Blog | Pinossa

DIY: Helpot paperikoristeet juhliin

04/01/2020

Valmistelut J:n synttäreille ovat jo hyvällä mallilla, ja osana juhlien koristeluja päätin askarrella näitä paperikoristeita tai -kukkia, jotka ajattelin yhdistää muun muassa ilmapalloköynnökseen. Pieniä paperikoristeita ajattelin käyttää osana kattausta, ja muutaman ripustan varmaankin myös ruokapöydän yläpuolelle. Koristeita tein kahdessa värissä: harmaina ja vaaleansinisinä.

Kysyin Instagramissa, kiinnostaisiko teitä näiden helppojen koristeiden ohje, ja koska 97 % vastasi kyllä, olisi ohje nyt tässä. Nämä koristeet ovat tosiaan superhelppoja tehdä, ja näiden tekeminen vaatii ainoastaan neljä vaihetta.

Tarvikkeet:

Paperia (A4, 60–80 g) haluamassasi värissä
Kaksipuoleista teippiä
Liimaa
Sakset

Ison paperikoristeen (ø 43 cm) tekemiseen tarvitset 6–8 paperiarkkia. Mitä enemmän käytät arkkeja, sitä tiheämpi koristeen haitarireunasta tulee.

Pienemmän paperikoristeen (ø 22 cm) saat leikkaamalla paperiarkin pitkittäin kahteen osaan. Koristeeseen tarvitset neljä palaa, eli kaksi kokonaista arkkia. Tämän kokoisen koristeen tekeminen näkyy ohjekuvissa.

Leikkaamalla arkin kolmeen osaan saat koristeen, jonka halkaisija on 14 cm.

Aloita koristeen tekeminen taittelemalla paperiarkit haitareiksi. Sopiva taitteen leveys on 1–2 cm. Arkkeja voi taitella myös useamman kerralla. Taittelussa kannattaa kuitenkin olla tarkka, ja haitarin taitteet kannattaa pitää mahdollisimman tasalevyisinä. Pienet heitot eivät kuitenkaan näy lopputuloksessa.

Kun haitarit on taiteltu, vahvista taitokset painelemalla haitaria kasaan kämmenillä. Tämän jälkeen leikkaa haitarin yläreuna kolmioksi. Voit halutessasi leikata reunasta myös pyöreän, jolloin lopputulos muistuttaa enemmän kukkaa.

Jos haluat koristeen keskelle koristeleikkaukset, saat ne leikkaamalla haitarin pitkältä sivulta kolmionmallisen palan pois (kuten paperisia lumihiutaleita tehdessä). Koristeleikkauksia voi tehdä yhden tai useamman, tai ne voi jättää tekemättä kokonaan.

Kokoa koriste teippaamalla haitarit kiinni toisiinsa kaksipuoleisella teipillä. Haitarit kannattaa teipata yhteen niin, että saumakohta jää haitarin syvänteeseen. Viimeinen teippaus ja haitaripötkön yhdistäminen ympyräksi saattaa vaatia vähän sorminäppäryyttä, mutta kun tekniikka löytyy, onnistuu sekin helposti.

Piirrä paperille muotin avulla kaksi ympyrää (itse käytin isoissa teippirullan sisäpuolta ja pienemmissä rasvapurkin korkkia) ja leikkaa ne irti. Levitä liimaa, esim. Erikeeperiä, toiselle ympyrälle, ja liimaa se koristeen keskelle niin, että samaan aikaan painat varovasti reunoja kohti keskustaa. Tässä vaiheessa ympyrän päälle kannattaa asettaa esimerkiksi juomalasi painoksi. Kun liima on kuivunut, liimaa toinen ympyrä koristeen toiselle puolelle.

Valmiin koristeen voi ripustaa seinälle tai kattoon siiman tai langan avulla. Isojen koristeiden ripustuskohta kannattaa vahvistaa kirkkaalla teipillä (liimaa pala teippiä koristeen yläreunaan, ja pujota ripustuslanka sen läpi neulan avulla).

Vaikka askartelin koristeet juhlia varten, saa niistä myös kauniin seinäkoristeen esimerkiksi lastenhuoneeseen.

Juhlista ja valmiista koristeista ajattelin tehdä vielä erillisen postauksen. Samalla näette, miltä nämä paperikoristeet näyttävät ilmapalloihin yhdistettyinä.

Tilinpäätös 2019

31/12/2019

En ajatellut sen kummemmin summata yhteen vuotta 2019, olisihan sen tiivistäminen yhteen postaukseen lähes mahdotonta. Silti aamulla herätessäni minulle tuli tunne, että tämä vuosi ansaitsisi vielä yhden blogipostauksen ja kiitoksen.

Vuosi 2019 oli mitä ihanin, uuvuttavin ja ikimuistoisin, vaikka univelan takia yksityiskohdat ovatkin osittain hieman sumeita.

Elämäni ja arvomaailmani meni rymisten sekaisin, kun vuotta oli ehditty elää vasta kahdeksan päivää, ja vähän kahden jälkeen yöllä J teki minusta äidin. Ensimmäisenä yönä en uskaltanut vaihtaa asentoa, vaikka sairaalasängyn patja olikin ikävästi lintassa juuri lonkan kohdalta. Nukahtaakaan en uskaltanut pienen ihmeen tuhistessa rinnalla. Olimme sairaalassa kolme päivää, ja muistan edelleen ihmeellisen hyvin noiden päivien tapahtumat. Erityisen hyvin muistan hoitajat, jotka auttoivat meitä uuden elämämme alussa ymmärtäväisesti ja kärsivällisesti. Tunnen edelleen suurta kiitollisuutta heitä kohtaan.

Ensimmäinen viikkoni äitinä oli täynnä pelkoa ja epävarmuutta, mutta niistä ajoista olen kasvanut vanhempana paljon. Ajoittain jopa tunnen, että homma on ihan hyvin hanskassa, ja että tuosta taaperonalusta kasvaa vielä ihan kelvollinen yksilö.

Vuosi sitten elin siinä uskossa, että äitiyslomalla minulla olisi aikaa panostaa blogiin enemmän kuin koskaan. Aikaa ehkä olisi lopulta ollutkin, mutta jaksamiseni ja voimavarani kohdistuivat täysin toisaalle. Varsinkin keväällä ja kesällä tunsin laiminlyöneeni blogiani liikaa, mutta kyllähän te ymmärsitte sen, miksi julkaisutahtini hiljeni.

Vuonna 2019 kirjoitin 97 blogipostausta (tämä mukaan lukien) ja niistä 18 kategorisoin yhteistyö-tägin alle. Siirryin Indieplacelle marraskuussa 2018, ja loppuvuotta 2019 kohden onnistuin kasvattamaan blogin lukijamäärän taas Casa Blogeilta muuttoa edeltävälle tasolle. Yhteistöiden kautta laskuttamani summa tuplaantui, ja se mahdollisti kotona olemisen ilman rahahuolia. Summa vastaa noin kahden kuukauden mediaanipalkkaa, joten järkyttävän suuresta lisätulosta ei puhuta, mutta merkittävä se kyllä jo on.

Vuoden luetuimmat postaukseni olivat muuten:

Haparoivin askelin palasin toimistoelämään marraskuussa, mutta töiden aloitus sujui onneksi odotettua helpommin. Tähän vaikuttivat suuresti työkaverini ja tietenkin Miksu, jonka kotiin jääminen auttoi minua keskittymään hetkeksi vain työkuvioihin. On aina vaikeaa hypätä mukaan keskeneräisiin projekteihin, mutta jo viikossa koin päässeeni hyvin jyvälle siitä missä mentiin.

Loppuvuosi asetti aivan uudet haasteet arjelle, mutta se vaikein sopeutumisvaihe on vasta edessä, kun Miksu palaa 2.1. töihin. J on avoin ja reipas lapsi, joten en hetkeäkään epäile etteikö hän viihtyvän päiväkodissa. Kaikki päiväkodin aloittamisen ympärillä pyörivät asiat vain hiukan jännittävät. Mutta elämä opettaa, ja arki asettuu varmasti omaan uomaansa pian.

Muita kohokohtia vuodelle on vaikea nimetä, koska kaikki ne liittyvät enemmän tai vähemmän vanhemmuuteen ja J:n kehitykseen. Yksi suuri asia täytyy kuitenkin nostaa esille, ja se on kesällä sovittu hääpäivä vuoden 2021 elokuulle. En vielä ole aloittanut häiden suunnittelua, mutta hiljalleen sekin projekti pitäisi aloittaa.

Ennen kaikkea tämä vuosi on opettanut minulle anteeksiantoa, ymmärtäväisyyttä ja kärsivällisyyttä, niin itseäni kuin muitakin kohtaan. En väitä vuoden olleen helppo, mutta se on mielestäni kasvattanut minusta parhaan tämänhetkisen version itsestäni. Kiitos 2019, olit meille hyvä.

Hyvää uutta vuotta!

Lupaan parempia aamuja

30/12/2019

Kaupallinen yhteistyö, Nespresso

Tätä vuotta on jäljellä enää hetki, ja nyt voisi olla hyvä hetki istahtaa alas kahvikupillisen ääreen pohtimaan tulevaa vuotta ja mahdollisia uudenvuodenlupauksia.

Hiljentäminen ja pysähtyminen ovat olleet pinnalla blogisiskoni kanavissa viime aikoina, ja nyt ruuhkavuosien kolkuttaessa ovelle, olen itsekin alkanut perehtyä enemmän pysähtymisen konseptiin. En koskaan tee varsinaisia lupauksia uudelle vuodelle, mutta nyt voisin suoda itselleni enemmän hetkiä, jolloin pysähtyä – vaikkapa lupaamalla parempia aamuja.

Arkiaamuni ovat pääsääntöisesti menneet näin: Herästyskello soi 6.15, ja torkuttamisen jälkeen nousen ylös, ruokin koirat ja juon litran sitruuna-hunajavettä seisten. Sen jälkeen laitan vähän ripsaria, puen ja keitän kahvit termariin. Ennen keitin kahvin mukaani perinteisellä kahvinkeittimellä, mutta saatuani käyttöön Nespresso VertuoPlus kapselikoneen, olen siirtynyt siihen mm. nopeussyistä. Autoon hyppään viimeistään 7.10, mutta mieluusti jo hiukan ennen seitsemää.

Koko prosessin tarkoitus on selvitä ulos ovesta mahdollisimman nopeasti, mutta oikeasti nautin hitaista aamuista. Haluaisin, että voisin rauhassa herätä päivään ja juoda aamukahvin kotona pöydän ääressä istuen. Tässä vaiheessa en ole valmis nipistämään yöunistani heräämällä viideltä, varsinkin kun päiväkoti-elämä alkaa pian, joten hitaat aamut jääköön nyt toistaiseksi viikonloppuun.

Olemme Miksun kanssa heränneet nyt viikonloppuisin eri aikaan, jotta edes toinen meistä saisi nukkua hieman pidempään. Toivoisin kuitenkin, että voisimme herätä useammin yhdessä, ja kattaa pöytään kotibrunssin, jonka äärellä voisimme rauhassa istua vähän liian pitkään. Voisinkin nyt tulevan vuoden kunniaksi luvata, että tästä lähtien meidän perheessä nautitaan sunnuntaibrunssi ainakin kaksi kertaa kuukaudessa.

Kunnollinen brunssi vaatii onnistuakseen kahvia, ja sen osa-alueen olen ottanut jo hoitoon oman elämäni kotibaristana. Nespresson VertuoPlus -kahvikoneen avulla tehty caffe latte (koneella ensin vahva espresso lasin pohjalle, ja päälle kaadetaan kattilassa lämmitettyä maitoa. Maidon voi halutessaan maustaa sokerilla ja vaniljalla.) maistuu melkein jopa paremmalle kuin kahvilassa, ja uusilla Limited Edition -kausimauilla kahvihetkiin saa kivasti vaihtelua.

Vinkki! Asiaan vihkiytynyt kotibarista nostaa caffe lattensa seuraavalle tasolle maidonvaahdottimella, jonka senkin löytää Nespresson valikoimasta.

Uudet Nordic Limited Edition -kahvit ovat saaneet inspiraationsa pohjoismaisista kahviperinteistä, ja makuina kahveissa ovat mm. prinsessakakku ja kanelikierre. Maut on kahveihin saatu pelkästään luonnollisilla aromeilla, eivätkä ne siksi maistu lainkaan keinotekoisille. Omaan makuuni prinsessakakku on hiukan liian marsipaaninen, mutta avomies on yksin juonut jo paketillisen kyseistä makua. Kausimakujen ohella Vertuo-valikoimaan kuuluu lähes 30 kahvimakua, joista omia suosikkejani ovat tällä hetkellä Bianco Forte ja Decaffeinato Intenso, josta valmistuu erityisen herkullinen kofeiiniton caffe latte.

Kahvikapselit valmistetaan alumiinista, joten ne ovat täysin kierrätettäviä. Alumiininen kapseli pitää kahvin myös tuoreena, joten kahvi maistuu aina yhtä hyvältä. Vertuolla pystyy valmistamaan viittä erikokoista kahvia, joten kupillisessa on aina sopiva määrä, eikä hukkaa synny. Vertuo lukee automaattisesti kapselista oikean koon, joten itse ei tarvitse osata kuin painaa nappia. Kone on myös helppo pestä samaista nappia painamalla.

Siinä missä päivä vaatii käynnistyäkseen kahvia, on kahvi minulle myös hyvä syy istua hetkeksi alas, onhan kahvitauon kulttuuri on niin vahvasti iskostettu meihin suomalaisiin. Kahvitauko on usein minulle myös pieni somevapaa hetki, sillä pienikätisenä vasurina tarvitsen somettamiseen kumpaakin kättä, mikä ei tietenkään onnistu kahvikuppia syleillessä.

Ja vielä lopuksi vinkkinä, jos kaipaat helpotusta omaan kotibaristan uraasi: Nespresso VertuoPlus on nyt tarjouksessa 149,00 € (ovh. 249 €) 19.1. asti. Tarjous löytyy täältä.

Enemmän irti takkatulesta – Lämmitys- ja sisustusmielessä

28/12/2019

Kaupallinen yhteistyö, NunnaUuni

Olemme käyttäneet uutta NunnaUunin vuolukivitakkaamme nyt reilun kuukauden. Olemme olleet päätökseemme vaihtaa takka uudempaan malliin todella tyytyväisiä, ja NunnaUunin uuden innovaation ansiosta saamme nauttia tunnelmallisesta takkatulesta nyt täysin rinnoin.

Takan vaihto, kuten mikä tahansa hieman suurempi remppaprojekti, voi tuntua alkuun haastavalta, ja esimerkiksi sopivan tavarantoimittajan valinta voi olla vaikeaa.

NunnaUunin toimittamaan vuolukivitakkaan päädyimme siksi, koska olimme olleet tyytyväisiä vanhaan NunnaUunin takkaamme (ulkonäköä lukuun ottamatta). Pidämme siitä, kuinka Mammutti-vuolukivi varaa lämpöä ja luovuttaa sitä hitaasti. NunnaUuniin kallistuimme myös siksi, koska heiltä takan sai tyylikkäällä silkin himmeällä laattapinnoitteella, ja takan eteen tuleva kipinäsuoja pystyttiin tekemään samasta laatasta – saneerauskohteessa pienet yksityiskohdat ovat todella tärkeitä, jotta muutos on onnistunut ja istuu kokonaisuuteen. Ilmastoasiat ovat olleet esillä blogissani tasaisesti, ja koska NunnaUunin Kultainen Tuli -innovaation ansiosta heidän takkojensa päästöt ovat nykyisin lähes olemattomat, oli takkatoimittajan valinta meille lopulta aika helppoa.

Kultainen Tuli ja puhdas palaminen perustuu ilmanohjaukseen, jonka ansiosta puu kaasuuntuu tasaisesti ja palaa koko ajan korkeassa 800–1200 °C:een lämpötilassa. Selvimmin tämä näkyy palamisessa, kun takka on syttynyt kunnolla, ja oranssi lepattavat liekki muuttuu kirkkaaksi, kaasutakkamaiseksi liekiksi, joka tanssii hitaasti polttopuiden ympärillä. Aluksi hidas liekki näytti vähän hassulta ja tuntui, ettei puu pala kunnolla, vaikka tilanne olikin juuri päinvastainen. Onhan sininen liekki paljon oranssia kuumempi.

Koska puu palaa paremmin, on NunnaUunin Kultaisen Tulen arinalla varustetuissa tulipesissä savukaasun hiukkaspitoisuus jopa kahdeksan kertaa pienempi tavalliseen rakoarinatakkaan verrattuna. Samalla haitalliset PAH-yhdisteet ja nokeentuminen vähenevät.

Eron vanhaan takkaan ja palamisprosessiin huomaa siitä, että lasiluukku pysyy kirkkaana ja puhtaana. Saammekin nauttia uuden takkamme sisustuksellisesta puolesta nyt koko rahan edestä, sillä sen lisäksi että vanhan takkamme luukku oli asennettu päin seinää, oli se myös jatkuvasti likainen noesta – niin, ja saammehan myös enemmän lämpöarvoa irti nyt, kun puut palavat täydellisesti. Vastaavasti myös tuhkaluukku ei tunnu täyttyvän millään, vaikka avomies ensin miettikin uuden takan pienen tuhkaluukun kokoa. Eron näkee myös katsoessaan ulos katolle, koska piipusta leijailee nyt lähes näkymätöntä utua ”oikean” savun sijaan.

Sen lisäksi, että piipusta nouseva savu on parempaa naapureiden kannalta, on uusi takka myös lapsiturvallisempi. Tietenkin takan luukku kuumenee, eikä J:tä voi jättää vahtimatta takan ollessa käytössä, mutta luukku kuumenee huomattavasti vähemmän vanhaan verrattuna. Takan kyljet eivät myöskään kuumene polttavan kuumiksi, ja tuntuukin, että takka varastoi lämmön syvemmälle ja luovuttaa sitä hitaammin. Pöydän ääressä voi nyt myös istua tulen ollessa pesässä, sillä takka ei hehku niin kuumana. Vanha takkamme varmisti aina tehokkaasti sen, että kahvivieraamme luopuivat ylimääräisistä vaatekerroksista.

Vanhan takan purusta ja uuden asennuksesta voit lukea aikaisemmasta yhteistyöpostauksesta.

Ensimmäinen joulu ja ensimmäiset askeleet

26/12/2019

Viimeiset pari päivää olen viettänyt täysin sometonta elämää, ja yllättynyt puhelimeni akun kestosta – tai siitä, kuinka paljon somealustat syövät akkua. Jatkan somelomaani ehkä vielä hetken, mutta nopeasti ajattelin tulla kertomaan kuulumiset ensimmäisestä joulustamme touhukkaan pojan vanhempina. Postauksen kuvasato ei laadulla koreile, mutta eipä nopeilta räpsyiltä muuta voikaan odottaa. Jouluna en todellakaan suostu käyttämään aikaa kuvausvalojen virittämiseen.

Aattoaamuna lähdimme liikenteeseen hieman ennen lounasaikaa. Joululounaan eli riisipuuron sekametelisopalla söimme vanhempieni luona, ja myös J sai ensikosketuksensa jouluruokaan puuropadan äärellä.

Isäni oli käynyt metsästä kaatamassa niin komean kuusen, että äitini päätti sen paikan olevan tänä vuonna ulkona. Ehkä ihan hyvä niin, sillä joulupuu olisi saattanut olla vain J:n tiellä tämän kurvaillessa ympäri asuntoa pahvilaatikkoferrarillaan. Miten lapsi voikaan tulla niin onnelliseksi yhdestä pahvilaatikosta!

Päikkäriaikaan siirsimme joukkomme Miksun äidin luokse. Onneksi Joulupukille meni tieto paikanvaihdosta perille, ja mustasta maasta huolimatta hän pääsi käymään ja jakamaan muutaman paketin. J pelkäsi Pukkia yhtä paljon kuin Jumbonkin Pukkia, joten lahjat otettiin vastaan turvallisen välimatkan päästä isin sylissä.

Paketeista paljastui muun muassa palapelejä, Dubloja, Brion ralliauto ja palikkalaatikko (äidin toive), kirjoja, Adidaksen haalari (isi toive, helppo pukea) ja kaksi laulavaa Baby Shark -pehmolelua (ei kummankaan vanhemman toive). J ei vielä ymmärtänyt lahjojen päälle, vaan paras osuus hommasta taisikin olla kiharretut lahjanauhat.

Aatonaattona J oppi kiipeämään kotona sohvalle ja joulupäivänä 11 kuukauden ja 17 päivän ikäisenä hän otti ensiaskeleensa. Taidonnäyte oli vain yksi askel, mutta se toistettiin vielä pariin otteeseen päivän aikana. Seuraavan viikon aikana täytyy yrittää rohkaista poikaa kävelemään enemmän, jotta taito olisi jo vähän paremmin hanskassa päiväkodin alkaessa.

Eilen vastaani tuli HBO:lta kolmiosainen minisarjasuositus A Christmas Carol, joka on Steven Knightin omaperäinen ja ilmeisen karmiva versio Joulukertomuksesta. Tämän illan suunnitelma onkin sohva, punaviini ja juustotarjotin. Huomenna täytyy tehdä pieni inventaario J:n vaatekaapille, ja ehkä sen jälkeen lähteä etsimään täytettä sinne alennusmyynneistä.

Ihanaa tapaninpäivän iltaa!

Jouluiloa!

23/12/2019

J:n ensimmäisen joulun kunniaksi aloitimme joulupotrettiperinteen. Kotona itselaukaisimella kuvan ottaminen oli tuhoon tuomittu idea jo alusta lähtien, eikä kahden koiran ja yhden vauvan kanssa kuvasta tullut lainkaan sellainen, kun aluksi ajattelin. Hyvä niin, sillä ehkä tämä kuva kuvastaakin meitä paremmin kuin sellainen virallinen pönötyskuva.

Ennen parin päivän somelomaa haluan kiittää juuri sinua. Kiitos, kun olet siellä. Kiitos, kun vierailet blogissani, luet juttujani ja tykkäät kuvistani Instassa. Kiitos viesteistä, kannustuksesta ja myötäelosta.

Tämä vuosi on ollut blogilleni murrosaikaa, ja onhan elämässämme tapahtunut muutenkin paljon. Koen päässeeni sisältöni kanssa seuraavalle tasolle, ja kiitos siitä kuuluu pelkästään teille lukijoille. Ilman teitä ei olisi tätä blogia, kyllähän te sen tiedätte.

Rauhallista ja ihanaa joulua teille kaikille ja jaksamista heille, joista pyhät tuntuvat syystä tai toisesta haikeilta. <3