Viime vuoden puolella ollessani raskaana ja ahdistunut kaikesta, päätin ottaa kantaa silloin (some)maailmaa puhuttaneeseen ilmastokriisiin. Silloin tein myös konkreettisia lupauksia siitä, kuinka pyrkisin vähentämään omaa ympäristökuormitustani. Mitä noille lupauksille kuuluu nyt?
Lihansyönnin vähentäminen ja kauramaidon käyttö
Lupasin siirtyä enemmän kasvispainotteiseen ruokavalioon niin, että söisin lihaa vain kerran viikossa. Lisäksi lupasin siirtyä kauramaidon käyttämiseen kahvissa. Kauramaidon rasvatonta makua opin sietämään kahvissa yllättävän nopeasti, enkä kahvini sekaan muuta enää kaipaakaan. Makuni on myös tottunut kauramaidon makuun jo sen verran, etten välitä lorautanko kuppiin iKaffea tai ihan tavallista kauramaitoa.
Mitä tulee lihansyöntiin, niin vielä ollessani raskaana onnistuin pitäytymään lupauksessani todella mallikkaasti. Nyt kiireisen ja väsyttävän vauva-arjen keskellä olen vähän liian usein sortunut kaupan eineksiin ja erityisesti spicy chicken -pizzaan, josta on tullut uusi suosikkini. Tehdessäni ruokaa pysyn hyvin asettamassani tavoitteessa, mutta juuri nuo einekset ovat kompastuskiveni tällä hetkellä.
Muovin kierrätyksen aloitus
Aloitettu ja siinä pitäydytty! Kun varasimme oman roskasäiliön pelkästään muoville, huomasimme nopeasti, kuinka paljon jätteestämme onkaan oikeasti kierrätykseen kelpaavaa muovia. Eron huomaa konkreettisimmin siinä, että vaikka vaipparoskaa tuotamme pihan jätesäiliöön nyt suhteellisen reippaalla tahdilla, ei pienen säiliön tyhjennysväliä ole tarvinnut kasvattaa. Muovit viemme S-marketin pihassa olevaan keräyspisteeseen kauppareissun yhteydessä lehtien ja pahvien kanssa.
Laadukkaisiin vaatteisiin panostaminen
Tässä kohtaa tunnen piston sydämessäni. Ideaali tilanne olisi, jos en olisi ostanut ainuttakaan vaatekappaletta sitten lupauksen antamisen, mutta muuttunut vartaloni ja imetys ovat pakottaneet minut täydentämään vaatekaappiani hetken kestävillä hankinnoilla. Olen ostanut muun muassa uuden uimapuvun, joogahousut, mekon ristiäisiin sekä muutaman uuden imetykseen sopivan paidan. Lupaan kuitenkin tehdä parannuksen, kunhan imetys loppuu ja kroppani asettuu johonkin uomaan edes hetkeksi.
Kotimaisten tuotteiden suosiminen
Kotimaisia tuotteita olen pyrkinyt ostamaan aina, erityisesti ruokakaupassa. Vaateostokseni olen kuitenkin ollut pakotettu tekemään ulkomaalaisista verkkokaupoista (kuten varmasti aika moni muukin). Onneksi sentään Muumi-vaipat sopivat pojalle, joten olemme voineet jatkaa kotimaisen suosimista edes niissä.
Kirpputorien hyödyntäminen
Kirpputoreja olen suosinut ja suosin jatkossakin ostospaikkana. Ennen pojan syntymää huonetta täytettiin ahkerasti kierrätetyillä tavaroilla, ja myös vaatekaapin sisältö on suurilta osin kirpparilta ostettua. Seuraavaksi pojalle pitäisi ostaa syöttötuoli, ja ajatukseni ovat pyörineet mustan Stokken ympärillä. Torissa yksi sopiva näyttikin olevan myynnissä, nyt täytyy vaan toivoa että se on edelleen saatavilla.
Kotiimme on kyllä muutaman kuukauden aikana tullut uuttakin tavaraa, sitä en kiellä. Nuo tavarat ovat suurimmaksi osaksi yhteistöiden kautta tulleita. Yhteistyöt olen kuitenkin valinnut niin, etten ole ottanut kotiin tavaraa, jota en tarvitse tai pidä esillä.
Näiden lisäksi lupasin muutaman muunkin asian, kuten kompensoida lentopäästöt ja muuttaa energiatehokkaaseen kotiin. Vielä en ole päässyt tekemään toimia näiden lupausten edistämiseksi, mutta aion edelleen kompensoida lentopäästöt ja samalla jatkan haaveilua uudesta kodista. Myös perheemme lapsiluvun pitäminen pienenä on edelleen enemmän kuin vain tavoite. Oikeastaan tällä hetkellä tuntuu siltä, että lapsilukumme onkin täynnä.
Seuraathan blogiani nyt myös Facebookissa?
Hyvä Essi! Tällä hetkellä olen niin ahdistunut näistä ilmastoasioista, että itkin avatessani kenkäpakettia, jonka olin useita kuukausia sitten tilannut, kun LUULIN keskellä talvea tarvitsevani kesäksi vähän juhlavammat kengät. Hätäpäissäni olin tehnyt ostoksen, joka A ei ollut kotimainen B oli oikeasti turha – itseasiassa en haluaisi enää edes koko kenkiä. Mutta, kiitos Kiinakaupan, palautus maksaa hunajaa, joten olkoon nuo kengät nyt muisto siitä, että harkitse ja harkitse vielä kerran. Jokseenkin tämä kuluttamisen vieminen sinne lähemmäksi nollaa, on haastavaa. Niin hyvin on meidät ”opetettu” kuluttamaan, mutta askel kerrallaa 🙂 Tuo jälkikasvu ansaitsee paremman maailman!
Kiitos Sirpa vaikka en kyllä tiedä, mitä hyvää tässä varsinaisesti oli 😀 Ainakaan itse en koe tehneeni vielä paljon mitään.
Hutiostoksia on tapahtunut ja tulee varmasti vielä tapahtumaan minullekin, sitä en epäile yhtään. Ja kotimaisia kenkiä on muuten haastava ostaa, ainakaan valikoima ei päätä huimaa…