Blog | Pinossa

Syksyiset pellavalakanat

19/09/2020

Klassikko: Pari viikkoa sitten kipaisin äkkiä Ikeaan hakemaan vain muutaman pyyhekoukun, mutta lopulta poistuin kassan kautta sylissä uudet pellavalakanat.

Makuuhuoneemme värimaailma on ollut hyvin hillitty ja valkoinen, enkä pitkään osannut kuvitella nukkuvani muissa kuin vaaleissa lakanoissa. Mutta kun silmäni Ikean tekstiiliosastolla osuivat marjapuuron värisiin pellavalakanoihin, en voinut kävellä niiden ohitse. Kuvittelin, miten hyvältä ne näyttäisivät vaikkapa tummansinisen kaverina, ja kävinkin mallailemassa niitä sen sävyisten tyynyliinojen kanssa. Mieleni teki heittää nekin keltaiseen kassiin, mutta maltoin mieleni – onhan meillä ennestään jo siniset samettipäälliset koristetyynyihin.

Pellavalakanat ovat edelleen ehdottomasti suosikkini. Yksi niiden parhaista puolista on se, että ne näyttävät ryppyisinä entistä paremmilta, jolloin petauskin on ihanan rento ja kutsuva. En edes muista, koska viimeksi päiväpeitto olisi ollut meillä käytössä (välihuomio: Koirat saavat tulla sänkyyn ainoastaan valokuvaa varten).

Pellava paranee jokaisen pesun jälkeen, mutta itse pidän myös tästä uuden pellavan tunnusta, joka Ikean lakanoissa on ensimmäisen pesun jälkeen. Meillä on jo ennestään yhden valkoiset pellavalakanat Ikeasta, ja olen ollut niiden laatuun tyytyväinen. Suurin rapsakkuus on parin vuoden pesemisen seurauksena lähtenyt, mutta niissä on edelleen jäljellä pellavalle tyypillinen karheus.

Kotiin päästyä pesin heti lakanat, jotta sain ne seuravana päivänä pedattua. ”Kylläpäs on värikästä”, ajattelin itsekseni vaihtoprosessin yhteydessä. Näitä kuviakin on hassu katsella, sillä lakanoiden vaihto muutti koko huoneen ilmeen.

Prosessi käynnisti päässäni taas ajatuksen makkarin maalaamisesta. Se on pyörinyt ajatuksissa nyt vaikka kuinka kauan, mutta ennen maalitelaan tarttumista takaseinän tapetti pitäisi poistaa ja seinä tasoittaa. Tapetin päälle en kehtaa maalata, sillä sen alla on toinenkin tapettikerros. Se projekti jääköön siis parempaan aikaan, ensin pitäisi ainakin kiinnittää ne pyyhekoukut.

Tänään pääsemme Miksun kanssa Askon kutsumana viettämään sleepcationia Hanasaareen Laura Seppäsen sisustamaan huoneeseen, jonka keskiössä on Asko Bonnell -malliston Dream-sänky. Kuulostaa hyvältä! Ainakin Instassa tarinoiden puolella jaan sieltä tunnelmia.

Arjen hallinta lapsiperheessä

16/09/2020

Pari viikkoa sitten kyselin postaustoiveita Instagramin puolella, ja arjen hallinta lapsiperheessä nousi yhdeksi toivotuksi teemaksi. Kun näin tämän, ajattelin itsekseni: Voi kunpa olisikin joku Graalin malja, pyhä totuus, jonka oppimalla arki pysyisi edes jotenkin hallinnassa ja jonka voisin kertoa teille.

Tällä hetkellä koen olevani täysin väärä ihminen puhumaan arjen tasapainosta. Yhden taaperon, pennun, osittaisen lomautuksen ja loppumattomien projektien talossa arki kulkee nuoralla tasapainoillen – hyvin, hyvin ohuella ja joustamattomalla sellaisella. Toisaalta se tekeekin tästä teemasta juuri niin tärkeän, sillä moni meistä ei vieläkään ole palannut ”siihen normaaliin”.

Mutta kuinka hanskata (poikkeus)arki ruuhkavuosien keskellä tai vilkkaan taaperon kanssa? Jokaisella meistä on omat kikkansa, ja minulle yksi tärkeimmistä on rutiinit. Rutiinit ovat paitsi tärkeitä lapselle, myös minulle ja muulle perheelle, koska niiden avulla tiedämme, mitä perusarki tuo tullessaan.

Haen J:n päiväkodista viimeistään neljältä. Päivällinen syödään aina viiden aikaan, jonka jälkeen hoidetaan koirien lenkitys. Joskus koko perhe lähtee mukaan, joskus lapsi jää isän kanssa kotiin. Iltapuuro ja iltatoimet aloitamme seitsemän jälkeen, ja sitä ennen yleensä vain olemme ja vietämme aikaa yhdessä. Luemme, katsomme telkkaria tai J leikkii koirien kanssa. Tavoitteemme on saada poika nukkumaan kahdeksalta, jonka jälkeen saatan hiukan siivota keittiötä, kouluttaa Lankaa, kirjoittaa tai maata vain sohvalla koko illan.

Aamuihin kuuluu omat rutiinit, mutta yleisesti ottaen aamut sujuvat meillä aika kivuttomasti. Siinä auttaa se, että teen kotoa käsin töitä ja Miksulla on lyhyt työmatka. Jos ja kun palaan toimistolle täysiin tunteihin, menee meillä aamut (ja myös iltapäivät) uusiksi. Nyt en kuitenkaan vaivaa vielä päätäni sillä, koska sen murehtiminen olisi liikaa.

Arki-iltoja helpottaakseni pyrin käymään kaupassa isommin kerran viikossa, ja ennen sitä suunnittelen aina viikon ruokalistan. Yritän suosia nopeita tai sellaisia reseptejä, joista valmistuu parin päivän ruoat kerralla. Hyviä ovat esimerkiksi lohikiusaus, (soija)makaronilaatikko, uunikasvikset ja nopeat pastat. Pakasteranskalaisia meillä syödään myös, mutta niiden vastapainoksi tarjoan pojalle jokaisella aterialle kurkkua, tomaattia tai pakastevihanneksia.

Loistava oivallus on ollut myös se, että taaperon ruoan ei tarvitse olla aina perinteisen kastike ja lisäke -mallin mukaista. Lautasella voi olla lajitelma irrallisia elementtejä kuten pastaa, tuoretta tomaattia, salaattijuustoa (poika rakastaa sitä!) ja lihapullia.

Kiireenkin keskellä vanhemmilla on lupa ja oikeus harrastaa yksin. Yhden illan viikossa olen pyhittänyt agilitytreeneille, ja vastaavasti Miksu saa käydä salilla. Yritämme myös edes kerran kuukaudessa viettää aikaa kahdestaan, koska olemme huomanneet sillä olevan valtavan suuri vaikutus yleiseen jaksamiseen ja hyvinvointiin – kuten myös omalla ajalla ja omilla harrastuksilla. Tietenkin viikonloput tuppaavat täyttymään nopeasti, ja siksi yritän olla aktiivisesti sopimatta niille hirveästi menoa.

Toisille sopii aktiivisempi elämäntapa ja joissakin perheissä on enemmän harrastuksia, sekin on ihan ok, kunhan arki ei ala kuormittaa. Tietoisesti pyrimme hidastamaan menoa tässä vaiheessa, mutta parin vuoden päästä tilanne saattaa olla täysin toinen, kun lapsi ja pentu ovat kasvaneet hiukan.

Niin tylsältä kuin se kuulostaakin, suunnitelmallisuus kantaa pitkälle.

Välillä kun arjen kaaos tuntuu liian suurelta, palaan mielessäni keskusteluun, jonka kävin bloggaajatuttuni ja kokeneemman äidin kanssa aikoja sitten:
– Kuinka tästä lapsi-kotityöt-kotiruoka-blogi -yhtälöstä pitäisi selvitä?
– Ei siitä pidäkään selvitä, vastaus kuului.

Niinpä. Vaikka somen perusteella siltä tuntuisikin, kukaan ei ihan muina Wonder Womaneina suoriudu tästä kaikesta. Pitää vain valita ne osa-alueet, jotka sillä hetkellä tuntuvat tärkeimmiltä.

Terveisin

Sisustusbloggaajaksi itseään kutsuva onnellisen lapsen äiti, jonka pakastimessa on ranskalaisia ja matottoman olohuoneen lattialla kasa hiekkaa sekä silputtua mainospostia

Olohuoneen sisustuksen päivitys syksyyn

10/09/2020

Kuten sanottu, inspiraationi sisustamisen suhteen on ollut nyt aivan olematon. Eilen päätin tarttua ongelmaa sarvista ollessani keskellä päivää yksin kotona. Laitoin hyvän soittolistan pyörimään, ja ilman maanantaina alkanutta ruokavaliovalmennusta (uusintakierros tästä) olisin myös kaatanut itselleni lasin viiniä.

Ensimmäisenä kävin sohvan yläpuolella olevan kollaasin kimppuun, joka on ollut samanlainen jo kauan. Kollaasien teko ei kuuluu vahvuuksiini, mutta pyörittelemällä vanhoja kehyksiä ja kotoa löytyviä sisustusesineitä, sain aikaseksi ainakin omasta mielestäni ihan freesin päivityksen. Kollaasin alin vaakakuva ei toimi vaakana kovin hyvin, joten siihen täytyy hankkia uusi kuva. Ehkä teetätän siihen valokuvan J:stä.

Seinä muistuttaa aikaisempien kollaasien ja kokeilujen jäljiltä reikäjuustoa. Monet ovat kehuneet mm. Motonetistä saatavia taulukiinnityspaloja, pitäisi itsekin antaa niille pian mahdollisuus.

Elämme matotonta elämää, mutta kuvien ja fiiliksen vuoksi kävin hakemassa jo talvimaton parvelta. Pitkä säilytys on tehnyt tehtävänsä, eikä matto ehtinyt suoristua kuvaushetkeen mennessä. Pilvinen ja sateinen sää sekä matolle pissivä pentu hankaloitti kuvaamista muutenkin, joten päätin ottaa kuvat muhkuroista huolimatta. Kuvaamisen jälkeen rullasin maton turvaan odottelemaan pissivapaata elämää.

Koristetyynyt hankin jälleen shoppailemalla omasta kaapista. Tosin joukossa on yksi uusi tulokas, tuo konjakin sävyinen samettityyny, jonka reunoja koristaa söpö tupsurivi. Osassa kuvista näkyy myös J:n uusi vastuullisesti tuotettu lelukori, jonka sain Mifukolta.

Sohvapöydälle lavastin pienen sommitelman kynttilöineen. Lavastin, koska eihän sohvapöydälle mahdu mitään muuta kaivaa-lehden (eli Konepörssin) ja Dublojen lisäksi. J ehkä antaisi sommitelman jo olla, mutta vilkasta lapsi- ja pentuperhearkea palvelee paremmin minimalistisempi ratkaisu.

Tässä on ollut nyt vähän kaikkea

02/09/2020

Normaalisti kirjoittaisin nyt fiilistelypostausta tulevasta kynttiläsesongista villasukat jalassa, mutta sellaista ei ole tulossa. Kun tässä on ollut nyt vähän kaikkea. Kantapäästä puhki kuluneet villasukat on kyllä jalassa vain siksi, koska olohuoneen lattia tuntuu kylmältä ilman mattoa, joka käärittiin pentusuojaan.

Syksyyn perinteisesti liittyy uuden odotus, uudet alut ja innostus tulevasta sesongista. Kesän jälkeen kotia on mukava sisustaa kotoisaksi pikkupesäksi, ja horisontissa siintävä Habitare on pullollaan uutta inspiraatiota. Kesän tavoin inspiraatio on haihtunut savuna ilmaan, jos sitä edes oli – Habitaresta puhumattakaan.

Kesän viimeiset viikot räpiköimme läpi jotenkuten, ja nyt olo ja koti muistuttaa joukkojen hylkäämää taistelutannerta. Melkein kolme viikkoa sitten J poltti kätensä hellaan saaden 2. asteen palovammat kämmeneen ja sormenpäihin. Samaan aikaan töiden puolesta minulla oli monta rautaa tulessa, ja sehän tiedetään, kuinka kotona oleva taapero sopii yhteen töiden kanssa. Lisäksi tunsin tietenkin ihan kamalaa syyllisyyttä tapahtuneesta, vaikka eihän vahingoille mitään mahda.

Ja ei nyt unohdeta sitä, että tässä samaan aikaan yritän katsoa myös riehakkaan koiranpennun perään. Pölyn ja Villan kanssa olisin voinut suorittaa nämä viikot aidan matalammasta päästä, mutta superaktiivisen pennun kanssa päivittäistä lenkkiä ja treenihetkeä ei voi jättää väliin kevyin perustein. Oli toki oma valintani ottaa pentu tähän hetkeen, joten oikeuteni valittaa on rajattu.

Kun tähän kaikkeen lisätään soppaan vielä mausteeksi pari henkilökohtaisen elämän murhetta, niin pata onkin mukavasti keittämässä yli. Onneksi J:n käsi on parantunut hyvin, ja poika pääsi tänään takaisin päiväkotiin. Lanka kasvaa päivä päivältä ja oppii tavoille. Ehkä tästäkin siis selvitään.

Kuten koko kuluneen vuoden, olen priorisoinut aikaani niihin tärkeimpiin, jolloin panokseni someen ovat jääneet vähemmälle. Havahduin yksi päivä siihen, että olen tarjonnut kyllä sitä samaistuttavaa sisältöä roppakaupalla, mutta se tärkein, inspiroiminen, on jäänyt kiireen jalkoihin. Onneksi olen saanut toteuttaa mielenkiintoisia yhteistöitä koko kevään ja kesän, jotka puolestaan ovat tarjonneet vaihtelevaa sisältöä teille. Toivottavasti te ajattelette niistä samoin.

Juuri nyt haaveilen siitä, että minulla olisi hetki aikaa istua alas sisustuslehtien kanssa, ja suunnitella pientä muutosta vaikkapa olohuoneeseen tai makkariin. Selailla nettikaupoista uusia sisustustyynyjä ja hullaantua valaisimista. Ja että sitten olisi vielä aikaa toteuttaakin ne suunnitelmat.

Mutta vielä enemmän haaveilen siitä, että kaikki olisi taas normaalia. Tavallista, ihanan tylsää ja rutiinien täyteistä elämää ilman epävarmuutta tulevasta. Se on varmasti meidän jokaisen toive tähän syksyyn.

Eteisen uudet kattovalaisimet

29/08/2020

Kaupallinen yhteistyö, Nettilamppu.fi. Sisältää affiliatelinkkejä.

Eteisen ja käytävän alueella meillä oli kolme tylsääkin tylsempää puolipallon muotoista valkoista plafondia. Ne ajoivat asiansa, enkä oikein tiennyt millaiset valaisimet haluaisin niiden tilalle, joten niitä ei vain tullut vaihdettua – kunnes viimein yksi niistä päätti sanoa sopimuksensa irti korjausyrityksistä huolimatta.

Valaisimien valinta on minulle joskus haastavaa, mutta vielä vaikeampaa minun on valita plafondeja, sillä silmäni hakeutuvat aina riippuviin valaisimiin (jotka eivät käy matalahkoon ja kapeaan käytävään). Olimme juuri päivittäneet eteisen liukuoviin näyttävät mustat kehykset, ja halusin valaisimien noudattavan samanlaista vahvaa ja graafista ilmettä. Myös valoteho oli hyvin tärkeässä roolissa valitessamme uusia valaisimia. Lisäkriteerinä oli vielä koko, jonka piti olla sama tai suurempi kuin vanhoissa, sillä niiden jäljiltä katto ei ollut kovin kauniissa kunnossa.

Päädyimme Nettilamppu.fi* laajasta valikoimasta himmennettäviin Philips Hue White Ambiance Still LED* -valaisimiin. Valaisimissa on tehokkaat LEDit, ja kupu suodattaa valon kauniisti sekä tasaisesti. Valaisimet voidaan säätää lukuisiin erilaisiin valoasetuksiin aina kirkkaasta päivänvalosta himmeän oranssiin yövaloon. Lisäksi valaisimia voi himmentää ja värilämpötilaa säätää itse – valittavana on siis lukuisia erilaisia asetuksia! Valaisimien ohjaus onnistuu pakkauksessa mukana tulevalla kaukosäätimellä tai ilmaisella mobiilisovelluksella, johon kaikki valaisimet saa yhdistettyä kätevästi Bluetoothilla.

Kaikkia Philips Hue White Ambiance Still* -valaisimia voi sovelluksella hallinnoida myös yksitellen, jolloin esimerkiksi käytävän valaisin voidaan asettaa hieman himmeämmälle tai sammuttaa kokonaan, jos makuuhuoneisiin ei haluta pääsevän liian paljon valoa. Sovelluksella valaisimet voi myös ajastaa, joka on hyvä esimerkiksi pidemmillä reissuilla. Valaisimet saa liitettyä osaksi älykotijärjestelmää ja ääniohjausta.

Ennen näihin Philipsin valaisimiin päätymistä meillä oli pari muutakin varteenotettavaa ehdokasta, kuten musta pyöreä Northern Over Me -plafondi* ja pullea valkoinen Casablanca AIH-kattovalaisin*. Nettilamppu.fi:n valikoima on valtava, ja voisin melkein lyödä vetoa jokaisen löytävän sieltä mieleisensä valaisimen sisälle ja ulos. Valaisimien selaaminen on kuitenkin helppoa hyvin toimivien suodattimien ja kategorioiden avulla.

Eteinen on meillä aika niukasti sisustettu tila, ja suurinta osaa siellä näytteleekin harmaa laattalattia ja muut kiinteät elementit. Valaisimien pyöreä muoto toistuu kauniisti senkin päällä olevassa peilissä, ja musta väri sitoo elementit yhteen yhdeksi moderniksi kokonaisuudeksi. Olen todella tyytyväinen valaisimiin ja näyttää, kuin ne olisivat olleet katossa aina.

Eteisestä aukeaa suora näkymä olohuoneeseen ja olohuoneen sohvalta taas näkee eteisen läpi työhuoneeseen asti, joten on tärkeää, että eteisen valaiset sopivat myös kotimme muihin valonlähteisiin. Pyöreän muotokielen lisäksi kaikkia valaisia yhdistää musta väri, ja niin kokonaisuus on hallittu erilaisuudesta huolimatta.

PS. Nettilamppu.fistä ostimme aikoinaan myös keittiön avohyllyn yläpuolella olevat mustat Markslöjd Ekelund-valaisimet*.

Kirppiskierros Salossa

26/08/2020

Heinäkuussa matkalla Turkuun pysähdyimme Salossa pikaisella kirppiskierroksella, koska moni seuraajani Instagramissa suositteli niin tekemään. Pysähdyksemme Salossa kesti parisen tuntia, ja sinä aikana kiersimme kolme kirpparia: Seconhandmarket.fin, Radiokirppiksen ja Aarresaaren, jotka kaikki sijaitsevat parin kilometrin säteellä toisistaan.

Salossa on tarjolla paljon mielenkiintoisia lasiesineitä ja keramiikkaa mm. Kupittaan Savelta, Muurlalta ja Humppilan lasilta. Tapio Wirkkalan suunnittelemaa Revontuli-sarjaa ja Pertti Santalahden Kivi-Set sarjaa oli tarjolla paljon. Myös Kaj Blomqvistin tuotantoa Humppilan lasille oli liikkeellä runsaasti.

Seconhandmarket.fi

Kolmesta kirpputorista tämä oli ehdottomasti suosikkini, ja täältä teimme hyvä löytöjä. Täällä oli laajin valikoima keramiikkaa ja lasiesineitä, ja mukaan tarttui Kupittaan Saven kaksi pientä saman sarjan ruukkua/kaadinta 30-luvulta (löytyivät kahdesta eri pöydätä) sekä keltainen pieni maljakko. Tuotteet maksoivat 4–6 euroa. Löysin myös parin supersöpöjä Kera Vitalin kuppeja, jotka maksoivat yhteensä vain 1,5 euroa. Huonekaluja tai 50-luvun helmiä täällä ei juurikaan ollut.

Radiokirppis

Radiokirppiksen myyntipöydät oli rakennettu loossimaisiksi, ja tarjolla oli oikeastaan pelkästään vaatetta (varsinkin tytöille). Loossimaisen pohjaratkaisun takia kirppis oli vaikea silmäillä nopeasti läpi, emmekä löytäneet sieltä mitään kiinnostavaa.

Aarresaari

Aarresaari on Seconhandmarket.fin ohella suuri hallimainen kirppis, jossa oli tarjolla vähän kaikkea. Miksu löysi täältä vanhat Planet Hollywood -lasit parilla eurolla (niillä on kuulemma jälleenmyyntiarvoa). Sisustustuotteiden osalta tarjonta ei ihan yltänyt samaan kuin Seconhandmarket.fi, mutta täällä kannattaa silti pyörähtää edes pikaisesti. Huonekaluja oli vähän, eikä niille ollut omaa osastoa.

Tämä kuvassa näkyvä sinivihreä maljakko oli löytö samalta kotimaanmatkalta Tampereelta kirpputori Tarinasta.

Minulle on kaappeihin kertynyt jo aika mittava kokoelma erilaisia lasi- ja keramiikka-aarteita. Täytyisi varmaan laittaa niitä kohta itsekin kiertoon, mutta eihän löydöistä malta vielä luopua.