• Info
  • sisustus
  • DIY
  • reseptit

Pinossa

sisustusblogi

5 x Parasta just nyt

07/05/2021

pinossa_MG_1622

Toukokuu on tähän asti ollut säiden puolesta pieni pettymys. On tässä kuukaudessa kuitenkin ollut paljon hyvääkin.

Halloum. Suurin ruokahimo tällä hetkellä on halloum-hunajamelonisalaatti. Bongasin Yhteishyvästä reseptin, ja kerran kokeilun jälkeen tekisi mieli syödä salaattia joka päivä. Tilli, minttu, hujanameloni ja halloum on vaan match made in heaven. Tilli sopii muuten ihan älyttömän moneen ruokaan! Miksi sen mieltää edelleen vain kalayrtiksi?

pinossa_MG_1623

Agility. Langan kanssa olemme päässeet treenaamisessa kunnolla vauhtiin, ja sen myötä olen löytänyt innostukseni lajia kohtaan uudelleen. Lanka malttaa, jaksaa ja osaa tehdä. Kaiken lisäksi junnu tuntuu tietävän asioita, joita en ole edes opettanut – Lanka osaa lukea minua. Meillä on edessä kyllä mahtava agilityura, melkein jopa uskallan haaveilla SM-tasosta.

pinossa_MG_1618

Lukeminen ja äänikirjat. Rakastan lukemista ja tarinoita, mutta kaiken kiireen keskellä lukeminen on jäänyt. Päätin tehdä asialle jotakin, ja aktivoin pitkästä aikaa BookBeatin. Ensin luin Vaarallisen suojelijan, sitten Suon villin laulun (suosittelen!) ja nyt kuuntelussa on Kaikki se valo jota emme näe (aika haastava kirja kuunnella, lukeminen olisi ehkä parempi valinta. Hyvä silti). Ajan nykyisin hallille kahtena iltana viikossa, joten minulla on hyvää aikaa kuunnella äänikirjaa. Koirien kanssa lenkkeillessä en pysty keskittymään kirjan kuunteluun.

pinossa_MG_1614-HDR

Lapsen jutut. J on viime päivinä aloittanut satuilun ja omien juttujensa höpöttelyn. Pari päivää sitten taapero kertoi kirkkain silmin, kuinka äiti ajoi kilpaa lentokoneen kanssa. Voin sanoa, että kyseistä tilannetta ei tosiaankaan ole tapahtunut. 😁 Ikää J:llä on nyt 2 vuotta ja 4 kk.

pinossa_MG_1620

Uusi työ. Eilen oli viimeinen virallinen päiväni Content Designerina, ja maanantaina aloitan uuden pestin Production Copywriterina Hasan & Partnersilla. Uusi työ on hyppäys ihan toiseen maailmaan, kun pieni työporukka vaihtuu isoon työyhteisöön. Odotan innolla uusia haasteita ja mahdollisuutta päästä syventämään taitojani.

Olen hurjan kiitollinen edellisestä työstäni, jossa sain ensimmäistä kertaa jalan toimistomaailman oven väliin ja pääsin kokemaan paljon. Sen ansiosta tiedän, että kirjoittaminen on se juttu, jota haluan nyt tehdä.

pinossa_MG_1621

Työpaikan vaihdokseen on liittynyt tietenkin odotusta ja valmisteluja. Huomasin kaiken tämän syövän energiaani, ja se on näkynyt hiljentyneenä postaustahtina. Haluaisin aina kertoa kaiken heti, joten tällainen asioiden pimittäminen ei sovi luonteelleni yhtään! Nyt edessä on varmasti muutama tiukka viikkoa, kun yritämme sopeutua uuteen arkeen, joten postaustahti tuskin tulee reipastumaan hetkeen.

Filed in: fiilistely, kuulumisia • by Essi • 2 Comments

Pampai Langan kuulumisia

24/04/2021

Musta pieniamerikanpaimenkoira makaa harmaalla sohvalla ja katsoo kameraan.
Käytän kuvituksena kuvia Langasta eri ikävaiheissa. Tämän kuvan otin viikko sitten.

Koirajuttuja ei hirveästi ole tullut jaettua täällä blogissa, mutta yleisön pyynnöstä kerron tänään Langan kuulumisia. Lanka on rodultaan pieniamerikanpaimenkoira (Voi kyllä, kirjoitusasu muutettiin yhdyssanaksi), joka on uusi rotu ja edelleen harvinainen Suomessa. Ensimmäinen postaukseni Langasta saa viikoittain osumia Googlen kautta, joten on ehkä senkin takia aika päivitellä junnun kuulumisia.

Kennelliiton rekisterin mukaan Suomen rekisterissä on tällä hetkellä 184 pieniamerikanpaimenkoiraa, joista 82 rekisteröitiin viime vuonna.

Lanka__MG_7849
Lanka 9 vk

Langalla on nyt ikää 10 kuukautta. Hän painaa tasan 11 kg, ja korkeutta hänellä on n. 42,5 cm, joka on aivan rotumääritelmä ylärajalla. Rakenteeltaan Lanka on vankka ja voimakas, aivan kuten pieni australianpaimenkoira, josta rotu on jalostettu.

Se, kuinka lämpimästi rodusta puhun, riippuu täysin päivästä.

Se, kuinka lämpimästi rodusta puhun, riippuu täysin päivästä. On päiviä, jolloin kadun syvästi paimenkoiran ottamista, ja sitten on niitä päiviä kun en ymmärrä, miksi odotin näin pitkään paimenkoiran ottamista. Tänään on onneksi ollut ihan hyvä päivä!

Kuten kaikkien rotujen sisällä, koirien luonteet vaihtelevat suuresti myös pampaiden joukossa. Lanka on luonteeltaan ehkä sieltä haastavimmasta päästä. Hänellä on voimakas vartiointivietti ja hän on hyvin reaktiivinen, ja reagoi voimakkaasti äänellään KAIKKEEN. Aggressiivinen Lanka ei ole, ennemminkin yllättävät tilanteet ja vieraat koirat hän on kokenut pelottavina. Onneksi Lanka ei ole ensimmäinen koirani, muuten olisimme pulassa.

pinossa__MG_8216
Lanka 3 kk

Hihnakäytöksen työstämisen aloitimme marraskuussa eli puoli vuotta sitten. Nyt tunnelin päässä alkaa näkyä valoa, eikä lenkillä jokaista koiraa haukuta enää hullunlailla. Täydellisiä ohitustilanteita on harvoin, mutta niitäkin on jo saavutettu. Ihmiset, pyörät, mopot ja hiihtäjät Lanka hyväksyi nopeasti harjoittelun alettua.

Hihnakäytöksen opettelua vaikeutti ja vaikeuttaa tietenkin pandemia, koska ”ihmisten ilmoille” ja vieraisiin paikkoihin Lanka on päässyt vähän liian vähän. Lanka teki myös ensimmäistä juoksuaan (joka luojan kiitos alkoi juuri) tooodella pitkään, ja se tietenkin sekoitti myös nuoren koiran päätä. Nyt juoksun alettua Lanka on käyttäytynyt yllättävänkin järkevästi.

Pinossa__MG_0375
Lanka 7 kk

Haasteita on aiheuttanut myös Langan ja Villan (7 kg) kokoero. Lenkillä Lanka riehaantuu helposti, ja villiintyessään saattaa juosta Villaa päin tai ”paimentaa” Villaa roikkumalla niskassa. Jätä-käsky on onkin meillä ahkerassa käytössä. Välihuomio: Pölyn (3 kg) auktoriteetti on niin suuri, että Lanka varoo visusti loukkaamasta mummelin henkilökohtaista tilaa. Ensimmäiset kerrat agilitytreeneissä olivat myös haastavia, sillä tekemisen sijaan Lanka keskittyi maskipäisen kouluttajan haukkumiseen. Töitä on siis saanut tehdä.

Huomaa kyllä, että rotu on tehty työskentelemään ihmisten kanssa.

Kotona Lanka toimii kuin ihmisen mieli – pampain tunneäly on jotain aivan omaa luokkaansa. Huomaa kyllä, että rotu on tehty työskentelemään ihmisten kanssa. Pojan ja Langan leikit yltyvät välillä rajuiksi lapsen puolesta. Taapero saa esimerkiksi maata ja rullata Langan päällä täydellä painollaan, mutta Lanka ei reagoi edes päätään nostamalla.

Lanka7kk_MG_0551
Lanka 7 kk

Koulutettavuus on myös täysin omaa luokkaansa spitzeihin verrattuna. Lanka oppii nopeasti, ja olen opettanut hänelle kasan turhia temppuja vain, koska hän oppii ne parissa päivässä (eilen kokeiltiin lasin tasapainoittelemista otsan päällä. Kaikkea tuo koira antaakin itselleen tehdä).

Agilitykentällä olemme kummatkin intopinkeenä ja onnesta soikeana. En malta odottaa, että Lanka kasvaa kunnolla ja pääsemme treenaamaan tosissaan. Kentällä Lanka on myös rohkea: Täyskorkean puomin hän suoritti itsenäisesti kesken kontaktitreenin, ja parin viikon päästä siitä hän päätti itse kokeilla, miltä A:n huipulla näyttää (sitä toki ei vielä treenata nuoren iän takia).

Pinossa_posterlounge_MG_8899
Lanka 5 kk

Aktivointia Lanka vaatii joka päivä. Lenkin voimme jättää väliin yhtenä päivänä, mutta silloin tarjoilen iltaruoan heittämällä nappulat etsittäväksi takapihalle. Peruslenkkimme kestää 30–40 minuuttia, josta ainakin puolet ajasta Lanka saa juosta sielunsa kyllyydestä. Tämän lisäksi Lanka hengailee takapihalla pitkin päivää. Aivotyöskentelyä eli erilaisia temppuja ja harjoituksia teemme kuutena päivänä viikossa, joista kerran viikossa käymme agilityhallilla.

Puruluita Lanka tuhoaa aikamoista vauhtia, ja niitä hän myös piilottelee pitkin asuntoa. Taas eilen illalla yksi löytyi sängystä peiton alta… Luita tai ruokaa Lanka ei varsinaisesti kotona vahdi, mutta ei hän luuta mielellään poiskaan anna toiselle koiralle. Taapero saa napata luun suoraan suusta.

pinossa_MG_1410
Lanka 10 kk, Pöly 10 v ja Villa 9 v

Ehkä ihaninta Langassa on hänen tarpeensa saada halata joka päivä. Iltaisin Lanka hyppää viereeni sohvalle, ja hellästi laskee päänsä syliini, olkapäälle tai leuan alle haliakseen hetken. Niinä hetkinä koen yhteyttä, jollaista minulla ei ole koiran kanssa ennen ollut. Ihan kuin Lanka osaisi lukea ajatuksia.

Koiraharrastajien kesken sanotaan, että paimenkoirien kanssa kaiken saa puoli-ilmaiseksi. Lanka on helppo kouluttaa, mutta helpolla mikään ei kyllä ole tullut. Mutta vaikka meillä on ollut haasteemme, hyvät puolet peittoavat huonot moninkertaisesti. Olen täysin rakastunut rotuun!

PS. Lanka rakastaa vettä.

https://pinossa.fi/wp-content/uploads/2021/04/Untitled-Sequence-01-7.mp4

Filed in: fiilistely, koirat, kuulumisia • by Essi • 2 Comments

Kotihäpeä

20/04/2021

pinossa__MG_1525

Kotihäpeä on tuttu termi minulle vuosien takaa. Parin viimeisen viikon aikana se on osunut silmiini useasti – varmaankin lisääntynyt kotona oleminen on nostanut sen pinnalle. Kiinnostuin aiheesta todella, kun luin Instagramista erään vaikuttajan julkaiseman kommentin, jossa sisustuslehtien koettiin myyvän jotain utopistista elämäntapaa, johon kukaan ei oikeasti yllä.

Huomasin triggeröityväni aiheesta, sillä onhan meidän koti ollut sisustuslehdessä jopa kahdesti viimeisen viiden vuoden aikana. Ja ainakin omasta mielestäni meidän koti on ihan tavallisen perheen koti, jota ei ole sisustettu perityllä kotimaisella designilla tai vanhalla rahalla. Tämä koti on sisustettu ennen kaikkea ajalla ja kokeilemalla. Vaikka onhan täällä tehty myös pankin rahoittamaa remonttia, ja sitä kautta nostettu sitä ”sisustuslehtipotentiaalia”.

pinossa_MG_1551

Tunnenko minä kotihäpeää? Ensimmäinen ajatukseni oli ”en”. Hetken pohdittuani tajusin, että en koskaan, siis koskaan, voisi päästää meille vierasta ihmistä sisälle ilman siivoamista. Edelleen pahoittelen arkisotkuja ystävilleni, jotka ovat nähneet kotimme kaikissa tilanteissa ja elämänvaihessa. Olen jopa kehittänyt sotilaallisen tarkan 20 minuutin pikasiivouksen yllättäviä vierailuja varten. Harmittelen sotkua, enkä halua näyttää sitä muille. Taidankin siis tuntea kotihäpeää.

Sato julkaisi syksyllä 2020 tutkimuksen, jonka mukaan 49 % vastaajista kertoi kokevansa kotihäpeää ainakin joskus (naiset useammin kuin miehet). 35 % vastaajista koki somessa ja muissa medioissa esiteltyjen kotien luovan paineita oman kodin sisustamiseen.

pinossa__MG_1542

Koska elän pienoisessa sisustussomekuplassa, kysyin seuraajiltani Instagramissa, tuntevatko he kotihäpeää ja mistä. Selvästi suurin osa vastasi sotkun olevan suurin kotihäpeä aiheuttaja. Ei siis ihme, että Saton tutkimuksen mukaan peräti 90 % suomalaisista siivoaa ennen vieraiden tuloa.

Aina ei vain ole voimavaroja pitää kotia siistinä. Tämä korostuu, kun ystäväpiirissä on ihmisiä, joiden koti on oikeasti siis koko ajan.

Keittiönpsykologina ajattelen, että sotkuisen kodin ajatellaan kertovan liikaa negatiivisia asioita sen asukkaista. Epäsiisti, epäjärjestelmällinen, laiska. Sellaisia ajatuksia sotkuiseen kotiin saatetaan liittää, vaikka arjessa syntyvät elämisen jäljet kuuluvat lähes jokaisen kotiin. Mielenkiintoista oli, että asia toimii myös toisin päin: Muutama seuraajistani kertoi kokevansa kotihäpeää liian siististä kodista, koska he ajattelivat liian siistin kodin kertovan heidän olevan nipoja tai pikkutarkkoja – vaikka kaikki heistä kertoivat yksinkertaisesti vain arvostavan järjestystä ja laittavansa kahvikupit tiskikoneeseen aina käytön jälkeen automaattisesti. Pystyisinpä itse samaan!

pinossa__MG_1548

Kyselyyni vastanneet kertoivat kokevansa kotihäpeää myös kodin pintamateriaaleihin, sisustusratkaisuihin ja asumismuotoon liittyen. Monissa vastauksissa nousi esille ajatus siitä, ettei oma koti vaikuta tarpeeksi arvokkaalta muiden silmissä.

Välillä hävettää asua vuokralla kerrostalossa, kun kavereilla on kauniit omakotitalot.
Asun vuokralla ja sisustan second handilla. Välillä koen, ettei koti ole riittävän aikuinen.

Tähän liittyy meihin suomalaisiin iskostettu ajatus siitä, että omistusasunto ja varsinkin omakotitalo olisi aina tavoittelemisen arvoinen asia. Vaikka itse asun omistusasunnossa ja haaveilen rakennuttavani omakotitalon, en kuitenkaan koe sitä paremmaksi tai arvokkaammaksi tavaksi asua. Se on vain sitä, mitä itse haluan asumiselta tällä hetkellä. Ymmärrän toki, ettei kaikkien ole mahdollista hankkia omistusasuntoa, ja siinä mielessä se voidaan edelleen kokea tietynlaisena statussymbolina. Mutta kaikki eivät myöskään halua omistaa asuntoa, ja se on ihan yhtä hyvä tapa asua ja elää.

pinossa__MG_1530

Remonttibudjetti on rajallinen, eikä kaikkea ole saatu tehtyä.

Jos kodin laittaminen on harrastus tai sisustaminen tärkeää, aiheuttavat remontoimattomat tilat häpeää. Varsinkin kalliita kylpyhuoneremontteja joutuu usein odottamaan, ja täysin toimivat, mutta vain epäesteettiset märkätilat, ovat tiloja, joita ei mielellään somessa esitellä. Tähän tunteeseen voin samaistua todella paljon, sillä muistan edelleen sen onnen tunteen vuodelta 2015, kun pääsin toteuttamaan kylppäriremontin tänne ja sain ensimmäistä kertaa kauniin kylpyhuoneen.

Käydessäni vastauksia läpi ja kirjoittaessani tätä tajusin, kuinka etuoikeutetussa ja ennen kaikkea onnekkaassa asemassa olimme tätä kotia remontoidessamme. Saimme budjetin kohdilleen sattuman myötä, ja meillä oli kahdestaan myös aikaa ja taitoa laittaa kodin pinnat uusiksi. Lisäksi ystäväpiiriimme kuuluu alan ammattilaisia, jotka auttoivat meitä mm. juuri kylpyhuoneen kanssa. Silloin vuonna 2015 remonttibudjettimme oli n. 30 000 euroa, ja se sisälsi ison kylppärin, keittiön ja melkein kaikki pinnat.

pinossa__MG_1531-HDR

Koska pelikenttäni on some, haluan palata vielä siihen ja sen aiheuttamiin paineisiin. Kaikkihan me tiedämme, ettei siellä koskaan näy koko totuus. Oman sisältöni kautta olen pyrkinyt (tarinoissa) näyttämään arkisotkua, epämääräisiä kasoja ja kuvauksen ajaksi sivuun siirrettyjä tavararöykkiöitä. Feedissä ja täällä blogissa julkaisemani kuvat ovat kuitenkin pääsääntöisesti harkittuja ja siloteltuja, joten tietenkin niistä saattaa jäädä katsojalle tunne, että meillä on aina kaikki ihan tiptop.

Feedissä haluan esitellä kotiamme mahdollisimman hyvässä valossa, koska koen kuvieni olevan siellä ennen kaikkea inspiraatiota varten – en minä ainakaan jaksa inspiroitua muiden epämääräisistä kasoista. Toki tässäkin ehdottomuuteni on muuttunut, sillä vielä pari vuotta sitten olin todella tarkka, ettei koirien lelukorista pilkistänyt vaan liian räikeää lelua

pinossa__MG_1546

Myös kuvakulmilla ja kuvankäsittelyllä on valtava ero siihen, miltä joku tila todellisuudessa näyttää. Olohuoneemme sohvalta on matkaa takaoveen pari metriä. Punainen matto oikeasti siis täyttää koko olohuoneeksi kutsumamme alueen. Kuvissa tila näyttää aina vähintään 5 neliötä suuremmalta. Kuvankäsittelyllä taas vaikkapa kellastunut mäntykatto saadaan hetkessä raikkaammaksi ja valoisammaksi – ei siis todellakaan pidä verrata omaa kotia täydellisiin somekoteihin.

pinossa__MG_1558

Pääseekö kotihäpeästi eroon? Tätä varten olisi varmaan pitänyt haastatella oikeaa asiantuntijaa, mutta väittäisin, että siitä voi päästä eroon. Siitä irtautuminen vaatii ehkä lempeyttä itseään kohtaan ja oivalluksen siitä, että sinä asut ja elät itseäsi varten. Käytännönvinkkinä varmasti toimii karsinta ja sitä kautta kodin järjestyksen ylläpidon helpottaminen. Kun tavaraa ei ole liikaa, sille löytyy paikka (itse koen liiallisen tavaran myös henkisesti kuormittavana taakkana, ja joka kerta kaappien siivoamisen jälkeen koen oloni astetta kevyemmäksi), ja niin arkikaaos on helpommin hallittavissa.

Filed in: koti, makuuhuone, puheenaihe, sisustus, sisustusideat • by Essi • 2 Comments

  • « Previous Page
  • 1
  • …
  • 20
  • 21
  • 22
  • 23
  • 24
  • …
  • 194
  • Next Page »

Essi

Pinossa-blogissa sisustetaan lapsi- ja koiraperheen kotia rennolla otteella. Inspiraatiota kotiin saan niin vintagesta kuin skandinaavisesta muotoilustakin. Kierrätys, vastuullisuus ja lapsiperheen arki ovat sisustamisen ohella – tai sen näkökulmasta – blogini kantavia teemoja.

Tervetuloa mukaan!
  • Facebook
  • Instagram
  • Pinterest

Viimeisimmät artikkelit

  • 24 tuntia lapsen kanssa Tallinnassa
  • Tyttöjen reissu Barcelonaan
  • Uudet linssit vanhoihin kehyksiin helposti kotoa käsin
  • Minecraft-synttärit ja teemaan sopivat tarjottavat
  • Tilinpäätös 2024

Kategoriat

Arkistot

Copyright © 2025 · Theme by Blog Pixie

Copyright © 2025 · Pinossa ·