Essi, Author at Pinossa | Sivu 57 194:stä

Kuinka luoda joulumieltä

12/12/2019

Rakastan perinteitä ja perhejuhlia, joista joulu on absoluuttinen suosikkini. Olen onnekas, sillä joulu on aina ollut minulle iloinen ja rakkaudentäyteinen juhla.

Lapsuuteni joulu vietettiin mummulassa pukkia odotellen ja piirrettyjä katsellen. Pukki saapui aina illasta ruuan jälkeen, ja muistan, kuinka hitaasti aikuiset söivät oikein pitkän kaavan mukaan. Ruuan päälle piti aina keittää kahvit, eikä mummulan kahvinkeitin ikinä tiputtanut kahvia yhtä hitaasti kuin silloin – ei ollut seitsemän minuutin Moccamasteri, ei.

Porukka kasvoi, isovanhemmat vanhenivat ja jouluperinteet muuttuivat. Joulu ei enää tuntunutkaan juhlista suurimmalta. Toki kuluneen vuoden nollaaminen hyvässä seurassa (syöden) on aina mukavaa, mutta se merkittävin tunnelma juhlasta hävisi, ja tiedän kyllä miksi. Lapset ja lapsen riemu katosivat aatostamme.

Viime vuonna joulumieleni taisi jäädä kuusenkoristeiden kanssa varastoon, sillä keskityin vain olemaan viimeisilläni raskaana ja valittamaan siitä, etten saanut syödä mitään joulupöydän oikeasti hyviä herkkuja – vegaanimäti oli ihan ok, mutta ei se vetänyt vertoja oikealle tavaralle. Raskausajandiabeteksen takia en olisi saanut syödä edes riisipuuroa, mutta jotain herkkua oli saatava.

Nyt loppuvuosi on mennyt puhtaasti arjesta selviämiseen. Töiden aloitus, marraskuu ja flunssakierre eivät ole päästäneet helpolla. Minulla ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa virittäytyä joulutunnelmaan. Sydän sykkyrällä seuraan pojan ensimmäistä flunssaa ja mietin, missä välissä kävisin hoitamassa pukin puolesta ostoksia. Arki-iltaisin en halua olla poissa kotoa kuin pakollisen ajan, joten jäljelle jää tuleva viikonloppu, jolloin pitäisi ottaa joulukuva ja yrittää edes siivota.

Koen ehkä pientä pettymystä nyt joulun odottamisesta, sillä onhan tämä esikoisemme ensimmäinen joulu, jonka tietenkin pitäisi tuntua poikkeuksellisen juhlalliselta. Ehkä joulutunnelma saavuttaa minut nähdessäni J:n punaisessa tonttulakissa, jonka päässä kilisee pieni tiuku. Tai ehkä pukki tuo sen mukanaan – onneksi anoppi halusi pyytää hänet käymään J:n ensimmäisen joulun kunniaksi. Vaikka tänä jouluna lapsen riemu ei jouluamme todennäköisesti tee sen varsinaisessa merkityksessä, odotan innolla jo tulevia aattoja ja sitä jännitystä, joka on aistittavissa pienen odottaessa pukin saapumista.

Joulu on ennen kaikkea mielentila ja mahdollisuus pysähtyä perheen kesken vuoden viimeisinä päivinä. Ruoka, koristeet ja lahjat ovat toissijainen asia, mutta kyllähän ne saavat joulun tuntumaan juuri joululta.

Haluaisin muistuttaa, että kaikille joulu ei ole yhtä runsas tai riemukas, ja siitä syystä päätimme taas tänä vuonna tehdä lahjoituksen Vennerin kautta yhden perheen joulupöytään. Yksi ruokakassi maksaa 60 euroa, mutta osallistua voi jo 15 eurolla. Lisää vinkkejä vähävaraisten perheiden auttamisesta näin joulun alla voit lukea tästä postauksesta.

Mahdollisuuksien mukaan hyväntekeväisyyttä pitäisi tehdä ympäri vuoden, mutta näin joulun alla hyväntekeväisyys on minulle yksi tapa nostattaa joulumieltä. Sen lisäksi joulumieltä nostaa esimerkiksi

joululahjojen paketointi tunnelmallisen joulumusiikin soidessa taustalla
joulukukkien ostaminen, suosikkini on valkoinen hyasintti
Julia-konvehtiöverit ja suosikkijoululeffa (The Holiday)
jouluisat tuoksut kotona kuten havu, neilikka, kaneli ja appelsiini sekä erityisesti niiden yhdistelmä
jouluisat askartelut ja koristeet
hiljentyminen joulukonsertissa
auttaminen ja pyyteetön ilahduttaminen (toimii hyvän mielen tuojana ympäri vuoden).

Ja viimeisenä se tärkein: Maailmaa ei kuitenkaan saa valmiiksi aattoon mennessä. Lopeta stressaaminen ja vietä joulu juuri omalla tavallasi. Jos perinteinen joulu ei ole juttusi, on ihan fine kattaa pöytä tacoiltaa varten ja viettää ilta Rilli Huurussa -maratonin parissa.

PS. Tiedän, että listaukseni on kliseisin ikinä. Kliseet ovat kuitenkin kliseitä syystä, eikä pieni muistuttaminen ole pahasta, jos kyseessä on mieleterveyttä edistävä kehoitus.

Asumisen kompromissit

08/12/2019

Muutama viikko sitten Kerttu kirjoitti uuden kotinsa miinuksista ja asumisen kompromisseista. Samalla hän haastoi minut jakamaan näkemyksen aiheesta omasta näkökulmastani.

Kuulun siihen suureen suomalaiseen ihmisryhmään, joka haluaisi asua omassa rauhassa järven rannalla lähellä palveluita ja työpaikkaa hyvän julkisen liikenteen ääressä. Tontti saisi olla vähintään tuhat neliötä ja rajautua metsään tai kauniisti hoidettuun puistoon. Naapureihin ei olisi näköyhteyttä, mutta heiltä pääsisi kyllä kätevästi lainaamaan sokeria tohvelit jalassa. Niin, ja koti olisi vähintäänkin itse arkkitehdin kanssa piirretty omakotitalo, joka olisi avara, valoisa ja kustannustehokas.

Tietenkään asumistilanteeni ei ole kuvatun kaltainen. Asun pientaloalueella 90-luvulla rakennetussa talossa, joka on sen valoisan kodin vastakohta. Lähellämme on Alepa, koulu ja pari päiväkotia. Naapuritkin ovat lähellä, aivan seinän takana. Julkista liikennettä voi kehua hyväksi kahdesti päivässä, eli kahdeksalta aamulla ja neljältä iltapäivällä. Siltikin Helsinkiin kestää aamuisin julkisilla tunnin verran, eikä ruuhkassa matka töihin taitu juurikaan sen nopeammin.

Asuntokaupoissa kolme tärkeintä kriteeriä ovat sijainti, sijainti ja sijainti, se onkin yksi suuri kompromissin aiheemme. Haluan asua lähellä hyviä ulkoilumaastoja, jotka omassa tapauksessani tarkoittavat miehittämättömiä metsäpolkuja. Samalla haluaisin asua lähempänä töitä, mutta ajatus kehä kolmosen sisäpuolelle muuttamisesta aiheuttaa kylmiä väreitä koska: a) siellä on liikaa ihmisiä ja b) budjettimme ei riitä siellä samoihin neliöihin. Pysymme siis Nurmijärvellä ja tyydyn aamuisin ajelemaan jonon jatkona kohti Helsinkiä.

Etsiessämme tätä kotia kriteerimme olivat vähintään kolme huonetta, sauna, kodinhoitohuone, käynti ulkoa suoraan märkätilaan ja autokatos tai -talli. Vain listan viimeinen kohta jäi puuttumaan, joten teknisesti tämä koti on nappivalinta – eikä meillä mikään kiire täältä olekaan pois. J sai päiväkotipaikan tuosta aivan vierestä, ja neliöt riittävät toistaiseksi meille aivan hyvin (se ei tietenkään estä haaveilemasta hiukan isommasta omakotitalosta ja käytännöllisemmästä pohjaratkaisusta).

Mitä tulee toimivaan keittiöön olen huomannut, että nälkäni kasvaa aina syödessä. Olen aikaisemmin jo kertonut, kuinka tämä keittiö kävikin liian pieneksi, vaikka vielä 2016 se oli aivan passeli. Nyt kaipaisin lisää laskutilaa ja ennen kaikkea säilytystilaa. Tässä elämäntilanteessa keittiöremontti tai muutto ei toisaalta houkuttelen, joten siedän tämänkin pienoisen kompromissin ainakin toistaiseksi.

Lisää neliöitä olisi kiva saada myös olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen. Vaikka makkarissa käymme vain nukkumassa, olisi silti mukavaa, jos sinne voisi sisustaa vaikka pienen lukunurkkauksen, jonka vieressä olisi vähän kunnollista laskutilaa. Tai riittäisihän sekin, ettei miehen takamus avaisi verhoja aina hänen mennessään nukkumaan siitä 40 cm:n raosta, joka jää ikkunan ja sängyn väliin. Siinä onkin sitten vielä yksi lisäys seuraavan kodin must have -listaan.

Hauska ja leikkisä tyylipäivitys pojan huoneeseen

04/12/2019

Kaupallinen yhteistyö, Kauniste

Tehdessäni vuosi sitten ilmastolupauksia, lupasin vähentää hetken huumassa tehtyjä ostoksia, ja panostaa mahdollisuuksien mukaan aina laatuun ja pitkäikäisyyteen. Vielä parempi, jos se laatu tulisi samassa paketissa kotimaisuuden kanssa. Painon kanssa kamppailu ja kotona olemisen aiheuttama kriisi testasivat lupauksiani toden teolla, ja rehellisesti täytyy myöntää, että olisin voinut tästä vuodesta selviytyä paljon mallikkaamminkin. Tärkeintä on kuitenkin se, että ainakin tämä tärkeä teema on jatkuvasti pyörinyt mielessäni vaatekauppojen sovituskopeissa ja verkkokauppojen ostoskoreissa. Varmasti moni turha hankinta on jäänyt ostamatta juuri siksi.

Tänään vietetään Osta työtä Suomeen -päivää, ja se onkin oivallinen aasinsilta puhua kotimaisesta designosaamisesta, yrittäjyydestä ja tajusta arjen estetiikalle sekä omaleimaiselle tyylille. Meiltä löytyy vino pino yrityksiä, jotka täyttyvät mainitut kriteerit, mutta nyt esille haluaisin nostaa yrityksen, joka sai alkunsa 2009 yksinkertaisesta, mutta sitäkin hienommasta, ajatuksesta yhdistää nuorten kuvittajien taideteokset joka päiväsiin käyttöesineisiin – keittiöpyyhkeisiin.

Kauniste on juuri sitä, mitä nimen perusteella voisi olettaakin: Herkkiä, ajateltuja ja kauniita esineitä kotiin aina torkkupeitoista sukkiin ja tarjottimiin. Herkkyyden ei kuitenkaan kannata antaa hämätä liiaksi, sillä samaan aikaan tuotteet ovat myös hauskoja ja leikkisiä naivistisen kuvitustyylin ja pirteän väripaletin ansiosta.

J:n huone oli jo pidemmän aikaa kaivannut raikkautta ja lämpimiä sävyjä, ja Kaunisteen Orvokki- ja Tutti Frutti -tyynynpäälliset sopivatkin siihen virkaan vallan mainiosta. Juuri raikas väripaletti ja leikkisä tyyli tekevät niistä täydellisen matchin lastenhuoneen kanssa, vaikkakin kevään tullen äiti taitaa lainata näitä herkkuja olohuoneen puolelle. Pieniä sisustuspäivityksiä tehdessä onkin hyvä ottaa huomioon se, että tuotteita voi mahdollisuuksien mukaan käyttää myös muissa huoneissa – samalla tavalla kuin uutta vaatetta ostaessa täytyy pohtia sen sopivuus jo olemassa oleviin vaatteisiin. Pellavaisten tyynynpäällisten kaveriksi löysin Kaunisteelta hauskan villaisen Leopardi-torkkupeiton, joka sekin sopii aukottomasti myös olohuoneen puolelle.

Kaunisteella on verkkokaupan (joka saattaa olla yksi Suomen kauneimmista!) lisäksi myymälä Helsingissä ja Tokiossa. Aasian valloitus Japanin kautta tuntuu varsin loogiselta, sillä jaammehan japanilaisten kanssa paitsi rakkauden Muumeja, myös rakkauden pohjoiseen estetiikkaan ja kauniita käyttöesineitä kohtaan. Eikä pidä tietenkään unohtaa laadukkaita luonnonmateriaaleja.

Kaunisteen verkkokaupasta löytyy myös Soft Linens -mallisto, joka sisältää muun muassa lämpöiset unisukat, hurmaavan pehmeän tyynynpäällisen ja supermukavan kylpytakin, joista jokainen olisi aivan täydellinen lahja kuusen alle paketoitavaksi. Harmi, kun taidamme edelleen aikuisten kesken viettää lahjatonta joulua!

PS. Väsyneiden aamukahvin keittäjien, jotka eivät muista edes mitä päivää eletään, vuoden 2020 must-hankinnan voit kurkata täältä.

PPS. Jos kävit kurkkaamassa tuon must-hankinnan, niin bongasitko pienen tietoiskun sivun alalaidasta? Kalenteripyyhkeet olivat Suomessa todella suosittuja 60- ja 70-luvulla. Ensin pyyhe roikkui keittiön seinällä koko vuoden kalenterina, ja sen jälkeen se otettiin käyttöön keittiöpyyhkeeksi, kuinka fiksua!