Essi, Author at Pinossa | Sivu 83 192:stä

Hienoimmat ja huonoimmat tulppaanit ikinä

10/02/2019

Hupsista, taas vierähti viikko julkaisematta mitään. Tarkoitus oli saada tämä postaus ulos jo perjantaina, mutta niinhän se aika taas katosi johonkin vauvan masuvaivoja hoitaessa.

Torstaina kävin pyörähtämässä töissä näyttämässä ”vuoden työntekijä -palkintoani” ja vaihtamassa samalla kuulumisia. Parissa kuukaudessa hommat toimistolla ovat edenneet, ja oli mukava päästä heittelemään ajatuksia uusien projektien tiimoilta. Työaivojen aktivointi toi myös kaivattua vaihtelua väsyneiden äitiaivojen sumeaan ajatuksenjuoksuun.

Kotimatkalla käväisin myös pitkästä aikaa suosikkikukkakaupassani. Tarjolla olisi ollut jo ensimmäiset pionit, mutta nähtyäni nämä mielettömän kauniit värjätyt tulppaanit, oli valinta perjantaipuskaan selvä. Harmikseni kuitenkin täytyy todeta, että ilo näistä tulppaaneista jäi lyhyeksi – kukat nuupahtivat jo seuraavana päivänä (näissä kuvissa jo näkyykin ensimmäiset lakastumisen merkit). Aina aikaisemmin kukkien laatu on ollut erinomainen, joten nämä olivat hintaansa nähden kyllä pettymys. Tänään hainkin sitten tyhjälle sohvapöydälle uudet vaaleanlilat tulppaanit edullisesti S-marketista.

Ajatuksia tästä hetkestä

03/02/2019

Blogini on ollut heitteillä kahdesta syystä: päivät vauvan kanssa kuluvat ohi tissibaaria pyörittäessä, eikä elämässäni ole tällä hetkellä juurikaan muuta sisältöä maitoa ja vaippoja lukuun ottamatta. Ei siis ole aikaa eikä asiaa.

Eilen kertoessani tämän Instagramissa, sain monta kommenttia siitä, kuinka minun pitäisi kirjoittaa ihan vain elämästä. Aitous kiinnostaa ja samoin se, että sisältöni kulkee ja kehittyy elämäni mukana. En ole ihan varma, mitä elämästä kirjoittaminen kohdallani tarkoittaa, mutta ajattelin harjoitella nyt (taas) tämän postauksen verran.

Elämme nyt uutta ja jännittää vaihetta, jonka jokainen päivä tuo mukanaan uusia yllätyksiä ja pieniä haasteita – vaippaihottumaa, ilmavaivoja ja liiallista lumisadetta. Niistä huolimatta uskallan jo liikkua kotoa hieman pidemmälle kaksin vauvan kanssa, enkä tunne enää olevani kahlittuna pelkästään kotisohvaan. Tietenkin suhaaminen vaunujen kanssa on hieman haastavaa katujen ollessa pelkkää sohjoa, mutta ilman ylimääräisiä aktiviteetteja pääni alkaa hajota aika nopeasti.

Kuukauden ajan oma aikani on koostunut lähinnä 40 minuutin kauppareissuista ja 10 minuutin suihkuista, mutta huomenna aloitan taas pitkästä aikaa agilitytreenit Villan kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että olen kerran viikossa poissa kotoa ja vauvan luota jopa kolme tuntia kerrallaan. Vilautetaanko huono äiti -korttia nyt saman tien?

Jos kortti ei äsken noussut, niin ehkä se nousee tässä kohdassa: Minulla on todella, todella, todella kova ikävä kahdeksan tunnin yöunia. Onneksi sentään nyt saan nauttia pienen lasin viiniä, mutta kunnon unet tekisivät silti terää. Viimeisen viikon poika on viihtynyt öisin tissillä tiuhaan tahtiin, enkä ole saanut nukutuksi kuin 1,5–2 tunnin pätkiä. Saadakseni nukuttua edes hieman, pumppasin viikolla maitoa varastoon viime yötä varten, jolloin avomies heräsi ruokkimaan pojan. Tai olisi herännyt, mutta arvatkaa päättikö poika nukkua ensimmäiset kunnon unet juuri viime yönä? Tietenkin pojat menivät keskenään sopimaan diilin, olisihan se pitänyt arvata…

Sellaista siis meidän elämässä juuri tällä hetkellä. Pelkillä kuulumisilla ei kuitenkaan pitkälle pötkitä, joten jossain vaiheessa minun on napattava itseäni niskasta kiinni ja palattava jälleen enemmän sisustuksen pariin. Onneksi edes kuvamateriaali on vielä kuten ennen – sitteri ja puklurätit kun on toistaiseksi vielä aika helppo siivota pois kuvista 😉

3 viikkoa

29/01/2019

Aika todellakin lentää vastasyntyneen kanssa ja tuntuu aivan siltä, kun hän olisi vasta eilen lähtenyt mukaamme sairaalasta. Toisaalta taas tuntuu, että hän olisi ollut kanssamme jo paljon pidempään kuin vasta kolme viikkoa.

Viimeisen viikon aikana pojan elämässä on tapahtunut paljon, vaikka hän ei sitä itse vielä tiedäkään. Kävimme ensimmäisellä shoppailureissulla kauppakeskuksessa, Alkossa hakemassa pullon valkoviiniä (ja vauvankin kanssa sain edelleen näyttää paperit) ja mikä tärkeintä: viikonloppuna aamukahvia hörppiessämme päätimme vihdoin pojalle nimen. Koska emme julkaise pojan kasvoja blogissa tai muissa somekanavissa, emme myöskään tule kertomaan pojan nimeä. Varmasti ymmärrätte.

Viime perjantaina saimme neuvolan painokontrollista hyviä uutisia, ja pystyimme vihdoin lopettamaan lisämaidon antamisen. Sairaalassa jouduimme turvautumaan korvikkeeseen radi-diagnoosini takia, ja koska maito alkoi nousta kunnolla vasta neljäntenä päivänä. Sairaalasta lähdön jälkeen pojan paino nousi toivottua hitaammin, mutta onneksi viime viikolla otimme mahtavan kirin kerryttämällä painoa 70 grammaa päivässä.

Viikossa poika on kasvanut hurjasti. Tirautin jo ensimmäiset kyyneleetkin sen pienen ja hentoisen vastasyntyneen perään, jonka peukalo on kolmessa viikossa kasvanut jo lähes pikkurillini paksuiseksi. Kuinka toinen voikaan kasvaa niin huimaa vauhtia!

Mutta on hän kyllä edelleen niin valloittava tyyppi ❤️

PS. Hän on niin suloinen, että ihan aikuisten oikeasti olisin halunnut julkaista nämä kuvat sensuroimattomina. Onneksi kuitenkin avomies pysyy vierelläni järjen äänenä tässäkin asiassa.