Hölmönä kuvittelin, että olisin vielä sunnuntaina kymmenen tunnin matkustamisen ja päivän valvomisen jälkeen jaksanut naputella tämän postauksen ulos. Noh, en jaksanut ja rehellisesti täytyy myöntää, että aikaeron ja pitkän lentomatkan rasitukset tuntuvat vieläkin. Olisi ollut ehkä viisasta pitää maanantaina vapaata, mutta sinnikkäästi heräsin töihin ja koko maanantai-illan jumitinkin sitten sohvalla Game of Thronesin parissa. Joskus on hyvä olla itselleen hieman armollinen.

Tokio on käsittämätön paikka, jonka tajuaa vasta siellä käytyään. Kerrottavaa riittäisi pienen romaanin verran, joten en edes yritä saada puserrettua kaikkea tähän yhteen postaukseen – jätän suosiolla muutaman tarinan myöhemmäksi.

Kuuden päivän pikavisiitti (eli oikeasti neljän, koska kaksi päivää menee matkustamiseen) on Tokioon todella lyhyt. Siinä ajassa ehtii juuri ja juuri kiertää muutaman nähtävyyden, tutustua pintapuolisesti pariin kaupunginosaan ja syödä aivan liian harvassa ravintolassa.

Meillä kävi tuuri hotellimme sijainnin kanssa, vaikka sen kummemmin emme tutkineet aluetta ennakkoon. Hotellimme, tai no, hostellimme, sijaitsi nousevalla ja trendikkäällä alueella Asakusassa Taiton alueella. Metrolla matka Tokion keskustaan kesti noin 25 minuuttia ja hotellin lähialue oli täynnä loistavia ravintoloita, joissa paikallisia näkyi enemmän kuin meitä turisteja.

Voisi sanoa, että hyvä tuuri siivitti koko matkaamme kirjaimellisesti aivan sen viimeisille minuuteille asti. Paluulentomme Suomeen lähti Naritan lentokentältä klo 11, ja olimme hyvissä ajoin katsoneet, että matkaan kuluu vähän yli 60 minuuttia ja siihen varasimme vielä reilusti ekstraa varmuuden vuoksi. Sen kuitenkin unohdimme, että olimme lähdössä kotiin sunnuntaina, ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, lentoasemalle vievällä junalla oli sunnuntaiaikataulu.

Tämä siis tarkoitti sitä, että istuimme lopulta vaihtoasemalla lähes tunnin odottamassa junaa, jonka oli määrä saapua terminaaliin 9.54. Siis kuusi minuuttia ennen bag dropin sulkeutumista. Junamatka kesti 50 minuuttia ja sen aikana ehdin sydän hakatessa käydä läpi kaikki mahdolliset skenaariot siitä, kuinka laukkumme tai pahimmassa tapauksessa me itse myöhästyisimme koneesta.

Temppeleissä käyminen ja puhdistavan savun suitsuttelu oli varmasti tuottanut tulosta, sillä kuin ihmeen kaupalla onnistuimme navigoimaan itsemme ja laukkumme bag drop -tiskille seitsemässä minuutissa. Laukkumme vietiin koneeseen käsipelillä hihnan sijaan ja turvatarkastuksenkin saimme suorittaa jonottamatta henkilökunnan turvatarkastuksen kautta. Kun viimein pääsimme oikealle portille, oli boarding jo hyvässä vauhdissa. Kävelimme siis bag drop -tiskiltä suoraan koneeseen sisään economy comfort -paikoillemme, jotka myöskin onnistuimme saamaan ihan vain hyvällä tuurilla. Sykkeeni taisi palautua normaaliksi vasta tarjoilun alkaessa…

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?