Remontti päättyi virallisesti puoli vuotta sitten ja näinhän kauanhan siinä kesti ennen kuin remonttikärpänen pääsi taas puraisemaan… Asiaa ei yhtään auta se, että toimistolla on nyt tuore asunnonvaihtaja, jolta kahvitunnilla saa kuulla tuoreimman remontti-uutiset päivittäin. 

Aloitetaan siitä, että olen onnellinen koska meillä on nyt kodinhoitohuone. Se ei kuitenkaan ole se kodin kaunein huone vaikka asiansa ajaakin. Kahden koiran omistaja on vieläpä mieletöntä luksusta saada kuraiset koirat pesuun kodinhoitohuoneen omasta ovesta jolloin muu kämppä säästyy kuralta ja hiekalta. Sinne jäävät myös kätevästi piiloon avomiehen työvaatteet, jotka edellisessä, kodinhoitohuonettomassa asunnossa lojuivat kylppärin lattialla. Fiilistelin Pinterestistä ihania kodinhoitohuonekuvia (kuvat minun pinterest taululta) ja voi että olisi ihana päästä tekemään jotain meidänkin pienelle kodinhoitohuoneelle. Ehkä vaaleansiniset seinät ja DC Fixillä tuunattu marmoritaso kultaisilla yksityiskohdilla… Joo! 

Valitettavasti avomieheni on vähän hitaasti lämpenevää sorttia, joten nyt jouduin tyytymään parven portaiden maalaukseen. On sekin kyllä jo pieni voitto kun mäntyisistä portaista saa vihdoinkin harmaat, olenhan nekin halunnut maalata jo viime joulusta lähtien. Portaiden maalauksesta täytyy sen verran sanoa, että olin ihan yllättynyt kuinka nopea projekti olikin! Vanha lakka oli sen verran haurasta, että ihan käsipelillä sain hiottua portaat parissa tunnissa maalaus kuntoon. Maalauksessa käytimme Teknoksen Futura -maalia, joka oli niin peittävää, että yksi kerros olisi riittänyt hyvin. Varmuuden vuoksi maalasimme portaat kuitenkin kahteen kertaan.

Tykkään sisustamisesta kaiken muun kauniin ohella ja minulle on tärkeää, että kotimme on persoonallinen sekä meidän näköisemme. Joskus kuulin Marko Paanasen sisustuskolmiosta; hyvä, halpa ja nopea. Näistä kaksi voi saada, ja minulle ne ovat halpa ja hyvä. Kotia siis sisustetaan ajan kanssa ja huolella, enemmän rakkaudella ja luovuudella kuin rahalla. Myös vahva DIY-meininki kulkee tässä mukana.

Erityisesti pidän 20- ja 50-lukujen huonekaluista sekä moderneista, pelkistetyistä, ehkä jopa hieman teollisista huonekaluista (liian modernista en kuitenkaan pidä, ”miljoonan dollarin sisustukset”, joissa käytetään vain kromia, nahkaa ja lasia eivät minun mielestäni ole kodikkaita vaan persoonattomia showroomeja). Oman tulkintani mukaan kotimme onkin sekoitus näitä kahta, karkeasti voisi sanoa, että se mikä ei ole Ikeasta, on kirpparilta tai roskalavalta. Vanhoissa huonekaluissa minua kiehtoo niiden edellinen elämä, mistä ne ovat päätyneet edelliselle omistajalleen ja miksi? Mitä virkaa ne ovat toimittaneet ja miksi ne nyt laitetaan kiertoon? Jotkin esineemme ovat varmasti kiertäneet useita koteja ennen meille päätymistään.

Kuten varmaan kaikki vähääkään sisustamisesta kiinnostuneet, pidän klassikoista ja haluaisin ihan tosissani joitain niistä kotiini, budjetti ei vain anna periksi. Siksi usein etsinkin persoonallisia huonekaluja Tori.fi:stä tai toisten autotalleista. Yksi klassikko, jonka ehdottomasti haluaisin on tämä Paolo Pivan sohvapöytä. Tietenkään sitä ei vielä tähän kotiin hankittu, eikä varmaan ikinä hankitakaan kun avomies näkee hinnan, joten uuteen kotiin uuden sohvapöydän piti löytyä jostain muualta kuin design-liikkeestä.

Sopivaa sohvapöytää etsin viikkoja tietämättä oikeastaan mitä edes etsin, kunnes löysin etsimäni mistä muualta kuin Torista.fi:stä. Sohvapöytä oli todella kasari, ja ennen ostopäätöstä mietin, onko se sittenkin enemmän uhka kuin mahdollisuus. Jos se menisi vähän liian överiksi… No syteen tai saveen, noudin 40 euron pöydän ja onneksi noudin sillä kun kannoin sen autosta olohuoneeseen, istui se paikalleen kuin nakutettu. Mahtavaa, miten palaset vain loksahtelevat paikalleen kun sattumalle antaa hieman sijaa sisustusvalinnoissa! Sattuma ohjasi myös sohvan yläpuolella olevat taulut paikoilleen; olen tehnyt kyseiset vedokset kuparilaatalla muistaakseni 12-13 vuotiaana. Olin jo unohtanut, että minulla edes oli ne tallessa, kunnes löysin ne muuton yhteydessä. Ostettuamme olohuoneen kuparinvärisen villamaton, huomasin maton sekä lattian käyvän todella hyvin vanhojen töideni kanssa ja niin vedokset pääsivät esille oltuaan kaapissa yli 10 vuotta.