Blog | Pinossa

Miten tehdään stop motion -video Instagramiin

26/09/2020

Stop motion -videot eli nopeatempoiset kuvista muodostuvat videot ovat supersuosittuja Instagramissa. Olen itse kuvannut ja julkaissut muutaman sellaisen omalla tililläni, ja sain toiveen kirjoittaa tutoriaalin niiden tekoon liittyen. Stop motion -videoiden tekeminen on hauskaa ja oikeastaan aika helppoakin, kunhan vain ymmärtää logiikan niiden takana.

Stop motion -video on kuvista muodostuva video. Et siis tarvitse kummoisiakaan videon editointitaitoja tai -ohjelmistoa sellaisen tekemiseen. Itse käytän kuvien muokkaamiseen Lightroomia ja videon tekemiseen Photoshoppia. Kuvien muokkaamiseen kelpaa mikä tahansa käyttämäsi sovellus. Lopullisen videon tekoon voit käyttää esimerkiksi ilmaista YouCutia.

Onnistuneen stop motion -videon salaisuus on jalusta ja tarpeeksi monta valokuvaa, jotta lopputulos näyttää jouhevalta ja onnistuneelta. Näissä esimerkkivideoissani on 20–40 videoksi yhdistettyä valokuvaa. Jos esimerkiksi videolla esineet liikkuvat itsekseen omille paikoilleen, kuvaan sarjan kuvia, joiden välissä siirrän esineitä 20–50 senttiä.

Kuvat kuvaan aina jalustalla, jotta tausta pysyy liikkumattomana. Käytän myös manuaalitarkennusta, jotta kuvien tarkennus ei muutu kesken videon. Helpointa videoiden kuvaaminen on ympäristössä, jossa olosuhteet, kuten valo, ei muutu. Usein kuitenkin joudun tasapainottamaan kuvien valotusta editointivaiheessa, koska aurinko on jossain kuvassa saattanut paistaa kirkkaammin.

Vinkki: Tee siis ensin asetelma valmiiksi, ja ala sitten purkaa sitä liikuttamalla esineitä pois kuvasta. Editointivaiheessa käännä järjestys ympäri. Näin videon teko sujuu helpommin, kun esineitä ei kesken kaiken tarvitse järjestää kauniisti omille paikoilleen.

Kun kuvat on kuvattu, on aika siirtyä editointivaiheeseen. Käsittelen omat kuvani Lightroomissa kopioimalla ensimmäisen kuvat säädöt kaikkiin kuviin. Jos osa kuvista on selvästi kirkkaampia tai tummempia, säädän valotusta erikseen. Huom. Tässä vaiheessa en rajaa kuvia!

Kun kuvat on editoitu, avaan ne seuraavaksi Photoshopissa samaan tiedostoon (ohje täällä). Tässä vaiheessa rajaan kuvat. Näin varmistutaan sillä, että kuvien rajaus on tismalleen sama. Jos video on menossa feediin, rajaan sen suhteessa 4:5 / 1080 x 1350 px. Jos taas teen vaikkapa Reels-videota, rajaan kuvan 9:16 / 1080 x 1920 px. Kuvan pikselikoko kannattaa pienentää jo valmiiksi sopivan pieneksi, näin vältytään laadun liialliselta huonontumiselta julkaisuvaiheessa.

Tämän jälkeen luon videolle aikajanan, ja asetan kunkin kuvat (eli framen) nopeudeksi 0,2–0,3 sekuntia. En tässä avaa tarkemmin videon tekoa Photoshopilla, hyvä tutoriaali löytyy esim. täältä. Tuossa videossa kuvat tuodaan Photoshoppiin vähän eri tavalla, mutta kumpikin tapa kelpaa. Videolla näytetään myös kuinka tiedoston tallennus onnistuu GIF-muotoon, mutta Instagram ei tue sitä tiedostomuotoa.

Vinkki: Instagram-feedissä videon minimipituus on 3 sekuntia. Jos videosi on tätä lyhyempi, voi videon pituuden tuplata tuplaamalla kuvat (eli looppaamalla videon alusta).

Kuvat voi yhdistää videoksi myös maksuttomalla YouCut-sovelluksella. Siinä kuvan minimipituudeksi saa asetettua sekunnin. Jotta videosta saa sulavan, täytyy videota nopeuttaa. Tämä onnistuu tallentamalla ensimmäinen video ja avaamalla se uudelleen, jonka jälkeen videota voi nopeuttaa. Tähän löytyy varmasti myös parempi ilmainen sovellus, saa vinkata, jos sellainen on tiedossa.

Ja siinäpä se, stop motion -videoiden teko tosiaan on simppeliä! Tässä vielä kertauksena:

Ota monta kuvaa, 20 kuvalla saat 4–6 sekunnin mittaisen videon.
Käytä kuvien ottamiseen jalustaa ja minimoi kameran liike.
Käytä ensimmäisen kuvan jälkeen manuaalitarkennusta, jotta tarkennus pysyy samana koko videon ajan.
Editoi kuvat samalla tavalla ja rajaa ne vasta videon editointivaiheessa.
Hyvä kuvanopeus on 0,2 tai 0,3 sekuntia.
Tallenna video mahdollisimman Insta-ystävällisessa koossa, jotta laatu ei huonone julkaisuvaiheessa.

Sleepcation

23/09/2020

Askon tarjoama pr-matka

Ajattelin julistaa itseni kohta Laatuaikalähettilääksi, sillä haluaisin taas puhua teille laatuajan ja rentoutumisen tärkeydestä. Viime viikonloppuna pääsin Askon tarjoamana viettämään sleepcation-lomaa Espoon Hanasaareen, ja kokemus oli kaikin puolin täydellinen – jokaista yksityiskohtaa myöten. Reissu oli inspiroiva ja rentouttava samaan aikaan, kiitos Askolle siis kutsusta!

Askon Bonnell-mallisto täyttää 60 vuotta, ja sitä juhlistamaan yksi hotelli Hanaholmenin huoneista on Laura Seppäsen (suunnittelija mm. Tuusulan Asuntomessujen Lumitiikerin takana) toimesta muutettu unelle ja rentoutumiselle pyhitetyksi tilaksi, jonka keskiössä on Askon Bonnell Dream -sänky.

Huoneen värimaailma on napattu suoraan luonnosta; okra, hiekka, pellava, juutti, villa ja puu. Paitsi että huoneen sävymaailma ja harkittu sisustus ylipäätään hivelivät aisteja, oli huoneessa oikeasti huomioitu kaikki aistit. Nirvana- ja Everest-villamattojen pallot hieroivat lempeästi jalkapohjia, ja meriruohosta punottujen Seagrass-sarjan korien maanläheinen tuoksu täytti huoneen.

Kylpyhuoneessa tuotteet oli myös valittu tarkoin. Vielö oli brändinä minulle täysin uusi tuttavuus, mutta rakastuin kertaheitolla heidän tuotteisiinsa juurikin tuoksun takia. Huoneen tuoksumaailma oli todella upea kokonaisuus!

Rennon kokemuksen kruunasi Luhda Homen pellavakylpytakit, jotka saimme ottaa mukaan kotiin miniloman päätteeksi. Kylpytakki päällä oli ihana istahtaa saunan jälkeen supermukavaan Wappu-lepotuoliin kasvonaamion kasvoilla. Miksu päätti hankkia lepotuolin myös tulevaan kotiimme, sillä siinä istuessa tuntui olevansa samaa aikaa sohvalla ja säkkituolissa. Harmi, kun tässä kodissa sille ei ole tilaa.

Huoneessa vallitsi kiireettömyyden tuntu, ja ympäristö olikin täydellinen juuri sleepcationia, palautumista ja rentoutumista varten. Aamulla tilasimme aamiaisen huoneeseen, ja ihmettelenpä vaan, miksi emme ole ennen tehneet niin. Kiireettömyyden tuntu korostuu, kun lomalla ei tarvitse pukea tai lähteä hotellin ravintolaan aamiaiselle, vaan sitä saa rauhassa nauttia sängyllä loikoillen merinäköalasta nauttien.

Kuten kaikilla pienten lasten vanhemmilla, laatuajan viettäminen, palautuminen ja unen määrä ovat meillä hieman huonolla tolalla nyt. Miksun kanssa teimme sopimuksen, että kerran kuussa viemme pojan hoitoon, ja pyhitämme hetken kahden keskiselle ajalle. Kuten tässä postauksessa hetki sitten kerroinkin, yhteisellä ajalla on valtava merkitys meidän kummankin jaksamiseen ja henkiseen hyvinvointiin.

Olemme tietenkin siinä mielessä etuoikeutettuja, kun pystymme lähtemään pr-reissulle rentoutumaan. Tukiverkkomme on myös vahva, ja pojalle sekä koirille on aina löytynyt hoitopaikka. Toivon kuitenkin, että jokainen arjen keskellä uupunut saisi hengähtää edes hetken.

Laatuaikaa ei tarvitse viettää ravintolassa tai hotellissa, vaan hyvät elementit sieltä voi tuoda sinne missä itse olet.

Laatuaikaa ei tarvitse viettää ravintolassa tai hotellissa, vaan hyvät elementit sieltä voi tuoda sinne missä itse olet. Siisti koti, hyvää ruokaa ja illaksi tyhjennetty kalenteri. Lasi viiniä ja ilta rakkaan kainalossa sohvalla. Ja tietenkin se tärkein: unen kannalta optimaalisesti sisustettu makuuhuone. Toisaalta taaperon väsyttämät vanhemmat ovat aika helppo kohderyhmä, joten pelkkä lapsivapaa koti saattaa myös riittää – siivoamisen ja kokkaamisen voi jättää seuraavaan päivään.

Muistuttaisin myös, että laatuaika täytyy järjestää aktiviisesti, sillä sopivaa hetkeä harvoin tulee itsekseen. Jos siis kaipaatte hetkeä kaksin, niin sopikaa päivä ja pyytäkää hoitoapua. Ei ole itsekästä vaatia aikaa itselleen.

Hanaholmen oli hotellina uusi tuttavuus minulle, ja lämpimästi suosittelen sitä miljöön, arkkitehtuurin, taiteen ja ruoan puolesta. Ajattelin kirjoittaa siitä vielä erillisen postauksen hiukan myöhemmin. Ja vinkkaanpa vielä Askon kilpailusta, jossa arvotaan muutama yö tähän sleepcation-huoneeseen. Kilpailu on käynnissä Askon Instagram-sivulla 6.10. asti.

Syksyiset pellavalakanat

19/09/2020

Klassikko: Pari viikkoa sitten kipaisin äkkiä Ikeaan hakemaan vain muutaman pyyhekoukun, mutta lopulta poistuin kassan kautta sylissä uudet pellavalakanat.

Makuuhuoneemme värimaailma on ollut hyvin hillitty ja valkoinen, enkä pitkään osannut kuvitella nukkuvani muissa kuin vaaleissa lakanoissa. Mutta kun silmäni Ikean tekstiiliosastolla osuivat marjapuuron värisiin pellavalakanoihin, en voinut kävellä niiden ohitse. Kuvittelin, miten hyvältä ne näyttäisivät vaikkapa tummansinisen kaverina, ja kävinkin mallailemassa niitä sen sävyisten tyynyliinojen kanssa. Mieleni teki heittää nekin keltaiseen kassiin, mutta maltoin mieleni – onhan meillä ennestään jo siniset samettipäälliset koristetyynyihin.

Pellavalakanat ovat edelleen ehdottomasti suosikkini. Yksi niiden parhaista puolista on se, että ne näyttävät ryppyisinä entistä paremmilta, jolloin petauskin on ihanan rento ja kutsuva. En edes muista, koska viimeksi päiväpeitto olisi ollut meillä käytössä (välihuomio: Koirat saavat tulla sänkyyn ainoastaan valokuvaa varten).

Pellava paranee jokaisen pesun jälkeen, mutta itse pidän myös tästä uuden pellavan tunnusta, joka Ikean lakanoissa on ensimmäisen pesun jälkeen. Meillä on jo ennestään yhden valkoiset pellavalakanat Ikeasta, ja olen ollut niiden laatuun tyytyväinen. Suurin rapsakkuus on parin vuoden pesemisen seurauksena lähtenyt, mutta niissä on edelleen jäljellä pellavalle tyypillinen karheus.

Kotiin päästyä pesin heti lakanat, jotta sain ne seuravana päivänä pedattua. ”Kylläpäs on värikästä”, ajattelin itsekseni vaihtoprosessin yhteydessä. Näitä kuviakin on hassu katsella, sillä lakanoiden vaihto muutti koko huoneen ilmeen.

Prosessi käynnisti päässäni taas ajatuksen makkarin maalaamisesta. Se on pyörinyt ajatuksissa nyt vaikka kuinka kauan, mutta ennen maalitelaan tarttumista takaseinän tapetti pitäisi poistaa ja seinä tasoittaa. Tapetin päälle en kehtaa maalata, sillä sen alla on toinenkin tapettikerros. Se projekti jääköön siis parempaan aikaan, ensin pitäisi ainakin kiinnittää ne pyyhekoukut.

Tänään pääsemme Miksun kanssa Askon kutsumana viettämään sleepcationia Hanasaareen Laura Seppäsen sisustamaan huoneeseen, jonka keskiössä on Asko Bonnell -malliston Dream-sänky. Kuulostaa hyvältä! Ainakin Instassa tarinoiden puolella jaan sieltä tunnelmia.

Arjen hallinta lapsiperheessä

16/09/2020

Pari viikkoa sitten kyselin postaustoiveita Instagramin puolella, ja arjen hallinta lapsiperheessä nousi yhdeksi toivotuksi teemaksi. Kun näin tämän, ajattelin itsekseni: Voi kunpa olisikin joku Graalin malja, pyhä totuus, jonka oppimalla arki pysyisi edes jotenkin hallinnassa ja jonka voisin kertoa teille.

Tällä hetkellä koen olevani täysin väärä ihminen puhumaan arjen tasapainosta. Yhden taaperon, pennun, osittaisen lomautuksen ja loppumattomien projektien talossa arki kulkee nuoralla tasapainoillen – hyvin, hyvin ohuella ja joustamattomalla sellaisella. Toisaalta se tekeekin tästä teemasta juuri niin tärkeän, sillä moni meistä ei vieläkään ole palannut ”siihen normaaliin”.

Mutta kuinka hanskata (poikkeus)arki ruuhkavuosien keskellä tai vilkkaan taaperon kanssa? Jokaisella meistä on omat kikkansa, ja minulle yksi tärkeimmistä on rutiinit. Rutiinit ovat paitsi tärkeitä lapselle, myös minulle ja muulle perheelle, koska niiden avulla tiedämme, mitä perusarki tuo tullessaan.

Haen J:n päiväkodista viimeistään neljältä. Päivällinen syödään aina viiden aikaan, jonka jälkeen hoidetaan koirien lenkitys. Joskus koko perhe lähtee mukaan, joskus lapsi jää isän kanssa kotiin. Iltapuuro ja iltatoimet aloitamme seitsemän jälkeen, ja sitä ennen yleensä vain olemme ja vietämme aikaa yhdessä. Luemme, katsomme telkkaria tai J leikkii koirien kanssa. Tavoitteemme on saada poika nukkumaan kahdeksalta, jonka jälkeen saatan hiukan siivota keittiötä, kouluttaa Lankaa, kirjoittaa tai maata vain sohvalla koko illan.

Aamuihin kuuluu omat rutiinit, mutta yleisesti ottaen aamut sujuvat meillä aika kivuttomasti. Siinä auttaa se, että teen kotoa käsin töitä ja Miksulla on lyhyt työmatka. Jos ja kun palaan toimistolle täysiin tunteihin, menee meillä aamut (ja myös iltapäivät) uusiksi. Nyt en kuitenkaan vaivaa vielä päätäni sillä, koska sen murehtiminen olisi liikaa.

Arki-iltoja helpottaakseni pyrin käymään kaupassa isommin kerran viikossa, ja ennen sitä suunnittelen aina viikon ruokalistan. Yritän suosia nopeita tai sellaisia reseptejä, joista valmistuu parin päivän ruoat kerralla. Hyviä ovat esimerkiksi lohikiusaus, (soija)makaronilaatikko, uunikasvikset ja nopeat pastat. Pakasteranskalaisia meillä syödään myös, mutta niiden vastapainoksi tarjoan pojalle jokaisella aterialle kurkkua, tomaattia tai pakastevihanneksia.

Loistava oivallus on ollut myös se, että taaperon ruoan ei tarvitse olla aina perinteisen kastike ja lisäke -mallin mukaista. Lautasella voi olla lajitelma irrallisia elementtejä kuten pastaa, tuoretta tomaattia, salaattijuustoa (poika rakastaa sitä!) ja lihapullia.

Kiireenkin keskellä vanhemmilla on lupa ja oikeus harrastaa yksin. Yhden illan viikossa olen pyhittänyt agilitytreeneille, ja vastaavasti Miksu saa käydä salilla. Yritämme myös edes kerran kuukaudessa viettää aikaa kahdestaan, koska olemme huomanneet sillä olevan valtavan suuri vaikutus yleiseen jaksamiseen ja hyvinvointiin – kuten myös omalla ajalla ja omilla harrastuksilla. Tietenkin viikonloput tuppaavat täyttymään nopeasti, ja siksi yritän olla aktiivisesti sopimatta niille hirveästi menoa.

Toisille sopii aktiivisempi elämäntapa ja joissakin perheissä on enemmän harrastuksia, sekin on ihan ok, kunhan arki ei ala kuormittaa. Tietoisesti pyrimme hidastamaan menoa tässä vaiheessa, mutta parin vuoden päästä tilanne saattaa olla täysin toinen, kun lapsi ja pentu ovat kasvaneet hiukan.

Niin tylsältä kuin se kuulostaakin, suunnitelmallisuus kantaa pitkälle.

Välillä kun arjen kaaos tuntuu liian suurelta, palaan mielessäni keskusteluun, jonka kävin bloggaajatuttuni ja kokeneemman äidin kanssa aikoja sitten:
– Kuinka tästä lapsi-kotityöt-kotiruoka-blogi -yhtälöstä pitäisi selvitä?
– Ei siitä pidäkään selvitä, vastaus kuului.

Niinpä. Vaikka somen perusteella siltä tuntuisikin, kukaan ei ihan muina Wonder Womaneina suoriudu tästä kaikesta. Pitää vain valita ne osa-alueet, jotka sillä hetkellä tuntuvat tärkeimmiltä.

Terveisin

Sisustusbloggaajaksi itseään kutsuva onnellisen lapsen äiti, jonka pakastimessa on ranskalaisia ja matottoman olohuoneen lattialla kasa hiekkaa sekä silputtua mainospostia

Olohuoneen sisustuksen päivitys syksyyn

10/09/2020

Kuten sanottu, inspiraationi sisustamisen suhteen on ollut nyt aivan olematon. Eilen päätin tarttua ongelmaa sarvista ollessani keskellä päivää yksin kotona. Laitoin hyvän soittolistan pyörimään, ja ilman maanantaina alkanutta ruokavaliovalmennusta (uusintakierros tästä) olisin myös kaatanut itselleni lasin viiniä.

Ensimmäisenä kävin sohvan yläpuolella olevan kollaasin kimppuun, joka on ollut samanlainen jo kauan. Kollaasien teko ei kuuluu vahvuuksiini, mutta pyörittelemällä vanhoja kehyksiä ja kotoa löytyviä sisustusesineitä, sain aikaseksi ainakin omasta mielestäni ihan freesin päivityksen. Kollaasin alin vaakakuva ei toimi vaakana kovin hyvin, joten siihen täytyy hankkia uusi kuva. Ehkä teetätän siihen valokuvan J:stä.

Seinä muistuttaa aikaisempien kollaasien ja kokeilujen jäljiltä reikäjuustoa. Monet ovat kehuneet mm. Motonetistä saatavia taulukiinnityspaloja, pitäisi itsekin antaa niille pian mahdollisuus.

Elämme matotonta elämää, mutta kuvien ja fiiliksen vuoksi kävin hakemassa jo talvimaton parvelta. Pitkä säilytys on tehnyt tehtävänsä, eikä matto ehtinyt suoristua kuvaushetkeen mennessä. Pilvinen ja sateinen sää sekä matolle pissivä pentu hankaloitti kuvaamista muutenkin, joten päätin ottaa kuvat muhkuroista huolimatta. Kuvaamisen jälkeen rullasin maton turvaan odottelemaan pissivapaata elämää.

Koristetyynyt hankin jälleen shoppailemalla omasta kaapista. Tosin joukossa on yksi uusi tulokas, tuo konjakin sävyinen samettityyny, jonka reunoja koristaa söpö tupsurivi. Osassa kuvista näkyy myös J:n uusi vastuullisesti tuotettu lelukori, jonka sain Mifukolta.

Sohvapöydälle lavastin pienen sommitelman kynttilöineen. Lavastin, koska eihän sohvapöydälle mahdu mitään muuta kaivaa-lehden (eli Konepörssin) ja Dublojen lisäksi. J ehkä antaisi sommitelman jo olla, mutta vilkasta lapsi- ja pentuperhearkea palvelee paremmin minimalistisempi ratkaisu.

Tässä on ollut nyt vähän kaikkea

02/09/2020

Normaalisti kirjoittaisin nyt fiilistelypostausta tulevasta kynttiläsesongista villasukat jalassa, mutta sellaista ei ole tulossa. Kun tässä on ollut nyt vähän kaikkea. Kantapäästä puhki kuluneet villasukat on kyllä jalassa vain siksi, koska olohuoneen lattia tuntuu kylmältä ilman mattoa, joka käärittiin pentusuojaan.

Syksyyn perinteisesti liittyy uuden odotus, uudet alut ja innostus tulevasta sesongista. Kesän jälkeen kotia on mukava sisustaa kotoisaksi pikkupesäksi, ja horisontissa siintävä Habitare on pullollaan uutta inspiraatiota. Kesän tavoin inspiraatio on haihtunut savuna ilmaan, jos sitä edes oli – Habitaresta puhumattakaan.

Kesän viimeiset viikot räpiköimme läpi jotenkuten, ja nyt olo ja koti muistuttaa joukkojen hylkäämää taistelutannerta. Melkein kolme viikkoa sitten J poltti kätensä hellaan saaden 2. asteen palovammat kämmeneen ja sormenpäihin. Samaan aikaan töiden puolesta minulla oli monta rautaa tulessa, ja sehän tiedetään, kuinka kotona oleva taapero sopii yhteen töiden kanssa. Lisäksi tunsin tietenkin ihan kamalaa syyllisyyttä tapahtuneesta, vaikka eihän vahingoille mitään mahda.

Ja ei nyt unohdeta sitä, että tässä samaan aikaan yritän katsoa myös riehakkaan koiranpennun perään. Pölyn ja Villan kanssa olisin voinut suorittaa nämä viikot aidan matalammasta päästä, mutta superaktiivisen pennun kanssa päivittäistä lenkkiä ja treenihetkeä ei voi jättää väliin kevyin perustein. Oli toki oma valintani ottaa pentu tähän hetkeen, joten oikeuteni valittaa on rajattu.

Kun tähän kaikkeen lisätään soppaan vielä mausteeksi pari henkilökohtaisen elämän murhetta, niin pata onkin mukavasti keittämässä yli. Onneksi J:n käsi on parantunut hyvin, ja poika pääsi tänään takaisin päiväkotiin. Lanka kasvaa päivä päivältä ja oppii tavoille. Ehkä tästäkin siis selvitään.

Kuten koko kuluneen vuoden, olen priorisoinut aikaani niihin tärkeimpiin, jolloin panokseni someen ovat jääneet vähemmälle. Havahduin yksi päivä siihen, että olen tarjonnut kyllä sitä samaistuttavaa sisältöä roppakaupalla, mutta se tärkein, inspiroiminen, on jäänyt kiireen jalkoihin. Onneksi olen saanut toteuttaa mielenkiintoisia yhteistöitä koko kevään ja kesän, jotka puolestaan ovat tarjonneet vaihtelevaa sisältöä teille. Toivottavasti te ajattelette niistä samoin.

Juuri nyt haaveilen siitä, että minulla olisi hetki aikaa istua alas sisustuslehtien kanssa, ja suunnitella pientä muutosta vaikkapa olohuoneeseen tai makkariin. Selailla nettikaupoista uusia sisustustyynyjä ja hullaantua valaisimista. Ja että sitten olisi vielä aikaa toteuttaakin ne suunnitelmat.

Mutta vielä enemmän haaveilen siitä, että kaikki olisi taas normaalia. Tavallista, ihanan tylsää ja rutiinien täyteistä elämää ilman epävarmuutta tulevasta. Se on varmasti meidän jokaisen toive tähän syksyyn.