Tänään minun oli tarkoitus kirjoittaa inspiraatiosta terassimme sisustamiseen. Kuitenkin viikolla lukemani Jennin teksti täydellisestä some-elämästä sekä eilisaamuinen, ei niin loppuun asti ajateltu Insta-julkaisuni saivat minut toisiin ajatuksiin.
Eilen aamulla julkaisin Instagram-tililläni tämän kuvan meidän makuuhuoneesta ja aamukahveista. Kuvan höystin vielä mm. hästägeillä #breakfastinbed ja #saturday.
Kuva keräsi nopeasti tykkäyksiä ja siitä tykkäsi myös pian teini-iässä oleva tyttö. Tyttö, jonka näkisin muutaman tunnin päästä tytön äidin hautajaisissa. Juotiinko meillä sitten aamukahvit sängyssä hautajaisaamuna? Ei todellakaan. Tiesikö tämä tyttö sen? En tiedä.
Kuva ei todellakaan kerro mitään siitä aamusta. Makasin sängyssä tukka pystyssä ja ajattelin, että jotain aamuun sopivaa olisi nyt postattava vaikka ei edes huvittaisi nousta. Herätinkö kuitenkin avomiehen, petasin äkkiä sängyn ja nappasin kuvan? En tietenkään, kaivoin kuvan Flickr-tililtäni, jonne latasin sen edellisellä viikolla. Oliko minun pakko ylipäätään julkaista mitään? Ei ollut, mutta en ajatellut.
Ajattelen, että Insta-tilini on tarkoitus inspiroida ja tuoda hyvää mieltä, siksi julkaisen siellä vain omasta mielestäni kauniita, kunnollisella kameralla otettuja kuvia. Itseasissa, se on tililleni elinehto. Jos olisin äärimmäisen mielenkiintoinen persoona, voisin julkaista puhelimella otettuja random räpsyjä arjestani, mutta en ole. Tilini vaivaiset 350 seuraajaa seuraavat minua vain siksi, koska julkaisen nättejä kuvia.
Työkaverini kysyi kerran, onko meillä aina tuoreita kukkia. Ei ole, mutta silloin kun on, otan niistä varastoon kuvia erilaisissa sommitelmissa. Kuvat lataan käsittelyn kautta Flickr-tilille, josta voin sitten julkaista niitä pitkällä aikavälillä. Silloin siis näyttää siltä, että meillä olisi aina tuoreet horsmat maljakossa.
Tiedän suorastaan valehtelevani kuvillani, mutta tähän asti se on ollut minulle ihan ok, tekeväthän muutkin ihan samalla tavalla ja minä tiedän sen. Mutta sitten, kun tuo tyttö tykkäsi aamukahvi-kuvastani aloin miettimään, miltä tilini vaikuttaa niiden silmissä, joille ei vielä samanlaista suodatinta ole kehittynyt? Luuleeko joku oikeasti, että petaan sängyn joka aamu tai että minulla olisi varaa ostaa joka huoneeseen tuoreita kukkia päivittäin?
Blogissani ja Instagram-tililläni näytän vain ehkä 5% elämästäni. Ja kaikki tämäkin kulkee aika rajun suodattimen läpi (niin kuin kaikilla muillakin). Tämä siksi, koska en edelleenkään ole niin mielenkiintoinen persoona, että kaikki tekemiseni jaksaisi kiinnostaa lukijoitani. Ajattelen myös blogini olevan hyvän mielen ja inspiraation lähde, joten kaikki asiat eivät tänne kuulukaan. Oikeastaan tämä illuusion rikkominenkaan ei tänne kuuluisi.
Koko eilisen päivän koin valtavan huonoa omatuntoa siitä aamuisesta kuvasta. Toivoisinkin, että tuo tyttö lukisi tämän ja ymmärtäisi, että kaikki ei todellakaan ole niin täydellisistä kuin somessa saattaa näyttää. Aion jatkossakin julkaista vain ”täydellisiä” kuvia, koska en uskalla yrittää vielä realismia. Insta storien puolella julkaisen kyllä vähän rennommalla otteella. Kannattaa kuitenkin muistaa, että nekin klipit ja kuvat käyvät pienen suodattimen läpi.
Jennin loistava kirjoitus tavoittaa tuhat kertaa enemmän lukijoita kuin omani, mutta tämä on mielestäni äärimmäisen tärkeä asia; jos mahdollisimman moni tästä ”huijauksesta” kirjoittaa, näkee sen myös mahdollisimman moni nuori silmäpari, joilla suodatinta ei vielä ole.
Voisitko sinä paljastaa oman huijauksesi?
___
Translation:
Social media is a fake.
Olen monta kertaa miettinyt, että elämä ei aina ole todellakaan "täydellistä" ja halutaan jakaa vain ne hyvät hetket somessa. Ymmärrän hyvin, että kaikkea ei haluta jakaa somessa. Joskus kyllä on pysäyttävää lukea, että hei aina ei elämä ole niin "täydellistä", mutta se on kuitenkin ELÄMÄÄ <3!
Kiitos kommentista! Niinhän se on, tänään muuten imuroidessa rikoin makkarin lukuvalon heittämällä sen lattialle 😀
Hyvä teksti ja itse monesti pohtinut samaa, siksi raotankin välillä sitä oikeaa elämää blogin puolella. Vaikka kaikkien "pitäisi" tietää, että blogi/insta on vain hyvin pieni osa elämää.
Mukavaa sunnuntaita.
Hyvä teksti ja mun mielestä ihan tärkee puhuakin, koska ei kaikilla oo se ajatus mielessä, että ne on vain kauniita kuvia eikä joka päiväistä täydellistä elämää! Ja siis tunnustan tekeväni ihan samaa (niin kuin meistä suuri osa) ja koen oman instagrammailun nimeomaan inspiraatiota ja hyvää mieltä varten, enkä missään nimessä halua kenenkään ajattelevan että mun elämä oikeesti olis yhtä täydellistä ja nättiä, mutta antaahan se harvakuvaa etenkin niille jotka ei osaa ajatella sitä sillä tavalla. Täytyy ehkä kirjoittaa vielä aiheesta itsekin enemmän 🙂
Ihanaa sunnutaita myös sinulle! Täytyykin miettiä, saisinko tuotua arkea mukaan tänne blogiin jotenkin mielenkiintoisella tavalla enemmän.
Ja näin aikuisten kesken on helppo sanoa, että pitäisi tietää, mutta nuorille saattaa olla epäselvää, mikä on totta ja mikä ei.
Kiitos kommentista Marianne!
Kun itse tätä tekee, näkee helposti ne toistenkin lavastetut kuvat ja samat kukkapuskat eri kulmista kuvattuna, mutta kaikilla sitä taitoa ei ole. Ja tietenkin osittain se täydellisten kuvien julkaisu on brändäämistä, missä luodaan sitä mielikuvaa täydellisestä elämästä; eihän kukaan meistä sitä muuten tekisi.
Niillä kuvilla(minun mielestäni) luodaan haavemaailma, jossa on kiva käydä inspiroitumassa, mutta sinne ei pitäisi jäädä 🙂
Tosi mielenkiintoinen näkökulma. Itse kuulun siihen kategoriaan, joka julkaisee vain kännykkäkuvia ig:ssa. Mulla on yli 1200 seuraajaa, mutta en ole koskaan julkaissut muita kuin kännykkäkuvia. En ainakaan viimeiseen vuoteen. Julkaisen pääasiassa sisustuskuvia, nekin meidän ihan tavallisesta kodista 😀 joten en valitettavasti voi tunnustaa huijausta. Pyrin myös reaaliaikaisuuteen. Se on mielestäni just ig:n suola. Tietää mitä ne muut tilit puuhaa just sillä hetkellä. Jos katsomistani käyttäjistä siis moni huijaa, olenko koko ajan tullut huijatuksi? 😀 Hmm. Mun kuvia voi katsella ig:ssä osoitteessa http://www.instagram.com/pariovitalo
Kiitos kommentista! Tosiaan ig:ssä toimii persoona ja/tai kauniit kuvat, mutta omalla kohdalla luulen, ettei kännykkäkuvat toimisi. Voisin toki kokeilla joskus. Hienoa, että sulla ne toimii! Mitä reaaliaikaisuuteen tulee, suhtaudun itse ig:hen pinterestin tapaisena ideakuvastona, mutta onneksi tarinoiden puolella on nyt enemmän saatavilla sitä reaaliaikaista sisältöä 🙂