimme J:n kanssa enimmät vaatteet pois, ja pakenimme seisovaa sisäilmaa ulos salavan katveeseen. Täällä piknikviltin päällä kirjoittaminen sujuu ilman tuskanhikeä pojan ihmetellessä tuulessa heiluvia lehtiä.

Ja tässäpä vielä virallinen viiden kuukauden kunniaksi otettu (some)potretti:

Pinossa_070619IMG_0149_

Filed in: äitiys, fiilistely, kuulumisia, lapset, perhe • by Essi • 2 Comments

Mikä meidän kodissa toimii – ja mikä ei?

05/06/2019

Pinossa_IMG_0072_

Terävä kynä Muotoseikka-blogin takana haastoi sisustusbloggaajat miettimään kotiensa käytännöllisyyttä. Mikä kodissa helpottaa arjen sujuvuutta, mitä muuttaisin jos voisin ja mistä en suostuisi luopumaan missään nimessä?

Kun aloimme etsiä tätä kotia, oli meillä aika tarkat ja käytännönläheiset kriteerit siitä, mitä kodissa pitäisi olla. Jo budjettisyistä etsimme remontoitavaa kohdetta, joten asunnon pohja oli ratkaiseva tekijä kauppojen synnyssä. Avoin pohjaratkaisu, aidattu / aidattavissa oleva piha, kodinhoitohuone ja sisäänkäynti märkätilan yhteydessä koirien pesua varten olivat ehkä ne tärkeimmät kriteerit, ja tässä kodissa ne täyttyvätkin. Lisäpisteitä tämä koti sai ehdottomasti olohuoneen huonekorkeudesta, joka nousee lähes kuuteen metriin.

Pinossa_IMG_7238

Kotimme T:n mallinen pohjaratkaisu on yhdessä kerroksessa. Etuovelta katsottuna vasemmalta puolelta käytävän varrella löytyy makuuhuoneet, vaatehuone ja työhuone. Oikealle puolelle jäävät märkätilat ja yhteiset oleskelutilat. Tarkalleen ottaen ulko-ovelta on suora näkymä olohuoneeseemme.

Pohjaratkaisu on meille todella toimiva. Meidän ja vauvan makuuhuoneet ovat asunnon toisessa päässä, joten iltaisin voimme rauhassa katsella elokuvia herättämättä poikaa. Avokeittiö, olohuone ja niiden väliin jäävä ruokailutila muodostavat yhdessä sen pyhän kolmion, jossa suurimmaksi osaksi vietämme aikaa kotona (jos ei nukkumista lasketa).

Pinossa_IMG_9803_
Ruokailutila ja olohuone keittiöstä katsottuna

Pinossa_IMG_0033_
Olohuoneesta on suora näkymä eteiseen. Oikealle lähtevän käytävän varrelta löytyy työhuone ja makuuhuoneet. Vasemmalle jää märkätilat.

Tuulikaapista avautuu näkymä laatoitettuun eteiseen, joka on nyt vauvan tultua osoittautunut kultaakin kalliimmaksi. Ennen remonttia eteisen harmaa laatta jatkui aina olohuoneeseen asti, mutta onneksi avomies ei antanut minun peittää sitä vinyylilattialla, vaikka se olisikin ollut silmää miellyttävämpi vaihtoehto. Laatta on ihanan helppo materiaali, joten eteiseen voi huoletta tuoda märät vaunut ja myöhemmin kumisaappaat sekä kuravaatteet. Eteisestä löytyy myös iso peilikaappi takkien säilyttämistä varten.

Ennen vaunujen ja kantokopan ilmestymistä eteinen oli yhtä vaikeasti sisustettavaa hukkaneliötä, mutta nyt en vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta.

Pinossa_IMG_0030_
Kodinkoitohuone kylpyhuoneen ovelta kuvattuna. Ulko-ovesta pääsee etuterassille.

Etuterassilta aivan ulko-oven vierestä on pääsy kodinhoitohuoneeseen ja siitä edelleen kylpyhuoneeseen. Kodinhoitohuone on alun perin ollut ulkovarasto, josta on edellisen asukkaan toimesta muutettu pyykkihuoltoon soveltuva tila rakennusvaiheessa. Pieneen huoneeseen mahtuu lämminvesivaraajan lisäksi pieni vesipiste, pakastin, pyykinpesukone ja vähän säilytystilaa. Huone ei ulkonäöllään koreile, mutta käytännöllisyys ennen kaikkea. Yleensä kuivaamme pyykit henkareissa roikkuen, mutta ahkerina pyykkipäivinä otamme käyttöön myös perinteisen kuivaustelineen, joka mahtuu helposti isoon kylpyhuoneeseen.

Jos vielä keksisin loistava idean lakanoiden kuivaukseen muualla kuin ovien päällä, olisi kodinhoitohuoneen ja kylpyhuoneen yhdistelmä täydellinen.

Pinossa_IMG_0076_
Isoon kylpyhuoneeseen pyykit mahtuvat kuivumaan hyvin. Peilistä heijastuu kodinhoitohuoneen ovi, vasemmalla on suihkut ja sauna.

Kodin käytännöllisyyden ja arjen sujuvuuden kannalta kaikkein tärkeintä on ehkä kuitenkin se, että tavaroilla on omat paikkansa. Tässä saan katsoa itseäni peiliin, sillä vaikka kodissamme on neliöitä ja säilytystilaa ihan mukavasti, ajelehtii meillä silti epämääräisiä kodittomia nutkaleita huoneesta toiseen. Itse olisin valmis konmarittamaan tavaroista suurimman osan, mutta hamsteriksikin kutsumani avomies ei aivan yhtä suorasukaisesti ole valmis luopumaan tavarasta – tyypilllinen härkä. Pitäisi varmaan muuttaa, jotta kaikki varastot ja kaapit tulisi kerrankin tyhjättyä ja käytyä kunnolla läpi.

Pinossa_IMG_0090_
Olohuone on pieni syvennys ruokailutilan takana, johon ei mahdu juuri muuta sohvan lisäksi. TV:n vierestä on käynti lasitetulle terassille.

Jos nyt pääsisin heiluttamaan sisustushaltiattaren taikasauvaa, kokisi ensimmäisenä muutoksia keittiö ja olohuone. Keittiössä ei muuten ole mitään vikaa, mutta ruuanlaittoharrastuksen laajennettua leivontaan on keittiö käynyt pieneksi. Olohuonettakin haluaisin laajentaa metrin jos toisenkin terassin puolelle, jotta sohvan kaveriksi voisi tuoda nojatuoliparin. Oikean kuvakulman ja täyskennokameran ansiosta olohuone näyttää kuvissa aina tuplasti suuremmalta kuin mitä se todellisuudessa onkaan. Myös televisiota varten haluaisin ehjän seinäpinnan. Niin, ja tarvitseeko enää edes mainita sitä takkaa?

Filed in: inspiraatio, keittiö, koti, olohuone, puheenaihe, sisustus, sisustusideat • by Essi • Leave a Comment

Kesäisen raikas mustikkakakku

02/06/2019

Pinossa_MUSTIKKAKAKKUIMG_0002_

Tänä viikonloppuna en saanut kohottaa maljaa valmistuvalle, joten pelastimme avomiehen kanssa tilanteen skoolaamalla eilen terassilla ihan vain itsellemme. Koska kakkukin jäi saamatta, korjasin tilanteen testaamalla tätä raikasta mustikkakakkua.

Pinossa_MUSTIKKAKAKKUIMG_9989_

Kakkupohja on perinteinen voilla vahvistettu sokerikakkupohja, jonka maustoin sitruunalla ja timjamilla. Kakun täytteeksi tein helpon mustikkamoussen. Kakun kuorruttamista varten tein ensimmäistä kertaa marenkikreemiä, josta tulikin heti suosikkini. Kreemin oli kevyttä, helppo levittää ja siinä oli kaunis helmenhohtoinen kiilto. Kakun koristelin yksinkertaisesti mustikoilla ja varvuilla. Resepti on muunnelma aikaisemmin testaamistani resepteistä.

Pinossa_MUSTIKKAKAKKUIMG_0020_

Aloitin kakkujen leipomisen helmikuussa, jolloin testasin kakkua pojan ristiäisiä varten. Kovin montaa harjoituskierrosta ei siis ole takana, mutta oikeilla välineillä ja tekniikoilla näiden korkeiden moussetäytekakkujen teko on yllättävän helppoa. Jälleen kerran sanon näiden näyttävän tuhat kertaa vaikeammilta kuin mitä niiden valmistus oikeasti onkaan.

Leipominen on ihanan rentouttavaa omaa aikaa, ja olen ehkä hieman koukussa eri koristeluiden ja makujen testailuun. Mutta ongelma tässä harrastuksessa on se, että kukaan lähipiiristämme ei ole varsinaisesti kakkumonsteri, joten yhden pienen kakun tuhoamista varten pitää kutsua kahville kaikki isovanhemmat ja ehkä vähän kavereitakin – vaikka eihän sitä kahvittelua voi varsinaisesti ongelmaksi kutsua.

Pinossa_MUSTIKKAKAKKUIMG_0016_

Mustikkatäytekakku (15 cm:n vuoka, noin 10 hengelle)

 

Pohja (lasitekniikalla)

  • 3 munaa
  • n. 2,5 dl sokeria
  • n. 2 dl vehnäjauhoja
  • n. 0,5 dl perunajauhoja
  • 0,5 tl leivinjauhetta
  • ripaus vaniljapulveria tai -aromia
  • 1 rkl sitruunankuoriraastetta
  • 0,5 rkl timjamin lehtiä
  • 50 g sulatettua voita

Laita uuni lämpiämään 170 asteeseen, voitele ja jauhoita kakkuvuoka ja raasta sitruunankuori sekä nypi timjamin lehdet. Riko munat lasiin, ja mittaa toiseen samanlaiseen lasiin yhtä paljon sokeria. Kaada sokeri kulhoon, johon teet taikinan. Mittaa tyhjään lasiin munien verran vehnäjauhoja ja perunajauhoja niin, että perunajauhoja on 25–50 %. Mittaa jauholasiin vielä leivinjauhe.

Kaada munat sokerin sekaan ja vatkaa seos paksuksi vaaleaksi vaahdoksi. Vaahto on sopivan jämäkkää, kun sen pintaan piirretty kuvio säilyy hetken näkyvissä. Yhdistä vaahtoon varovaisesti käännelleen siivilöidyt jauhot. Kääntele lopuksi sekaan jäähtynyt voisula ja mausteet. Kaada kakkutaikina vuokaan, ja tiputa se noin 10 cm:n korkeudelta työtasolle pari kertaa. Näin suuret ilmakuplat puhkeavat, ja kakku säilyttää muotonsa paiston jälkeen. Paista kakkua uunin alatasolla noin 40 minuuttia. Anna kakun paistua vähintään 20 minuuttia ennen luukun avaamista. Kokeile kypsyys hammastikulla.

Kumoa kakku pian uunista ottamisen jälkeen jäähdytysritilän päälle ja anna jäähtyä ennen leikkaamista. Itse laitan pohjan noin tunniksi pakastimeen, jolloin se on helpompi leikata kolmeen osaan (pohjan voi siis leipoa jo ennakkoon ja pakastaa hyvin kelmutettuna).

Mustikkamousse

  • 3 dl vispikermaa
  • 150 g maustamatonta tuorejuustoa
  • 0,5 dl sokeria
  • ripaus vaniljapulveria tai -aromia
  • n. 4 dl pakastemustikoita (tai mitä tahansa marjoja)
  • 4 liivatelehteä

Vatkaa kerma jämäkäksi vaahdoksi. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen ja soseuta kohmeiset/sulaneet marjat. Yhdistä tuorejuusto, sokeri ja vaniljapulveri, ja vatkaa seosta kunnes sokeri on liuennut. Lisää marjasose juustoseokseen koko ajan vatkaten. Liuota liivatelehdet tilkkaan kiehuvaa vettä, ja kaada se ohuena nauhana juusto-marjaseokseen koko ajan vatkaten. Yhdistä juusto-marjaseos ja kerma, ja jaa seos kahteen osaan.

Kakun kokoaminen

Täytä kakku leivinpaperilla vuorattuun paistovuokaan. Laita alimmaiseksi se pala, josta tulee kakun kansi. Kostuta esimerkiksi vaniljasokerilla maustetulla maidolla tai sitruuna-sokerivedellä. Varo kostuttamasta pohjaa liikaa, koska muuten kakku saattaa romahtaa leikatessa. Itse olen käyttänyt noin 0,5 dl kostuketta koko pohjaan. Laita kostutetun pohjan päälle puolet marjamoussesta, ja laita sen päälle toinen pohjakerros. Kostuta pohja, ja lado sen päälle loput moussesta. Laita moussen päälle kolmas pohjakerros, ja kostuttamisen jälkeen suojaa pohja hyvin kelmulla. Anna kakun tekeytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia tai seuraavaan päivään.

Marenkikreemi

  • 2 valkuaista
  • 1,5 dl sokeria
  • 0,3 dl vettä
  • 180 g pehmeää voita
  • (aromia, esim. vanilja)
  • (pastaväriä värjäykseen. Valkoista kreemiä saat laittamalla sekaan tipan violettia väriä)

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi puhtaassa ja kuivassa kulhossa. Yhdistä pienessä kattilassa sokeri ja vesi. Kuumenna seos 121 asteiseksi (huom. Älä sekoita seosta!), ja kun sokeriliemi on tarpeeksi kuumaa, kaada se ohuena nauhana valkuaisvaahdon joukkoon koko ajan vatkaten. Vatkaa marenkia niin kauan, kunnes seos on kädenlämpöistä, siinä menee noin 10 minuuttia.
Kun seos on viilentynyt, lisää joukkoon voi pieninä nokareina ja jatka vatkaamista hetki (kreemi saattaa muuttua omituisen näköiseksi, mutta vatkaamalla rakenteen pitäisi muuttua oikeanlaiseksi). Valmis kreemi on kuohkeaa ja kevyttä, eikä se maistu voille. Lisää lopuksi halutessasi väri- ja aromiaine.

Kakun kuorruttaminen ja koristelu

Kumoa kakku tarjoilulautaselle. Levitä kakun pinnalle kerros kreemiä esimerkiksi palettiveitsen ja kakkuraapan avulla. Tee ensin ohut niin sanottu ”murukerros” ja laita kakku hetkeksi jääkaappiin jähmettymään. Jos haluat peittää kakun kreemillä kokonaan, kreemiä voi levittää kolme kerrosta. Jos haluat kakun täytteen kuultavan hieman läpi, levitä kreemiä kaksi kerrosta. Kakkua voi hyvin jäähdyttää jääkaapissa kuorruttamisen välissä, jos kreemin levitys tuntuu vaikealta.

Koristele kakku lopuksi tuoreilla mustikoilla, mustikanvarvuilla ja timjamilla.

Filed in: kasvisruoka, leivonta, reseptit, ruoka • by Essi • Leave a Comment

Tavoitteena jäljetön tulevaisuus

30/05/2019

Kaupallinen yhteistyö, Juustoportti ja vapaan lehmän maito

Pinossa_JuustoporttiIMG_9916_

Juodaanko teillä maitoa? Vuonna 2017 Suomessa kulutettiin noin 115 kiloa maitoa henkeä kohden – se on aika paljon. Varsinkin kun ajatellaan sitä, kuinka paljon lehmien kasvatus niin liha- kuin maitoteollisuuttakin varten vapauttaa kasvihuoneilmiötä lisääviä kaasuja.

Lopetin maidon juomisen lapsena heti, kun äitini siihen suostui. Teini-ikäisenä aloitin maidon käytön uudelleen kahvissa. Parin viime vuoden aikana tietoisuuteni ilmastonmuutoksesta on lisääntynyt paljon, ja siksi päätinkin viime vuonna lopettaa maidon käytön kahvin seassa kokonaan. Kauramaitoon siirtymisen jälkeen olen kyllä kyläillessä käyttänyt lehmänmaitoa kahvini joukossa, mutta kotona ja kahviloissa pyrin aina suosimaan kasviperäistä vaihtoehtoa.

Pinossa_JuustoporttiIMG_9957_

Täysin maidoton talous emme kuitenkaan ole, emmekä tule koskaan olemaan. Suhteeni juustoon, kermaan ja voihin on vain liian lämmin. Oma makuni ei vielä myöskään ole täysin tottunut kauratuotteiden makuun, joten myös muun muassa jugurtin syön edelleen lehmänmaitoon valmistettuna. Emme myöskään ole päättäneet vielä sitä, millaista maitoa J tulevaisuudessa juo juurikin siksi, etten vielä pelkälleen pidä kauramaidon mausta. Toisaalta J varmasti oppii mausta pitämään huomattavasti nopeammin kuin minä. Kuitenkin maitotuotteita ostaessani vastuullisuus on suuri kriteeri tuotteita valitessa.

Pinossa_JuustoporttiIMG_9911_

Tutkitusti voidaan todeta, että ilmaston kannalta paras vaihtoehto on siirtyä täysin kasvisperäisiin maitotuotteisiin. Mutta Juustoportin toimitusjohtajaa Timo Keski-Karia löysästi lainatakseni; muutos lehmänmaidosta kauramaitoon tapahtuu hitaasti, eikä vastuullisilla yrityksillä ole aikaa jäädä odottelemaan kuluttajien käytöksen muuttumista. Paras tapa toimia onkin tarjota kuluttajille mahdollisimman ympäristöystävällisiä ja tuttuja vaihtoehtoja niin, että niihin on helppo tarttua suurempaa muutosta odotellessa.

Pinossa_JuustoporttiIMG_9908_

Toukokuusta lähtien Juustoportin vapaan lehmän maito on täysin hiilineutraalia. Tämä tarkoittaa sitä, että Juustoportti kompensoi kaikki maidon tuotannosta aiheuttavat kasvihuonepäästöt, ja näin ollen pienentää vapaan lehmän maidon hiilijalanjäljen nollaan. Juustoportin koko tuotantoketjun hiilijalanjälki on laskettu Luonnonvarakeskuksen (Luke) toimesta aina lehmien rehusta valmiiseen tuotteeseen asti. Hiilijalanjäljen kompensointi mahdollistaa kuluttajalle ympäristöystävällisemmän valinnan, ja vaikka kulutustottumukset muuttuvatkin hitaasti, voi kuluttaja tehdä nyt astetta paremman valinnan maitohyllyllä – ja löytyyhän Juustoportilta myös kaurapohjaisia tuotteita tukemaan niitä valintoja.

Pinossa_JuustoporttiIMG_9942_

Päästökompensointiin ohjattu raha käytetään tällä hetkellä kahteen projektiin Afrikassa. Etiopiassa aavikoituneita ja eroosiosta kärsiviä alueita metsitetään uudelleen luoden hiilinieluja hakatuille metsäalueille. Samalla paikalliselle väestölle opetetaan metsän ekologista hoitoa. Uudelleenistutus lisää luonnon biodiversiteettiä ja parantaa veden luonnollista kiertoa. Alueiden metsiköt on alun perin hakattu polttopuuksi tai laidunmaaksi, joten myös uusien energiamuotojen ja elinkeinojen tuominen alueen kotitalouksiin kuuluu projektiin.

Ugandassa Juustoportti on mukana hankkeessa, jossa kotitalouksille hankitaan puhtaampia talouskeittimiä. Metsien osuus Ugandan pinta-alasta vähenee vuosittain 2 %, ja yksi suurimmista syistä tähän on se, että 90 % kotitalouksista käyttää puuta ruuanlaiton energialähteenä. Uudet tehokkaammat keittimet auttavat säästämään energiaa jopa 50 %, joten tarve metsien hakkuulle pienenee. Lisäksi energiatehokkaammat keittimet vapauttavat aikaa esimerkiksi opiskeluun ja parantavat ilmanlaatua kodeissa.

Pinossa_JuustoporttiIMG_9955_

Hiilineutraalius ei rajoitu pelkästään päästöjen kompensointiin, sillä päästöjä on pyritty minimoimaan jo jokaisessa tuotantoketjun vaiheessa. Vertailun vuoksi: maailmalla maidon hiilijalanjälki on noin 2,5 kg co2-ekv ja vapaan lehmän maidolla 0,6–1,2 kg co2-ekv. Meijerin lämpöenergiasta 90 % on bioenergiaa, ja meijerin käyttämän sähkö on 100 %:sti tuuli-, vesi- tai aurinkotuottoista. Jopa ruokahävikkiä kuluttajapäässä on pyritty minimoimaan pitkällä säilyvyysajalla, joka vapaan lehmän maidolla on kolme viikkoa.

Pinossa_JuustoporttiIMG_9948_

Juustoportin vapaan lehmän maito on vastuullinen valinta, jossa yhdistyvät ilmastoneutraaliuden lisäksi eläinten hyvinvointi ja parempi tuottajahinta. Tämä tarkoittaa tietenkin myös korkeampaa kuluttajahintaa, mutta näillä tiedoilla ainakin itse olen valmis maksamaan maitolitrastani hiukkasen enemmän silloin kuin sitä ostan.

Jos aiheesta heräsi lisäkysymyksiä, niin suosittelen tutustumaan Juustoportin sivuihin täältä.

Filed in: mielipide, puheenaihe, ruoka, yhteistyö • by Essi • 2 Comments

Sisustussiskot reissussa – 10 vinkkiä Vaasaan

27/05/2019

Pr-matkan tarjosi Somessa.com ja Visit Vaasa

Pinossa_VAASA_250519_P5259851_

Lauantaiaamuna herätyskello pirahti soimaan 5.35, ja kuuden tunnin kuluttua astuin sisään vaaleanpunaisessa kivitalossa sijaitsevaan Hotel Astoriin. Aulassa meinasi tulla jo ahdasta, sillä samaan aikaan kanssani Vaasaan oli saapunut 16 muuta sisustusbloggaajasiskoa, joiden kanssa vietin ihanat 24 tuntia Suomen aurinkoisimmassa kaupungissa. Tästä postauksesta löydät reissultamme 10 vinkkiä Vaasaan.

Pinossa_VAASA_250519_P5259791_

Maiju Saw -blogin Maijun emännöimänä aloitimme päivän lounaalla ravintola Farosissa. Upeasti sisustettu ravintola sijaitsee mielettömällä paikalla aivan meren äärellä, ja sen terassi onkin kesäkauden alkaessa varmasti täynnä joka päivä. Söimme kevyesti savustettua lohta ja uskomattoman kevyttä kukkakaalipyrettä. Jälkiruokana oli lakritsipannacotta, jonka vanukasmainen koostumus hipoi täydellisyyttä. Vahva suositus tälle paikalle!

Pinossa_VAASA_250519_P5259786_
Kaunis Ravintola Faros

Pinossa_VAASA_250519_P5259795_
Kevysti savustettua lohta, voikastiketta ja kukkakaalipyrettä

Lounaan jälkeen jakauduimme kahteen ryhmään, ja lähdimme kaupunkikierrokselle Vaasan mielenkiintoisiin pikkukauppoihin. Kierroksemme alkoi käsityötalo Loftetista, ja sieltä suuntasimme muun muassa Sisustus Säteeseen eli ”naisten rautakauppaan” ja Arkilivingiin. Arkilivingistä löytyy hyvä valikoima Muubsin tuotteita, ja myymälä olikin täynnä ihania juttuja aina lautasista ruukkuihin. Onneksi olin liikkeellä junalla, joten en voinut tyhjentää olematonta pankkitilin saldoani sinne.

Paikallisten tai lähialueiden käsityöläisten tuotteita myyvästä Verketistä ostin ekologiset metallipillit, joita olinkin jo hetken etsinyt. Liisa Kosken herkkupuodin kautta kierroksemme päättyi minun/min-putiikkiin, josta matkaan lähti House Doctorin keraaminen kaadin sekä neljä pientä puulusikkaa stailauksia varten.

Pinossa_VAASA_250519_P5259803_
Käsityötalo Lofted
Pinossa_VAASA_250519_P5259811_
”Naisten rautakauppa” eli Sisustus Säde

Pinossa_VAASA_250519_P5259812_
Inspiroiva Arkiliving

Perinteisten torikahvien jälkeen suuntasimme hetkeksi takaisin hotellille. Hotel Astor on sympaattinen hotelli, joka sijaitsee aivan rautatieaseman kupeessa – eli siis tien toisella puolella. Yli 100 vuotta sitten hotelli toimi voikauppias Laurellin asuntona, mutta nykyisin se palvelee Vaasassa vierailevia 49 persoonallisen huoneen voimin. Lauantaisin ja sunnuntaisin tarjoiltava brunssi näytti olevan todella suosittu, ja jos ja kun ruuan taso vastaa hotellin ihanaa aamiaista, en yhtään ihmettele. Jos tulevaisuudessa vierailen uudemman kerran Vaasassa, varaan huoneen ehdottomasti Hotel Astorista.

Pinossa_VAASA_250519_P5269858_

Lounaasta olikin ehtinyt kulua jo muutama tunti, joten pohjanmaalaiseen tapaan pientä suolaista oli tarjottava asap. Sitä varten siirryimme noin 25 minuutin ajomatka päässä olevaan Suomen ainoaan UNESCO luonnonperintökohteeseen Merenkurkun saaristoon ja juuri avattuun opastuskeskukseen. Tuulisella terassilla otimme koko reissun ainoan ryhmäkuvan. Taustalla kuvassa näkyy Raippaluodon silta, joka on tällä hetkellä Suomen pisin silta.

Pinossa_VAASA_250519_FB_IMG_1558794526788_
Koko porukka! At Home, Musta Ovi, Kuistin kautta, Valkoinen Harmaja, Inspired by Love, Oblik, Char and the City, Marulla, Pilkkeitä, Pinossa, Muoti Mielessä, Esmeralda’s, Pihkala, Modernisti Kodikas, Talostakoti, Minishow, Sliik ja Maiju Saw

Merenkurkulta kurvasimme takaisin hotellille juuri parahiksi näkemään Suomen pelin viimeiset minuutit. Lätkää jännätessä kilistelimme kuplivalla ja valmistauduimme illalliseen, joka tarjoiltiin upeassa miljöössä Villa Sandvikenissa. Villa on rakennettu vuonna 1845, ja se on ollut niin ruotsalais- kuin venäläisomistuksessakin. Kaunis rantamiljöö on suosittu hääpaikka, ja taksikuskimme tiesikin kertoa varausjonon olevan kaksi vuotta.

Pinossa_VAASA_250519_P5259840_

Pinossa_VAASA_250519_P5259842_
Villa Sandvikenin upea miljöö

Pinossa_VAASA_250519_P5259847_
Villan ravintolasali

Kaunis ja valoisa ravintolasali on kuin tehty juhlia suuria varten. Pienempiä kokouksia varten Villa Sandvikenin yläkerrasta löytyy neljä kabinettitilaa, jotka kaikki on sisustettu eri teeman mukaisesti.

Pinossa_VAASA_250519_P5259864_
Villa Sandviken, Kesähuone-kabinetti

Pinossa_VAASA_250519_P5259862_
Villa Sandviken, Sanmark-kabinetti

Illallisen päätyttyä olimme kohottaneet maljan porukallemme jo niin moneen kertaan, että viisainta oli laittaa kamera loppuillaksi laukkuun. Ilta jatkuikin baarin tanssilattialle, mutta väsymykseni vei voiton juuri vuorokauden vaihtuessa. Aikaisesta herätyksestä ja vauhdikkaasta päivästä huolimatta uni tuli vasta puoli kahden paikkeilla, ja sitten tottumuksesta heräsinkin jo aamukuudelta. Suunnitelmani kahdeksan tunnin yöunista jäikin siis vain suunnitelmaksi, ja kotiin palasin entistä väsyneempänä, mutta samalla uudella tavalla virkistäytyneenä.

Pinossa_VAASA_250519_P5259829_
Pakollinen peiliselfie, Arkiliving

Koska vuorokausi Vaasassa oli täynnä tekemistä, ehti koti-ikävä yllättää vasta junassa matkalla kotiin. Muutaman tunnin matka tuntuikin lähes kymmeneltä tunnilta, ja kotiin päästyäni purskahdin hillitsemättömään itkuun saadessani iloisena naureskelevan pojan syliini. Vaikka reissu oli hauska, inspiroiva ja tarpeellinen, ei kotiin ole ollut ikinä näin ihana tulla.

Filed in: fiilistely, inspiraatio, kuulumisia, matkailu, sisustus, sisustusideat, yhteistyö • by Essi • Leave a Comment

Ensimmäinen yö erossa vauvasta

24/05/2019

Pinossa_IMG_9822_

Huomenna äiti pääsee vähän humpalle blogikollegoiden kanssa, sillä tiedossa on hyvän seuran ja ruuan täyteinen viikonloppu Vaasassa. Reissu tarkoittaa kuitenkin sitä, että olen ensimmäistä kertaa erossa vauvasta kokonaisen yön. Tähän mennessä pisin aikani poissa kotoa on ollut seitsemän tuntia, ja siitä onkin aikamoinen hyppäys tuohon 35 tuntiin, jonka tuleva reissu vaatii onnistuakseen.

Pinossa_IMG_9815_

Ajatus erosta pelottaa ja jännittää. Jo pelkästään siksi, että en ikinä kuvitellut sen olevan minulle näin vaikeaa. Reissun ajatteleminen saa silmät kostumaan ikävästä, mutta toisaalta en malta odottaa mahdollisuutta ensimmäisiin kunnollisiin yöuniin sitten marraskuun. Valvomisessa auttavat hormonit ovat mitä ilmeisemmin lähteneet laskuun, koska viimeisen kahden viikon aikana yölliset herätykset ovat tehneet todella tiukkaa. Asiaa ei yhtään ole auttanut se, että juuri samoihin aikoihin poika alkoi herätä parin tunnin välein joka yö.

Pinossa_IMG_9821_

Vauvasta erossa oleminen aiheuttaa ikävää, jollaista en ennen ole tuntenut. Vauvan ollessa isän kanssa kotona kahdestaan muutaman tunnin, en varsinaisesti ehdi kokea ikävää, mutta vauvan ollessa esimerkiksi jomman kumman isoäidin hoidettava, alkaa ikävä kaivelemaan jo parissa tunnissa. Ikävä myös tuntuu aivan erilaisesta kuin muiden ihmisten ikävöinti. Varmaan sekin johtuu niistä helkkarin hormoneista.

Yritin selittää tuntemuksiani avomiehelle vain huomatakseni, etten itsekään osaa oikein pukea tunnetta sanoiksi. Vaikka luotan avomiehen vauvanhoitotaitoihin täysin, silti jossain takaraivossa kolkuttaa huoli siitä, että mitä jos vauva ei rauhoitukaan yöunille ilman äidin syliä tai jos yhtäkkiä tuttipullosta syöminen ei enää onnistukaan.

Pinossa_IMG_9802_

Tilannetta olisi voinut tietenkin testata etukäteen vähän pienemmällä välimatkalla kuin 400 kilometrillä, mutta eipä tässä ennenkään ole kuivaharjoittelua harrastettu: Ensimmäisen tatuoinninkin otin suoraan vasempaan kylkeen lähes 40 cm:n kokoisena. Suoraan syvään päähän siis.

Kotona kaikki sujuu varmasti hyvin, ja suurinta eroahdistusta taitaakin kokea itse reissuun lähtijä.

Filed in: äitiys, kuulumisia, lapset, perhe • by Essi • 4 Comments

  • « Previous Page
  • 1
  • …
  • 36
  • 37
  • 38
  • 39
  • 40
  • …
  • 98
  • Next Page »

Essi

Pinossa-blogissa sisustetaan lapsi- ja koiraperheen kotia rennolla otteella. Inspiraatiota kotiin saan niin vintagesta kuin skandinaavisesta muotoilustakin. Kierrätys, vastuullisuus ja lapsiperheen arki ovat sisustamisen ohella – tai sen näkökulmasta – blogini kantavia teemoja.

Tervetuloa mukaan!
  • Facebook
  • Instagram
  • Pinterest

Viimeisimmät artikkelit

  • Tyttöjen reissu Barcelonaan
  • Uudet linssit vanhoihin kehyksiin helposti kotoa käsin
  • Minecraft-synttärit ja teemaan sopivat tarjottavat
  • Tilinpäätös 2024
  • Vuosi tässä kodissa ja onnistuneet sisustuspäätökset

Kategoriat

Arkistot

Copyright © 2025 · Theme by Blog Pixie

Copyright © 2025 · Pinossa ·