Pari viikkoa sitten kyselin postaustoiveita Instagramin puolella, ja arjen hallinta lapsiperheessä nousi yhdeksi toivotuksi teemaksi. Kun näin tämän, ajattelin itsekseni: Voi kunpa olisikin joku Graalin malja, pyhä totuus, jonka oppimalla arki pysyisi edes jotenkin hallinnassa ja jonka voisin kertoa teille.

Tällä hetkellä koen olevani täysin väärä ihminen puhumaan arjen tasapainosta. Yhden taaperon, pennun, osittaisen lomautuksen ja loppumattomien projektien talossa arki kulkee nuoralla tasapainoillen – hyvin, hyvin ohuella ja joustamattomalla sellaisella. Toisaalta se tekeekin tästä teemasta juuri niin tärkeän, sillä moni meistä ei vieläkään ole palannut ”siihen normaaliin”.

Mutta kuinka hanskata (poikkeus)arki ruuhkavuosien keskellä tai vilkkaan taaperon kanssa? Jokaisella meistä on omat kikkansa, ja minulle yksi tärkeimmistä on rutiinit. Rutiinit ovat paitsi tärkeitä lapselle, myös minulle ja muulle perheelle, koska niiden avulla tiedämme, mitä perusarki tuo tullessaan.

Haen J:n päiväkodista viimeistään neljältä. Päivällinen syödään aina viiden aikaan, jonka jälkeen hoidetaan koirien lenkitys. Joskus koko perhe lähtee mukaan, joskus lapsi jää isän kanssa kotiin. Iltapuuro ja iltatoimet aloitamme seitsemän jälkeen, ja sitä ennen yleensä vain olemme ja vietämme aikaa yhdessä. Luemme, katsomme telkkaria tai J leikkii koirien kanssa. Tavoitteemme on saada poika nukkumaan kahdeksalta, jonka jälkeen saatan hiukan siivota keittiötä, kouluttaa Lankaa, kirjoittaa tai maata vain sohvalla koko illan.

Aamuihin kuuluu omat rutiinit, mutta yleisesti ottaen aamut sujuvat meillä aika kivuttomasti. Siinä auttaa se, että teen kotoa käsin töitä ja Miksulla on lyhyt työmatka. Jos ja kun palaan toimistolle täysiin tunteihin, menee meillä aamut (ja myös iltapäivät) uusiksi. Nyt en kuitenkaan vaivaa vielä päätäni sillä, koska sen murehtiminen olisi liikaa.

Arki-iltoja helpottaakseni pyrin käymään kaupassa isommin kerran viikossa, ja ennen sitä suunnittelen aina viikon ruokalistan. Yritän suosia nopeita tai sellaisia reseptejä, joista valmistuu parin päivän ruoat kerralla. Hyviä ovat esimerkiksi lohikiusaus, (soija)makaronilaatikko, uunikasvikset ja nopeat pastat. Pakasteranskalaisia meillä syödään myös, mutta niiden vastapainoksi tarjoan pojalle jokaisella aterialle kurkkua, tomaattia tai pakastevihanneksia.

Loistava oivallus on ollut myös se, että taaperon ruoan ei tarvitse olla aina perinteisen kastike ja lisäke -mallin mukaista. Lautasella voi olla lajitelma irrallisia elementtejä kuten pastaa, tuoretta tomaattia, salaattijuustoa (poika rakastaa sitä!) ja lihapullia.

Kiireenkin keskellä vanhemmilla on lupa ja oikeus harrastaa yksin. Yhden illan viikossa olen pyhittänyt agilitytreeneille, ja vastaavasti Miksu saa käydä salilla. Yritämme myös edes kerran kuukaudessa viettää aikaa kahdestaan, koska olemme huomanneet sillä olevan valtavan suuri vaikutus yleiseen jaksamiseen ja hyvinvointiin – kuten myös omalla ajalla ja omilla harrastuksilla. Tietenkin viikonloput tuppaavat täyttymään nopeasti, ja siksi yritän olla aktiivisesti sopimatta niille hirveästi menoa.

Toisille sopii aktiivisempi elämäntapa ja joissakin perheissä on enemmän harrastuksia, sekin on ihan ok, kunhan arki ei ala kuormittaa. Tietoisesti pyrimme hidastamaan menoa tässä vaiheessa, mutta parin vuoden päästä tilanne saattaa olla täysin toinen, kun lapsi ja pentu ovat kasvaneet hiukan.

Niin tylsältä kuin se kuulostaakin, suunnitelmallisuus kantaa pitkälle.

Välillä kun arjen kaaos tuntuu liian suurelta, palaan mielessäni keskusteluun, jonka kävin bloggaajatuttuni ja kokeneemman äidin kanssa aikoja sitten:
– Kuinka tästä lapsi-kotityöt-kotiruoka-blogi -yhtälöstä pitäisi selvitä?
– Ei siitä pidäkään selvitä, vastaus kuului.

Niinpä. Vaikka somen perusteella siltä tuntuisikin, kukaan ei ihan muina Wonder Womaneina suoriudu tästä kaikesta. Pitää vain valita ne osa-alueet, jotka sillä hetkellä tuntuvat tärkeimmiltä.

 

Terveisin

Sisustusbloggaajaksi itseään kutsuva onnellisen lapsen äiti, jonka pakastimessa on ranskalaisia ja matottoman olohuoneen lattialla kasa hiekkaa sekä silputtua mainospostia