Essi, Author at Pinossa | Sivu 84 194:stä

12 kysymystä vauva-arjesta

12/02/2019

Esikoista odottaessa ja kasvattaessa ei todellakaan tiedä mitä odottaa. Vaikka olen saanut lukemattoman määrän kullanarvoisia vinkkejä aina imetyksestä parhaisiin äitiysvaatteisiin, on silti vauva-arki päässyt tässä viiden viikon aikana hieman yllättämään – tai jos ei yllättämään, niin ainakin se on herättänyt ihan uudenlaisia kysymyksiä elämästä:

Vauva nukkuu vuorokaudessa 20 tuntia, joten miten on mahdollista, että pelkästään lakanoidenkin vaihtaminen kestää kolme päivää?

Miksi yritän torkuttaa yösyöttöä vähintään kerran yössä tutilla, vaikka tiedän vauvan rauhoittuvan vain tissillä?

Tiedän mitä tarkoittaa, kun pää punaisena parkuva (poika)vauva yhtäkkiä hiljenee hoitoalustalla. Miksi en siltikään osaa suojata itseäni tulevalta suihkulta ajoissa?

Miksi valehtelen itselleni olevani ihan virkeä ja kestäväni väsymystä hyvin, vaikka todellisuudessa joudun tarkistamaan yksinkertaisimmatkin asiat googlesta? Tänään viimeksi googlasin 3-2-1 liemen ohjeen.

Miten isän vauvanhoidon mikromanageerauksen vältteleminen voikin olla niin vaikeaa, vaikka päätin, etten koskaan tule olemaan niitä äitejä?

Miten tutti ja puklurätti voivat aina olla väärässä paikassa, vaikka niitä olisi istutettu asunnon jokaiseen huoneeseen?

Koska henkilökohtaisesta hygieniasta tuli täysin toissijainen asia?

Kuinka vauvat osaavat alkaa itkeä juuri sillä hetkellä, kun tarvitset kumpaakin kättä?

Edelliseen itkun ajoitukseen viitaten, kuuluuko vauvojen vakiovarusteisiin kahvianturi, joka hälyttää heti, kun kahvi on kaadettu kuppiin?

Miksi kaikki vauvaan liittyvät päätökset tuntuvat niin suurilta?

Miksi äidiksi tultuani olen alkanut nähdä vain potentiaalisia vaaratilanteita kaikkialla?

Mistä syntyy se harha, että äitiyslomalla on aikaa kaikelle? Entä miksi jokainen esikoistaan odottava oikeasti uskoo siihen?

PS. Ehditkö jo miettiä jutun kuvitusta? Parin sateisen ja harmaan päivän jälkeen upea sää lähes pakotti kaivamaan kameran esille lenkillä, ja itselleni tehdyn rentous-lupauksen varjolla päätin käyttää nyt näitä puhelimella napattuja kuvia ensimmäistä kertaa blogin kuvituksena.

Hienoimmat ja huonoimmat tulppaanit ikinä

10/02/2019

Hupsista, taas vierähti viikko julkaisematta mitään. Tarkoitus oli saada tämä postaus ulos jo perjantaina, mutta niinhän se aika taas katosi johonkin vauvan masuvaivoja hoitaessa.

Torstaina kävin pyörähtämässä töissä näyttämässä ”vuoden työntekijä -palkintoani” ja vaihtamassa samalla kuulumisia. Parissa kuukaudessa hommat toimistolla ovat edenneet, ja oli mukava päästä heittelemään ajatuksia uusien projektien tiimoilta. Työaivojen aktivointi toi myös kaivattua vaihtelua väsyneiden äitiaivojen sumeaan ajatuksenjuoksuun.

Kotimatkalla käväisin myös pitkästä aikaa suosikkikukkakaupassani. Tarjolla olisi ollut jo ensimmäiset pionit, mutta nähtyäni nämä mielettömän kauniit värjätyt tulppaanit, oli valinta perjantaipuskaan selvä. Harmikseni kuitenkin täytyy todeta, että ilo näistä tulppaaneista jäi lyhyeksi – kukat nuupahtivat jo seuraavana päivänä (näissä kuvissa jo näkyykin ensimmäiset lakastumisen merkit). Aina aikaisemmin kukkien laatu on ollut erinomainen, joten nämä olivat hintaansa nähden kyllä pettymys. Tänään hainkin sitten tyhjälle sohvapöydälle uudet vaaleanlilat tulppaanit edullisesti S-marketista.

Ajatuksia tästä hetkestä

03/02/2019

Blogini on ollut heitteillä kahdesta syystä: päivät vauvan kanssa kuluvat ohi tissibaaria pyörittäessä, eikä elämässäni ole tällä hetkellä juurikaan muuta sisältöä maitoa ja vaippoja lukuun ottamatta. Ei siis ole aikaa eikä asiaa.

Eilen kertoessani tämän Instagramissa, sain monta kommenttia siitä, kuinka minun pitäisi kirjoittaa ihan vain elämästä. Aitous kiinnostaa ja samoin se, että sisältöni kulkee ja kehittyy elämäni mukana. En ole ihan varma, mitä elämästä kirjoittaminen kohdallani tarkoittaa, mutta ajattelin harjoitella nyt (taas) tämän postauksen verran.

Elämme nyt uutta ja jännittää vaihetta, jonka jokainen päivä tuo mukanaan uusia yllätyksiä ja pieniä haasteita – vaippaihottumaa, ilmavaivoja ja liiallista lumisadetta. Niistä huolimatta uskallan jo liikkua kotoa hieman pidemmälle kaksin vauvan kanssa, enkä tunne enää olevani kahlittuna pelkästään kotisohvaan. Tietenkin suhaaminen vaunujen kanssa on hieman haastavaa katujen ollessa pelkkää sohjoa, mutta ilman ylimääräisiä aktiviteetteja pääni alkaa hajota aika nopeasti.

Kuukauden ajan oma aikani on koostunut lähinnä 40 minuutin kauppareissuista ja 10 minuutin suihkuista, mutta huomenna aloitan taas pitkästä aikaa agilitytreenit Villan kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että olen kerran viikossa poissa kotoa ja vauvan luota jopa kolme tuntia kerrallaan. Vilautetaanko huono äiti -korttia nyt saman tien?

Jos kortti ei äsken noussut, niin ehkä se nousee tässä kohdassa: Minulla on todella, todella, todella kova ikävä kahdeksan tunnin yöunia. Onneksi sentään nyt saan nauttia pienen lasin viiniä, mutta kunnon unet tekisivät silti terää. Viimeisen viikon poika on viihtynyt öisin tissillä tiuhaan tahtiin, enkä ole saanut nukutuksi kuin 1,5–2 tunnin pätkiä. Saadakseni nukuttua edes hieman, pumppasin viikolla maitoa varastoon viime yötä varten, jolloin avomies heräsi ruokkimaan pojan. Tai olisi herännyt, mutta arvatkaa päättikö poika nukkua ensimmäiset kunnon unet juuri viime yönä? Tietenkin pojat menivät keskenään sopimaan diilin, olisihan se pitänyt arvata…

Sellaista siis meidän elämässä juuri tällä hetkellä. Pelkillä kuulumisilla ei kuitenkaan pitkälle pötkitä, joten jossain vaiheessa minun on napattava itseäni niskasta kiinni ja palattava jälleen enemmän sisustuksen pariin. Onneksi edes kuvamateriaali on vielä kuten ennen – sitteri ja puklurätit kun on toistaiseksi vielä aika helppo siivota pois kuvista 😉