Blog | Pinossa

Kirppisvinkki: Lastenvaatekirpputori Murula

28/08/2019

Vaikka ennen vauvan tuloa yritimme varustautua vaatteiden osalta kohtuudella, jäi meille silti kasa bodeja, jotka ehtivät olla päällä vain muutamia kertoja. Pienimmät koon 50 vaatteet mahtuivat J:lle muutaman viikon ajan, eikä koko 68 ollut päällä juurikaan sen kauemmin. Osa vaatteista tosiaan ehtikin olla päällä juuri sen verran, että totesin niiden jääneen pieniksi. Varsinkin vielä suhteellisen paikoillaan pysyvän vauvan vaatteet säilyvät lähes uudenveroisina muutenkin.

Kirppareilta löytääkin todella usein täysin uudenveroisia lastenvaatteita juurikin muun muassa näistä kasvupyrähdyksistä johtuen (ja koska äidit tuppaavat kuitenkin ostaa vähän liikaa, koska vaatteet ovat vain niin söpöjä). Ennen synnytystä J:n vaatekaappia kootessa, kävimme usein katsastamassa läheisen ja kehutun lastenvaatekirpputori Murulan valikoiman. Suurimman osan koon 50–68 vaatteista hankimmekin sieltä, ja leväperäisen laskemani mukaan säästimme useita satoja euroja tekemällä niin. Tietenkin saimme myös lahjaksi paljon vaatteita, ja itsekin ostin niitä uutena söpön kuosin sattuessa kohdalle.

Kootessamme vauvan vaatekaappia ensimmäisille kuukausille kirppistelemällä, oli tärkeintä meille ostaa vain todella hyväkuntoisia ja tyyliimme sopivia vaatteita. Brändillä ei niinkään ollut meille merkitystä, mutta pikkurahalla saimme paljon muun muassa Polar O. Pyretin vaatteita. Paljon ostimme hyväkuntoisia vaatteita myös halpisketjuliikkeiltä kuten H&M:ltä ja Kapphalilta, koska tosiaan merkkiä tärkeämpi kriteeri oli vaatteen tuntu ja ulkonäkö.

Säästö ja ekologisuus ovat itsestään selviä syitä hankkia lastenvaatteet käytettynä, mutta ihoystävällisyys ja vaatteen kestävyys ovat aivan yhtä painavia syitä harkita kirppistelyä. Käytetty vaate on todennäköisesti pesty useita kertoja ennen kirppispöydälle päätymistä, joten kaikki mahdolliset kemikaali- tai väriainejäämät ovat varmasti huuhtoutuneet viemäriin – ja jos vaate on kestänyt kauniina kaikki ne pesukerrat, säilyy se hyvänä varmasti myös toisella käyttäjällä.

Murulasta pidän erityisesti siksi, että yleensä ottaen kirppispöytien antimet ovat hyväkuntoisia ja kohtuudella hinnoiteltuja (hintataso perusbodeilla pyöri siinä euron tai kahden tietämillä). Lisäksi Murulassa on erikseen rekki merkkituotteille, josta löytyy muun muassa Gugguun, Vimman, PompDeLuxin, ja Papun vaatteita.

Kirppisvaatteiden lisäksi Murulasta löytyy askartelutarvikkeita sekä Little Mayan käsityönä valmistettuja pipoja ja rusettipantoja.

Tältä reissulta mukaan tarttui Gugguun peruspaita (14 €), Vimman fisubody (9 €) ja Polar O. Pyretin toppahaalari (35 €). Haalari on tarkoitus ottaa käyttöön jo tulevana talvena, paita ja body menevät vielä hetkeksi kaappiin kasvua odottamaan.

Muutosta vain muutoksen takia

23/08/2019

Viimeiset viikot olen elänyt polttavan tunteen kanssa, joka kehottaa tekemään muutoksia – nopeasti. Uusi hiusväri, sisustus ja saman tien kokonaan uusi koti pitäisi saada sormia napsauttamalla. Pakahdun tunteeseen, että jotain on nyt tehtävä. Samalla tuo tunne syö kaiken inspiraation tehdä mitään. Oloni on levoton, todella levoton.

Olen paikantanut ongelman kotona olemiseen. Kahdeksan kuukautta kotona on ollut aivan tarpeeksi. Kaikki seinät, nurkat ja seinien naulanreiät on tullut katseltua niin moneen kertaan läpi, että näen enää vain epäkohtia ympäri asuntoa.

Oli onnekas sattuma, että kuuntelin hiljattain Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni -kirjan. Tunnistin itseni keltaiseksi persoonaksi ripauksella punaista, ja se selittääkin osittain seinien kaatumisen; ”Keltaiset persoonat ovat loistavia monissa asioissa, mutta erityisen hyviä he ovat tekemään muutoksia. Ja mieluusti koko ajan”. Kun työelämän vaihtelevat kuviot ovat sivussa, onkin lyhyen luonneanalyysin perusteella täysin luonnollista, että kaipaan suuria muutoksia kotona.

Btw, jos kirja ei ole tuttu, niin lämmin suositus sille. Lukemattomia kertoja se sai minut nyökyttelemään ja myötäilemään itsekseni kesken kävelylenkin, kun oivallisella huumorilla varustettu Erikson valotti ripeiden punaisten ja keltaisten sekä pähkäilevien vihreiden sinisten eroja. Miksu on väreiltään kuin suomalainen sielunmaisema, vihreä ja sininen, joten jossain asioissa luonne-eromme todellakin pääsevät esille. Mutta edelleen kirjaa lainatakseni, parhaissa tiimeissä on ripaus jokaista väriä.

Tässä keltaisen levottomassa ja muutosmyönteisessä mielentilassa teen osittain hätiköityjä ratkaisuja miettimättä asioita kunnolla loppuun. Ostin uudet tyynynpäälliset ”tuomaan vähän piristystä”, mutta ilo kesti tasan siihen asti, kunnes leikkasin niistä laput irti. Sen jälkeen iski ostokrapula siitä, että ostin (taas) halpaa ulkomailla tuotettua tavaraa.

Samalla tavalla olen uusinut vaatevarastoani siinä ahdistuksessa, kun vieläkään vanhat vaatteeni eivät mahdu päälle. Impulsiivisia ja hätiköityjä ostoksia, joista suurimman osan olisi voinut jättää kauppaan.

Ja eihän tämä kodin myllerrys tietenkään jäänyt vain tyynyihin. Tein parista kalusteesta tarjouksen Budowskin nettihuutokaupassa, mutta ei niin yllättäen alhaiset tarjoukseni ohitettiin ennen huutoajan päättymistä. Torista löysin senkkimallin, jollaista olen jo pitkään katsellut, ja parin päivän miettimisen jälkeen kävinkin noutamassa sen läheltä lapsuudenkotiani. Senkistä on tulossa ihan oma postauksensa hieman myöhemmin. Olen myös todella lähellä aloittaa olohuoneen harmaan seinän maalausprojektin. Jos katto olisi senttiäkään matalammalla, olisin jo tarttunut telaan.

Äidiksi tultuani…

20/08/2019

…Olen alkanut unohdella asioita.

Koko aivokapasiteettini keskittyy vain ja ainoastaan vauvaan. Muistan tarkalleen, kuinka monta annosta valmista kasvissosetta pakastimessa on, mutta samaan aikaan en kykene muistamaan, pyysinkö jo miestä tuomaan leivän lisäksi kauramaitoa kaupasta – vai hetkinen, ajattelinko sitä leipääkin vain itsekseni?

…Olen muuttunut ymmärtäväisemmäksi toisia kohtaan.

Aikaisemmin saatoin kärkkäästi kommentoida muiden omasta mielestäni kyseenalaisia valintoja, mutta nykyisin huomaan enää harvoin mielipiteeni edustavan sitä täysin toista ääripäätä – varsinkin äitiyteen ja vauvanhoitoon liittyvissä asioissa. Ymmärrän jo esimerkiksi aika hyvin, miksi lapsi saattaa katsella piirrettyjä syödessään tai miksi padiin turvaudutaan silloin, kun lapsi pitää saada hetkeksi aloilleen.

… Olen ymmärtänyt, ettei äitiyttä mitata sillä mittapuulla, kuinka hyvin viihdyit lasten kanssa.

En ole koskaan ollut mukavuusalueellani lasten kanssa, mutta oman lapseni kanssa viihdyn tunteja vain lattialla makoillen, kutitellen ja leikkien. Se, kuinka hyvä olet vieraiden lasten kanssa ei kerro tippaakaan siitä, kuinka hyvin viihdyt tai tulet toimeen oman lapsesi kanssa. On ihan ok pitää vain omasta lapsestaan.

…Olen huomannut, että talouspaperirulla on aina väärässä paikassa.

Kyllähän kaikki tietävät kuinka paljon vauvat sotkevat, mutta voi hyvänen aika paljonko (varsinkin sormiruokaileva) lapsi aiheuttaa tuhoa ympärillään! En oikeasti selviytyisi arjesta ilman talouspaperia. Mammuttimarkkinoilta kotiin sitä saakin kantaa useamman jumbopakkauksen kerralla. Talouspaperin tilalle olisi hyvä löytää ekologisempi vaihtoehto, mutta hygieniasyistä kestoversiot eivät houkuttele.

…Olen alkanut arvostaa omaa jaksamistani enemmän.

Ennen äitiyttä otin säännöllisesti omaa aikaa, mutta vasta nyt todella arvostan sitä. Fyysisen suorituskyvyn lisäksi oma jaksaminen on henkistä pääomaa, ja se tarkoittaa myös armollisuutta itseään kohtaan. Tiedän, ettei minun tarvitse olla superäiti, joka vessahätäviestinnän avulla opettaa lapsensa kuivaksi ennen ensimmäisen taaperovuoden loppumista. Valitsen taisteluni, enkä turhalla stressillä kuormita itseäni turhasta lisää.

Rottinkisia löytöjä

14/08/2019

Jaahas, kylläpä kirjoitusinspiraatio antoi taas odottaa itseään. Kamalasta viikosta ollaan onneksi jo toivuttu, ja Villan antibioottikuuri vetelee viimeisiään. Niin, ja nopeastihan sitä tottui taas olemaan pojan kanssa päivät kahdestaan. Mitäänhän vauvanhoidon ohella en saa tehtyä, mutta sehän ei mikään yllätys ole.

Miksun loman alussa olimme muutaman päivän vanhempieni mökillä, ja kotimatkalla käväisimme pikaisesti Teiskon Viimeinen Oljenkorsi -kirpputorilla. Sieltä mukaan lähti nämä pyöreät rottinkiset amppelit sekä tumma piknikkori. Kori maksoi 8 euroa ja amppelit euron kappale.

Piknikkori toimii hyvin matalana sivupöytänä sohvan vieressä, mutta suunnittelin siitä lelukoria J:n huoneeseen. Amppelit ajattelin osaksi tauluseinää, mutta ihan visioni mukaisesti en saanut niitä istumaan seinälle yhdessä taulujen kanssa. Täytyy varmaan konsultoida Marjut The Kollaasigurua.

Mielenkiinnolla olen seurannut tätä rottingin voittokulkua kodeissamme. Olen itsekin niitä, jotka ihastuivat siihen uudestaan pari vuotta sitten, ja sen jälkeen olenkin aina haukkana syöksynyt kirppiksellä näkemieni rottinkiesineiden kimppuun. Nyt bambu on nousemassa rottingin rinnalle ja vähän jo odotankin, koska rottingin lumous alkaa jälleen hiipua.

Toisaalta luonnonmateriaalit ovat täällä jäädäkseen, joten ehkäpä rottinki ei materiaalina vanhenekaan niin nopeasti kuin olin kuvitellut. Tähän väliin muuten fakta rottingista: Tiesittekö, että sen sisus on syötävää ja lukemani mukaan hyvänmakuistakin?

Tässä kirjoittaessani tajusin, etten aikoihin olekaan ehtinyt käydä kunnolla kirpputoreilla tai edes selaamaan toria. Samaan aikaan mietin, että pitäisi tehdä omille kaapeille kunnon konmaritus ja lähteä siinäkin mielessä kirpparikierrokselle. Niin kamalasti tehtävää, mutta niin vähän aikaa.

Vaarallinen peruna ja muita huonon viikon kuulumisia

08/08/2019

Pöly meinasi kuolla, Villa sai antibioottikuurin, vauva on muuttunut oikeaksi mammanpojaksi ja samaan aikaan jäin taas yksin kotiin. Siinäpä on muuten menestyksekkään viikon ainekset.

Yritän pitää oman karmani kunnossa, mutta mikä siinä on, että kaiken huonon pitää aina sattua samaan aikaan. Meillä tämä huonojen vibojen tapahtumaketju sai alkunsa viime perjantaina, kun Pöly melkein tukehtui sormiruokailevan vauvan pudottamaan perunaan. Lähtö oli minuuteista kiinni, mutta onneksi asumme lähellä keskustaa ja sain Pölyn hoitoon ajoissa. Kiitos hengenvaarallisen perunan, Pöly joutui (onneksi vain) muutamaksi päiväksi erikoisruokavaliolle ja kolmen lääkkeen lääkekuurille.

Kotiin päästyään Pöly ei tietenkään enää edes muistanut koko tapahtumaa, mutta minä sen sijaan olin pienessä shokkitilassa pari päivää. Juuri päästyäni yli tapahtuneesta, huomasin Villalla ilkeän näköisen nisätulehduksen, johon kävimme eilen hakemassa 10 päivän antibioottikuurin. Kaiken kukkuraksi Villa on myös valeraskaana, joka pitkittyessään lisää tulehduksen ja kasvaimien riskiä.

Koiran valeraskaus ilmenee esimerkiksi siten, että koira ottaa yhden leluista pennukseen. Usein valeraskaus saadaan päättymään ottamalla ”pentu” pois hetkeksi. Villan tapauksessa pentu sattuu tietenkin olemaan J, ja vauvan nostaminen kaapin päälle muutamaksi päiväksi tuntuu hieman radikaalilta ratkaisulta.

Ja aivan kuin tämä koirien aiheuttama ylimääräinen hässäkkä ei riittäisi, on J aloittanut uuden vaiheen, jonka myötä en saa poistua huoneesta edes sekunniksi. Oikeastaan en saa kadota näköpiiristä edes vauvan selän taakse. Mikään, siis mikään arkisen yksinkertainen asia ei ole onnistunut ilman suunnitelmallista vauvalogistiikka – ja tietenkin Miksu pääsi juuri parahiksi takaisin töihin pakoon tätä kaikkea. En ole lainkaan katkera, mutta ajoitus ei varsinaisesti suosinut minua tällä kertaa.

Valoa tilanteeseen tuo se, että unikoulu meillä on sentään sujunut paremmin kuin hyvin. Yleensä J nukkuu heräämättä 20-04 välisen pätkän. Kerran hän saattaa välissä inahtaa, mutta rauhoittumiseen riittää pelkkä uudelleen peitteleminen. Lohduttaudun myös sillä ajatuksella, että meidän huono tuuri on varmasti nyt hetkeksi käytetty, ja seuraava viikko sujuu varmasti jo paljon paremmin. Ja hei, onhan huomenna jo perjantai. Luojan kiitos.

Syksyn enteitä

04/08/2019

Aurinko näytti paistavan matalammalta kuin eilen. Käväisin keittiössä juomassa jo ennen kuutta, joten varmaankin auringon sijainti tosiaan vain näytti muuttuneen edellispäivästä. Kahdeksan aikaan vauvan herätessä aurinko näytti normaalilta, mutta valossa tuntui silti olevan jotain erilaista.

Herätessäni sisäilma tuntui hieman viileältä. Paksut karvalla vuoratut tossut vaikuttivat hyvältä idealta. Oikeasti sisälämpötila oli normaali 22 astetta, mutta helteiden jälkeen viiden asteen pudotus sai sen tuntumaan hieman liian viileältä. Pitkästä aikaa laitoin hupparin päälle.

Aamupäivällä lenkillä tuuli tuntui kylmältä ja pakotti vetämään collegetakin vetoketjun ylös asti kiinni. Oikeastaan kyseessä oli ennemminkin viima kuin hentoinen elokuinen tuulenvire. Aurinko lämmitti pilvien lomasta ihanasti, mutta aukealle päästessä viima karkotti lämmön. Piti kävellä vähän lujempaa.

Kuivan kauden jäljiltä maa kellertää jo. Kuten syksyllä. Lenkkimme varrella on viljapeltoja, joissa kasvaa kauraa, ohraa ja mallasohraa. En erottaisi mallasohraa tavallisesta ohrasta, mutta viljelijä on merkinnyt pellot sympaattisilla itsetehdyillä kylteillä, joissa lukee mitä viljaa kullakin palstalla kasvaa. Viljakin on jo keltaista, ja se heiluu hypnoottisesti kylmässä viimassa. Hiljaa huojuvassa viljassa on jotain rauhoittavaa. Kuvaan siitä pätkän somevideota varten.

Kotimatkalla taitan ojasta muutaman kauniin heinän maljakkoon laitettavaksi. Niiden kaveriksi haen takapihalta oksia. Osassa oksista roikkuu vielä hieman kurttuisia marjoja, joita linnut ovat syöneet viimeiset pari viikkoa. En tiedä onko kyseessä aronia, mutta ainakin sen marjat värjäävät maan oksien alta kuten mustikat.

Kylmä jää päälle. Iltapäivällä lämpötila varjossa on lähes 20 astetta, mutta silti sormenpäitä paleltaa. Tekisi mieli laittaa karvatossut taas jalkaan. Tuntuu syksyltä. Sisäinen kelloni on pahasti etuajassa.

En vielä ole valmis ottamaan syksyä vastaan – onhan vielä kesä. Toisaalta odotan jo syksyä, sillä vuodenaikojen vaihde on aina inspiroinut minua. Loskainen marraskuu ei sitten niinkään. Tänä vuonna en kuitenkaan tiedä, odotanko syksyä yhtä paljon kuin vuosi sitten. Syksy tarkoittaa, että aikani kotiäitinä päättyy, ja se on innostavaa ja haikeaa samaan aikaan. Todellakin uuden alku.