Blog | Pinossa

Kokemuksia Roborock-robotti-imurista

07/11/2020

Kuukausi sitten meille muutti uusi kotiapulainen Julian. Kolmen koiran talous ei ole päästänyt uutta siivousvastaavaamme helpolla, ja lupasinkin kertoa teille kokemuksia imurista muutaman viikon käytön jälkeen. Sanotaan nyt heti, että hyvinhän meillä on mennyt. Olen loka-marraskuussa imuroinut itse ehkä kaksi kertaa.

Julian on malliltaan Xiaomi Roborock S5 Max. Ennen imurin ostoa kyselin Instagramissa vinkkejä hyvästä imurista, ja suurin osa suositteli tätä merkkiä (ja mallia). Imuroinnin lisäksi masiina moppaa, eli pyyhkii kostealla mikrokuituliinalla mennessään.

Käytämme robotti-imuria noin joka toinen päivä. Tähän aikaan vuodesta koirien tassuissa kulkeutuu hirveästi hiekkaa sisälle, ja villakoira-armeija pesiytyy eteisen tuolin alle jo puolessa päivässä. Julian imuroi keittiön, olohuoneen, eteisen, työhuoneen ja meidän makuuhuoneen. J:n huoneeseen ja kylppäriin imuri ei pääse liian korkean kynnyksen takia. Jokaisen käyttökerran jälkeen Julianin säiliö on ääriään myöten täynnä(!).

Roborockin moppaustoiminto ei ole kummoinen, mutta juurikin sisälle kulkeutuvan hienon hiekan takia olen pitänyt sen päällä. Imurin suuttimen rullassa on kumiliuskat ja harjat, ja se on helppo irrottaa ja putsata. Rulla kerää yllättävän vähän karvaa, eikä sitä tarvitse putsata jokaisen käyttökerran jälkeen.

Olohuoneen ja makkarin villamatoille imuri pärjää hyvin – oikeastaan jopa yllättävän hyvin. Imuri ei jää jumiin hapsuihin, ja se tunnistaa, milloin tarvitaan lisää imutehoa. Ihan jokaista yksittäistä karvaa matosta se ei poista, mutta tarpeeksi hyvä se on silti. Keittiön ohut kelim sen sijaan on liian kevyt, ja se menee Julianin käsittelyssä rullalle.

Ollakseen noin hölmön näköinen vempele, imuri on yllättävän fiksu. Se osaa väistää lelukorit, eikä jää jumiin jatkojohtoihin. Olohuoneen sohvapöytä on kuitenkin sen robottiaivoille liikaa, ja lähes joka kerta Julian jää jumiin pöydän jalkojen väliin.

Robotti-imuria ei saa sijoittaa nurkkaan, joten meillä ainoa looginen paikka sille oli senkin vieressä ruokapöydän takana. Muistaakseni imurille piti jättää tilaa metri joka suuntaan, mutta meillä se ei ihan toteudu. Nyt kun olen imurin telakoitumista katsellut muutaman kerran, olen tullut siihen tulokseen, että imurin voisi siirtää takan viereen valkoiselle seinälle niin, ettei se näkyisi enää suoraan keittiöstä katsottuna. Toki sitten pitäisi vähän viritellä lisää jatkojohtoa.

Huono puoli imurissa on netti, koska sitä ei saa yhdistettyä puhelimeen ilman ulkoista wifiä. Jos siis haluamme ohjata Juliania puhelimen sovelluksella, pitää minun ensin yhdistää oma puhelimeni ja imuri Miksun puhelimen nettiin (luovuimme kodin kiinteästi netistä vuoden alussa). Olemme ratkaisseet ongelman olemalla käyttämättä appia, imuri lähtee päälle kuitenkin vain yhtä nappia painamalla.

Kaunishan Julian ei ole, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Olen todennut sen menevän samaan kastiin ilmalämpöpumpun kanssa: ei todellakaan kaunis katsella, mutta helpottaa elämää kummasti.

DIY: Kierrekynttilät

03/11/2020

Tämän hetken polttavin (heh, heh) sometrendi on ehdottomasti kierrekynttilät! Kaikissa ohjeissa kierrekynttilöiden teon vannotaan olevan todella helppoa, ja sitä se onkin, kunhan saatavilla on vain oikeat kynttilät.

Itse yritin ensimmäisen kerran tehdä kierrekynttilöitä viikko sitten 100-prosenttisista steariinikynttilöistä. Kynttilät olivat kuumassa vedessä lähemmän 30 minuuttia, mutta sinä aikana ne eivät pehmenneet yhtään. Läpivärjätty parafiinikynttilä onkin ainoa vaihtoehto. Läpivärjätty siksi, koska pinnassa oleva väri ei kestä taivutusta kauniisti (huomaatte tämän tuosta yhdestä oranssista kynttilästä). Ostin kummatkin kynttilät H&M homesta.

DIY kierrekynttilät

Laita korkeaan maljakkoon tai muuhun astiaan reilusti kädenlämpöistä vettä (n. 45 °C). Kynttilöiden tulisi mahtua astiaan lähes kokonaan.
Annan kynttilöiden pehmentyä n. 10 minuuttia.
Painele tai kauli kynttilän keskiosa litteäksi. Mitä litteämpi, sitä enemmän saat kierteitä.
Kierrä kynttilää varovaisesti molemmista päistä eri suuntiin. Lopuksi suorista kynttilä ja laita se jähmettymään kylmään veteen.

Instagramissa pari seuraajaani oli yrittänyt nopeuttaa prosessi liian kuumalla vedellä, jonka seurauksena kynttilät olivat sulaneet kokonaan. Yksi onnistui tukkimaan viemärin ja toinen pilaamaan maljakon, joten ei kannata hätäillä homman kanssa.

Lokakuu, minne menit?

25/10/2020

Loka- ja marraskuu ovat tutkitusti kaksi vuoden pisintä kuukautta: lokakuu kestää 45 päivää ja marraskuu 62. Tänään herätessäni jouduin hieraisemaan silmiäni puhelimen ja mikron kellon näyttäessä eri aikaa – hetkinen, onko kelloja siirretty? Jos on, niin mikä päivä tänään? Wait a minute, ensi viikolla on jo marraskuu!

Ehkä se oli lapsi ja pentu, jotka saivat unohtamaan ajan kulun. Ehkä sitä avitti myös kaunis ja aurinkoinen sää, joka jatkui pitkään lokakuun puolelle. Vasta nyt läheinen metsä ja pelto on muuttunut niin märäksi, ettei siellä pärjää ilman kumisaappaita (joita en tietenkään ikinä laita jalkaan lenkille).

Tästä on tulossa lokakuun 7. postaus – ja ensimmäinen pelkkiä kuulumisia käsittelevä sellainen – eli minulla on ollut aikaa ja inspiraatiota taas kirjoittaa. Kuukausia sitten päätin hiljentää julkaisutahdin yhteen postaukseen viikossa, mutta nyt niitä onkin tullut kaksi viimeisten viikkojen aikana. Se on ihan kiva, koska kevään aikana ja sen jälkeen lisää lukijoita on eksynyt tekstieni pariin. Se on yleensä välitön palaute siitä, että teen jotain hyvin tai oikein tällä hetkellä. Kiitos!

Teknisesti aikaa kirjoittaa ei ole tullut lisää, sillä lokakuussa osittaista lomautustani purettiin taas enemmän. Työtilanteen parantuminen on varmaan helpottanut pientä taloudellista stressiä, ja sitä kautta tekstejä on syntynyt helpommin. Edelleen olen kuitenkin lopen kyllästynyt kotitoimistoon ja koronaan, mutta eihän asialle mitään mahda. Jos me kaikki kyllästymme ja lopetamme varotoimet, ei tästä tilanteesta päästä vielä pitkiin aikoihin. Vaikka onhan tämä edelleen absurdia, olemme kohta vuoden kärsineet pandemiasta, eikä tulevaisuus vieläkään näytä valoisammalta.

En koskaan varannut studioaikaa J:n yksivuotiskuvaa varten, ja nyt jälkikäteen se vähän harmittaa. Siihen nähden paljonko vietän aikaa kamera kädessä, olen kuvannut omaa lastani aivan liian vähän. Suutarin lapset, kenties? Onneksi tänään asiaan tulee pieni parannus, sillä pääsemme portfoliomalleiksi. Toiveeni olisi saada samaan kuvaan koko perhe, eli myös koirat. Saa nähdä, kuinka meidän käy, kun kameran takana on koirille täysin vieras ihminen. Toivottakaa onnea sekä meille että kuvaajalle! 😅

PS. Kuten kuvasta näkyy, J on jo hetken syönyt ilman syöttötuolin ”syöttötuoli-osaa”. Hän osaa myös itse päästää koirat ulos avaamalla ja sulkemalla takapihan kaksi ovea. Poika osaa pukea housut, ruokkia koirat ja laulaa tuiki, tuiki tähtöstä. Kasvoiko hän puoli vuotta siinä samassa ajassa, kuin lokakuu hävisi?!

Uudet taidehankinnat olohuoneeseen ja keittiöön

21/10/2020

Kaupallinen yhteistyö, Posterlounge. Alekoodi lopussa.

Kuten tiedätte, rakastan erilaisia julisteita ja taidetta, joilla kodin ilme päivittyy hetkessä ja vieläpä aika edullisesti. Pääsin uudistamaan olohuonetta ja keittiötä Posterlounge kanssa, joka on juuri avannut verkkokaupan myös meille Suomeen.

Posterlounge-verkkokaupan valikoimaan kuuluu monien eri aikakausien taidemaalareiden, kuvittajien, valokuvaajien ja graafikoiden teoksia. Laadukkaiden julisteiden ohella Posterloungesta saa taidetta painettuna mm. puulle, PVC-levylle, akryylilasille, canvakselle, alumiinille ja tarralle – siis hurjalle määrälle erilaisia materiaaleja. Kaikki taideaiheet ovat saatavilla kaikille materiaaleille, eli vaikka verkkokaupan tuotteessa lukisi esimerkiksi juliste, voi sen silti valita vaikkapa puulle painettuna.

Posterloungen valikoimaan kuuluu monien eri aikakausien taidemaalareiden, kuvittajien, valokuvaajien ja graafikoiden teoksia.

Posterlounge painattaa kaikki tuotteet omissa tuotantotiloissaan Saksassa tilausten mukaan, eikä näin turhaa varastoa tai ylijäämää pääse syntymään. Posterloungelta löytyy myös oma kehystämö.

Kuulostaa monimutkaiselta, mutta onneksi verkkokauppa on selkeä ja helppo käyttää. Tuotekuvat ovat myös huippuhyvät ja kirsikkana kakun päälle Posterlounge tarjoaa tuotteille 100 päivän palautusoikeuden.

Olohuoneen seinälle valitsin Posterloungen valikoimasta kolme tuotetta. Canvas-taulu on alumiinisella Clark-kehyksellä kehystetty Christin Lamaden Bouquet. Clark-kehys (joka on muuten todella tyylikäs) on saatavana mustan lisäksi valkoisena, kultaisena, hopeisena sekä kolmessa puunsävyssä. Itse teos on saatavana aina 20 x 30 cm:n kokoisesta 120 x 160 cm:n kokoon asti. Meillä on koko 50 x 70 cm, mutta kuvitelkaa, miten upealta suuri teos näyttäisi vaikkapa korkeassa portaikossa!

Kamera-aiheinen juliste on Nory Glory Printsin Vintage retro camera. Sen koko on 21 x 30 cm, mutta juliste on saatava aina 100 x 130 cm:n kokoon asti. Kukka-aiheinen juliste oikealla puolella on Mandy Disherin Syksy (koko 30 x 20 cm).

Julisteet painetaan laadukkaalle, paksummalle paperille, ja niihin on saatavilla Loft-puukehys neljässä värissä (musta, valkoinen, natural ja ruskea).

Keittiöön valitsin puu- ja alumiinitaulun. Retrohenkinen puutaulu on 9 mm:n koivuvanerille painettu Science Photo Libraryn Arabica Coffee (koko 30 x 40 cm). Puutauluja on saatava 13 x 18 – 120 x 160 cm:n kokoisena. Alumiinille painettu sitruuna-aiheinen teos on Elisandra Sevenstarin When life gives you lemons (koko 20 x 30 cm). Alumiinitaulut voi tilata samoissa ko’oissa kuin puutaulutkin, ja niihin on saatavilla kolme erilaista kehysmallia neljässä värissä. Puu- ja alumiinitauluihin tulee mukaan seinäkiinnikkeet, eli ne eivät vaadi erikseen kehyksiä sitä varten.

Näistä puu- ja alumiinitauluista pidän erityisesti siksi, koska ne voi asettaa sellaisenaan pöydälle tai hyllylle osaksi asetelmaa. Ilman kehyksiä niiden ilme säilyy keveänä ja rentona. Kuvatuotteet ovat todella laadukkaasti painettu hyvän tuntuisille materiaaleille, joten niitä ei siksikään tarvitse piilottaa kehyksiin. Kivaa vaihtelua perinteisille julisteille.

Koodilla ESSI15 saatte 15 % alennuksen koko Posterloungen valikoimasta (ei koske lahjakortteja) 1.11.2020 asti! Alennuskoodi syötetään ostoskorissa tilauksen tekemisen yhteydessä.

Vintagetuolien uusi verhoilu

17/10/2020

Olen joskus kutsunut huusholliamme loppumattomien projektien taloksi, ja sellainen tämä tosiaan on. Olen todella hyvä kasaamaan itselleni sellaisia ”pieniä tunnin projekteja”, joiden toteutus siirtyy ja siirtyy (jos ei unohdu kokonaan).

Kesällä ostin kirpputorilta parin ihania vintagetuoleja, ja jo ostohetkellä päätin verhoilla ne uudestaan. Kului viikko, kaksi ja sitten muutama kuukausi, mutta viimein kaunokaiset saivat uutta kangasta ylle.

Tuoliin olisi sopinut lähes mikä tahansa kangas, mutta blogikollegan ehdotuksesta päädyin valkoiseen, siis valkoiseen, kankaaseen. Väri on tietenkin lapsi- ja koiraperheessä riskivalinta, mutta valitsin kulutusta ja pesua kestävän kankaan, joka ei säikähdä ihan jokaista pikkutahraa. Kankaan ostin Eurokankaasta, ja se maksoi 36 €/m. Tuolien verhoilua varten ostin sitä 60 cm.

Pelkän istuinosan verhoilu on nopea ja aika helppo projekti. Ensin irroitin istuimen rungosta (tässä tuolissa se oli kiinni ruuveilla, joskus istuin ei ole kiinnitetty millään). Vanha verhoilu oli kiinnitetty niiteillä – samanlaisilla, joilla kiinnitin uuden kankaan – ja ne lähti helposti pihdeillä nyppimällä. Istuimien pehmuste oli hyvässä kunnossa, joten sille minun ei tarvinnut tehdä mitään.

Uudesta verhoilukankaasta leikkasin 60 x 60 cm:n palat, jotka pingotin istuimen ympärille ja kiinnitin niittaamalla. Kangas kannattaa vetää mahdollisimman tiukalle ja kiinnittää ensin jokaiselta sivulta yhdellä niitillä. Näin vältytään rypyiltä tai siltä, että kangas ”vetää” vinoon.

Täytyy myöntää, että toisen istuimen kanssa hieman kiirehdin, eikä siitä tullut yhtä hyvä kuin toisesta. Lisään sen korjaamisen sinne ”sitten joskus” -pinoon.

Yleensä karsastan kirkkaan valkoista meillä, mutta tuolien verhoilusta tuli ihanan freesi. Tiikki korostuu kauniisti, ja osana mustaa ruokapöytää tuolit näyttävät todella kivoilta.

Eikö olekin muuten ihan jouluinen fiilis näissä kuvissa? Pari kynttilää tekee paljon harmaana lokakuisena päivänä!

Toivepostaus: taaperon lelujen säilytys

14/10/2020

Taaperon lelujen säilytys on meillä aika mallikkaalla ja ennen kaikkea hallittavalla tasolla. J:n huone pysyy yleensä ottaen aina siistinä, eikä olohuoneessakaan lelut ole jatkuvasti levällään. Salaisuus siihen on varsin simppeli: maltillinen määrä leluja suhteessa säilytystilaan. Kiitosta täytyy antaa myös päiväkodin suuntaan, jossa lelut on opetettu viemään takaisin omille paikoilleen leikin päätteeksi.

Olemme itse ostaneet J:lle vain vähän leluja. Lähes kaikki lelut J on saanut joko isommilta lapsilta tai lahjaksi. Emme tietoisesti vältä ostamasta leluja, mutta niiden ostamiselle ei ole ollut varsinaisesti tarvetta (ensimmäisillä synttäreillä niitä saatiin koko vuoden tarpeisiin). Koen myös järkeväksi olla opettamatta suuren lelumäärän olevan mikään normi, vaikka kyllähän lapsella täytyy leluja olla. J rakastaa kirjoja, ja niitä meillä onkin kieltämättä aika paljon – ne on myös onneksi helppo säilyttää.

Leluja meillä säilytetään kahdessa paikalla: Pojan huoneessa ja olohuoneen lipastossa, joka toimii tv-tasona. Olohuoneessa on ne aktiivisessa käytössä olevat lelut. Lattialla on kaksi koria, toinen koirien ja toinen lapsen leluja varten. Mifukon pehmeä kori* on täydellinen taaperon lelujen säilytykseen, sillä se kestää penkomista ja korkeat reunat peittävät riemunkirjavat lelut. Lipastossa säilytetään kirjoja, rakennuspalikoita ja palapelejä.

J:n omassa huoneessa leluja säilytetään tällä hetkellä koreissa ja valkoisessa lipastossa. Tämän lisäksi vaatekaapissa olisi vielä vähän säilytystilaa.

Erilaiset korit ovat mielestäni kätevin tapa ratkaista lelujen säilytys.

Erilaiset korit ovat mielestäni kätevin tapa ratkaista lelujen säilytys. Koreihin lapsen on helppo siivota lelut itse, ja sisustukseen sopivat korit voi hyvin jättää esille (ja niin säästää kaappitilaa). Korien valinnassa kannattaa ottaa huomioon materiaali ja sen kestävyys. Suosikkini, meriheinästä punotut riisikorit, eivät kestäneet lapsen käsissä kovin pitkään. J:n huoneessa oleva toinen kori on kylläkin luonnonmateriaalista punottu, mutta se on sen verran paksumpaa, että se on vielä kestänyt.

Poissa silmistä, poissa mielestä -taktiikka on myös varsin oiva valinta. Jos sisustuksen osana olevat korit eivät tunnu omalta, voi lelujen säilytyksen ratkaista koreilla, jotka saa kaappiin piiloon. Tämä tietenkin vaatii sen, että koreilla on oltava jo valmiina paikka kaapissa mieluusti alahyllyllä, josta lapsi saa ne helposti itse. Pinottavat ja kannelliset korit eivät taaperon kanssa ole ehkä se toimivin ratkaisu, ennemmin suosittelen kevyitä kahvallisia muovikoreja.

Koska leluja meillä on vielä vähän, on järjestys ratkaistavissa helposti. Varmasti vielä Lego-ajan koittaessa joudumme järjestelemään kaappeja uudestaan kannellisten säilytysrasioiden ja Dymon avulla.

PS. J:n lempileluja kirjojen lisäksi ovat sählymaila ja koirien pallot, joilla hän leikittää koiria lähes päivittäin.

*Kori saatu