Essi, Author at Pinossa | Sivu 63 193:stä

Dyykatut Ulla Procopén teekannut

02/10/2019

Pienoinen tavaran karsiminen täällä ei millään ota onnistuakseen, koska juuri kun sain koottua kirppiskuorman valmiiksi, bongasi avomies roskakuormasta muutaman pelastamisen arvoisen aarteen.

Keramiikka trendaa edelleen kovasti, ja erityisesti ruskeat tai muuten tummansävyiset kipot ja kupit näyttävät erityisen ihanilta. En tiedä onko mies salaa alkanut seuraa trendejä vai enkö vain omalla höpötykselläni anna hänelle vaihtoehtoa, mutta tottuneemmankin kirppishaukan tavoin mies osasi kaatopaikalle päätyvästä kuormasta bongata meille nämä kaksi Arabian teekannua.

Teekannut olivat Arabian tuotannossa vuodesta 1955, ja ne on suunnitellut Ulla Procopé. Kannun malli on GA, ja tämän ruskean lisäksi siitä on ollut tuotannossa myös ainakin musta ja valkoinen versio, josta eräässä nettikaupassa pyydettiin sataa euroa. Suuremman teekannun arvo pyöriikin siinä hieman alle satasessa, pienemmästä voisi pyytää varmaankin jotain 60 euron luokkaa.

Kannujen pehmeä muotoilu yhdistettynä punottuun kahvaan on hyvin tätä päivää. Jos en paremmin tietäisi, voisin kuvitella kannun olevan juuri hankittu jostain ihanasta keramiikkapajasta – ehkäpä jostain japanilaisesta sellaisesta. Ruskea väri on vahva viittaus menneille vuosikymmenille, mutta samaan aikaan se on täysin tätä päivää.

Aikoinaan Ulla Procopé suunnitteli Arabialle myös muun muassa Ruska-astiaston sekä käsinmaalatun sinivalkoisen Valencia-sarjan, joka pysyi tuotannossa aina vuoteen 2002 saakka. Ulla ehti lyhyen uransa aikana suunnitella myös monta muuta ikonista astiasarjaa.

Samasta roskakuormasta mies kantoi kotiin täysin ehjän ruskean Nipsu-muumimukin. Emme itse keräile kyseisiä mukeja, mutta äitini tekee niin. Kuultuaan Nipsu-mukin arvon olevan nykyään 70 euroa, äitini siirsi oman Nipsunsa ylähyllylle tarrallisten keräilymukien seuraan. Tosielämän Nipsuna mieheni näki siis heti oivan tilaisuuden muutaman kympin tienaamiseen, joten pitihän muki tietenkin pelastaa. Btw, tuolla se nyt odottelee kaapin päällä meilläkin, koskakohan mies laittaisi siitä myynti-ilmoituksen Toriin?

Miksi aloitin bloggaamisen?

27/09/2019

Heinäkuussa Iina haastoi bloggarit kertomaan blogiensa syntytarinat. Tartuin silloin haasteeseen, mutta aihe jäi medium miinus asteiseksi luonnokseksi arkistoihini tähän päivään asti.

Idea omasta blogista syntyi 2016. Olin tuolloin työskennellyt hetken markkinointiassistenttina ja tutustunut sitä kautta muotiblogeihin. Samoihin aikoihin huomasin, ettei kirjoittamiseni taso vastannut sitä, mitä sen olisi pitänyt työssäni vastata. Tein jatkuvasti nolojakin kirjoitusvirheitä, enkä osannut oikolukea tekstiäni lainkaan. Lähetin muun muassa Hesariin mainoksen, jossa luki ”kesä kassi” – voitte vain kuvitella kuinka paljon se edelleen hävettää minua. Ajattelin, että oman blogin kirjoittaminen voisi olla ratkaisu siihen, kuinka minusta tulisi parempi tekstintuottaja.

Disclamer: Teen edelleen kirjoitusvirheitä, ja varsinkin yhdyssanat tuottavat minulle suuria vaikeuksia. Onneksi googlaamalla on nykyään helppo selvittää oikea kirjoitusasu 😀

Innostun nopeasti, joten ideasta ei kauaakaan kulunut, kun jo julkaisin ensimmäisen tekstini syyskuussa 2016. Teksti alkoi sanoilla:

”Miksi? Siinäpä vasta kysymys. Viime aikoina päässä on alkanut pyöriä ajatus siitä, että haluaisin laittaa pystyyn oman blogin, jossa voisin jakaa ajatuksiani muodista, sisustamisesta ja ruuanlaitosta. Siis sellainen perus lifestyle-blogi.”

Tuolloin nimesin blogini mystiseksi St. Blackiksi (why, oh why?!), ja aiheet todellakin liikkuivat laidasta laitaan. Nopeasti minulle kuitenkin selvisi, ettei sillisalaattiblogilla olisi mitään mahdollisuuksia blogien viidakossa, ja että sisustusaiheet keräsivät aina eniten lukijoita. Muistan vielä, kuinka mieletöntä oli saada blogiin ensimmäisen kerran reilusti yli 100 kävijää päivässä. Se tapahtui, kun julkaisin tekstin nykyisestä sohvapöydästämme. Yhtä jännittävää oli saada ensimmäinen yhteistyöni maaliskuussa 2017.

Marraskuusta 2017 St. Black syntyi uudestaan Pinossa-blogiksi, kun pääsin osaksi Casa Blogeja. Siirron yhteydessä blogin vanha nimi oli luontevaa haudata, ja aloitinkin blogini tavallaan puhtaalta pöydältä. Casan alla viihdyin vuoden verran, ja lokakuussa 2018 muutin blogini kanssa jälleen: tällä kertaa oman domainin alle. Samalla liityin osaksi Lifien verkostoa. Toisen muuton myötä jouduin taas tavallaan aloittamaan alusta, ja vasta viime aikoina olen saanut kurottua umpeen muuton aiheuttaman lukijakadon.

Blogini täytti syyskuun alussa kolme (tietenkin unohdin blogisynttärit kokonaan), ja vuosien saatossa te lukijat olette kehittyneet kanssani. J:n syntymän jälkeen mukaan on liittynyt paljon äitejä, ja se on ollut selkeästi suurin ja ihanin muutos teissä lukijoissa. Teistä saamani virtuaalisen vertaistuen voima on valtava.

Kolmessa vuodessa olen saanut blogini kautta enemmän kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Kuulostaa kliseeltä, mutta kliseet ovat kliseitä hyvästä syystä. Olen tutustunut upeisiin ihmisiin, kehittynyt valokuvaajana ja kirjoittajana, ja sitä kautta saanut jopa nykyisen työni sisällöntuottajana. Lisäksi blogista on muodostunut minulle jopa jo merkittävä sivutulo. Lisäksi olen saanut mahdollisuuksia, jotka eivät olisi olleet mahdollisia ilman blogia: eilen pääsin esimerkiksi tutustumaan Italian suurlähetystön tiloihin.

Helpolla kaikki tämä ei tietenkään ole tullut, klisee numero kaksi, vaan tähän pisteeseen pääseminen on vaatinut järkyttävän määrän työtunteja, opiskelua ja itsekseen kiroilua iltaisin etsiessäni blogin ulkoasun koodista oikeaa kohtaa.

Blogini on edelleen verrattaen pieni, mutta se ei yhtään vähennä sitä ylpeyttä, jota koen bloggaamiseni tasosta nyt. Ja ennen kaikkea arvostan suuresti teitä lukijoita, koska ilman teitä tämä ei tietenkään olisi mahdollista.

Nyt olisikin kiva tietää, onko teistä joku ollut oikeasti mukana jo ensimmäisistä kuukausista asti?

Ripaus vaivatonta skandityyliä + alekoodi julisteisiin

24/09/2019

Kaupallinen yhteistyö, Desenio

Olenkin kertonut siitä, kuinka ääni pääni sisällä huutaa, ei, vaan suorastaan kiljuu tekemään muutoksia kotona. Inspiroidun tällä hetkellä todella paljon skandinaavisesta tyylistä, jossa maanläheinen ja neutraali väripaletti sitoo koko kodin sisustuksen yhteen eleettömän vaivattomasti. Tyyli on elegantti ja omalla mittapuullani jopa minimalistinen – siis todellakin kaukana nykyisestä tyylistämme.

En tiedä vielä, johtuuko totaalinen tyylinmuutos vain kyllästymisestäni kotona oloon, vai jatkaako neutraali tyyli ihastuttamistaan vielä töihin paluun jälkeenkin. Kiljuvan äänen kanssa käyn myös kädenvääntöä siitä, kuinka persialainen matto ja vintage lipastot sopivat tyyliin. Niistä en kuitenkaan pystyisi luopumaan, ja lopulta ehkä pieneksi kutistunut sisäinen maksimalistini ujuttaisi tasot ja tyhjät nurkat taas täyteen lasiesineitä ja heiniä. Itsekurini ei myöskään ehkä olisi riittävän suuri, jotta pystyisin pitäytymään niukassa väripaletissa.

Suuria muutoksia ei siis vielä kannata tehdä, enkä tässä elämäntilanteessa muutenkaan pystyisi räjäyttämään koko sisustusta uusiksi kertaheitolla. Jotta pysyisin edes jonkin verran järjissäni normaaliarkea odotellessa, olen tehnyt siellä täällä pieniä muutoksia. Tällä kertaa arpa napsahti olohuoneen tauluseinälle, jota kieltämättä tuleekin päivän aikana katseltua ehkä eniten (jos ei tietenkään lasketa lattiaa ja sillä ryömivää vauvaa).

Uutta ilmettä kollaasiin lähdin hakemaan Desenion julistevalikoimasta. Päivitetyt julisteet mukailevat värimaailmansa puolesta edellisiä julisteita, joille kuumeisesti etsinkin uutta sijoituspaikkaa muista huoneista. Kollaasiin valitsin seuraavat julisteet:

Näissä julisteissa minua erityisesti viehätti neutraali värimaailma ja niiden simppeli tyyli, joka kieltämättä huokuu juuri sitä eleettömän trendikästä skandinaavista tyyliä. Erityisesti pidän näistä julisteista myös siksi, koska ne ovat helposti yhdisteltävissä ja sopivat olohuoneen lisäksi myös muihinkin huoneisiimme.

Mitä tulee julisteiden kierrättämiseen kotona, on minulla yksi vinkki: samanlaiset kehykset. Kaikki kehyksemme on mustia puukehyksiä, ja suurin osa niistä onkin Deseniolta hankittu. Kun kaikki kehykset käyvät yhteen ja koot sopivat toisiinsa, on julisterulettia helppo pyöräyttää vaikka viikoittain. Jos kaikki julisteet eivät mahdu esille samaan aikaan, kannattaa varastoitavat julisteet säilyttää joko pahviputken ympärille rullattuna (lahjapapereiden sisähylsy) tai suorana suuren ”pahvikirjekuoren” sisällä. Itse harrastan myös usean samankokoisen julisteen pitämistä samoissa kehyksissä, jolloin kaikki julisteet pysyvät taatusti suorana.

Yhteistyön merkeissä saan tarjota teille alekoodin Desenion verkkokauppaan: koodilla PINOSSA25 saat 25 % alennuksen 24.–26.9. välisenä aikana. Tarjous ei koske kehyksiä, Collaboration, Handpicked tai persoonallisia julisteita.