Saanko päivitellä hetken: Mihin toukokuu katosi? Nyt on jo kesä. Ja kohta kesäloma! Viime kesänä olin edelleen osittain lomautettu, ja pidin lomaa sen takia vain kaksi viikkoa. Toisen viikon olimme reissussa Turussa ja Tampereella. Nyt suunnitelmani on olla lomalla koko heinäkuu, ja haluaisin taas lähteä edes muutamaksi päiväksi kotimaanmatkalla. Koronan suhteen näyttäisi siltä, että kotimaanmatka olisi vieläpä ihan ok toteuttaa.
Koen, että ansaitsemme täksi kesäksi jotain pientä ekstraa, koska elokuussa meidän piti sanoa tahdon. Alkuvuodesta emme uskaltaneet ottaa riskiä pandemian kanssa, ja päätimme siirtää häät vuoteen 2022. Päätös tuntuu edelleen oikealta eikä harmita, vaikka radiossa kuulin jonkun asiantuntijan sanovan, että maskeista päästäisiin eroon juhannuksen jälkeen. Rehellisesti täytyy myös sanoa, että kevät on ollut niin täyteen buukattu, että ehkä häiden suunnittelu olisi ollut liikaa.
Tänä kesänä kotimaanmatkailu voi varmasti hyvin, joten kesäloman suunnitelmat kannattaa löydä lukkoon ja majoitukset varata mahdollisimman pian. Kesän matkakohteena olen pyöritellyt mielessäni Naantalia ja tietenkin Muumimaailmaa. Jos jollain on hyviä vinkkejä 2,5-vuotiasta ajatellen, niin niitä otetaan vastaan! Myös Naantalin ravintolatarjonta kiinnostaa, koska kyllähän nyt syöminen on reissun kuin reissun kohokohta.
Pientä reissua tärkeämpää on se, että saamme kesällä viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä. Päiväksi bussilla Helsinkiin, retki hiekkarannalle Sääksiin tai takapihalla syöty piknik ovat varmasti taaperolla riittäviä kokemuksia. Tärkeintä on, että mukana on koko perhe.
J on helppo lapsi, ja hänen kanssaan reissaaminen on aina ollut vaivatonta. Jo pelkästään senkin takia oikeasti odotan kesää, koska haluan vain lähteä yhdessä jonnekin. Minne tahansa. Kunhan saan tarjota J:lle uusia kokemuksia ja nähdä niiden aiheuttaman ilon. Toki voisin nytkin suunnitella jotain pientä viikonlopuiksi, mutta hektisen arjen keskellä haluan pyhittää viikonloput kotona olemiselle ja säästä energiaani.
Haluani lähteä kuvaa osuvasti se, että viime viikonloppuna kävin noutamassa uudet silmälasit. Lasien noutoa aloin odottaa jo alkuviikosta, koska se antoi minulle syyn lähteä kauppakeskukseen – ajatella! Niin sitä odottaa ja tulee onnelliseksi pienistä asioita, kun niitä ei hetkeen ole saanut kokea.
Täytin maaliskuussa 30, ja toivoisin, että pääsisin juhlimaan pyöreitä myöhässä ystävieni kanssa kesällä. Viime kesänä järjestimme Miksulle kolmekymppiset, ja edelleen muistelen pihajuhlia lämmöllä. Juhlat olivat vuoden ainoat ja varmasti siksi niin ihanat.
Toki kesälle olen suunnittelut myös pari sisustus- ja remppaprojektia. Pääsiäisen tienoilla suunnittelin keittiön saarekkeeseen parannuksen, ja nyt kun ulkona tarkenee leikellä rimoja ja maalata, olisi projekti tarkoitus aloittaa. Myös kylpyhuoneen valaistus pitäisi uusia kokonaan. Sen osalta pitäisi vaan päättää, onko viisaampaa repiä koko sisäkatto alas vai yrittää pujotella uudet LEDit vanhojen halogeenien aukkoihin.
PS. Robotti-imuri Julian on todella tyhmällä tuulella. Kävin vapauttamassa hänet kahdesti tämän postauksen kirjoittamisen aikana.
Niinpä! Mihin ihmeeseen se toukokuu katosi? Ihania suunnitelmia ja haaveita. Minun lapseni oli myös helppo lapsi, jonka kanssa ei koskaan ollut pienintäkään ongelmaa matkustaa. Matkustimmekin junassa aika paljon ja hän nukkui hyvällä unihalulla. Mutta tästä on jo – 30 vuotta! Kääks. Mihin aika menee??
Hassua ja kiinnostavaa, miten korona on pysäyttänyt meidät ihmiset ja nyt olemme hitusen erilaisia. Osaamme ainakin juuri näillä hetkillä nauttia pienemmistä asiosta kuin yleensä! Kaunista kesäkuun alkua! 🙂
Tämä on ihan totta, varsinkin lasten kanssa huomaa ajan ihan oikeasti vain katoavan jonnekin. Joskus illat tosin tuntuvat megapitkiltä, muuta viikot ovat kuitenkin superlyhyitä. Olen monta kertaa sanonut, että pandemiassa on ollut myös hyvää, sillä se on opettanut meille asioita, joita muuten emme olisi ehtineet opetella. Hidastaminen on ollut hyvästä melkein kaikille. 🙂