Blog | Pinossa

Blogihaaste: Suosikkikukat ja maljakot

04/06/2020

Pari viikkoa sitten Suvi ja Anne heittivät hauskan blogihaasteen kukkiin liittyen. Rakastan leikkokukkia! Kukat ovat yksi suosikkitavoistani piristää kotia, joten tietenkin minun oli kirjoitettava oma vastaukseni aiheeseen.

Lempikukkani?

Minulla ei varsinaisesti ole yhtä lempparia, sillä kulloinen suosikkini vaihtelee aina vähän sesongin mukaan. Tämän hetken suosikkini on pioni, alkuvuodesta jaloleinikki, keväästä tulppaani ja joulusesongin aikaan hyasintti. Lisäksi pidän todella paljon vahakukasta, morsiusharsosta, neilikasta ja orjanlaakerista. Kukkalajikkeen sijaan on ehkä helpompi sanoa, että pidän kaikista valkoisista, murretuista tai pastellinsävyisistä kukista. Vaikka kyllähän kirkkaille sävyille kuten fuksialle on myös aina oma paikkansa, vaikkapa juuri pioneiden kohdalla.

Inhokkikukka?

Inhoaminen on aika vahva verbi liittää leikkokukkiin, mutta harvemmin on päätynyt ostamaan ruusuja, krysanteemeja tai gerberoja. Yleensä sävyjen puolesta kaikki kirkkaan pinkit ja keltaiset jäävät minulta väliin, mutta toki siinäkin on poikkeuksia kuten kultahehku, joka on mitä ihanin kuivakukka.

Miten valitsen leikkokukat?

Leikkokukat valitsen aina sesongin ja fiiliksen mukaan kukkakaupan sen hetkisestä tarjonnasta. Olen sävyjen puolesta syksyihminen, ja yleensä juuri syksyisin kukkakaupassa valinnan tekeminen on erityisen haastaa kaikkien ihanien lajikkeiden joukosta.

Vain juhlia varten olen ennakkoon päättänyt kimppuun tulevat lajikkeet ja tilannut ne kukkakauppaan hyvissä ajoin (kuten esimerkiksi J:n syntymäpäiväjuhlat).

Olenko kokenut erityisiä onnistumisia leikkokukkien kanssa?

Joskus hyvällä tuurilla vahakukka on viihtynyt maljakossa pari viikkoa, mutta sen suurempia onnistumisia en ole kokenut. Lähinnä mieleen muistuvat ainoastaan ne epäonniset hetket, jolloin kukat ovat syystä tai toisesta lakastuneet aivan liian nopeasti. Yksi tällainen tapaus minulle sattui ruskeaksi värjättyjen tulppaanien kanssa (olivat muuten todella kauniita!), jotka kestivät maljakossa vain seuraavaan päivään.

Miten hoidan leikkokukkia?

Yritän muistaa vaihtaa veden ja leikata uuden imupinnan tarvittaessa. Imupinnan leikkaan aina terävällä puhtaalla veitsellä vinottain. Ainakin ikebanassa opetetaan leikkaamaan pehmeät varret aina veden alla, mutta itse leikkaan ne ihan perinteisesti kuivana.

Puuoksaiset kukat viihtyvät lämpimässä vedessä, muutoin lasken hanasta aina viileää vettä. Huolehdin myös siitä, ettei esimerkiksi lehdet osu veteen, sillä se edistää haitallista bakteerikasvustoa. Viileässä viihtyvät kukat pyrin sijoittamaan lämmityskauden aikana kauemmas takasta, mutta en esimerkiksi nosta pioneja yöksi jääkaappiin, vaikka siten ne saattaisivat säilyä kauniina useamman päivän pidempään.

Lempimaljakkoni?

Omistan vain vähän maljakkoja, joista suurin osa on kirkkaita lasisia. Jyskistä ostettua, korokkeen päällä seisovaa, maljakkoa käytän usein kimppujen kanssa. Maljakko toimii hyvin myös ilman koroketta. Pitkävartisille kukille valitsen usein korkean tasalevyisen maljakon. Yksittäiset kukat asettelen pienempiin maljakoihin, joita minulla on myös keraamisina. Suunnitelmissani on ollut hankkia keraaminen ruukku myös kimppuja varten, Iittalan Ruutu saattaisi olla hyvä vaihtoehto siihen (myös sävytettynä lasina!).

Millainen maljakko valita?

Kuten yllä jo mainitsinkin, maljakon valinta lähtee yleensä aina kukista. Joskus valintaan vaikuttaa myös suunniteltu sijoituspaikka, sillä esimerkiksi osana kattausta toinen maljakko saattaa näyttää paremmalta kuin toinen. Joskus asetelma saattaa vaatia vaikkapa korkeutta, jolloin tietenkin kannattaa valita korkeampi maljakko.

Vinkki: Jos maljakon suu on liian laaja, eikä kukkien asettelu kauniisti tahdo onnistua, niin silloin yleensä teippaan kirkkaalla teipillä ristikon maljakon suulle. Ristikkoon kukat on helppo asetella kauniin ilmavasti.

Kesän 2020 terassi

30/05/2020

Pahoittelut pienestä suunnittelemattomasta blogihiljaisuudesta! Minun piti näyttää teille tämän kesän terassi jo 1,5 viikkoa sitten, mutta töiden ja kaiken muun kanssa on pitänyt kiirettä. Inspiraatiokin on ollut vähän kateissa, en kiellä sitäkään – mieluummin olen istunut terassilla siitä kirjoittamisen sijaan.

Terassi piti laittaa kuntoon 20.5. mennessä, koska sille viikolle oli sovittuna Deko-lehden kuvaukset. Terassin kuvaaminen ei vielä ollut varmistunut, mutta koska juttu saattaakin tulla lehteen jo alkusyksystä, päätettiin terassista ottaa kuvat myös varmuuden vuoksi.

Tänä vuonna päätin valita vähemmän kukkivia kasveja terassille. Plantagenista ostin viherliljapuun, jonka istutin suureen ruukkuun yhdessä valkoapilan kanssa (joka on kylläkin musta). Amppeleihin istutuin kaksi hopeavitjaa, joista toisin taisin jo vahingossa hukuttaa. Lisäksi terassilta löytyy harsotyräkki eli poutapilvi, koristeheiniä, samettikukka ja viimevuotiseen tapaan yksi laventeli. Amppelin upean sävyinen kukka on riippabegonia.

Työhuoneesta nostin reunustraakkipuun elpymään valohoitoon terassille. Mennyt talvi oli tuhoisa monen viherkasvini kohdalla. Jukkapalmu J:n huoneessa kuihdutti kaikki lehdet paria sinnikästä yksilöä lukuun ottamatta. Nyt se on onnistunut kasvattamaan jo muutaman lisää, joten varmaan olisi aika nostaa se paikalleen rottinkisohvan taakse. Kaunishan se ei ole, mutta ehkä siitä vielä kasvi saadaan.

Uutta kasvien lisäksi terassilla on vain Leino Designin mielettömän kaunis ruostumattomasta teräksestä valmistettu lyhty, jonka sain osana Instagramissa toteutettua pro bono -yhteistyötä. Tekstiilit ja kalusteet ovat samoja kuin viime kesänä. Se ei kuitenkaan haittaa, koska syksyn ja talven aikana sitä ehtiikin jo unohtaa, miltä terassi viimeksi näytti (vihreämmältä, btw).

Daybed on tehty itse, rottinkisohva dyykattu tutulta ja musta ronttinkituoli on torilöytö. Verhot ovat Ikeasta (kahta mallia) ja aurinkokennolla toimiva valosarja sekä sivupöytä ovat Clas Ohlsonista. Matto on Fatboyn Non-Flying Carpet. Punotut amppelit ostin vuosi sitten Bauhausista, koristetyynyt ovat mm. Jyskistä, DAYstä ja Annolta.

Viime vuoden osalta terassikesä meni vähän ohi, koska vauvan kanssa oli muka niin vaikeaa olla pihalla. Oli liian kuuma, liian tuulista tai liikaa muurahaisia. Nyt J:n kanssa on mukavampi istuskella terassilla, koska poika tietenkin viihdyttää itse itseään tutkien takapihaa ja leikkien koirien kanssa.

Aloimme pohtia, josko J:lle pitäisi rakentaa hiekkalaatikko. Suunnitelmat lähtivät vähän laukalle sen suhteen, sillä yhtäkkiä olin laatoittamassa puolta pihaa uusiksi. Miehen roikkuessa tiukasti jarrukahvassa vedin vähän takaisin suunnitelmia, ja päädyimme aika hauskaan ratkaisuun. Koska se tehdään, onkin sitten ihan toinen tarina! Juuri kunnostettu ja viimeisen päälle laitettu päiväkodin piha löytyy parin sadan metrin päästä, joten sinänsä asialla ei ole niin hoppu.

Joka päivä uusi kukkakimppu

20/05/2020

Pari viikkoa sitten ostin Cittarista muutaman fuksianpunaisen pionin. Hinta kolmelle kukalle oli varsin maltillinen, vain 7,90 €. Parin päivän päästä huomasin, että kukat alkoivat vaaleta lähes silmissä – joka aamu lipaston päällä minua odotti uudet pionit!

Kyselin teiltä Instagramissa, oletteko ennen nähneet kyseistä lajiketta. Teiltä saadun tiedon perusteella pionilajike paljastui Coral Charm -lajikkeeksi, jota on kasvatettu jo mitä ilmeisemmin 80-luvulta asti. Sen suuret puolikerrotut kukat ovat kauniit, kestävät ja voivat vaalentua jopa valkoisiksi!

Fun fact: Tiesittekö, että pioneja on kasvatettu Kiinassa jo vähintään 1500 vuotta lääkinnällisiin tarkoituksiin? Koristekasvina pionia alettiin kasvattaa keisarillisissa puutarhoissa n. 1400 vuotta sitten. Eurooppaan pioni saapui 1700-luvulla, mutta suureen suosioon se pääsi vasta 100 vuotta myöhemmin.

Tätä väriä vaihtavaa pionilajiketta on saanut Suomesta jo aikaisemminkin, joten täytyy ihmetellä, miksi vasta tänä keväänä tämä lajike on noussut pinnalle. Tai ehkä omassa sisustussomekuplassani olemme vain löytäneet tämän vähän Maija Myöhäisinä.

Pionit viihtyivät maljakossa kahdeksan päivää. Siinä ajassa jokainen pioni oli muuttunut hennon vaaleankeltaiseksi, aivan ihana sävy! Näissä kuvissa kaikki kolme kukkaa ovat vielä eri asteella vaalenemisen suhteen, joten muutoksen näkee hyvin. Pionien alkuperäisen värin näet täältä.

En ole varmaan koskaan aikaisemmin (tai siltä ajalta kuin muistan), kuvannut teille kuvia ilta-auringossa, joka täällä on se kaikista kaunein valo näin keväisin ja kesäisin. Sen lisäksi, että valon sävy on kauniin kultainen, meillä on myös todella valoisaa joinain iltoina, sillä takapihan valkoinen lauta-aita heijastaa valon moninkertaisena sisälle. Juuri ennen auringonlaskua valo luo voimakkaat varjot, jotka korostuvat kauniisti varsinkin harmaata seinää vasten. Monena iltana olen keittiössä hääräämisen jälkeen pysähtynyt ihastelemaan sieltä avautuvaa näkymää.

Kevään hitti: Kukkafocaccia

17/05/2020

Tänä keväänä on tullut kokattua ja kokeiltua vaikka mitä, joten pitihän yksi tämän kevään leivontahitti, kukkafocaccia, ottaa myös testiin. Tätäkin suurempi hitti taitaa tosin vielä olla hapanjuurileivonta, mutta siihen en ole vielä toistaiseksi ryhtynyt.

Minulle tämä focaccian leipominen oli sen kuvaamista myöten eräänlainen pieni stressinpoistoprojekti. Torstaina J meni takaisin päiväkotiin, ja tehtyäni aamupäivän rauhassa töitä, uppouduin hetkeksi taikinaterapian pariin. Perjantaina jatkoin verenpaineen tasaamista leipätaikinan parissa, ja päästin (tai yritin ainakin päästää) luovuuteni valloilleen koristelun kanssa.

Oli ihanaa saada keskittyä kuvaamiseen rauhassa ilman kiirettä. Pitkästä aikaa kaivoin kaapista myös kiinteän 50 mm:n linssin, jonka ostin vuosia sitten juurikin ruokakuvausta varten.

Suurinta osaa tässä leivontaprojektissa näyttelikin juuri tuo pään tuulettaminen, sillä lopputulos ei ehkä kuitenkaan vastannut odotuksiani.

Focaccian reseptin otin Viimeistä murua myöten -blogista. Rakastan Saaran tapaa kirjoittaa resepteistä, sillä pieni tutkija minussa haluaa aina tietää, miksi teen asioita tietyllä tavalla, ja Saara hyvin avaa erilaisten metodien ja ainesosien merkitystä reseptiikassa. Tätä focaccian reseptiä en saanut onnistumaan ensimmäisellä testikerralla ihan niin hyvin kuin olisin toivonut. Osittain se johtuu varmaan paistosta, sillä paistoin leipää ensin alavastuksella, jolloin pinta ei ehtinyt rapeutua tarpeeksi. Jouduin ottamaan leivän pois uunista hieman liian aikaisin, koska päälliset alkoivat tummua liikaa. Sisuksesta tuli myös hiukan kumimainen, vaikkakin silti ihan hyvä.

Leivoin focaccian 24 cm:n irtopohjavuokaan, ja siinä leivästä tuli ehkä vähän liian korkea. Koristelussa käytin tomaattia, parsaa, punasipulia, rosmariinia ja pinjansiemeniä.

Kukkafocaccia onkin ehkä konseptina kiva ajatus, mutta tämän kokeilun perusteella liputan edelleen perinteisen focaccian puolesta. Pinnan kaunis kukkakoristelu on tosiaan ihana, mutta maun puolesta siinä voisi olla parantamisen varaan. Sipulista tehty tulppaani maistuu, noh, pelkältä sipulilta, eikä pinjansiemenet päässet oikeuksiinsa ihan näin tummalla paahtoasteella. Parasta päällisessä oli tomaatit ja rosmariini, jota olisikin pitänyt saada joka palassa – ja tomaatti mielellään kokonaisena tai puolikkaana ohuen viipaleen sijaan. Mutta edelleen, onhan tämä kaunis vaikka osana brunssia!

Yllätyskakku

13/05/2020

Tämä kevät on kurja aika täyttää pyöreitä, ja valitettavasti tuo harmillinen sattuma osui kohdallemme, sillä Miksu täytti viikonloppuna 30. Olisin halunnut järjestää hänelle kunnolliset kolmekymppiset, mutta tietenkään kavereiden kutsuminen ja suurien bileiden järjestäminen ei nyt vaan käynyt.

Olemme Miksun kanssa todella huonoja ostamaan lahjoja, emmekä ole enää hetkeen stressanneet sopivista syntymäpäivä- tai joululahjoista. Onhan se vähän tylsän kuuloista, mutta mieluummin olemme ostamatta mitään turhaa. Enää harvoin meillä tulee tarve jollekin tavaralla (ja vielä harvemmin se tarve osuu lahja-ajankohtaan), joten lahjat ovat yhteisestä sanattomasta sopimuksesta jääneet ostamatta.

Jotain pientä halusin kuitenkin viikonloppuna tehdä, olihan kyseessä sentään kolmekymppiset. Salaa kutsuin Miksun äidin ja siskot sekä omat vanhempani ja siskoni meille (olemme olleet koko korona-ajan tekemisessä lastenhoidon takia) kahville, ja valmistelin synttärikahveja pari päivää itsekseni myhäillen. Koristeet piilotin vaatekaappiin, samoin kuoharipullon. Kakun tein tekeytymään jääkaappiin perjantaina, ja ovelasti naamioin sen pizzataikinaksi laittamalla 15 cm:n PME-vuoan suureen muovikippoon jääkaapin ylähyllylle. Kakku tosin hyytyi hieman vinoon, koska en saanut vuokaa luotisuoraan kulhon sisälle.

Lauantaina Miksu lähti sopivasti hetkeksi pois kotoa, ja sinä aikana keitin kinuskin, koristelin kakun ja viritin ilmapallot. Kuohuviinipullon sain piilotettua jääkaapiin perälle oliivi-, kapris- ja hillopurkkien taakse. Tultuaan kotiin Miksu kävi jääkaapilla, mutta missään vaiheessa hänen silmänsä eivät kiinnittäneet huomiota kakkukuvuksi muuttuneeseen ”pizzakulhoon”. Hänen ihmetellessä ilmapalloja, vastasin niiden olevan kampanjakuvaa varten. Ja läpi meni!

Kakku oli vadelmamoussekakku, jonka koristelin tuoreilla vadelmilla, pakastekuivatulla vadelmalla ja kinuskilla. Kakkupohjaksi tein perinteisen sokerikakkupohjan lasitekniikalla (ohje täällä, tosin tästä versiosta jätin makuaineet rasvan pois). Moussen reseptin nappasin Annin uunissa -blogista. Moussen kohdalla olin varovainen sokeria kanssa, ja kakusta tulikin ihanan raikas ja kevyt.

Ohut kerros kreemiä olisi tehnyt kakusta ehkä hieman viimeistellymmän näköisen, mutta koska emme ole kerman tai kreemin ylimpiä ystäviä, jätin sen pois kakusta kokonaan. Kuorruttaminen auttaa kakkua pysymään mehevänä jääkaapissa, joten tällainen nakukakku kannattaa kelmuttaa tai peittää muuten hyvin kuivumisen ehkäisemiseksi.

Olen todella huono pitämään salaisuuksia – tai no, lähinnä järjestämään yllätyksiä. Kolme päivää kiemurtelin jännityksessä keksiessäni mahdollisia selityksiä, jos Miksu alkaisi epäillä jotakin. Onnekseni niin ei käynyt, sillä olemattomalta pokerinaamaltani Miksu olisi heti pystynyt arvaamaan, että jotain on meneillä. Kun on ollut yhdessä 15 vuotta, toisen huijaaminen on jo todella vaikeaa.

Toivottavasti kesällä olemme palanneet jo lähemmäs normaalia arkea, ja voisimme järjestää kunnolliset juhlat. En tiennyt hääpäivän ennakkovuosipäivän juhlimisen olevan mikään juttu, mutta elokuussa voisimme yhdistää nämä kaksi tapahtumaa: menneet kolmekymppiset ja tulevat häät.

Hyvää äitienpäivää

10/05/2020

Vanhemmuus on muuttanut minua paljon, vaikka vähän hölmösti vielä 1,5 vuotta sitten kuvittelin toisin. Yksi suuri muutos – niin hyvässä kuin pahassa – on se, että olen herkistynyt muiden ilolle ja surulle tavalla, joka ennen oli minulle vieras.

Siksi tänään on ihana toivottaa ja vastaanottaa iloisia äitienpäivätoivotuksia, mutta samaan aikaan tunnen melankoliaa niiden puolesta, joille tämä päivä on vielä vain tavallinen sunnuntai, vaikka sydämessään he toivoisivat tämän päivän olevan paljon enemmän.

Merkitsi tämä päivä mitä tahansa, jokainen meistä ansaitsee vähintäänkin virtuaalisen kukkakimpun. Kokosinkin niitä teille tähän postaukseen vuosien varrelta.

Aurinkoista, iloista ja rakkaudentäyteistä sunnuntaita teille jokaiselle! ❤️