Blog | Pinossa

9 x Jos nyt voisin muuttaa kotona…

05/07/2020

Päässäni pyörii jatkuvasti pieni haaveilu/to do -lista. Pieniä projekteja ja hankintoja, jotka olisi kiva toteuttaa tässä kodissa ensi viikolla tai sitten joskus lottovoiton sattuessa kohdalle. Suurin osa listan asioista on haaveita ja jääkin sellaisiksi, mutta ainahan sitä saa unelmoida!

Eteisen peililiukuovet

Eteisen kaapin liukuovissa on harmaa lasi, ja se syö paljon valoa. Haaveissani oli päivittää oviin kirkas lasi, ja tuo muutos onkin tulossa blogiin lähiaikoina, jee! Samalla vaihtoon meni makuuhuoneen liukuovet, jotka alkoivat olla tiensä päässä noin muuten.

Käytävän valojen uusiminen

Meillä on eteisessä ja siitä lähtevässä käytävässä maailman tylsimmän plafondit, joiden valoteho on onneton – yksi on vieläpä niin rikki, ettei edes jesari pelastanut sitä. En tiedä miksi kolmen valaisimen vaihtaminen on kestänyt näin kauan (ehkä siksi, koska niitä käytetään niin harvoin), mutta ennen syksyä ne menevät vielä vaihtoon.

Aamiaiskaappi keittiöön

Olen haaveillut aamiaiskaapista nyt pari vuotta, mutta se on haave, joka ei tässä kodissa tule koskaan toteutumaan. Jos haluaisin aamiaiskaapin tänne, tarkoittaisi se koko keittiön remontoimista ja avohyllyn muuttamista kiinteäksi kaapistoksi.

Piipun maalaus

Takan piipun harmaasävy on uuden takan myötä alkanut hieman häiritä silmääni, sillä nyt ilman vuolukivipintaa sen kylmä sävy riitelee hieman kotimme muiden sävyjen kanssa. Haluaisin piipusta ehkä valkoisen. Tai sitten vaaleamman ja lämpimämmän harmaan.

Kylpyhuoneen valojen uusiminen

Meillä on kylpyhuoneessa vanhat 12 V halogeenit, joista kaksi on johdettu peilin yläpuolelle seinään. 12 V:n seinävaloja on mahdotonta löytää, ja koska ”tein ite ja säästin” -ratkaisumme ei enää toimi, pitäisi koko kylpyhuoneen valaistus päivittää uusilla kattospoteilla ja seinävalaisimilla. Tämä täytyisi tehdä, koska toinen valo peilin päällä on jo pimeänä.

Kattava piharemontti

Olen vähän huono ihminen laittamaan ja suunnittelemaan pihaa. Haaveissani olisi kuitenkin saada tehdyn näköinen piha, eli sellainen huolella suunniteltu ja laitettu. Suurentaisin terassia ja kiveäisin osan takapihasta. Tekisin ehkä myös kiinteitä istutusaltaita ja istuttaisin kukkivan hedelmäpuun. Vesiaihekin kiinnostelisi, enkä edes tiedä miksi!

Kasvihuone

Vaikka tosiaan en ole pihaa laittavaa sorttia, mutta kasvihuone houkuttelee ajatuksen tasolla (johtuu varmaan Keltainen Kahvipannu Pauliinan ja Piirto Photographyn Sirpan vaikutuksesta). Onneksi tähän pihaan se ei mahdu.

Lisää luonnonvaloa

Ikkunaremontti on tulossa jossain vaiheessa, mutta ehkä ehdimme muuttaa täältä pois ennen sitä. Jos kuitenkin nyt sen aika olisi, valitsisin modernit ja suuremmat ikkunat, joilla saisin maksimoitua luonnonvalon määrän. Haaveilen myös kattoikkunasta keittiön yläpuolelle.

Olohuoneen seinän maalaus

Tämä haave on sellainen on-off, joka ei varmaan koskaan tule toteutumaan. Toisinaan kaipaan raikkaampaa taustaa vintage-löydöilleni, mutta samaan aikaan rakastan tiikin ja Kalsiitin tunnelmallista yhdistelmää. Voisiko joku keksiä seinämaalin, jonka sävyä voisi vaihtaa kauko-ohjauksella, sillä tuota korkeaa seinää ei ihan tuosta noin vaan maalailla silloin kuin siltä tuntuu.

Uusin kirppislöytö: Askon vintagetuolit

29/06/2020

Hetken aikaa meillä vallitsi rauhallinen ja ennen kaikkea järkevä status quo taloutemme tuolimäärän osalta. Kun jouduin luopumaan tuolivarastostani ja muuttamaan sen lastenhuoneeksi, oli minulla muistaakseni 16 ruokapöydän tuolia. Haikein mielin pistin suuren määrän hyviä tuoleja kiertoon uusiin koteihin. Nyt pelastettavia vintagetuoleja on alkanut hiljalleen valua meille yksi toisensa jälkeen.

Juhannuksen paluumatkalla pysähdyimme pikaisesti Teiskon paikallisella kirpputorilla Viimeisessä oljenkorressa. Ennen autosta nousemista Miksu taisi vitsailla siitä, kuinka tällä kertaa autoon ei mahtuisi yhtään tuolia. Kirpputorilla minua sitten odottikin nämä kaksi Askon vanhaa kaunotarta. Kappas.

Viikonlopun tavaroiden, turvaistuimen ja koirien boksin takia automme oli aika täynnä, joten ennen ostopäätöstä jouduimme hetken pelaamaan tavaratetristä auton takapenkkien ja -kontin osalta. Parin eri version jälkeen saimme lastattua kaksi tuolia, puukulhon ja Muurlan Eva-maljakon autoon niin, että matka olisi turvallinen sekä lapselle että tavaroillekin.

Tuolit maksoivat yhteensä 25 euroa ja Muurlan maljakko 5 euroa. Puukulho, joka ei näissä kuvissa näy, maksoi 7,5 euroa.

Tuolit kaipaavat pientä rakkautta, ja tarkoitukseni on verhoilla istuinosat uudelleen. Ensin ajattelin harmaata kangasta, mutta Instagramissa saamani vinkin perusteella aloin vakavasti harkitsemaan luonnonvalkoista buklee-kangasta. Moni ehdotti verhoilun sävyksi petroolia, mutta nyt kaipaan vähän neutraalimpaa linjaa, jotta puunsävy ja selkänojan uniikki muotoilu pääsevät loistamaan kunnolla. Tuolien runko on jämäkkää tekoa ja on loistavassa kunnossa kummankin tuolin osalta. Paksun puujalat ovat tukevat, ja niiden ansiosta, tai takia, tuolit painavat aika paljon.

Koska alussa viittasin taloutemme tuolimäärään, piti minun tietenkin äkkiä laskea nykytilanne: 12 ruokapöydän tuolia, 2 jakkaraa ja 2 nojatuolia. Ei paha?

Kesä ja siivous

25/06/2020

Kaupallinen yhteistyö, Swiffer

Jos minulta kysytään, tykkäänkö siivoamisesta, vastaus on kyllä. Tosin en tykkää siitä niin paljon, että uhraisin kesäauringossa vietetyt hetket tai suosikkisarjani jakson sen takia. Jos myös saisin valita, niin siivoaisin mieluiten pelkästään talvikotia, koska näin kesäisin tarve erilaisten pintojen pyyhkimiselle kasvaa eksponentiaalisesti motivaation laskiessa samassa suhteessa.

Takaovi on meillä auki oikeastaan koko ajan, joten koirien – ja nyt myös lapsen – mukana sisälle kantautuu kaikkea pikkukivistä nurmikkoon. Myös koirankarvaa tuntuu löytyvän joka nurkasta, vaikka luulin karvanlähtökauden päättyneen ensimmäisten uintireissujen aikaan. Nähtävästi koirilla talviturkin heittäminen ei valitettavasti edelleenkään tarkoita ihan kirjaimellisesti sitä.

Olen kuluneina kuukausina oppinut sen, että taaperon kanssa asuminen on pientä siistimistä aamusta iltaan. Ennen omaa lasta ei tosiaankaan kykene ymmärtämään sitä sotkun määrää, minkä vain yksi mini-ihminen voi saada aikaiseksi. Täytyy myöntää, että tämä vähän syö motivaatiota siivoamisesta, varsinkin, kun nyt kesällä olisi paljon muutakin mukavampaa tekemistä. En kuitenkaan pysy järjissäni sotkuisessa kodissa, joten olen havainnut pikaiset täsmäiskut parhaaksi tavaksi siivota. Silloin siivoamiseen kuluu mahdollisimman vähän aikaa, mutta kaaos pysyy edes jotenkin hallinnassa. Paras mahdollinen win-win tässä tilanteessa.

Siivous on välineurheilua, ja yksi merkittävimmistä siivouksen mielekkyyteen ja tehokkuuteen vaikuttavista asioista on toimivat välineet.

Siivous on välineurheilua, ja yksi merkittävimmistä siivouksen mielekkyyteen ja tehokkuuteen vaikuttavista asioista on toimivat välineet. Sain Swifferiltä testiin heidän kaksi tuotettaan, Swiffer-lattiamopin ja Swiffer-pölyhuiskun, joiden tarkoitus on juurikin nopeuttaa ja helpottaa arkisia siivousrutiineja.

Swiffer-pölyhuisku on pienikokoinen ja kevyt, ja se vangitsee pölyn jopa kolme kertaa tehokkaammin perinteisiin menetelmiin verrattuna. Pöly myös pysyy huiskussa, sillä sen kuidut imevät pölyn sisäänsä. Pölyhuiskulla on näppärä pyyhkäistä pölyttömäksi lamput ja erilaiset asetelmat vaivattomasti yhdellä ranneliikkeellä ilman tavaroiden turhaa siirtelyä. Myös taulujen kehykset saa hetkessä pölyttömäksi sen avulla. Vaikka suhteeni mikrokuituliinoihin on lämmin, täytyy minun myöntää Swifferin päihittävän ne pölyjen pyyhinnässä 6–0. Miksu pyysi saada pölyhuiskun kuvauksien jälkeen autoonsa, mutta en taida luopua siitä. Sen verran kätevä apulainen se on erilaisten kuivien pintojen pyyhkimiseen.

Swiffer-lattiamoppi on nopea apu silloin, kun lattia pitää nopeasti pyyhkäistä puhtaaksi. Lattiamoppi on vaivaton napata kaapista tai kodinhoitohuoneesta esille, ja lattialla juoksentelevat villakoirat ehtii pyyhkäistä pois samassa ajassa kuin imurin saisi vasta viritettyä toimintavalmiuteen. Sillä on helppo ylettyä myös vaikeisiin paikkoihin kuten sohvan alle, ja tuolinjalkojen välissä pujottelu kävi siltä myös näppärästi. Lattiamoppiin on saatavilla kuivia ja kosteita vaihtoliinoja. Pölyhuiskan tavoin ne imevät pölyn ja eläinten karvat magneetin lailla lukiten ne sisäänsä. Vaihtoliina oli helppo kiinnittää, ja kosteassa liinassa on miellyttävän mieto tuoksu. Plussaa myös siitä, ettei taapero vai sammuttaa moppia minuutin välein, kuten imuroidessa usein käy. Mopilla oli myös kätevää kalastella sohvan alta sinne heitetyt lelut koirankarvan lisäksi.

Tiedättehän, miten agenttileffoissa ase on piilotettu pöydän alle niin, että tarpeen tullen se on helppo vetäistä esiin? Aloin pohtia samaa ratkaisua meidän ruokapöytään Swifferin pölyhuiskulle. Musta pinta olisi niin kätevä sutaista tuosta noin vaan pölyttömäksi, kun pölyhuiskun voisi vetäistä pöydän alta kuin mikäkin siivousmafioso konsanaan!

Jouten olemisen sietämätön keveys – Juhannus 2020

22/06/2020

Toivottavasti teillä oli kaikin puolin onnistunut juhannus, missä ikinä ja miten sitä onkaan vietetty! Säiden puolesta ei varmaan kenelläkään ollut valittamista. Täällä juhannus sujui rennoissa merkeissä vanhempieni mökillä. Aurinko, rantasauna ja ruoka, siinäpä viikonlopun pyhä kolminaisuus.

Kauaksi on tultu niistä juhannuksista, kun keskikesän juhla on tarkoittanut kaveriporukkaa, kukkaseppeleitä ja vähän liikaa viiniä. Nyt tähän väliin, kuten parina edellisenäkin vuonna, leppoisa juhannus jouten on kuulostanut juuri oikealta vaihtoehdolta. Luulisi tämän kevään aiheuttaneen sen suhteen jo pienen inflaation, mutta ehei – jouten oleminen ja kymmeneltä nukkumaan meneminen on edelleen ihanaa.

Lähdimme mökille perjantaina heti aamupalan ja viimeisten pakkaamisien jälkeen. J:n aikataulu meni tietenkin heti aivan sekaisin pitkästä ajomatkasta. Poika nukkui autossa hyvät unet ennen lounasta, eikä häntä tietenkään saatu enää päikkäreille oikeaan aikaan. Ilta venyi myös vähän, ja J kävi niin kierroksilla, että sain hänet nukahtamaan kainalooni vasta tunnin sitkuttelun jälkeen. Villa nukkui J:n vieressä siihen asti, kunnes Miksun kanssa menimme nukkumaan, ja nostimme pojan omaan matkasänkyynsä.

Äitini osti J:lle pienen uima-altaan, ja se olikin hitti – niin lapsen kuin koirienkin mielestä. J heitteli altaaseen jatkuvalla syötöllä käpyjä, ja Villan äiti Aino sukelsi niitä samaa tahtia pois. Uima-allas oli myös täydellinen makuvedellä täytetty vesikippo, josta oli hyvä ottaa huikka ohi tassutellessa. Muuten koirat hoitivat viilennyksen pulahtemalla järvessä. Vaikka mökkeily on näennäisesti aika helppoa puuhaa myös koirille, oli meillä eilen kotiin päästyämme kaksi aika väsynyttä nelijalkaista.

Helle oli lämmittänyt järviveden ihanan lämpimäksi – olivat oikeassa, kun lupasivat järvihellettä – ja J pääsi altaassa luttaamisen lisäksi uimaan ihan kunnolla. Uima-altaan lisäksi mökille oli hommattu kellukkeet, joita J suostui käyttämään todella kiltisti. Tietenkään J ei vielä uinut niiden avulla, mutta jo pienestä pitäen haluamme opettaa, ettei rantaan mennä ilman niitä.

En ole mökkityyppiä, mutta onhan elo (varsinkin omien vanhempien) mökillä ihanan helppoa. Aamusta iltaan kuljin samassa kevyessä hellemekossa ilman kenkiä ja katsomatta peiliin. Lauantaiaamuna menimme kalaan, ja siskon ja äidin hoitaessa onkimiset, minä vain lekottelin veneen keulassa välillä ankkuria siirrellen. Jos päänkokoiset paarmat eivät olisi löytäneet meitä, olisin voinut istua siellä tunti tolkulla. Kalaonni ei ollut suotuisa, mutta illaksi savustuspönttöön saatiin onneksi edes kolme isoa ahventa.

Kerran vuoteen käydessäni mökillä, pitää minun kotimatkalla pysähtyä aina paikallisella kirpputorilla. Kolme vuotta sitten löysin sieltä edullisesti ihanat vintagetuolit, ja tänä vuonna kävi taas tuuri: Löysin kaksi Askon upeaa ja superhyvässä kunnossa olevaa vintagetuolia. Niistä maksoin yhteensä 25 euroa, eli todella edullisesti pääsimme suorittamaan tuolitetristä jo valmiiksi täyteen autoon. Onneksi kirpputorin omistaja antoi meidän ystävällisesti sovitella tuolit takakonttiin ennen niiden ostamista.

Kahdeksan esinettä, neljä asetelmaa

17/06/2020

Sisustusbloggaajana olen jatkuvasti pienen dilemman edessä: sisustuksen pitäisi muuttua ja pysyä kiinnostavana vuodesta toiseen, mutta en halua ostaa turhaa tavaraa. En myöskään halua uudistaa koko sisustusta kerralla, tuskin teistäkään moni niin tekee, vaan inspiraatio kodin laittamiseen on löydettävä kirjaimellisesti omien seinien sisäpuolelta.

Inspiraatio kodin laittamiseen on löydettävä kirjaimellisesti omien seinien sisäpuolelta

Aloin miettiä, kuinka monta erilaista sisustusesinettä omistan. Maljakoita, kehyksiä ja kynttilänjalkoja kyllä löytyy joka lähtöön, mutta aika usein päädyn valitsemaan sommitelmiin ne sen hetkiset suosikit. Tästä inspiroituneena valitsin kahdeksan esinettä, ja haastoin itseni luomaan niistä neljä erilaista sommitelmaa. Sommitelmien lisäksi listasin teille vinkkini sommitelmien luomiseen.

Tarkkasilmäiset nyt tietenkin heti huomaavat, että esineitä on oikeasti enemmän kuin kahdeksan. Tässä tapauksessa kuitenkin kohtelen esimerkiksi kirjapinoa yhtenä esineenä.

Siinä missä valitsen usein samat esineet, päätyvät ne asetelmissa myös aika usein samoille paikoille. Tämä johtuu varmasti siitä, että olen mielessäni jo opetellut sen ”täydellisen” asetelman kaavan, jota huomaamattani noudatan. Ensimmäinen asetelma olikin helppo, mutta neljättä jouduin pohtimaan hetken.

Miettiessäni asetelmia huomasin, että kun käytössä on rajallinen määrä esineitä, pitää niitä ja niiden suhdetta toisiinsa katsoa ihan uudella tavalla. Toisin sanoen jouduin käyttämään mielikuvitustani sommitelmaa tehdessä, ja se olikin virkistävää pitkän tauon jälkeen!

Vinkit sisustusasetelman luomiseen

Valitse erikokoisia ja erilaisista materiaaleista valmistettuja esineitä, jotka muodostavat mielenkiintoisen yhdistelmän.
Kootessani esineitä ryhmiksi esimerkiksi lipaston päälle, suosin usein parittomia määriä: Kolme esinettä näyttää aina paremmalta yhdessä kuin neljä. Korostan vielä ryhmittämistä, sillä ryhmät näyttävät mielenkiintoisimmilta kuin tasaisesti pitkin tasoa asetetut esineet.
Keskitetyt sommitelmat saattavat näyttää tylsiltä, joten usein valitsen asetelman painopisteeksi toisen reunan. Jaan tason mielessäni kolmeen osaan, ja asetan painopisteen yhden jaon kohdalle.
Jos tason päällä on useampi asetelma, erota ne selkeäsi toisistaan ¬– siinä auttaa esimerkiksi kirja tai pieni tarjotin.
Luota silmääsi! Säännöt on tehty rikottaviksi.

Ajattelin, että tästä saisi myös vanhan kunnon blogihaasteen aikaseksi! Eli jos sinulla on blogi tai Instagram, valitse suosikkiesineesi ja toteuta niillä useampi erilainen stailaus. Juttusi voit linkittää tähän tai jakaa sen Instagramissa, niin jaan sitten asetelmianne omissa tarinoissani. 🙂

Ajatuksia tältä viikolta

14/06/2020

Huh, onpa kiireinen viikko takana. Töiden puolesta on ollut todella hektistä – hauskaa, mutta hektistä. Totuttelu pieneen työstressiin ja -kiireeseen on ollut vaikeaa kevään laiskottelun jälkeen. Olen luonteeltani peruslaiska ja passivoidun todella helposti, jos saan siihen mahdollisuuden. Nyt ei auta muu kuin taas vaihtaa isompi vaihde.

Alkuvuoden hektisyys, töihin paluu ja päiväkodin aloitus, pakotti minut priorisoimaan ajankäyttöä ja vähentämään kirjoitusaktiivisuutta. Maaliskuussa tilanteen eskaloiduttua minulla olikin taas aikaa kirjoittaa, mutta sitten yhtäkkiä huomasin kotona olemisen syövän minusta kaiken inspiraation ja energian. En ole koskaan kirjoittanut kahviloista tai riennoista, mutta enää minulla ei ollutkaan mitään järkevää sanottavaa. Tai ehkä siinä tilanteessa mikään ei tuntunut enää järkevältä. Oikeastaan nytkään mikään ei tunnu enää järkevältä.

What if 2020 isn’t cancelled?⁣
What if 2020 is the year we’ve been waiting for?⁣
A year so uncomfortable, so painful, so scary, so raw — that it finally forces us to grow.⁣
A year that screams so loud, finally awakening us from our ignorant slumber.⁣
A year we finally accept the need for change.⁣
Declare change. Work for change. Become the change. A year we finally band together, instead of⁣ pushing each other further apart.⁣
⁣
2020 isn’t cancelled, but rather⁣ the most important year of them all.

– Leslie Dwight

Vuosi 2020 on todellakin muutoksen vuosi. Haluan uskoa, että jokainen takaisku on mahdollisuus oppia uutta ja kehittyä. Kun Trump valittiin presidentiksi, sanoin silloiselle pomolleni, että siitä on seurattava jotain hyvää. Ehkä amerikkalaiset viimein havahtuvat asioihin, joissa heillä on parantamisen varaa (kuten vaikkapa terveydenhuolto ja rasismi). Samoin tästä keväästä on seurattava vielä jotain hyvää, mutta sydämeni pohjasta toivon, että nämä ylimääräiset yllätykset olisivat nyt tässä. Väkisin mieleeni nousee kuva meemistä, jossa näytettiin kauhistuneiden lasten ilmeitä, kun heidän tulee vuonna 2080 opetella koetta varten kaikki vuoden 2020 merkittävät tapahtumat, heh.

Jos seuraatte minua Instagramissa tiedättekin jo, että olen kipuillut kehonkuvani kanssa viimeiset kuukaudet. Haluan kuitenkin olla itselleni lempeä ja hyväksyvä. Edetä pienin askelin.

Kuukausi sitten aloitin kahdeksan viikkoa kestävän ruokavaliovalmennuksen. Valmennuksen pääasiallinen tehtävä on käynnistää aineenvaihdunta ja polttaa rasvaa, mutta minulle se on toiminut myös muistutuksena siitä, mitä on järkevä syöminen. Perinteinen lautasmalli on ihan oikeasti pätevä vinkki.

En omista vaakaa, eikä tavoitteeni ole laihduttaa x määrää kiloja. Sen sijaan haluan tuntea oloni paremmaksi, niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja ainakin olen nyt oikealla tiellä sen suhteen. Vyötäröstä on hävinnyt muutama sentti ja energiaa on tullut lisää. Myös mieliteot sokerin suhteen ovat vähentyneet, eikä houkutuksesta kieltäytyminen ole enää yhtä vaikeaa.

Kun aloitin tämän tekstin kirjoittamisen, minulla taisi olla jokin looginen suunta tai ajatus tekstin kulusta. Sen sijaan päädyin suoltamaan päässä pyörineitä asioita ulos satunnaisessa järjestyksessä.

Tämänkaltaiset tekstit eivät ehkä palvele teitä lukijoita, mutta näille on paikkansa – ainakin omasta mielestäni tämä on oiva tapa purkaan kirjoituslukkoa, joka taukojen aikana usein syntyy. Se, jaksaako näitä kukaan lukea, on tietenkin ihan toinen juttu. Jos jaksoit lukea, niin kiitos. Seuraavan aiheen lupaan noudattavan enemmän taas blogikirjoittamisen pyhää mantraa: opeta, viihdytä tai inspiroi.