Saanko päivitellä hetken: Mihin toukokuu katosi? Nyt on jo kesä. Ja kohta kesäloma! Viime kesänä olin edelleen osittain lomautettu, ja pidin lomaa sen takia vain kaksi viikkoa. Toisen viikon olimme reissussa Turussa ja Tampereella. Nyt suunnitelmani on olla lomalla koko heinäkuu, ja haluaisin taas lähteä edes muutamaksi päiväksi kotimaanmatkalla. Koronan suhteen näyttäisi siltä, että kotimaanmatka olisi vieläpä ihan ok toteuttaa.

Koen, että ansaitsemme täksi kesäksi jotain pientä ekstraa, koska elokuussa meidän piti sanoa tahdon. Alkuvuodesta emme uskaltaneet ottaa riskiä pandemian kanssa, ja päätimme siirtää häät vuoteen 2022. Päätös tuntuu edelleen oikealta eikä harmita, vaikka radiossa kuulin jonkun asiantuntijan sanovan, että maskeista päästäisiin eroon juhannuksen jälkeen. Rehellisesti täytyy myös sanoa, että kevät on ollut niin täyteen buukattu, että ehkä häiden suunnittelu olisi ollut liikaa.

Tänä kesänä kotimaanmatkailu voi varmasti hyvin, joten kesäloman suunnitelmat kannattaa löydä lukkoon ja majoitukset varata mahdollisimman pian. Kesän matkakohteena olen pyöritellyt mielessäni Naantalia ja tietenkin Muumimaailmaa. Jos jollain on hyviä vinkkejä 2,5-vuotiasta ajatellen, niin niitä otetaan vastaan! Myös Naantalin ravintolatarjonta kiinnostaa, koska kyllähän nyt syöminen on reissun kuin reissun kohokohta.

Pientä reissua tärkeämpää on se, että saamme kesällä viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä. Päiväksi bussilla Helsinkiin, retki hiekkarannalle Sääksiin tai takapihalla syöty piknik ovat varmasti taaperolla riittäviä kokemuksia. Tärkeintä on, että mukana on koko perhe.

J on helppo lapsi, ja hänen kanssaan reissaaminen on aina ollut vaivatonta. Jo pelkästään senkin takia oikeasti odotan kesää, koska haluan vain lähteä yhdessä jonnekin. Minne tahansa. Kunhan saan tarjota J:lle uusia kokemuksia ja nähdä niiden aiheuttaman ilon. Toki voisin nytkin suunnitella jotain pientä viikonlopuiksi, mutta hektisen arjen keskellä haluan pyhittää viikonloput kotona olemiselle ja säästä energiaani.

Haluani lähteä kuvaa osuvasti se, että viime viikonloppuna kävin noutamassa uudet silmälasit. Lasien noutoa aloin odottaa jo alkuviikosta, koska se antoi minulle syyn lähteä kauppakeskukseen – ajatella! Niin sitä odottaa ja tulee onnelliseksi pienistä asioita, kun niitä ei hetkeen ole saanut kokea.

Täytin maaliskuussa 30, ja toivoisin, että pääsisin juhlimaan pyöreitä myöhässä ystävieni kanssa kesällä. Viime kesänä järjestimme Miksulle kolmekymppiset, ja edelleen muistelen pihajuhlia lämmöllä. Juhlat olivat vuoden ainoat ja varmasti siksi niin ihanat.

Toki kesälle olen suunnittelut myös pari sisustus- ja remppaprojektia. Pääsiäisen tienoilla suunnittelin keittiön saarekkeeseen parannuksen, ja nyt kun ulkona tarkenee leikellä rimoja ja maalata, olisi projekti tarkoitus aloittaa. Myös kylpyhuoneen valaistus pitäisi uusia kokonaan. Sen osalta pitäisi vaan päättää, onko viisaampaa repiä koko sisäkatto alas vai yrittää pujotella uudet LEDit vanhojen halogeenien aukkoihin.

PS. Robotti-imuri Julian on todella tyhmällä tuulella. Kävin vapauttamassa hänet kahdesti tämän postauksen kirjoittamisen aikana.

Toukokuu on tähän asti ollut säiden puolesta pieni pettymys. On tässä kuukaudessa kuitenkin ollut paljon hyvääkin.

Halloum. Suurin ruokahimo tällä hetkellä on halloum-hunajamelonisalaatti. Bongasin Yhteishyvästä reseptin, ja kerran kokeilun jälkeen tekisi mieli syödä salaattia joka päivä. Tilli, minttu, hujanameloni ja halloum on vaan match made in heaven. Tilli sopii muuten ihan älyttömän moneen ruokaan! Miksi sen mieltää edelleen vain kalayrtiksi?

Agility. Langan kanssa olemme päässeet treenaamisessa kunnolla vauhtiin, ja sen myötä olen löytänyt innostukseni lajia kohtaan uudelleen. Lanka malttaa, jaksaa ja osaa tehdä. Kaiken lisäksi junnu tuntuu tietävän asioita, joita en ole edes opettanut – Lanka osaa lukea minua. Meillä on edessä kyllä mahtava agilityura, melkein jopa uskallan haaveilla SM-tasosta.

Lukeminen ja äänikirjat. Rakastan lukemista ja tarinoita, mutta kaiken kiireen keskellä lukeminen on jäänyt. Päätin tehdä asialle jotakin, ja aktivoin pitkästä aikaa BookBeatin. Ensin luin Vaarallisen suojelijan, sitten Suon villin laulun (suosittelen!) ja nyt kuuntelussa on Kaikki se valo jota emme näe (aika haastava kirja kuunnella, lukeminen olisi ehkä parempi valinta. Hyvä silti). Ajan nykyisin hallille kahtena iltana viikossa, joten minulla on hyvää aikaa kuunnella äänikirjaa. Koirien kanssa lenkkeillessä en pysty keskittymään kirjan kuunteluun.

Lapsen jutut. J on viime päivinä aloittanut satuilun ja omien juttujensa höpöttelyn. Pari päivää sitten taapero kertoi kirkkain silmin, kuinka äiti ajoi kilpaa lentokoneen kanssa. Voin sanoa, että kyseistä tilannetta ei tosiaankaan ole tapahtunut. 😁 Ikää J:llä on nyt 2 vuotta ja 4 kk.

Uusi työ. Eilen oli viimeinen virallinen päiväni Content Designerina, ja maanantaina aloitan uuden pestin Production Copywriterina Hasan & Partnersilla. Uusi työ on hyppäys ihan toiseen maailmaan, kun pieni työporukka vaihtuu isoon työyhteisöön. Odotan innolla uusia haasteita ja mahdollisuutta päästä syventämään taitojani.

Olen hurjan kiitollinen edellisestä työstäni, jossa sain ensimmäistä kertaa jalan toimistomaailman oven väliin ja pääsin kokemaan paljon. Sen ansiosta tiedän, että kirjoittaminen on se juttu, jota haluan nyt tehdä.

Työpaikan vaihdokseen on liittynyt tietenkin odotusta ja valmisteluja. Huomasin kaiken tämän syövän energiaani, ja se on näkynyt hiljentyneenä postaustahtina. Haluaisin aina kertoa kaiken heti, joten tällainen asioiden pimittäminen ei sovi luonteelleni yhtään! Nyt edessä on varmasti muutama tiukka viikkoa, kun yritämme sopeutua uuteen arkeen, joten postaustahti tuskin tulee reipastumaan hetkeen.