Toissa viikolla odottelin keskellä päivää kuittausta asiakkaalta projektiin, jota en voinut edistää ennen sitä. Haahuilin ympäriinsä kahvikuppi kädessä, ja katselin kotimme sen hetkistä tilannetta. Kasoja siellä, kasoja täällä. Koiran leluja tuolla ja lapsen sukka tuossa. Ympärillä näytti siltä, miltä aika usein meillä näyttääkin, asuuhan täällä kahden aikuisen lisäksi taapero ja kolme koiraa.
Kun silmäilin kasoja, nutkaleita, mieleeni muistui yksi postaustoive: some vastaan todellisuus. Stailattu koti vastaan oikea koti. Olen ennenkin toteuttanut vastaavan postauksen pari vuotta sitten, mutta mielestäni somessa ei koskaan voi liikaa tuoda esille oikeaa, epätäydellisen täydellistä elämää. Niinpä tartuin kameraan. (Tarinoitani seuraaville kotimme todellinen tila tosin ei tule yllätyksenä).
Siitä lähtien, kun päätin ottaa tavaksi siivota keittiön ennen nukkumaan menoa, on kaaos muuallakin pysynyt yllättävän hallittavalla tasolla. Keittiön siivoaminen sai tajuamaan sen, kuinka suuri merkitys jo 10 minuutin järjestelyllä voi olla seuraavan päivän ja hyvän fiiliksen kannalta. Suurta apua on tuonut myös Julian, joka on vapauttanut ajatukseni imuroinnista.
On enemmän sääntö kuin poikkeus, että sohvan tyynyt ja viltit ovat aina hujan hajan. Vähintään yksi tyyny on selkänojan päällä niskatukena. Sohvan toisessa päässä mahdolliset mukavuutta edistävät materiaalit on aseteltu Villan tai Langan toimesta pesämäiseksi kasaksi.
Pro tip: Mätsää aina lemmikkien väri sisustukseen sopivaksi.
Siivosin pojan leikit olohuoneen lelukoriin edellisenä iltana, eikä aamulla J saanut vielä uusia leikkejä aikaiseksi ennen päiväkotiin lähtöä. Kuvitelkaa siis mielessänne sohvalle vielä yksi keltainen kaivinkone ja soiva Autot-kirja.
Lakanapyykkiä pesimme kolme päivää sitten, joten tietenkin lakanat odottavat vielä eteisessä viikkausta ja kaappiin laittoa. Ruokapöydällä on läppärin lisäksi vähän sälää, ja takan vieressä roikkuu tuulettumassa ollut villaneule – koska miksi sitäkään olisi siirtänyt heti takaisin kaappiin.
Ruokapöydän takana on tuoli, jonka ALLA kuuluisi asustaa johtokori. Selkää säästääkseni olen päättänyt, että korin uusi paikka on tuolin päällä.
Päällisin puolin keittiö on siisti, mutta tarkempi katselu paljastaa teräskaappien roiskeet ja muka siististi asetellut tavarat, joilla ei ole paikkaa tai joita ei vain ole viitsitty laittaa paikoilleen. Saareke on edelleen keittiön suurin kompastuskivi, mutta olen yrittänyt petrata myös sen siistinä pitämisen suhteen. Nyt kirjoitushetkellä saarekkeella on kahvikuppi, latauksessa oleva otsavalo, värityskirja, kynät, uusin Avotakka, kaksi nenäliinaa, vihko, mainospostia ja keittiön matto (Julian suorittaa vuoroaan, joten matto on nostettu siksi ajaksi pois lattialta).
Näitä kuvia katsoessa on hyvä muistaa, että nämäkin ovat kuvia, jotka ovat käyneet läpi ensin minun suodattimeni, ja sen jälkeen kuvien sävyjä ja valotusta on vielä paranneltu editoinnissa. Vaikka näette sohvan läjässä olevat tyynyt, sekään ei ole koko totuus. Ette näe jalkalistoja, joista Lanka on syönyt kulmat pois tai ruokapöytää, joka taaperon jäljiltä muistuttaa kuun pintaa. Täällä näkyy elämä myös siinä ei niin hyvässä muodossa, mutta se on sitä oikeaa elämää, joka kuuluu lapsi- ja pentuarkeen.