Blog | Pinossa

Mökillä

22/07/2019

Terveisiä mökiltä! Miksun kauan odotettu loma alkoi viimein, ja näin loman alkajaisiksi hurautimme muutamaksi päiväksi vanhempieni mökille.

Pari päivää mökillä on sujunut helteisissä ja laiskoissa tunnelmissa. J on nauttinut olostaan täysin rinnoin lötköttelemällä alasti terassilla päivänvarjon alla ja tutkimalla uusia maisemia. Yötkin ovat mökin parvella menneet ihan ok, kiitos ilmalämpöpumpun. Helteestä onkin paljon mukavampi nauttia päivä ulkona, kun illalla pääsee sisälle viileään.

Koirat ovat niin onnellisia täällä mökillä. Lääniä riittää missä kuljeskella mustikoita napostellen ja päiväunipaikkoja etsien. Järvi on lähellä pieniä uimaretkiä varten, ja samalla rannasta saattaa löytää kuolleen kalan, josta voi hieroa autenttista Eau de Toilet fish -lomatuoksua turkkiin.

Eilen aamusta lähdin äitini kanssa kalaan, ja onnistuimmekin nappaamaan muutaman hyvän kokoisen ahvenen savustettavaksi. Vaikka saalis jäi toivottua pienemmäksi, olisi veneessä jaksanut istua pidempäänkin ihan vain hiljaisuudesta ja yksinolosta nauttien (vaikka J:n unikiukuttelu kantautuikin aika kiitettävästi järven toiselle puolelle asti).

Illalla istuessani kahdestaan Miksun kanssa rantasaunan terassilla mietin, että kyllä ihmisen on aika hyvä olla täällä. En varsinaisesti ole mökki-ihmisiä, mutta näin kerran vuodessa mökillä vietetty pitkä viikonloppu tekee kyllä hyvää. Huomenna pakkaamme muuttokuorman takaisin autoon, ja jatkamme lomaa kotosalla. Ainakin pihalla olisi hirveä määrä hommaa, joka on jo keväästä asti odottanut tekijäänsä.

30 tunnin häät

18/07/2019

Maanantaiaamuna saimme Miksun kanssa kunnian todistaa, kun kaksi ystäväämme sanoivat toisilleen tahdon. Vihkimistä ei seurannut perinteinen hääjuhla, vaan 30 tunnin mittainen hääseikkailu meidän neljän kesken.

Vihkiminen tapahtui Lahdessa, ja ennen ”virallista ohjelmaa” pysähdyimme ottamaan hääkuvat Tönnön sillalla, joka on muuten Suomen ensimmäinen kaarisilta. Todistajana olon lisäksi sain toimia myös virallisena hääkuvaajana. Ydinosaamiseni valokuvauksen suhteen ei ole henkilökuvauksen puolella, mutta vaikka itse sanonkin, tuli kuvista todella hyviä. Toisaalta mitä muuta sitä voikaan odottaa, kun kuvauslokaatio on mitä kaunein ja kuvattavat umpirakastuneita.

Kuvaamisen jälkeen matkamme jatkui kohti Helsinkiä ja Kauppatoria. Siellä astuimme Doris-laivaan, kilistimme tuoreelle avioparille ja söimme lounasta lipuessamme pitkin saaristoa. Lounaan jälkeen suuntasimme Mustikkamaalle Korkee-seikkailupuistoon. Etukäteen vähän jännitin, kuinka puissa kiipeily sujuisi, sillä lihaskuntoni ei vieläkään ole entisellä tasollaan. Kärsin myös pienestä korkeanpaikankammosta. Kiipeily oli kuitenkin todella hauskaa, ja selvisin seinäkiipeilyä lukuun ottamatta kaikista radoista. Jos kaipaatte aktiivista tekemistä kesälle, niin suosittelen ehdottomasti kiipeilyä Korkeessa!

Kiipeilyn jälkeen suuntasimme hotellille ja Flamingo Spa -kylpylään. Lämpimässä altaassa nautittu vadelmamojito oli juuri täydellinen rentouttamaan kiipeilyn väsyttämiä lihaksia. Illallisen söimme La Famigliassa, joka on Flamingon ravintolatarjonnasta suosikkimme.

Kävellessämme puolenyön aikaan ravintolasta hotellille viilentyneessä kesäillassa viini tarjotessa sisäistä lämmikettä, tunsin itseni hetkellisesti taas huolettomaksi 15-vuotiaaksi. Kävelymatka oli niin lyhyt, ettei sinä aikana ehtinyt nauttia edes koko tölkillistä taskulämmintä siideriä, jonka miehet olivat kävelymatkaa varten hankkineet odotellessaan meitä naisia kylpylästä ravintolaan. En myöskään muista enää, mistä matkalla puhuimme, mutta silti se oli yksi parhaimmista kävelyistä naismuistiin (otimme tilanteesta muistoksi selfien, mutta kuten arvata saattaa, se ei ole kovin julkaisukelpoista materiaalia).

Viileän rapsakoissa hotellilakanoissa nukutun yön jälkeen ajoimme Myllypuroon Formula Center Helsinkiin, jossa meille oli varattu mikroautorata 40 minuutin ajoa varten. Ajoimme kolmessa osassa; ensin lämmittely, aika-ajo ja viimeiseksi ajoimme 18 minuutin GP-kisan. Silmälasini eivät mahtuneet kypärän sisään, mutta siitä huolimatta suoriuduin ajosta suhteellisen hyvin. Kisassa miehet veivät voiton, mutta se johtui varmasti pelkästään painoedun suomasta paremmasta pidosta 😉

Ei ehkä uskoisi, mutta mikroautoilu on rankka laji. Ajon jäljiltä sain rakon kumpaankin peukalooni ja käsivarsieni lihakset huusivat hoosiannaa. Lihakset eivät olleet vielä kunnolla palautuneet edellisen päivän kiipeilystä, eikä nyt ohjaustehostimen puute yhtään auttanut asiaa. Morsiamenkin selkä oli seuraavana päivänä täynnä kuppipenkin reunojen aiheuttamia mustelmia.

30 tuntia kestäneen seikkailun jälkeen oli ihana palata kotiin vauvan luokse. Reissu oli ensimmäinen kerta, kun pääsin kahdestaan Miksun kanssa yöksi pois kotoa tai ylipäätään minnekään kahdestaan. Vaikka vauvan hoitoon jättäminen pelotti ja huolestutti, kotona kaikki oli sujunut hyvin, ja pari päivää ennen reissua alkaneen unikoulun ansiosta J nukkui kiltisti lähes koko yön.

Kaiken kaikkiaan ihanan erilaiset häät, joihin oli suuri kunnia saada osallistua. Ainoastaan kaivelemaan jäi Miksun tappio sulhaselle kartingradalla – haaste uusintaan onkin jo heitetty.

Raskauden vaikutukset näkökykyyn ja uudet silmälasit

14/07/2019

Raskauden ja imetyksen aikaiset hormonit saavat aikaan toinen toistaan kummallisempia ja oireita, ja yksi niistä on näkökyvyn muutokset. Näkökyvyn muutokset raskauden aikana johtuvat elimistöön kertyvästä nesteestä. Lähes kaikilla raskaana olevista sarveiskalvo paksuuntuu, joka puolestaan johtaa kauko- eli ”miinusnäön” heikkenemiseen. Myös silmien kuivuminen, silmäluomien tummuminen ja erilaiset häiriöt näkökentässä kuuluvat tyypillisiin muutoksiin.

Raskaus kerrytti nestettä minulle noin 8 kilon verran, joten ei varmaan ollut ihme, että näössäni tapahtui muutoksia huonompaan suuntaan (myös ulkonäössä, heh, heh). Ennen raskautta näköni oli vasemmassa silmässä -0.75 (+ vähän hajataittoa) ja oikeassa silmässä -0.5. Raskauden edetessä huomasin kaukonäköni heikkenevän nopeasti, ja nyt käydessäni optikolla kummankin silmän arvo oli -1.25. Myös hajataitto oli hieman lisääntynyt – yllätys, etten vanhoilla laseillani nähnyt enää liikennemerkkejä kunnolla.

Koska imetysajan hormonit vaikuttavat vielä näkökykyyn, ei uusien silmälasien hankkimista ei suositella ennen imetyksen lopettamista. Itseäni liian laimeat linssit kuitenkin häiritsivät siinä määrin, että halusin uusia lasini silläkin riskillä, että joutuisin uusimaan linssit vuoden päästä uudestaan.

Uusien vahvuuksien ohella halusin myös vähän päivittää ilmettäni, sillä vanhat lasini olivat jo vuodelta 2015. Tummien muovikehyksien jälkeen halusin kevyemmät metallikehykset. Suuret metallikehykset ovat todella trendikkäät juuri nyt, joten vähän pakostakin päädyin valitsemaan nämä pyöreät hipsterikehykset, jotka kiikkuvat jo varmaankin joka toisen trenditietoisen nenällä. Annoin kyllä tasapuolisesti mahdollisuuden kaikille kehysmalleille, mutta tämä kehys tuntui heti sovittaessa oikealta.

Ruusukultaiset kehykset ovat Kylie Minoguen mallistosta. Kehyksen malli ei ole täydellinen ympyrä vaan hieman ovaali, joka mielestäni vähentää hyvin ”Harry Potter” -lookia. Sankojen vihreä marmorikuvio sopii hyvin hiusteni sävyyn, ja samalla väri myös korostaa vihreitä silmiäni. Sangat ovat hieman normaalia lyhyemmät, joka on hyvä juttu tällaiselle pienipäiselle rillirouskulle.

Nämä kuvat nähtyään avomies muuten totesi, etten kuulemma näytä yhtään itseltäni. Viimeisten kuukausien aikana olen kulkenut pääasiassa tukka nutturalla ja ilman meikkiä (ja ilman silmälaseja), joten ei miestä kamalasti voi mielipiteestään syyttää.

Itse olen uusiin kehyksiin ja ilmeen päivitykseen todella tyytyväinen, mitä te tykkäätte?

Inspiraatiota arkiruokaan: Kasvistacot ananas-mangosalsalla

11/07/2019

Tacot ovat siitä mahtava ruokalaji, että ne voivat kätkeä sisälleen mitä tahansa aina rasvaisesta jauhelihamätöstä superterveelliseen avokadoon ja tofuun. Jokaisella ruokakunnalla myös on oma versionsa tacoista – tai tortilloista, kuten meidän perhe virheellisesti tätä ruokalajia kutsuu. Pyöräytämme tacot pehmeistä tortilloista, ja jostain syystä olemme aina kutsuneet niitä lättyjen nimellä oikean ruokalajin sijaan (vaikka tuskin olemme ainoita).

Yleensä tor… Siis tacomme koostuvat pavuista ja pakollisista lisukkeista kuten cheddarista, ranskankermasta ja pikkelöidystä punasipulista. Vaikka perusresepti pysyy lähes samana, pyrin silloin tällöin varioimaan ruokaa uusilla mauilla. Nyt kokeilin täytteeksi hedelmäisen raikasta ja tulista ananas-mangosalsaa, ja siitä tulikin heti uusi suosikkimme.

Kasvistacot on helppo, terveellinen ja nopea arkiruoka, jota pitäisi ehdottomasti kokata useammin. Tai no, kokkaaminen on ehkä vähän väärä sana, koska ruokalaji valmistuu käytännössä katsoen avaamalla purkkeja ja pilkkomalla kasviksia.

Kasvistacot (2:lle)

Tacoihin tarvitset paputäytettä ja ananas-mangosalsaa, joiden reseptit löydät alta. Lisäksi tarvitset tortilloja, 3-2-1-liemessä pikkelöityä punasipulia, ranskankermaa, avokadoa, salaattia ja minitomaatteja, sekä viimeistelyyn limemehua ja korianteria. Halutessasi voit lisätä myös tuoretta chiliä.

Paputäyte

n. 400 g papuja (esim. GoGreenin valmis salsa orginal sekoitus)
150 g maissia
2 valkosipulinkynttä
1 pieni sipuli
1 tl savupaprikajauhetta
0,5 tl cayannepippuria
0,5 rkl sokeria
chiliä maun mukaan (kuivattua tai tuoretta)
paistamiseen tilkka öljyä ja lisäksi maustamiseen suolaa.

Hienonna sipulit ja kuulota niitä hetki öljyssä. Lisää mausteet ja freesaa hetki. Lisää pavut ja valutettu maissi ja anna niiden lämmetä. Mausta suolalla ja kaada täyte tarjoilukulhoon (jos käytät GoGreenin papusekoitusta, haihduta osa nesteestä pois ennen tarjoilua).

Ananas-mangosalsa

1/2 ananas
1 mango
1 limen mehu
0,5 dl hienonnettua korianteri
tabascoa maun mukaan
ripaus suolaa

Kuutio ananas ja mango noin 1 x 1 cm:n kuutioiksi. Lisää joukkoon limemehu ja korianteri ja mausta salsa tabascolla ja suolalla.

Puolivuotias

08/07/2019

Niin taas kuukausi vierähti ja nyt ollaan jo vauvavuoden puolivälissä. Vuosi sitten mietin kuinka kertoisin raskaudestani töissä, ja nyt jo muutaman kuukauden päästä olenkin astelemassa takaisin toimistoon työmoodi päällä. Saako taas ihmetellä tätä ajan kulumista?

Meillä päristellään (ruoka suussa ja ilman), syödään hirmuinen satsi puuroa aamuin illoin ja kovasti yritetään päästä jo eteenpäin – hermot vain tuppaavat loppumaan aina kesken. Hampaatkin ovat vähän kiukuttaneet parin viikon ajan, mutta onneksi kumpikin alaetuhammas puhkesi muutaman päivän sisällä toisistaan. Niillä saakin hyvin napattua lusikasta kiinni, mutta onneksi äitiin niitä ei vielä ole testattu.

Päristelyn ohella meillä muristaan, kiljutaan niin kovaa kuin keuhkoista lähtee ja höpötellään niitä näitä pitkin päivää. Pojalla onkin kovasti asiaa, ja taitaa siinä tulla äitiinsä. J ilmaisee mielipiteensä myös hyvin dramaattisesti jos jokin asia, esimerkiksi tarjotun soseen maku, ei häntä satu sillä hetkellä miellyttämään. Taitaa poika tulla ehkä siinäkin vähän äitiinsä.

Kolme viikkoa sitten neuvolassa J painoi 7255 grammaa ja pituutta löytyi karvan verran yli 68 cm. Poika kasvaa tasaisesti omalla käyrällään, ja nyt kiinteiden ruokien maistelun ansiosta käyrä näyttäisi suuntaavan jopa hieman ylöspäin.

Unirytmi meillä on edelleen sama kuin kuukausi sitten, eli nukkumaan mennään kahdeksan aikoihin ja ensimmäisen kerran herätään jo 22–23. Ensimmäistä herätystä seuraa herätykset parin tunnin välein, mutta nälkään poika ei enää herää. Tarkoituksenamme on aloittaa unikoulu kuun lopussa, kun avomies jää lomalle, josko sitten saataisiin vähän äitiystävällisempi unirytmi aikaiseksi. Wish me luck.

Ilta-auringossa

05/07/2019

Kotimme kylpee harvoin valossa, mutta silloin joskus kaikkien tähtien, pilvien, tuulenpuuskien ja laskevan ilta-auringon osuessa kohdalleen, on näky mitä ihanin. Nämä kauniit kuvat nappasin muutama päivä sitten, mutta enpä arvannutkaan, että paistetta seuraisi tämä harmaa sadekausi.

Tämä muutaman kerran vuodessa toistuva valoilmiö ei yhtään auta niihin talohaaveisiin, joista jo aikaisemmin kerroinkin. Siellä unelmieni olohuoneessa nämä valokaistaleet olisivat ennemminkin sääntö kuin poikkeus, sillä olohuoneen lattiasta kattoon ulottuvista ikkunoista valo pääsisi sisälle, vaikka tuulenpuuska ei juuri sopivasti siirtäisikään liian suureksi kasvanutta salavaa pois viimeisten säteiden tieltä.

Tiesittekö muuten, että päivisin telkkarista tulee PELKKIÄ sisustus-, remppa- ja muuttosarjoja? Ei auta tähän kämppäkuumeeseen muuten yhtään.

Pölyn leikkauksen jälkeen puhjennut flunssa ei vieläkään ole lähtenyt kunnolla (ja osittain siksi postaustahtikin on hieman taas hyytynyt). Varmaan väsymys tekee sen, ettei keho jaksa palautua kuten ennen. Kuume ja tukkoisuus on kuitenkin selätetty, mutta päälle jäänyt yskä toimii tehokkaana vatsalihastreeninä edelleen. On muuten hauskaa, kun yskäkohtaus sattuu päälle juuri silloin, kuin hampaita kipuileva vauva on juuri nukahtamaisillaan. Helmeä, ettenkö sanoisi.

Toinen toipilaamme Pöly sen sijaan on parantunut leikkauksesta todella hyvin – jopa niin hyvin, että parina viime päivänä tuo laiskiainen on tunkenut väkisin mukaan lenkille. Ehkä pieni mökkihöperyys on iskenyt koiraankin, sillä leikkauksen jälkeen olemme kaikki olleet sisällä oikeastaan 24/7 koirien valvottuja ulkoiluja lukuun ottamatta. Kummatkin koirat ovat onneksi antaneet leikkaushaavan olla rauhassa, joten nyt jo uskallan päästää koirat kahdestaan ulos ilman valvontaa.