• Info
  • sisustus
  • DIY
  • reseptit

Pinossa

sisustusblogi

Somekoti vs. oikea koti

05/02/2021

Pinossa_someVStodellisuus_MG_0709

Toissa viikolla odottelin keskellä päivää kuittausta asiakkaalta projektiin, jota en voinut edistää ennen sitä. Haahuilin ympäriinsä kahvikuppi kädessä, ja katselin kotimme sen hetkistä tilannetta. Kasoja siellä, kasoja täällä. Koiran leluja tuolla ja lapsen sukka tuossa. Ympärillä näytti siltä, miltä aika usein meillä näyttääkin, asuuhan täällä kahden aikuisen lisäksi taapero ja kolme koiraa.

Pinossa_someVStodellisuus_MG_0708

Pinossa_someVStodellisuus_MG_0706-HDR

Kun silmäilin kasoja, nutkaleita, mieleeni muistui yksi postaustoive: some vastaan todellisuus. Stailattu koti vastaan oikea koti. Olen ennenkin toteuttanut vastaavan postauksen pari vuotta sitten, mutta mielestäni somessa ei koskaan voi liikaa tuoda esille oikeaa, epätäydellisen täydellistä elämää. Niinpä tartuin kameraan. (Tarinoitani seuraaville kotimme todellinen tila tosin ei tule yllätyksenä).

Pinossa_someVStodellisuus_MG_0712

Siitä lähtien, kun päätin ottaa tavaksi siivota keittiön ennen nukkumaan menoa, on kaaos muuallakin pysynyt yllättävän hallittavalla tasolla.  Keittiön siivoaminen sai tajuamaan sen, kuinka suuri merkitys jo 10 minuutin järjestelyllä voi olla seuraavan päivän ja hyvän fiiliksen kannalta. Suurta apua on tuonut myös Julian, joka on vapauttanut ajatukseni imuroinnista.

On enemmän sääntö kuin poikkeus, että sohvan tyynyt ja viltit ovat aina hujan hajan. Vähintään yksi tyyny on selkänojan päällä niskatukena. Sohvan toisessa päässä mahdolliset mukavuutta edistävät materiaalit on aseteltu Villan tai Langan toimesta pesämäiseksi kasaksi.

Pro tip: Mätsää aina lemmikkien väri sisustukseen sopivaksi.

Pinossa_someVStodellisuus_MG_0703

Pinossa_someVStodellisuus_MG_0702

Siivosin pojan leikit olohuoneen lelukoriin edellisenä iltana, eikä aamulla J saanut vielä uusia leikkejä aikaiseksi ennen päiväkotiin lähtöä. Kuvitelkaa siis mielessänne sohvalle vielä yksi keltainen kaivinkone ja soiva Autot-kirja.

Lakanapyykkiä pesimme kolme päivää sitten, joten tietenkin lakanat odottavat vielä eteisessä viikkausta ja kaappiin laittoa. Ruokapöydällä on läppärin lisäksi vähän sälää, ja takan vieressä roikkuu tuulettumassa ollut villaneule – koska miksi sitäkään olisi siirtänyt heti takaisin kaappiin.

Pinossa_someVStodellisuus_MG_0715

Ruokapöydän takana on tuoli, jonka ALLA kuuluisi asustaa johtokori. Selkää säästääkseni olen päättänyt, että korin uusi paikka on tuolin päällä.

Päällisin puolin keittiö on siisti, mutta tarkempi katselu paljastaa teräskaappien roiskeet ja muka siististi asetellut tavarat, joilla ei ole paikkaa tai joita ei vain ole viitsitty laittaa paikoilleen. Saareke on edelleen keittiön suurin kompastuskivi, mutta olen yrittänyt petrata myös sen siistinä pitämisen suhteen. Nyt kirjoitushetkellä saarekkeella on kahvikuppi, latauksessa oleva otsavalo, värityskirja, kynät, uusin Avotakka, kaksi nenäliinaa, vihko, mainospostia ja keittiön matto (Julian suorittaa vuoroaan, joten matto on nostettu siksi ajaksi pois lattialta).

Pinossa_someVStodellisuus_MG_0713

Näitä kuvia katsoessa on hyvä muistaa, että nämäkin ovat kuvia, jotka ovat käyneet läpi ensin minun suodattimeni, ja sen jälkeen kuvien sävyjä ja valotusta on vielä paranneltu editoinnissa. Vaikka näette sohvan läjässä olevat tyynyt, sekään ei ole koko totuus. Ette näe jalkalistoja, joista Lanka on syönyt kulmat pois tai ruokapöytää, joka taaperon jäljiltä muistuttaa kuun pintaa. Täällä näkyy elämä myös siinä ei niin hyvässä muodossa, mutta se on sitä oikeaa elämää, joka kuuluu lapsi- ja pentuarkeen.

Filed in: fiilistely, koti, puheenaihe, sisustus • by Essi • 4 Comments

Kattoananas

31/01/2021

Pinossa__MG_0692-HDR

2017 loppuvuodesta aloin juurruttaa kaupasta ostetun ananaksen hattua, ja kivikkoisesti startannut kasvatusprojekti ei ole ollut kovin menestyksekäs viime vuosienkaan aikana.

Pinossa__MG_0679

Pinossa__MG_0678

En tiedä, mikä on ananaksen normaali kasvuvauhti, mutta tällä menolla saamme satoa joskus 10 vuoden päästä: neljässä vuodessa ananas on kasvattanut vain lehtiensä pituutta. Osa lehdistä on jo niin pitkiä, ettei ananaksella ollut enää tilaa työhuoneemme a.k.a. kasvihuoneemme pöytätasoilla. Solmin langasta nopean pika-amppelin, ja vielä samana iltana ananas muutti uuteen kotiinsa työhuoneen kattoon. Eihän tuo enää kaunis kasvi ole, mutta ei sitä näin monen kasvatusvuoden jälkeen voi hävittääkään.

Pinossa__MG_0699

Pinossa__MG_0696

Ananaksen lisäksi pieneen huoneeseen on mahdutettu kolme peikonlehteä, orkidea, reunustraakkipuu, parsa ja ihmepensas, joka on kokenut ihme-elpymisen talven jäljiltä (marraskuussa kasvi tiputti kaikki lehtensä, mutta nyt uusia alkuja on jo näkyvissä). Tehohoidossa on myös kesäisin terassilla asuva jukkapalmu, joka oli mennyt aika kamalaan kuntoon ja ”unohtui” vähän liian pitkäksi aikaa ulos syksyllä. Pirulainen ei vaan suostunut kuolemaan kunnolla, joten leikkasin sen ainoan vihertävän latvan irti ja tökkäsin uuteen multaan. Saa nähdä, kasvattaako se juuria vai ei.

Pinossa__MG_0677

Pinossa__MG_0689

Nyt kevättä kohti mentäessä ja valon lisääntyessä, pitäisi miettiä kasveille uusia mahdollisia sijoituskohteita. Ainakin yksi peikonlehti muuttaa pojan huoneeseen, ja traakkipuu pääsee takaisin terassille. Ehkä trooppinen ananaskin arvostaisi lasitetulla terassilla vietettyjä kesäpäiviä ja yli 40 asteen lämpötilaa?

Filed in: koti, sisustus, sisustusideat • by Essi • Leave a Comment

Miten saimme lapsen nukkumaan omassa sängyssään?

22/01/2021

Pinossa__MG_0635

Aloitetaan disclaimerilla: Kahden vuoden ja yhden lapsen kokemuksella olen surkea antamaan kasvatusneuvoja kenellekään. Viime syksystä asti olemme vääntäneet kättä pojan nukkumisen kanssa, ja Instagramissa siitä keskustelin monet kerrat ja monien kanssa. Siitä päättelin, että vaikka neuvoja en niinkään osaa asiaan antaa, voin tarjota edes sympatiaa ja vertaistukea muillekin huonosti nukkuville.

Pinossa__MG_0604

Lapsen nukkuminen ja nukkumisrytmi muuttuu jatkuvasti. Vauvana J oli erinomainen nukkuja, joka nukahti itsenäisesti omaan sänkyyn kerrasta. Taisimme joutua nukuttamaan nukuttamaan pojan ensimmäisen kerran ehkä joskus keväällä 2020 (en ole ajasta varma, koska väsymys on hämärtänyt ajantajuni). Siitä alkoikin heti hurja syöksykierre, joka meille hyvin nukkuvan lapsen vanhemmille oli aikamoinen shokki.

Pinossa__MG_0600

Ensin nukahtaminen alkoi kestää tunnin. Sitten nukahtaminen helpottui ja tilalle tuli yöheräämiset. Loppuvuodesta olimme tilanteessa, jossa J nukahti hyvin, mutta heräsi yöllä 1–3 kertaa, ja yleensä kahden ja neljän välillä tuli meidän sänkyymme. Aamuherätys oli klo 5–6, ihan sama millainen yö oli takana.

Monena yönä yritin palauttaa pojan omaan sänkyynsä tuloksetta. Ehkä muutamana yönä onnistuin nukuttamaan pojan omaan sänkyynsä kahden tunnin tappelun jälkeen vain todetakseni, että poika heräsi viimeistään tunnin päästä uudestaan. Kun tätä vaihetta oli kestänyt pari kuukautta, aloimme olla jo totaalisen loppu – varsinkin Miksu, joka on meistä se herkkäunisempi.

Pinossa__MG_0643

Liian pitkään yritin pitää kiinni ajatuksesta, että lapsen kuuluu nukkua omassa sängyssään ja meidän vanhempien omassamme. Tammikuun alussa (vihdoin) raahasin oman patjani pojan huoneeseen, ja seuraavat kolme yötä nukuin pojan kanssa siellä. Ensimmäisenä yönä poika olisi halunnut väkisin meidän huoneeseemme, mutta toinen ja kolmas yö saimme jo koko perhe nukutuksi. Hallelujah!

Pinossa__MG_0578

Parvella meillä oli varastossa pieni sänky, jonka siirsimme pojan huoneeseen. Olemme nyt kolme viikkoa nukkuneet vuorotellen pojan huoneessa, ja parina testiyönä poika on nukkunut koko yön heräämättä omassa sängyssään. Univelkaa ei vielä ole kuitattu, mutta kylläpä tuntuu hyvältä saada nukkua.

Pinossa__MG_0621

Läpi erilaisten univaiheiden olemme pitäneet kiinni iltarutiineista. Telkkari sammuu viimeistään seiskalta, ja sängyssä ollaan kasilta. Ennen nukkumaanmenoa leikit pidetään rauhallisina, ja illasta yritän tarjota pojalle paljon haleja ja pusuja. Unileluksi poika saa ottaa minkä haluaa: unileluna on ollut niin jättipehmo, keraaminen saunapöllö, bussikortti kuin korillinen puupalikoitakin. Unikaveriasian kanssa ei kuitenkaan saa temppuilla, vaan valinnassa on pysyttävä.

Koska rakastan kirjoja, yritin jalkauttaa meille myös iltasaturutiinin, mutta poika ei siitä vielä välittänyt.

Nukuttamisen ajan olemme pojan huoneessa (saamme selata puhelinta samalla, sillä emme ole pojan vieressä vaan huoneen toisella puolella), ja yleensä poika nukahtaa alle vartissa. Kun vaihdoimme juniorisänkyyn, kokeilimme sänkyyn palauttamista muutamana iltana, ja se oli täysin toimimaton metodi meillä.

Pinossa__MG_0573

Meille siis toimivin tapa saada taapero nukkumaan omassa sängyssään oli toisen vanhemman muutto lapsen huoneeseen. En tiedä kaipasiko poika läheisyyttä, ehkä ennemminkin häntä vain rauhoitti tieto, ettei ole huoneessa yksin. Jos pojan sänky mahtuisi meidän makkariin, olisin voinut hyvin testata myös pojan muuttamista meidän huoneeseemme.

Filed in: äitiys, lapset, perhe, puheenaihe • by Essi • 1 Comment

  • « Previous Page
  • 1
  • …
  • 24
  • 25
  • 26
  • 27
  • 28
  • …
  • 194
  • Next Page »

Essi

Pinossa-blogissa sisustetaan lapsi- ja koiraperheen kotia rennolla otteella. Inspiraatiota kotiin saan niin vintagesta kuin skandinaavisesta muotoilustakin. Kierrätys, vastuullisuus ja lapsiperheen arki ovat sisustamisen ohella – tai sen näkökulmasta – blogini kantavia teemoja.

Tervetuloa mukaan!
  • Facebook
  • Instagram
  • Pinterest

Viimeisimmät artikkelit

  • 24 tuntia lapsen kanssa Tallinnassa
  • Tyttöjen reissu Barcelonaan
  • Uudet linssit vanhoihin kehyksiin helposti kotoa käsin
  • Minecraft-synttärit ja teemaan sopivat tarjottavat
  • Tilinpäätös 2024

Kategoriat

Arkistot

Copyright © 2025 · Theme by Blog Pixie

Copyright © 2025 · Pinossa ·