Archives for helmikuu 2019

Kevät toi sisustuskärpäset ja kotikriisin

27/02/2019

Teknisesti ei ehkä vielä voida puhua keväästä, mutta koska sain taas somistaa eteisen koirien tassupyhkeellä, teen niin. Kevään alkamisen määrittely ei nyt kuitenkaan ole tämän postauksen aiheena, vaan orastavan kevään mukanaan tuoma pesänrakennusvietti, uudistamisen tarve ja kotikriisi.

Olen kateellinen niille, joilla on vuodenajaton koti. En tarkoita nyt mitään tiettyä tyylisuuntaa tai väriä, mutta tiedätte varmaan niitä koteja ja sisustuksia, jotka näyttävät hyvältä sesongista riippumatta? Koteja, joissa valkoiset tulppaanit sulahtavat yhtä vaivattomasti osaksi sisustusta kuin kimaltavat paperitähdetkin. Koteja, joiden sohvalle mikä tahansa tyynynpäällinen sopii saumattomasti. Sellainen koti, joillainen meidän ei ole.

Meidän koti on syksykoti. Kuten jo aikaisemmin olen moneen otteeseen kertonut, syksyn hämyinen valo saa kotimme parhaat puolet esiin. Kirkkaassa kevätauringossa kotimme tunnelma tuntuu välillä hieman ristiriitaiselta – kuin hämärä tippukiviluola valaistaisiin loisteputkilla. Puun ja karamellin sävyt eivät yhtäkkiä enää näytäkään niin kivoilta.

Kun illalla yhden viinilasillisen jälkeen pienessä sievässä (väsymys + 9 kk:n tipaton = halpa känni) selailee Instagramin kuvavirtaa, muiden raikkaat päivitykset sisustuksissa alkavat vain masentaa. Kaikkien muiden koti uudistuu niin kivasti, ja meillä näyttää aina vain tältä. Ja tietenkin sitä tätä joutuu katselemaan nyt oikein urakalla, kun ensimmäistä kertaa olen lähestulkoon aina vain kotona.

Mitä minä valitan, sisustusta kun on niin helppo raikastaa uusilla tekstiileillä ja asetelmilla. Mutta. Ostaminen vähän ahdistaa. Ilmastokriisiä ei selätetä vaihtamalla jatkuvasti koristetyynyjä ja torkkupeittoja – kaiken lisäksi tein hentoisen lupauksen itselleni olla ostamatta turhaa. Taistelu keväisen pesänrakentajan pään sisällä on kova, kun vastakkain ovat sydämen halu saada uutta ja järjen ääni, joka käskee pitää kukkaron nyörit visusti suljettuina.

Kun kerran itsensä on kategorioinut sisustukseen, ei koti voi pysyä muuttumattomana. Jotta lukijat pysyisivät matkassa ja kuvat kerryttäisivät tykkäyksiä, pitää kotiin ajoittain saada vähän uusia visuaalisia ärsykkeitä. Eihän kukaan jaksa tätä samaa sohvaa määräänsä enempää, eihän? Toisaalta vastuulliset sisustusbloggaajat siirtyvät koko ajan pois enemmän siitä periaatteesta, että kotiin pitäisi ostaa uutta, jotta blogiin saisi sisältöä. Kultaisen keskitien löytäminen tuntuu haastavalta. Näin väsyneenä pienen vauvan äitinä itse asiassa kaikki tuntuu vähän haastavalta.

Kriiseily johti siihen, että tällä hetkellä meillä on sohvalla uudet korallinsävyiset tyynynpäälliset ja postissa matkalla pari niihin sopivaa julistetta. Samaan aikaan kuitenkin mietin, että onko tässä nyt mitään järkeä. Eihän nuo uudet tyynyt edes näy tuolta puklurättien alta, enkä niitä julisteita jaksa kuitenkaan vaihtaa ennen huhtikuuta.

Testikakku ristiäisiin

23/02/2019

On asioita, joissa voisi päästää itsensä helpolla – kuten esimerkiksi ristiäisten tarjoilussa, kun kotona on 8 viikon ikäinen vauva. Joskus kuitenkin hyvä ajatus siitä, että jotain voisi tilata valmiina, kariutuu kustannuskysymykseen tai liian pitkäksi venähtäneeseen vastausväliin.

En ole kummoinen sokerileipuri, enkä koskaan ole tehnyt tarjoiluja yli 50 hengelle. Siksi päätin, että tilaisin ristiäisiin kakun paikallisesta leipomosta. Laitoinkin hyvissä ajoin tarjouspyyntöä refekuvien kera menemään, mutta siihen vastaaminen kesti vähän liian kauan. Ennen vastauksen saamista (joka olisi ollut ihan ok hintainen) ei niin pitkäpinnainen temperamenttini kuohahti, ja päätin itse leipaista kakun. Katselin kakulle kyllä myös toista tekijää, mutta ennen ollut valmis maksamaan kakusta yli 250 euroa.

Edellisestä kakkupohjastani on aikaa varmaan kymmenen vuotta, enkä koskaan ole kokeillut kakun päällystämistä voikreemillä, puhumattakaan drip cake -koristelusta, joten ihan kylmiltään en koitokseen voinut lähteä.

Onneksi päätin leipoa tämän testikakun hyvissä ajoin, sillä ihan ongelmitta se ei syntynyt. Ensin sain kakkupohjan lässähtämään kesken paiston (1 tl liikaa leivinjauhetta), ja sen jälkeen vatkasin voikreemiä liian vähän. Valkosuklaavaluman piti jäädä valkoiseksi, mutta tarvikkeita tilatessani en huomannut tilata valuman valkaisua varten violettia ja valkoista pastaväriä. Voikreemikoristeet pursotin vähän liian kylmästä massasta, joten niistäkään ei tullut ihan täydellisiä.

Koristeena oleviin marenkeihin sen sijaan olen todella tyytyväinen, ja tällä kokemuksella olen kyllä lopputuloksesta muutenkin aika ylpeä.

Sisäänsä kakku kätkee sitruunalla maustetun kakkupohjan ja mustikkatahnaa. Kakun kostutin vaniljasokerilla maustetulla maidolla. Kokonaisuudesta tuli kuitenkin minun makuuni hieman liian makea, joten varsinaisen kakun ajattelin kostuttaa raikkaamalla sitruuna-sokeriliemellä.

Koska en itse ole täysin tyytyväinen tähän testikakkuun, en siksi jaa reseptiä. Toki jos se teitä kiinnostaa, niin voin sen tänne näpytellä pienen viilaamisen jälkeen.

Ja mitä muuten kakun hintalappuun tulee, niin lopulta tämä ei tullut yhtään sen halvemmaksi. Jo ennen ensimmäisen kakkupojan paistoa jouduin tilaamaan uusia leivontatarvikkeita 150 eurolla. Ja nyt vielä vähän lisää… Mutta voinpahan jatkossa tehdä pojalle todella päheitä synttärikakkuja!

Ristiäiset vai nimiäiset?

19/02/2019

Pitkän pohdinnan jälkeen päätimme järjestää pojalle kastejuhlan. Päätös ei kuitenkaan ollut kahdelle kirkosta eronneelle helppo, mutta lopulta perinteet (ja isomummun sydänkohtauksen vältteleminen) voittivat ajatukset tekopyhyydestä.

Avomies erosi kirkosta muistaakseni 2010 ja minä muutaman vuoden sen jälkeen. Lähes koko raskauden ajan olimme varmoja, että järjestäisimme nimiäiset, vaikka leikillämme lupasimme äidilleni pitää kastejuhlan sillä ehdolla, ettemme kuulisi valituksia tulemattomista kirkkohäistä.

Koska en vuosiin ole ollut enää seurankunnan jäsen, pidin ajatusta pojan kastamisesta tekopyhänä. Ensinnäkin kastejuhla ei kirkon oikean perinteen mukaan ole nimenantojuhla. Kastetilaisuudessa lapsi liitetään seurakunnan jäseneksi, mutta nimen antaminen ja julkistaminen on kätevästi liitetty juhlan yhteyteen.

Uskon harjoittaminen on lapsuudessani jäänyt kerran vuodessa joulukirkon varaan, mutta silti meille on vuosien saatossa tullut oma perhepappi. Hän on aikoinaan vihkinyt vanhempani ja tätini, ja tämän jälkeen vielä kastanut minut ja serkkuni. Tästä syystä äitini toivoi kovasti, että saisimme saman papin kastamaan vielä pojankin. Mielestäni perinteen kannalta ajatus oli kaunis, ja otettuani jo eläköityneeseen Ulla-pappiin yhteyttä, lupasi hän tulla kastamaan poikamme. Hän myös kertoi vielä muistavansa minun kastetilaisuuteni, joka oli mielestäni aika hienoa.

Tähän väliin muuten hieman tilastotietoa: Vuonna 2017 enää 67,3 % syntyneistä lapsista kastettiin. Määrä vähenee pari prosenttiyksikköä joka vuosi, joten tällä tahdilla viimeinen lapsi kastetaan Suomessa 2056.

Perinteiden lisäksi myös pojan koulunkäynti ja tuleva kaveripiiri vaikuttivat siihen, miksi halusimme lopulta kastaa pojan. Itselleni on jäänyt todella hauskat muistot ripariajoista, joten halusimme antaa myös omalle lapsellemme mahdollisuuden sen käymiseen – ja onhan viikon päätteeksi järjestettävä rippijuhla oiva tilaisuus aloittaa säästöjen tai astiaston kerryttäminen 😉 . Ajattelimme myös, että koulunkäynti ”täällä maalla” olisi helpompaa, kun suurin osa luokasta kuitenkin käy samalla uskonnontunnilla. Ajatus saattaa olla hieman hölmö ja pitkälle viety, mutta se kuitenkin kuului miksi ristiäiset -listan plussasarakkeeseen.

Nimiäisten puolesta puhui se, että mielestäni on tekopyhää liittyä takasin kirkkoon vain lapsen kastetta varten. Monihan kuitenkin tekee näin, ja lopulta itsekin nielin ylpeyteni ja liityin takaisin kirkkoon. Perinteet siis voittivat oman mielipiteeni tällä kertaa. Ja olihan isomummu silmin nähden helpottunut saatuaan kutsun kastejuhlaan.

Pojan kastejuhlaa vietetään maaliskuun alussa, ja järjestelyt juhlaan liittyen ovat jo kovaa vauhtia käynnissä. Kutsut on lähetetty, kukat tilattu ja tarjottavat päätetty. Enää pitäisi vain löytää suvun vanha kastemekko pojalle ja juhliin sopiva mekko myös äidille.