Blog | Pinossa

Söpöä ja kestävää – päällä ja sisustuksessa

30/01/2020

Kaupallinen yhteistyö, Lindex Baby ja Indieplace

On olemassa vanhempia, joille tärkeintä on pukea lapsensa toimiviin vaatteisiin. On myös vanhempia, joille pukeutuminen on lähes harrastus, ja jotka ovat todella tarkkoja siitä, millaisia vaatteita pukevat lapsilleen – kumpikin tapa on aivan yhtä hyvä. Itse olen pukijana jostain näiden kahden välimaastosta.

Visuaalisuus, toiminnallisuus ja mukavuus ovat minulle tärkeitä kriteereitä, mutta niin on nykyisin myös kestävän kehityksen arvot. Erityisesti pitkäaikaisissa hankinnoissa, eli tällä hetkellä omien vaatteideni kohdalla, pyrin aina hankkimaan ajattomia ja laadukkaista materiaaleista valmistettuja tuotteita. J:n vaatteet eivät kasvusta johtuen tietenkään ole kovin pitkäikäisiä, mutta niidenkin kohdalla pyrin tekemään mahdollisimman järkeviä valintoja.

Lastenvaatteissa ”mahdollisimman järkevä” tarkoittaa minulle tällä hetkellä mukavuuden, esteettisyyden, ekologisuuden ja hinnan yhdistelmää. Vuoden aikana olen oppinut, millaiset vaatteet toimivat meidän arjessa ja millaisissa vaatteissa J viihtyy. Olen myös löytänyt tyylin, jonka mukaan teen hankintoja J:lle, ja niin vaatteet sopivat aina brändistä ja ostopaikasta riippumatta yhteen.

Viime syksynä ihastuin Lindex Babyn vauvanvaatteisiin, ja sen jälkeen Lindex onkin ollut yksi suosikkipaikoistani ostaa lastenvaatteita. Syksymallistossa tykästyin erityisesti sen värimaailmaan, ja nyt kevätkin jatkaa samaa ihanaa linjaa sävyjen osalta. Keltaisen, oranssin, ruskean ja vihreän murretut sävyt ovat todella kauniita ja helposti yhdistettävissä keskenään. Paitsi että unisex-sävyt sopivat omaan väripalettiini, on ne helppo tietenkin kierrättää seuraavalle lapselle.

Kaikki Lindex Babyn puuvilla on GOTS-sertifioitua, joka tarkoittaa sitä, että vaatteet ovat ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla tuotettuja. Vauvanvaatteet, joissa ei ole GOTS-merkintää (esimerkiksi ulkovaatteet), on valmistettu kierrätysmateriaaleista kuten kierrätetystä polyesteristä.

Kuluttajana koen tärkeäksi sen, että Lindex viestii avoimesti vastuullisuudesta ja arvoistaan. Esimerkiksi vuoteen 2025 mennessä 100 % Lindexin materiaaleista on kierrätetty tai kestävistä lähteistä hankittu. Tiedämme muodin ja puuvillantuotannon vaikutuksen ympäristölle, joten ei ole ihan yhdentekevää, millaisiin toimiin yritykset tulevaisuudessa sitoutuvat.

Päiväkotia varten J:n vaatekaappia piti vähän päivittää mukavilla ja touhuamisen kestävillä vaatteilla. Lindex Babyn uudesta mallistosta hankin keltaisen bodyn ja samaa sävyä olevat collegentakin ja trikoohousut, joissa on polvissa hauskana yksityiskohtana söpöt nallet. En muuten tiedä mikä siinä on, mutta yksiväriseen asuun puettuna J näyttää aina niin isolta pojalta!

Kuten jo kuvista saatoitte arvata, saan tässä samalla kertoa vielä hieman sisustusuutisia: Lindex on tänään lanseerannut lapsille suunnatun Baby Home-sisustusmalliston! Mallistoon kuuluu mm. pyyhkeitä, lakanoita, unileluja, torkkupeittoja ja muita sisustuksen täydentäviä pienesineitä. Kaikki sisustusmalliston tuotteet on vaatteiden tapaan valmistettu orgaanisesta GOTS-sertifioidusta puuvillasta ja kierrätetyistä materiaaleista. Tuotteiden värimaailma ja kuosit on napattu vaatteista, joten niistä saa halutessaan supersuloisen yhteensopivan kokonaisuuden. Meiltä ennestään löytyy yökkäri leopardi-kuosilla, joka sopii nyt unilelun ja keltaisen pyyhkeen kaveriksi.

”Kaikki sisustusmalliston tuotteet on valmistettu orgaanisesta GOTS-sertifioidusta puuvillasta ja kierrätetyistä materiaaleista.”

Sain J:lle testiin kolme erilaista torkkupeittoa, joista yksi on kaksipuoleinen trikoopeitto, toinen paksumpaa vohvelikangasta ja kolmas hieman kevyempää ja läpikuultavaa puuvillakangasta. Erityisesti J:n ollessa ihan pieni, oli meillä päivittäin tarvetta torkkupeitolle joko vauvan päällä tai alla suojaamassa mattoa isoimmilta pukluilta. Nyt torkkupeitot ovat paitsi sisustuselementti, myös tietenkin pakollinen osa kukkuu-leikkiä! Näitäkään kuvia ottaessa ei kestänyt kauaa, kun ensimmäinen torkkupeitto oli jo vedetty naamalle.

Lindexiltä saamastani paketista paljastui myös supersöpö pupu-kori. Pehmeä kori sopii pienen taaperon leikkeihin ja kannettavaksi, ja siinä on kätevä säilyttää pienempiä leluja. Olen hullu korinainen jo ennestään, mutta lelujaan levittelevän taaperon kanssa olen alkanut arvostaa koreja vieläkin enemmän. Leikkien siivoaminen iltaisin käy näppärästi, kun kaikki voi helposti laittaa koriin seuraavaa päivää varten.

Ja lopuksi vielä vinkkaan teille, että kaikki Lindex Baby -tuotteet ovat nyt -20 % 2.2. asti!

Helppo arkiruoka: linssi-kookoskeitto

26/01/2020

Nyt kun J on alkanut syödä samaa ruoka kuin me, myönnän, että sopivien arkiruokien keksiminen tuottaa välillä vaikeuksia. Tai vaikka J ei söisikään samaa ruokaa kuin me, haluan jo pienestä pitäen opettaa hänet siihen, että koko perhe syö edes kerran päivässä yhdessä. Arkiruuan pitää valmistua nopeasti ja helposti niin, että lapsi voi samaan aikaan roikkua jalassa tai tyhjentää omatoimisesti lehtikoria. Tässä siis hiljalleen taas palautan mieleeni ja opettelen uusia helppoja arkiruokareseptejä, jotka maistuvat myös taaperolle ja ovat ravitsemuksellisesti hyviä.

Lihaa kokkaan kotona enää harvoin, ja linsseistä onkin tullut nyt yksi proteiinin lähteistämme. Erityisesti tykkään käyttää linssejä erilaisissa sosekeitoissa, sillä linsseillä ruokaan saa ihanan täyteläisen, melkeinpä kermaisen, rakenteen. J on jo ihan pienestä pitäen syönyt linssejä sellaisenaan ja ruokaan soseutettuna, joten myös hänelle linssiruuat maistuvat hyvin.

Olen laitetaan sitä mitä kaapista löytyy -tyylinen kokki, ja tämäkin keitto syntyi sillä metodilla. Lopputuloksesta tuli sen verran hyvä, että ajattelin jakaa tämän reseptin myös teille – ideoita helppoon ja terveelliseen arkiruokaan kun ei koskaan voi olla liikaa!

Nopea ja helppo linssi-kookoskeitto

Valmistusaika n. 30 minuuttia, annoksia 4

2 keskikokoista sipulia
3 valkosipulinkynttä
3 varsisellerin vartta
3 porkkanaa
1 rkl sokeria
1,5 tl kurkumaa
2 tl inkivääritahnaa
kana- tai kasvisliemikuutio
400 g tomaattimurskaa
400 ml kookosmaitoa
n. 7 dl vettä
2 dl punaisia linssejä
1/2 sitruunan mehu
lisäksi sipulien kuulottamiseen oliiviöljyä ja maustamiseen suolaa sekä pippuria

Pilko sipulit ja valkosipuli. Lisää kattilan pohjalle öljyä, ja kuulota sipuleita miedolla lämmöllä muutama minuutti. Kuori ja pilko porkkanat sekä varsiselleri, ja lisää ne sipuleiden joukkoon. Kuulosta taas hetki. Nosta lämpöä ja lisää joukkoon mausteet. Paista pari minuuttia. Lisää tomaattimurska ja kookosmaito, huuhtele purkit vedellä ja kaada vesi kattilaan. Lisää liemikuutio ja linssit. Keitä n. 10 minuuttia tai kunnes kasvikset ovat kypsiä. Soseita keitto ja mausta suolalla, pippurilla ja sitruunalla.

Vinkki! Myös chili toimii keitossa kivasti. Keiton voi tarjoilla turkkilaisen jugurtin kanssa.

Kiire on vain asenne

20/01/2020

Lukion jälkeen aloitin työurani baaritiskin takana. Tiskin taakse piiloon asiakkaiden katseilta oli teipattu mietelause kiire on vain asenne. Alkuun viesti huvitti minua, mutta kello kaksi aamuyöstä, kun olutta laskettiin yksi puoleen minuuttiin ja lämpötila kellariravintolassa nousi lähelle kolmekymmentä, ei piiloviesti enää niin naurattanutkaan. Kiire ei todellakaan ollut enää asennekysymys puhtaiden lasien loppuessa kesken illan ja hikisten farkkujen liimautuessa ihoon.

Silloin oli kiire yhdellä tavalla, ja nyt on kiire aivan uudella tavalla. Itsekseni olen pohtinut, että miten edes kehtasin sanoa ennen äidiksi tuloa, että minulla muka joskus oli kiire – no ei ollut! Tai no, tietenkin kiire on asennekysymys ja aina suhteellista. Silloin oli kiire lakata kynnet kivaksi ennen töihin lähtöä, katsoa joku meikkitutoriaali ja sen jälkeen muutama jakso silloista suosikkisarjaa. Sitten tuli kiire hoitaa koirat, valokuvata, kirjoittaa ja katsoa taas sitä suosikkisarjaa. Ja nyt on kiire hoitaa työ, koirat, koti, lapsi ja blogi. Onneksi enää ei tarvitse edes miettiä kynsien lakkaamista.

Tiedättekö sen ihmistyypin, joka on aina kiireinen? Kun heiltä kysytään kuulumisia, niin vastaus on aina ”kiirettä pitää”? Minä olen sellainen. Olen hyvä haalimaan itselleni tekemistä, vaikka perusluonteeltani koen olevani aika laiska. Päässäni rullaa jatkuvalla syötöllä to do -lista, joka päivittyy automaattisesti muutaman tunnin välein. Sellainen sopiva kiireen tunne on läsnä koko ajan.

Ajatus loppumattomasta tehtävälistasta kuulostaa uuvuttavalta, ja sitähän se pahimmillaan onkin. Vaikka laiska olenkin, salaa nautin siitä, ettei listani jokainen kohta ole koskaan yliviivattu. Silloin minun on pakko olla tarpeellinen lähes koko ajan. Tai ainakin jokainen uusi tehtävä on mahdollisuus kehittyä tai oppia jotain uutta. Olen suorittaja since ala-aste, ja tunnen tuon puolen itsessäni oikein hyvin.

Nyt kun asioiden tärkeysjärjestys on muuttunut, ei kiire tunnu enää niin hyvältä. Vaikka kiire olisikin vain asenne, ei edes kunnollinen asennoituminen muuta sitä tosiasiaa, että arki-iltaan pitää mahduttaa kokkaaminen, lapsen kanssa leikkiminen, koirien lenkitys ja tiskikoneen tyhjentäminen. Ja kun lapsi menee nukkumaan, on vihdoin aikaa päivittää Insta ja luonnostella jotain blogiin. Vaihtoehtoisesti voisin yrittää rutistaa vatsalihaksia, sillä pakko se on nyt myöntää, etteivät nämä ylimääräiset seitsemän kiloa katoa enää itsestään.

Blogin ja Instagramin päivittäminen alkaa tuntua työltä, jota se tavallaan onkin, mutta liika suorittaminen on omiaan tappamaan aidon kiinnostukseni luovaa työtä kohtaan. Siksi tein nyt periaatepäätöksen, etten enää edes yritä päivittää blogia samaan tahtiin kuin ennen. Yksi julkaisu viikossa saa olla riittävästi nyt toistaiseksi. Tietenkin jos kirjoitettavaa ja aikaa riittää, voi täällä ilmestyä useampikin uusi teksti viikossa.

Olemalla armollinen itselleni nyt, uskon tekeväni palveluksen paitsi itselleni, myös perheelleni ja työkavereilleni. Mieluummin keskeytän blogin aktiiviset kasvutavoitteet nyt kuin huomaan muutaman vuoden päästä olevani usean kuukauden sairaslomalla uupumuksesta.

Toivepostaus: Mitä lapselle mukaan päiväkotiin

15/01/2020

Sain Instagramissa lukijatoiveen kirjoittaa hankinnoista, joita teimme J:lle päiväkodin aloittamista varten. Täytyy tunnustaa, että itsekin koin ja koen edelleen olevani vähän pihalla siitä, mitä kaikkea lapsi tarvitsee mukaan päiväkotiin. Meille on onneksi sattunut niin ihana päiväkotihenkilökunta, että he ovat auttaneet ja ystävällisesti kertoneet, jos jotain voisi pakata reppuun seuraavaa päivää varten.

Käytännöllisyyttä kunnioittaen ensimmäinen hyvä hankinta on tietenkin reppu tai laukku, johon lapsen tavarat voi pakata. Itse päädyimme TinyCottons-merkin canvasreppuun, joka on kevyt ja tarpeeksi kompaktin kokoinen.

Reppu, kuten kaikki muutkin päiväkotiin vietävä tavara, on hyvä nimikoida, jotta päiväkodin henkilökunta osaa yhdistää ne oikeaan lapseen. Tilasimme Tarramonsterilta kaksia erilaisia tarroja, ja niistä pyöreät Mini Pilkut olen kokenut paremmiksi ja käytännöllisemmiksi. Pitkänmalliset tarrat (50 x 10 mm) ovat hieman liian pitkiä esimerkiksi pesulappuihin kiinnitettäväksi. Jos nyt tilaisin lisää tarroja pyöreiden ohella, valitsisin Mini Boxi -tarrat.

Vaikeimmaksi hankinnaksi koin itse sopivat ulkoiluvaatteet. En vielä tiedä, mitä kaikkea ulkoiluvaatetta J voisi tarvita, enkä myöskään oikein uskalla luottaa vielä omaan arviooni sopivasta koosta. Olen varautuja ja jos vain voisin, hankkisin koko vuoden ulkoiluvaatteet kerralla (työskennellessäni Sokoksen lastenosastolla näin ihan liian monta kertaa sen, kun sopiva haalari tai hanskat olivat loppu kaikista myymälöistä). Koska lapsen kasvun arvioiminen lähes vuoden päähän on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, yritin pitäytyä hankinnoissa nyt vain lähikuukausissa.

Meiltä löytyi valmiiksi jo toppahaalari ja ohut villapuku, mutta kovia pakkasia varten ostimme Name It:stä paksumman merinovillaisen haalarin. Kengiksi meille on vielä riittänyt Reiman Antura-töppöset (jotka vaativat pakkasilla villasukan), mutta tulevia kuukausia varten ostin meille valmiiksi jo perinteiset Kuomat koossa 22. J:n jalka vastaa nyt kokoa 21, mutta näin pienillä jalat kasvavat nopeasti, ja lisäksi kenkään on hyvä huomioida villasukkavara (+2 cm).

Polarn O. Pyretin alesta löysimme ihanat raidalliset kumisaappaat (koko 23). Kumisaappaiden koossa yritin huomioida jalan kasvun ja myös sen, että alkukeväästä kumisaappaissa saattaa olla vielä villasukka.

Jumbon Jesper JUNIORista ostimme alesta kevääksi raidallisen välikausihaalarin. Vaikka en Jesper JUNIOR -myymälöiden visuaalisesta puolesta niin välitä, on heillä ihania Suomessa suunniteltuja ulkovaatteita. Välikausihaalarille jäi hintaa muistaakseni noin 25 euroa, joka oli minusta kelpo hinta vedenpitävälle haalarille. Haalari on kokoa 86 (nyt sisävaatteissa J:lle menee koko 80).

Vaikka haalari itsessään on vedenpitävä, ostimme silti vielä erikseen kurahousut ihan vaan Prismasta. Päiväkodissa ulkoillaan kaksi kertaa päivässä, eikä märkä haalari välttämättä ehdi kuivua ulkoilukertojen välissä. Lisäksi kurahousut/-haalari on helpompi päiväkodissa suihkuttaa puhtaaksi ja laittaa kuivumaan – tai näin ainakin olen kuullut.

Prismasta ostimme myös edulliset kurarukkaset ja välikausihanskat. Myyjäuraltani kyllä muistan, että hanskoihin panostaminen on suositeltavaa, mutta itse ajattelin pelata ensin varman päälle ja katsoa, millainen tarve ja kulutus hanskoilla oikeasti on keväällä. Talvihanskoina meillä on käytössä nyt Reiman Tassu-topparukkaset, joiden tekniset ominaisuudet ovat ainakin vielä toistaiseksi hieman ylimitoitettu käyttöön nähden.

Talvi ja kevättalvi voi säiden osalta olla vaikeasti ennustettavissa, joten haalarin ja muiden ulkovaatteiden ohella päiväkotiin on hyvä varata mukaan esimerkiksi villasukat, välihanskat, kauluri ja kypärämyssy. Sisävaatteissakin kannattaa huomioida kerrospukeutuminen. Me ratkaisimme asian pakkaamalla varahousujen, -sukkien ja -bodyn lisäksi mukaan sukkahousut ja hupparin. Lisäksi repusta löytyy ohut merinovillainen kauluri ja Miksun mummin tekemät villasukat. Kovia pakkasia varten pitäisi hankkia vielä kypärämyssy, sillä en usko talvipipomme ihan yksin riittävän.

Aamulla puemme J:lle mukavat ja helposti puettavat sisävaatteet. Vaatteita olemme ostaneet mm. Lindexiltä, Kapphalilta ja marketeista, ja tällä käytöllä olemme olleet niihin ihan tyytyväisiä – tietenkin polvet ovat kuluneet puhki ohuimmista housuista, mutta se oli ihan odotettavissa. Sopiva määrä sisävaatteita meille on n. 9 asua (body, housut ja sukat). Koon 62 ja 68 vaatteita meillä oli aivan liikaa, ja osa niistä lähti kiertoon käyttämättöminä.

Lastentarvikkeissa tarjontaa on laidasta laitaan ja jokaiseen ongelmaan. Olen yrittänyt pitää maalaisjärjen mukana hankinnoissa, ja jättänyt suosiolla pullonlämmittimet ja höyrysterilointilaitteet ostamatta. Mieluummin ostan tarpeellista vähän myöhässä kuin täysin turhaa ennakkoon (tämä on kieltämättä vähän ristiriidassa sen kanssa, että tykkään varautua aina hyvissä ajoin ja kaikkeen).

Postauksesta tuli aika pitkä, joten alle listaan vielä kootusti ne asiat, jotka voivat olla tarpeellisia lapsen aloittaessa päiväkotihoidon.

Mitä lapselle mukaan päiväkotiin:

reppu
tutti ja tuttinauha
vaipat (yleensä henkilökunta toivoo teippivaippoja)
pillimuki tai muu muki, mistä lapsi osaa juoda (meillä on päiväkodin puolesta käytössä nokkamukit, josta J oppikin juomaan muutaman päivän jälkeen)
unilelu
vaihtovaatteet (mukavat vaatteet, joissa elämä saa näkyä)
säähän sopivat ulkoiluvaatteet (kurahaalari, kumisaappaat, rukkaset jne.)
ulkoiluun sopivat kengät (esim. Kuomat tai kumisaappaat ja tarvittaessa niihin villasukka)
Herra Hakkarainen -pastilleja (liukenevat paremmin pienen taaperon suuhun kuin päiväkodin tarjoamat pastillit)
Bepanthen, sinkkivoide tai muut mahdolliset lääkkeet
mahdollisesti omat ruuat, jos lapsi ei vielä syö päiväkodin tarjoamaa ruokaa.
sisätossut, nämä unohtuivat ensin listalta, koska meidän päiväkodissa niitä ei vaadita.
kesällä aurinkorasva ja vesipullo

Oma listamme varmasti täydentyy vielä tulevien kuukausien aikana, ja mielelläni otan sen suhteen vastaan vinkkejä kokeneemmilta vanhemmilta!

Ensimmäinen syntymäpäivä

08/01/2020

Hyvää ensimmäistä syntymäpäivää J!

Vauvavuosi on nyt ohi, ja tänään juhlitaan J:n ensimmäistä syntymäpäivää. Juhlan kunniaksi päivänsankari teki tänään kävelyennätyksen (2,5 metriä) ja söi ensimmäistä kertaa itse lusikalla useamman suullisen.

Virallinen vastaanotto pidettiin maanantaina, jolloin meillä kävi noin 35 sukulaista ja ystävää kahvittelemassa. Niin suuren määrän kestitseminen vaatii hieman etukäteissuunnittelua. Leivoin edellisellä viikolla valmiiksi pakkaseen täytekakun kakkupohjat ja 50 miniporkkanakakkumuffinia, jotka sulatin ja kuorrutin muutama tunti ennen tarjoilua. Lisäksi haimme Ikeasta kahvikupit ja kakkulautaset – onneksi meillä on tilaa säilöä niitä taas seuraavaan vuoteen.

Pojan 1-vuotissyntymäpäiväjuhlien tarjoilu koostui älyttömän hyvien porkkanakakkumuffinien lisäksi täytekakusta, jonka väliin tein tällä kertaa passion- ja valkosuklaamoussea. Lisäksi tein gluteenittoman sitruunajuustokakun sitruunasiirapilla ja gluteenittoman tonnikalapiirakan. Pöydästä löytyi myös kaupan kanelikeksejä ja cocktailpiirakoita. Tapani mukaan leivoin taas aivan liikaa, mutta onneksi minun ja Miksun työpaikoilla ylijääneet kakut katosivat parempiin suihin.

Vaikka yksivuotias ei vielä ymmärrä koristeiden päälle, halusin (lähinnä itseäni varten) koristella edes vähäsen. Eteisen oviaukkoon tein ilmapalloköynnöksen, josta olisi voinut tehdä kieltämättä hiukkasen isomman. Köynnöksessä oli 35 ilmapalloa. Ilmapallojen kaveriksi askartelin paperikoristeita, joiden ohjeen jaoinkin jo aikaisemmin.

Lahjaksi J sai mm. vaatteita (koossa 80–92), vaippoja, kirjoja, palapelejä ja leluja. Ykköseksi nousi siskoni ostama lasten kaukosäädin, josta lähtee ehkä universumin kamalin ääni. Jee.

J aloitti päiväkodissa eilen, ja näin parin päivän jälkeen kaikki on mennyt hienosti. Ruoka on maistunut todella hyvin, ja tänään poika sai nukuttua 1,5 tunnin päiväunet. Pieni itku on päässyt kumpanakin päivältä, ja melkein kummaltakin, kun olen käynyt hakemassa J:n kotiin, mutta reippaasti poika on jäänyt hoitoon ja ollut siellä. Kirjoitan enemmän kuulumisia päiväkodista sitten, kun alla on vähän useampi päivä.

Päiväkodin aloitukseen liittyen minulta toivottiin postausta ulkovaatteista ja tarvikkeista, joita hoitoa varten hankimme. Yritän saada kirjoitettua sen teille mahdollisimman pian. Jos teille tulee mieleen muitakin postaustoiveita, niin mielelläni kuulisin ne.

PS. Kävelyennätys on uusittu useaan otteeseen tässä kirjoittaessani. Voidaanko siis sanoa, että J oppi kävelemään tasan vuoden ikäisenä?

DIY: Helpot paperikoristeet juhliin

04/01/2020

Valmistelut J:n synttäreille ovat jo hyvällä mallilla, ja osana juhlien koristeluja päätin askarrella näitä paperikoristeita tai -kukkia, jotka ajattelin yhdistää muun muassa ilmapalloköynnökseen. Pieniä paperikoristeita ajattelin käyttää osana kattausta, ja muutaman ripustan varmaankin myös ruokapöydän yläpuolelle. Koristeita tein kahdessa värissä: harmaina ja vaaleansinisinä.

Kysyin Instagramissa, kiinnostaisiko teitä näiden helppojen koristeiden ohje, ja koska 97 % vastasi kyllä, olisi ohje nyt tässä. Nämä koristeet ovat tosiaan superhelppoja tehdä, ja näiden tekeminen vaatii ainoastaan neljä vaihetta.

Tarvikkeet:

Paperia (A4, 60–80 g) haluamassasi värissä
Kaksipuoleista teippiä
Liimaa
Sakset

Ison paperikoristeen (ø 43 cm) tekemiseen tarvitset 6–8 paperiarkkia. Mitä enemmän käytät arkkeja, sitä tiheämpi koristeen haitarireunasta tulee.

Pienemmän paperikoristeen (ø 22 cm) saat leikkaamalla paperiarkin pitkittäin kahteen osaan. Koristeeseen tarvitset neljä palaa, eli kaksi kokonaista arkkia. Tämän kokoisen koristeen tekeminen näkyy ohjekuvissa.

Leikkaamalla arkin kolmeen osaan saat koristeen, jonka halkaisija on 14 cm.

Aloita koristeen tekeminen taittelemalla paperiarkit haitareiksi. Sopiva taitteen leveys on 1–2 cm. Arkkeja voi taitella myös useamman kerralla. Taittelussa kannattaa kuitenkin olla tarkka, ja haitarin taitteet kannattaa pitää mahdollisimman tasalevyisinä. Pienet heitot eivät kuitenkaan näy lopputuloksessa.

Kun haitarit on taiteltu, vahvista taitokset painelemalla haitaria kasaan kämmenillä. Tämän jälkeen leikkaa haitarin yläreuna kolmioksi. Voit halutessasi leikata reunasta myös pyöreän, jolloin lopputulos muistuttaa enemmän kukkaa.

Jos haluat koristeen keskelle koristeleikkaukset, saat ne leikkaamalla haitarin pitkältä sivulta kolmionmallisen palan pois (kuten paperisia lumihiutaleita tehdessä). Koristeleikkauksia voi tehdä yhden tai useamman, tai ne voi jättää tekemättä kokonaan.

Kokoa koriste teippaamalla haitarit kiinni toisiinsa kaksipuoleisella teipillä. Haitarit kannattaa teipata yhteen niin, että saumakohta jää haitarin syvänteeseen. Viimeinen teippaus ja haitaripötkön yhdistäminen ympyräksi saattaa vaatia vähän sorminäppäryyttä, mutta kun tekniikka löytyy, onnistuu sekin helposti.

Piirrä paperille muotin avulla kaksi ympyrää (itse käytin isoissa teippirullan sisäpuolta ja pienemmissä rasvapurkin korkkia) ja leikkaa ne irti. Levitä liimaa, esim. Erikeeperiä, toiselle ympyrälle, ja liimaa se koristeen keskelle niin, että samaan aikaan painat varovasti reunoja kohti keskustaa. Tässä vaiheessa ympyrän päälle kannattaa asettaa esimerkiksi juomalasi painoksi. Kun liima on kuivunut, liimaa toinen ympyrä koristeen toiselle puolelle.

Valmiin koristeen voi ripustaa seinälle tai kattoon siiman tai langan avulla. Isojen koristeiden ripustuskohta kannattaa vahvistaa kirkkaalla teipillä (liimaa pala teippiä koristeen yläreunaan, ja pujota ripustuslanka sen läpi neulan avulla).

Vaikka askartelin koristeet juhlia varten, saa niistä myös kauniin seinäkoristeen esimerkiksi lastenhuoneeseen.

Juhlista ja valmiista koristeista ajattelin tehdä vielä erillisen postauksen. Samalla näette, miltä nämä paperikoristeet näyttävät ilmapalloihin yhdistettyinä.