Archives for heinäkuu 2022

Yksi kesälomasuunnitelmistamme oli Tallinnassa käynti, jolloin J saisi kaksi uutta kokemusta yhdellä kertaa: laivan ja ulkomailla käymisen. Juttelimme reissusta keskenämme lauantaina ja sunnuntaiaamusta sitten varasinkin matkan tiistaille. Sunnuntaina kyselin Instagramissa myös vinkkejä siihen, mitä 7 tunnin aikana Tallinassa kannattaa lapsen kanssa tehdä. Tekemiseksi ehdotettiin mm. TV-tornissa käyntiä, laiva- ja merimuseota, Kadriorgin puistoa sekä siellä sijaitsevaa lapsimuseota.

Tekemistä lapsiperheille: PROTO keksintötehdas

Ehkä hiukan oma lehmä ojassa päätin, että perheemme suuntaisi PROTO keksintötehtaaseen, sillä pikaisen tutustumisen perusteella olin vakuuttunut paikan visuaalisuudesta – ja kyllähän keksinnöt nyt ovat mielenkiintoisia. PROTO sijaitsee vanhassa sukellusvenetehtaan valimossa Noblessnerin entisellä telakka-alueella. Matkaa satamasta sinne on parisen kilometriä. Elämyskeskus on avattu lokakuussa 2019, ja olin todella vaikuttunut siitä, kuinka pieteetillä paikka on rakennettu viimeistä yksityiskohtaa myöten. Todellakin arvostin kaikkea sitä työtä, mikä yksityiskohtiin on pistetty. Katsokaa vaikka alta kuvaa, jossa hallissa leijuu ilmassa maasta irronnut talo. Hurja määrä ajatusta pelkkään koristeeseen! Museo on toki suhteellisen uusi, mutta missään ei näkynyt sen suurempia kulumisen merkkejä, ja paikka kokonaisuudessaan oli todella siisti.

Liput maksoivat aikuisilta 14 euroa, J pääsi sisään maksutta. PROTOn idea pohjautuu isosti VR-tekniikkaan, ja täytyy todeta, että 3,5-vuotias ei siitä saanut kaikkea irti (meitä haittasi myös vähän uhma, jonka ansiosta jonottaminen on tällä hetkellä liki mahdoton vaatimus). Pienemmillekin oli toki tekemistä, mutta suosittelisin menemään PROTOon vähän isompien lasten kanssa. VR-laseja J pääsi kokeilemaan helpohkon pelin muodossa isin avustuksella ja ”leffateatterissa”, joka vastasi vähän Lintsin teatteria, jossa penkit heiluvat VR-lasien kuvan mukana. Mieluisinta puuhaa J:lle taisi olla palikoilla rakentelu ja sukellusveneessä leikkiminen. Kussakin pisteessä ohjeet olivat viroksi, venäjäksi, suomeksi ja englanniksi, eli isommat lapset voivat kierrellä myös omatoimisemmin.

PROTOssa on narikka ja maksuttomia lukollisia kaappeja. Paikan päältä löytyy lisäksi kahvila, joka tarjoili kevyttä lounasta. Kahvilaan pääsevät myös ulkopuoliset vierailijat, joita meidän siellä ollessa tuli paikalle parikin. Joko kyseessä on alueen ainoa kahvila tai sitten lounas on maistamisen arvoinen. PROTOssa vietimme aikaa kolmisen tuntia, jonka jälkeen meidän oli siirryttävä ravintolaan. Aika loppui ehkä kuitenkin vähän kesken, joten suosittelen varaamaan PROTOon reilusti aikaa.

Lisävinkki: Kuulemma PROTOn vieressä muutaman sadan metrin päässä rannassa on näytillä laivoja ja sukellusvene, joihin pääsee tutustumaan ilmaiseksi. Sitä en tiedä, liittyvätkö ne jotenkin läheiseen merimuseoon.

Lapsiystävällinen ravintolasuositus: F-hoone

Kuulemani mukaan Viron ravintolatarjonta on erinomainen, ja parin pikaisen googlauksen perusteella päätin testata F-hoonen. F-hoone sijaitsee Telliskiven luovassa keskuksessa, ja matkaa ravintolaan satamasta on myöskin reilu kaksi kilometriä. Ravintola sijaitsee trendikkäällä, selvästi kehittyvällä alueella. Naapurissa olisi ollut vintagemyymälä, mutta aikataulu ei antanut periksi sen tutkimiselle. Harmi!

Jostain olin lukevinani, että F-hoone on Telliskiven vanhin ravintola. Ainakin kestosuosikilta se vaikuttaa, sillä tiistaina kolmen aikaan terassi ja etusali olivat täynnä – myös suomea kuului puhuttavan ympärillä. F-hoone on sisustettu rentoon tyyliin vintagea hyödyntäen. Pidin miljööstä PALJON. Ravintolan vieressä on kiva pieni leikkipuisto, johon näkee suoraan terassilta.

Söin vegaanisen burgerin, Miksu naudan rintaa ja J valitsi lasten listalta lihapullia ja ranskalaisia. Jälkkäriksi maistelimme sorbettia, suolakinuski-kurpitsabrownieta ja crème brûléeta. Ruoka oli hyvää, varsinkin crème brûlée. Myös drinkit olivat hyviä. Palvelu ei ollut ihan 10/10. Ehkä tarjoilija oli uusi tai kielimuuri haittasi vähän tekemistä: tarjoilija unohti tuoda ruokien kanssa juomat ja toisella kerralla pillin, jonka pyysimme J:n omenamehuun (onni onnettomuudessa J kuitenkin päätti, ettei haluakaan pilliä).

Hintatasoltaan F-hoone on selvästi edullisempi kuin vastaavat suomalaiset ravintolat (ylläri). Kaksi alkudrinkkiä, pääruoat ja jälkkärit sekä ruokajuomat maksoivat hieman yli 70 euroa. Miksun syömä annos oli listan kallein, ja se maksoi 15,90 €. Viinilasi maksoi n. 6 €.

Liikkuminen lapsen kanssa

Koska aikataulumme oli tiukka ja jätimme rattaat kotiin, päätimme liikkua Tallinnassa Uberilla. Satama – PROTO – F-hoone – satama -reitti kustansi noin 20 €. Toki parin kilometrin siirtymät olisi kävellytkin kevyesti, mutta tässä kohtaa säästimme hermoja ja aikaa. Ja onneksi autonkin ikkunasta pääsi näkemään kehittyvää Tallinnaa ja sen arkkitehtuuria, johon selvästi on panostettu.

Aikuisiällä olen vieraillut Tallinnassa harmittavan vähän siihen nähden, kuinka helppoa ja edullista ex tempore reissu sinne on järjestää. Tästä reissusta jäi kuitenkin fiilis, että Tallinnalla on paljon annettavaa ja että sinne on mentävä pian uudestaan! Esteetikko minussa nautti suuresti. Suosituksia ja vinkkejä saa siis edelleen laittaa tulemaan. 😁

Majoitus Amandiksessa saatu

Aurinkoisia kuvaterveisiä Naantalista! Tämä oli toinen kesä, kun suuntasimme minilomalle muumeja moikkaamaan, ja kuten viime kesänäkin, majoitumme supersympaattisessa Amandiksessa aivan meren rannalla. Naantalissa yövyimme kaksi yötä, ja siitä suuntasimme yhdeksi yöksi Turkuun (ja josta sitten ajoin takaisin Naantaliin Asuntomessuille). Alunperin meidän piti olla Naantalissa vain yksi yö, mutta koska meidän jälkeen huoneeseen tuleva joutui perumaan matkansa, Amandis tarjosi meille mahdollisuutta myös toiseen yöhön. Ja mieluumminhan me siellä olimme kuin ketjuhotellissa pienessä näköalattomassa standardihuoneessa.

Majoituimme päärakennuksen yläkerrassa. Tilavassa huoneessa parisänky sijaitsi erillisessä makuuhuoneessa, ja J nukkui vuodesohvalla huoneen toisessa päässä. Kuten muutkin huoneet, tämäkin huone oli kauniisti, kotoisasti ja harkiten sisustettu. Viime vuonna yövyimme päärakennuksen takana olevassa rakennuksessa, josta löytyy kuusi kaunista boutique-huonetta.

Itselleni tyylikäs huone, hyvä sijainti ja palvelu sekä mukava sänky ovat yksistään jo erinomaisia syitä hotellin valintaan, mutta Amandiksella on tarjota vielä yksi valttikortti: ruoka. Amandis on kuuluisa superhyvistä vohveleistaan, ja aamiaiseksi vierailijat saavat valita listalta yhden suolaisen tai makean vohvelin. Lisäksi aamiaiseen kuuluu (erikois)kahvia, mehua, hedelmiä ja croissantteja. Vohveli yksistään on kuitenkin sen verran suuri, että itse en kaivannut sen lisäksi mitään muuta.

Kaikki syömämme vohvelit ovat olleet hyviä, mutta erityismainnan ansaitsee Pride-kuukauden kunniaksi suunniteltu Kohtaamisia-vohveli. J valitsi sen peräti kolme kertaa. Itse söin sen kerran, ja ah, raparperijukurtin ja tuoreiden hedelmien yhdistelmä oli jotain aivan täydellistä. 👌 Amandiksen porukka, älkää missään nimessä poistako sitä listalta kesän jälkeen!!

Muuten Naantali ei ole tunnettu ravintoloistaan, ja senkin takia halusin päästä viettämään yhden illan Turussa. Naantalissa testasimme kahta meille uutta ravintolaa Hasta la Pastaa ja Trapin pihaa. Pastapaikassa miehen ja J:n annokset olivat onnistuneet, minun ei (pistaasi-manteli-pestopasta). Hintataso tuntui korkealta annoksiin ja miljööseen nähden sillä hetkellä, mutta nyt jälkikäteen mietittynä hintataso vastaa aluetta. Trapin pihan annokset olivat valtavat. Söin paistettua kuhaa: ei huonointa mutta ei myöskään parasta syömääni kalaa.

Turussa söimme reissun viimeisenä iltana ravintola NOOAssa. Valitsimme menu NOOAn, ja alkuruokaa syödessä muistin taas, kuinka onnelliseksi ruoka voikaan tehdä. Bufala mozzarella tomaattiliemessä vihreiden minitomaattien kera oli niin hyvää, siis niin hyvää. Annoksessa oli juuri sopivasti happoa herättämään makunystyrät, ja se toimi hyvin suositellun kuplivan rieslingin parina. Palvelu oli moitteetonta, ja tarjoilija osasi huomioida Seikkis seikkailupuiston (aivan ihana maksuton leikkipuisto) väsyttämän lapsen hyvin. Lapselle NOOAssa oli tarjolla burgeri, joka oli sekin muuten erinomainen ollakseen lasten hamppari – olisin voinut syödä sen ihan tyytyväisenä itsekin.

Livahdin jo tässä ruoka-aasinsillalla Turkuun, vaikka vielä jutut reissun alkupäästä olivat kesken. Eli siis takaisin Naantaliin: Ensimmäisenä päivänä sää oli epävakaa, joten testasimme Eriskummallisen kahvilan ja ajelimme viime vuoden tapaan kierroksen minijunalla. Eriskummallinen kahvila on sisustuksen puolesta hauska paikka, ja lapsen mielestä oli kiva bongailla sieltä ”kummallisuuksia”. Itse kahvilan valikoima on aika suppea. Minijuna, eli Pipsa Possun mukaan meillä Kerttu-junaksi ristitty menopeli, oli hitti jälleen. Kukapa ei nyt tykkäisi matkustaa pikkujunan kyydissä kaupungin läpi.

Muumimaailma lunasti odotukset myös tänä vuonna, ja jos mahdollista, J nautti siitä jopa vielä enemmän. Miinuksena tosin mainittakoon, että hattivattien luola oli vienyt paikan Möröltä. J valitsi kasvomaalauspisteeltä Nipsun kuvan poskeensa ja oli siitä niin ylpeä, että seuraavana päivänä siitä piti näyttää kuva Amandiksen omistajan mukana kulkevalle Nakki-koiralle (Jos lapselta kysytään, luulen Nakki-koiran olleen suurempi elämys kuin Muumit…)

Tänä vuonna muumi-päivään ei onneksi sattunut ihan yhtä helteinen sää kuin viime kesänä, mutta lämmin oli silti. Viidessä tunnissa olimmekin kaikki sen verran väsyneitä, että oli parempi suunnata hotellille pötköttelemään. Jos jotain otan tästä reissusta takataskuun ensi kesälle, niin omat eväät ja piknik voisi olla ihan hyvä idea keskinkertaisen hamppariaterian sijaan. Ylipäätään uhmainen lapsi oli vaikea saada keskittymään aterian ajaksi, joten välipalapatukan nakkaaminen nenän eteen silloin tällöin voisi olla kaikkien hermojen kannalta parempi vaihtoehto.

Viime kesänä pari päiväämme Naantalissa olivat ihanat, ja hyvinhän kaupunki kohteli meitä nytkin. Vaikka saapumispäivänä vähän sateli, illan saimme nauttia ihanasta ilta-auringosta. Miehen nukuttaessa ipanaa istuin hiljaa itsekseni parvekkeella viinilasi kädessä salakuuntelemassa alhaalla käveleviä turisteja. Jos katsotte alkupäässä olevaa kuvaa keltaisesta rakennuksesta, niin huoneemme parveke oli juuri tuo bar-cafe-rooms -kyltin takana oleva. Aivan mieletön!

Ensimmäinen iltamme Naantalissa oli kaunis, mutta se ei ollut mitään verrattuna toisen päivän iltaan: saimme todistaa pitkiin aikoihin upeinta sateenkaarta ilta-auringon kullatessa vanhan kaupungin rakennukset. En ehkä koskaan aikaisemmin ole nähnyt kaksinkertaista täydellistä sateenkaarta, ja sitä tosiaan kelpasi huokailla parvekkeeltamme. Olipa jälleen ihana reissu!

Edellisen Naantalin reissumme kuulumiset vinkkeineen voit lukea täältä.