Tulppaanien sesonki alkaa jo joulukuussa, mutta minulle tulppaani on alkuvuoden kukka. Se sisältää lupauksen lisääntyvästä valosta (haluaisin sanoa tulppaanin olevan kevään kukka, mutta ei vielä tammikuussa saa puhua keväästä). Poimiessani kaupan sangosta ensimmäisen kimpun, mieleeni tulee väkisinkin kuva kirkkaasta pakkaspäivästä.
Nämä kuvat nappasin viime viikonloppuna, kun kimppu veteli jo vähän viimeisiään. Eilen tulppaanit näyttivät maljakossa niin onnettomilta, että heitin ne vihdoin roskiin. Tulppaanit saavat hyvin lisäaikaa, kun kärsineet lehdet nyppii irti, sillä itse kukka säilyy matalassa ja viileässä vedessä pidempään.
Vinkki: Jos kaupan tulppaanit ovat liian lyhytvartisia maljakkoosi (esimerkiksi tämä Muurlan maljakko vaatii todella pitkät varret), saa tulppaanit venytettyä 1–2 päivässä lämpimässä ja runsaassa vedessä.
En koskaan osta esimerkiksi keltaisia kukkia, mutta tulppaani on poikkeus siihen sääntöön – vaikka suosikkini on tämä kuvissakin näkyvä valkoinen, en karta muitakaan vaihtoehtoja. Joku saattaa muistaa nämä hienoimmat tulppaanit ikinä, jotka tosin harmillisesti ilahduttivat minua vain pari päivää.
Eilen oli ihan täydellinen tulppaanisää: Aurinko kimmelsi hangilla, jotka kiristynyt pakkanen muutti täydelliseksi puuterilumeksi. Väkisinkin hymyillytti, vaikka pellolle ei päästykään lenkille lyhytjalkaisten kavereiden kanssa ja sormet jäätyivät kaivaessani Langalle taskusta nameja.
Mä ostin tänään vuoden ekan tulppaanikimpun kaupasta. Tuli niin hyvä fiilis niistä, ja lupaus keväästä, vaikkei se vielä ihan ajankohtainen ole 😊
Niinpä! Miten yksi kukkakimppu voikin piritää niin paljoan – ja luoda uskoa tulevaan. 😅
Nimenomaan 😄