• Info
  • sisustus
  • DIY
  • reseptit

Pinossa

sisustusblogi

Mitä tehdä maapallon puolesta luopumatta kaikesta?

07/11/2018

Pinossa_vintagesisustusIMG_6321

Ilmastokriisi ja IPCC:n ilmastoraportti. Niin. Monta viikkoa olen miettinyt, että haluaisin asiasta kirjoittaa muutaman sanan. Rehellisesti sanottuna olen pelännyt aiheeseen tarttumista, sillä en kirpputoriharrastuksestani huolimatta ole mikään malliesimerkki ekologisesta elämäntyylistä. Päätin kuitenkin kirjoittaa aiheesta, sillä julkisesti kirjoitetut sanat ovat paljon helpompi pitää kuin vain oman pään sisällä vannotut lupaukset, ja koska toivon, että voin omalla esimerkilläni kannustaa tekemään pieniä tekoja ympäristön hyväksi.

Hävettää myöntää, mutta omalla kohdallani ekologisempaan elämäntyyliin siirtymistä on hidastanut osittain asenteeni ja tunne siitä, että olen voimaton ilmastonmuutoksen edessä. Olen ajatellut, että helppohan sitä sinkkuna elävän kalliolaisen on huudella ekologisten arvojen perään, kun julkinen liikenne pelaa ja kaikki mahdolliset jätteenlajittelupisteet löytyvät alakerrasta. Yritäpä elää ekologisesti täällä landella, jossa oma auto on enemmän kuin välttämätön, jotta muovit pääsee viemään lähimmälle ekopisteelle kilometrien päähän.

Pinossa_vintagesisustusIMG_6325

Sitran elämäntapatestissä suurimmaksi synnikseni nouseekin juuri oman auton käyttö. Koska veri vetää maalle ja työpaikka Helsinkiin, kertyy minulle vuodessa tuhansia yksinäisiä ajokilometrejä. Myös asumismuodostamme saamme pitkän miinuksen, koska asumme vielä toistaiseksi kahdestaan yli 100 m² sähkölämmitteisessä paritaloasunnossa – vaikka sähköä emme pääsääntöisenä lämmönlähteenä käytäkään talvisin.

Paritalomuotoisessa yhtiössä lajittelumahdollisuudet ovat hieman haastavammat kuin suuremmissa taloyhtiöissä. Laiskuuden piikkiin on helppo pistää se, miksi lasi- ja metallipurkit päätyvät edelleen samaan roskapönttöön. Tässä samalla avautumisella voin tunnustaa, että kaksi koiraamme syövät päivittäin lihaa (joka on ihmisravinnoksi tarkoitetun lihan sivutuotetta), ja mikä kaikista pahinta, syyllistymme pian ultimaattiseen ilmastorikkeeseen saamalla lapsen.

Olen sen verran itsekäs, ettei ympäristöhuoleni saa minua käännyttämään koiriani kasvissyöjiksi tai muuttamaan kaupunkiin ajokilometrien vähentämiseksi. En ole vielä valmis luopumaan matkustelusta, ja vaikka tässä tilanteessa yksi lapsi tuntuu juuri meille sopivalta vaihtoehdolta, en voi luvata, etteikö babylle joskus tulisi sisarusta.

Pinossa_vintagesisustusIMG_6323

Maapallon pelastamista ei voi kuitenkaan sysätä kokonaan lapsettomien kaupunkilaisten harteille, vaan jokaisen on kannettava kortensa kekoon tavalla tai toisella. Jokainen meistä voi, ja jokaisen meistä pitää, muuttaa elämäntapojaan edes piirun verran parempaan suuntaan, eikä sen tarvitse tarkoittaa kaikesta luopumista.

Mitä sitten minä voin tehdä? Sähkönkulutuksemme on tällä hetkellä alle 9 000 kWh vuodessa, ja se on vähän ottaen huomioon kotimme lämmitysmuodon, rakennusvuoden ja koon (jos luku ei sano mitään, niin sähköyhtiön arvio vastaavan asunnon kulutuksesta on vuodessa noin 19 000 kWh). Ilman muuttoa siitä onkin haastavaa karsia, samoin vielä toistaiseksi yksityisautoilustamme. Se, missä sen sijaan voin pienillä muutoksilla edetä kohti parempia ja ekologisempia elämäntapoja, ovat muun muassa ruokailutottumukset ja jätteiden entistä tarkempi lajittelu.

Olen jo vuosia pyrkinyt syömään kasvispainotteisesti, mutta koskaan en ole asettanut konkreettisia mittareita lihankulutuksen vähentämiselle. Nyt konkreettiseksi tavoitteeksi päätin, että tästä lähtien pyrin tekemään kotona korkeintaan kerran viikossa liharuokaa, ja että sama ”kerran viikossa” -sääntö tulee koskemaan myös lounasruokailuani. Juustoista kokonaan luopuminen ahdistaa vielä ajatuksen tasolla liikaa, varsinkin kun niitä en ole saanut edes syödä viimeisen puolen vuoden aikana, mutta jo pienillä askeleilla voin keventää omatuntoani ja aiheuttamaani ympäristökuormitusta.

Pinossa_vintagesisustusIMG_6334

Paritaloyhtiössämme on vain sekajäteastia. Pahvit ja lehdet olemme kierrättäneet tunnollisesti jo nyt, mutta tulevaisuudessa aiomme parantaa jätteiden lajittelua entisestään. Otamme käyttöön oman roskakorin kierrätettävää muoviroskaa varten, ja kauppareissun yhteydessä viemme sen kierrätettäväksi pahvien ja lehtien tavoin. Biojätettä meillä syntyy omasta mielestäni todella vähän. Oikeastaan kahvipurut ovat ainoaa biojätettä, joita nelijalkaiset kompostimme eivät pysty hoitelemaan puolestamme.

Tarkempaan jätteiden lajitteluun ajaa myös syntyvä lapsi ja sen myötä tuleva vaipparoska. Avomies ei pihinä halua kasvattaa 240 litraisen sekajäteastiamme tyhjennysväliä (joka on muuten kaksi viikkoa), joten siksikin meidän on aloitettava erityisesti muovin kierrätys. En vielä pysty lupautumaan kestovaippojen pesijäksi, mutta pidän mahdollisuuden mielessäni vielä siihen asti, kunnes näen miten vaipparumba perheessämme tulee pyörimään.

Vaatteita en osaa itselleni ostaa kirpputorilta, mutta lapselle olemme tähän mennessä hankkineet 90 %:sti kaiken käytettynä. Omissa vaatevalinnoissasi pyrin jatkossa suosimaan entistä enemmän aitoja luonnonmateriaaleja, jotka ovat laadukkaampia ja pitkäikäisempiä. Pienet tai muuten sopimattomat vaatteet kierrätän kirpputorien kautta kuten tähänkin asti tai lahjoitan ne eteenpäin.

Pinossa_vintagesisustusIMG_6319

Yksi suurimmista ympäristöteoista, jonka voimme tulevaisuudessa on tehdä, on kasvattaa lapsestamme parempi kuin itse olemme. En aio täyttää lapsemme elämää maailmantuskalla, mutta toivon, että pystyisimme kasvattamaan hänestä ympäristötietoisen aikuisen, jolta ympäristöystävällisten ratkaisujen huomiointi käy luontevammin kuin vanhemmiltansa.

Mainitsemien tekojeni lisäksi voin tehdä paljon muitakin pieniä tekoja. Tiivistettynä aion tulevaisuudessa

  • Vähentää lihansyöntiä ja yrittää oppia pitämään kauramaidosta kahvissa.
  • Aloittaa muovinkierrätyksen ja panostaa lajitteluun entistä enemmän.
  • Panostaa vaatteissa laadukkaisiin ja kestäviin materiaaleihin.
  • Muuttaa energiatehokkaaseen kotiin.
  • Kasvattaa lapsestamme ympäristötietoisen ja pitää perhekokomme pienenä.
  • Kompensoida lentopäästöt.
  • Kierrättää tarpeettoman tavaran ja suosia kirpputoreja ostospaikkana.
  • Suosia vielä enemmän kotimaassa tuotettuja tuotteita, täyttöpakkauksia ja suurempia pakkauskokoja aina kun mahdollista.
  • Jatkaa tarkkaa linjaa siitä, millaisia tuotteita mainostan omissa kanavissani.

En halunnut otsikoida tekstiä otsikolla #mitäminäolentehnyt koska koen, etten oikeastaan ole tehnyt vielä tarpeeksi. Kukaan ei pysty muuttumaan yhdessä yössä, mutta toivon, että vuoden päästä voin ylpeästi kertoa saavutuksistani ekologisuuden saralla ja tuntea, että todellakin olen tehnyt jotain. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.

Filed in: kuulumisia, puheenaihe, random, sisustus • by Essi • 5 Comments

Sähköpatterin maalaus

04/11/2018

Pinossa_sahkopatterin_maalausIMG_6290

Ihanan leppoista sunnuntaita sinne näyttöjen ääreen! Täällä viikonloppu on mennyt vähän samoissa fiiliksissä kuin viikko sitten – mikään ei oikein ole huvittanut. Olenkin nyt viimein päättänyt kuunnella hyviä neuvoja, ja ottaa rauhallisesti aina kuin vain voin. Lantion seudulla kivut ovat hieman helpottaneet, mutta eivät kuitenkaan hävinneet kokonaan. Erityisen kipeä olen aamuisin, jolloin kyljellä nukkuminen on painanut lantion luita. Tätä jatkuu nyt sitten varmaan loppuun asti, joten ei auta kuin vain hidastaa tahtia.

Pinossa_sahkopatterin_maalausIMG_6292

Onneksi lastenhuoneen suhteen ei tarvitse tehdä enää mitään suurempaa remonttia. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, seinien maalauksen yhteydessä kokeilin ikkunan alla olevan sähköpatterin maalausta samalla sävyllä sävytetyllä Eskaron Aquamaster-kalustemaalilla*, joka kestää 80 asteen lämpötilan. Päädyimme kokeilemaan patterin maalausta kalustemaalilla, koska perinteisen patterimaalit eivät ole sävytettävissä ja koska ne ovat tarkoitettu lähinnä vesikiertoisten pattereiden maalausta varten. Toinen vaihtoehto olisi ollut kokeilla spraymaalia patterin maalaamiseen, mutta koin sävytetyn kalustemaalin helpompana (ja vähemmän sotkevana) vaihtoehtona.

Päädyimme kokeilemaan patterin maalaamista oikeastaan kahdesta syystä: Vanha patteri oli kellastunut kulahtaneen näköiseksi, ja maalaamattomana se olisi pompannut ikävästi esiin maalatusta seinästä.

Pinossa_sahkopatterin_maalausIMG_6288

Ennen kalustemaalilla maalaamista pohjustin patterin peltikuoren Eskaron Luotto tartuntapohjamaalilla*. Käytin molempien maalien levittämiseen pientä vaahtomuovitelaa. Pohjamaalia riitti yksi kerros, sävytettyä kalustemaalia levitin kaksi kerrosta.

Kun maalaat sähköpatterin, muista:

  • ennen maalausta testaa, ettei patterin kuori kuumene yli 80 asteiseksi
  • sammuta patteri, anna sen viilentyä ja pyyhi pinta pölystä ja muusta liasta
  • levitä tasainen kerros pohjamaalia laadukkaalla vaahtomuovitelalla
  • levitä pintamaalia 2-3 ohutta kerrosta, ja anna maalin kuivua hyvin välissä
  • maalaa VAIN PELTIKUORI ja varo termostaattia
  • kun maali on kuivunut kunnolla, voi patterin laittaa päälle. Kannattaa seurata patterin kuumentumista ensimmäiset tunnit.

Eskaro ei voi varauksetta suositella sähköpatterin maalaamista tällä menetelmällä. Jos päätät kokeilla itse patterin maalaamista, tapahtuu se niin sanotusti omalla vastuulla.

Pinossa_sahkopatterin_maalausIMG_6297

Maalattuun patteriin olen todella tyytyväinen. Kunnollisella telalla patterin pinnasta tuli tasainen, ja se sulautuu lähes täydellisesti seinään. Ilman maalikerrosta patteri olisi hypännyt liian selvästi irti maalatusta seinästä, ja tummien ikkunakarmien kanssa kokonaisuudesta olisi tullut turhan levoton.

Aion kyllä ehdottomasti maalata jatkossakin vanhat sähköpatterin samaan sävyyn seinän kanssa! Harmi, etten tiennyt tätä kalustemaalikikkaa vielä kuusi vuotta sitten, jolloin vanhan kotimme makuuhuoneessa valkoinen patteri hyppäsi todella räikeästi silmille munakoison sävyllä maalatusta seinästä.

*maalit saatu näkyvyyttä vastaan.

 

Seuraathan blogiani nyt myös Facebookissa?

Filed in: lastenhuone, remontti, sisustus, sisustusideat, yhteistyö • by Essi • 4 Comments

Kyllä mä vielä kerran jaksan – kuuluisat viimeiset sanat

30/10/2018

Pinossa_RV21IMG_5609

”Älä huoli, kyllä mä vielä yhdet treenit jaksan!”, huikkasin avomiehelle eilen treenikassi olalla. Ja hyvinhän minä jaksoin, mitä nyt tänään tuntuu siltä kuin olisin synnyttänyt viime yönä keilapallon.

Agilityn harrastamisesta raskauden aikana ei ole varsinaisesti suosituksia, mutta koska kyseessä on kuitenkin laji, jossa tapahtuu nopeita suunnanmuutoksia, olen aika herkällä korvalla yrittänyt kuunnella kehoani viikkojen edetessä. Avomies on ollut minusta ja vauvasta ihanan huolehtivainen koko raskauden, ja jos hän olisi neuvolakäynnillä kuullut, ettei agilityn kaltaista liikuntaa suositella enää raskauden puolivälin jälkeen, olisi hän varmaankin piilottanut autoni avaimet aina treenipäivinä.

Pinossa_RV21IMG_5582

Kasvava maha ei sinänsä ole haitannut kentällä hyppelyä, mutta selvästi se on vaikuttanut kuntooni niin, etten kovin pitkää pätkää ole jaksanut juosta enää viimeiseen kuukauteen. Pari viikkoa sitten päätin, että lokakuuhun loppuu meidän ratatreenimme, ja eilisiin treeneihin olikin todella kiva lopettaa tältä vuodelta. Radalla oli hyvä flow ja meille kummallekin jäi todella hyvä fiilis treeneistä. Mutta näin jälkiviisaana on helppo todeta, että eiliset treenit olisi sittenkin kannattanut jo jättää väliin.

Viime yönä heräsin viiltävään kipuun alavatsassani, kun yritin kääntää kylkeä. Viiltävä kipu osoittautui maailmanluokan lihasjumiksi. Käveleminen sattuu, sukan laittaminen sattuu ja liian pitkään istuminen se vasta sattuukin – tuntuu, kuin olisin synnyttänyt 10 kg:n keilapallon! Vauvalla on kuitenkin kaikki hyvin, ja hän on iloisesti potkinut minua (luojan kiitos) ylävatsaan koko päivän.

Pinossa_RV21IMG_5590

Onneksi pystyin päiväksi jäädä kotiin tekemään hommia kotitoimistoltani, eli sängystä, käsin. Vielä nyt iltaankaan mennessä jumi ei ole helpottanut, joten luultavasti jään kotiin vaappumaan kuin pingviini vielä huomiseksi. Onneksi nykyteknologia mahdollistaa työskentelyn lähes missä tahansa!

En ole ehkä ihan vielä tajunnut omaa kuolevaisuuttani, mitä tulee raskauteen. Sinnikkäästi yritän tehdä samoja asioita ja hivuttaa itseäni samankokoisista aukoista kuin ennenkin. Suureksi ärsytyksekseni en myöskään ole oppinut ymmärtämään vielä sitä, ettei kehoni nyt varoita kesken rankan suorituksen, vaan seuraavana päivänä jumi tuleekin täysin yllätyksenä. Kyse ei missään nimessä ole siitä, ettenkö välittäisi vauvasta. En vain hahmota missä fyysiset ja henkiset rajani tällä hetkellä menevät.

Mutta ollakseni rehellinen; kaikista ärsyttävintähän tässä on se, että avomies oli (taas) kerran oikeassa.

 

PS. Suokaa anteeksi vanhat kuvat! Halusin kovasti kuvittaa tämän postauksen raskauskuvilla, mutta sattuneesta syystä en juuri nyt ole kuvauskunnossa 😀

Filed in: kuulumisia, perhe, random, raskaus • by Essi • 2 Comments

  • « Previous Page
  • 1
  • …
  • 90
  • 91
  • 92
  • 93
  • 94
  • …
  • 193
  • Next Page »

Essi

Pinossa-blogissa sisustetaan lapsi- ja koiraperheen kotia rennolla otteella. Inspiraatiota kotiin saan niin vintagesta kuin skandinaavisesta muotoilustakin. Kierrätys, vastuullisuus ja lapsiperheen arki ovat sisustamisen ohella – tai sen näkökulmasta – blogini kantavia teemoja.

Tervetuloa mukaan!
  • Facebook
  • Instagram
  • Pinterest

Viimeisimmät artikkelit

  • Tyttöjen reissu Barcelonaan
  • Uudet linssit vanhoihin kehyksiin helposti kotoa käsin
  • Minecraft-synttärit ja teemaan sopivat tarjottavat
  • Tilinpäätös 2024
  • Vuosi tässä kodissa ja onnistuneet sisustuspäätökset

Kategoriat

Arkistot

Copyright © 2025 · Theme by Blog Pixie

Copyright © 2025 · Pinossa ·