Aivan käsittämätöntä, että tammikuukin oli nyt siinä. Kesä on taas muutaman päivän lähempänä ja vaikka Pekka lupailikin huomiselle kamalaa myräkkää, usko kevääseen on jo vahva. Oikeasti odotan huhti- ja kesäkuuta malttamattomana, sillä suunnitelmissa on reissu Kroatian kautta Montenegroon sekä myöhemmin Japaniin!
Japani on ollut to do –listallani siitä asti kun kun kiinnostuin mangasta ja j-rockista joskus 15-vuotiaana. Hetkeksi ehdin jo unohtaa unelmat Japanin valloituksesta mutta nyt pääsenkin lähtemään sinne anoppini (voi kyllä) kanssa. Mukaan tulee myös avomiehen vanhempi pikkusisko, mutta mies saa luvan jäädä kotiin. Mutta oikeasti minulla on maailman paras anoppi jolla olin jopa töissä lähes kuusi vuotta, joten sinänsä matkaseurassani ei ole mitään ihmeellistä.
Nyt tuleva viikonloppu on matkasuunnitelmia lukuun ottamatta täysin tyhjä ja oikein odotan, että pääsen lataamaan akkuja kiireisen tammikuun jälkeen. Instassa samat kuvakulmat ovat toistuneet vähän turhankin useasti, joten kameraa täytyy käyttää kädessä edes hetken verran. Edelleen jaksan ihailla instakaverini Virpin kykyä ikuistaa kameran muistikortille uskomattoman kauniita, mielikuvituksellisia ja erilaisia sommitelmia.
Myös blogin suhteen pitäisi tehdä vähän tarkempia suunnitelmia. Ensimmäistä kertaa minulla on ollut hieman hankaluuksia blogin sisällön suhteen ja varmaan se on ainankin osittain välittynyt myös teille. Tämä on kai nyt se vaihe, joka tulee jokaiselle bloggarille jossain vaiheessa kun kaikki on jo muka sanottu. Casan taustajoukot luonnehtivat blogiani moderniksi sisustusblogiksi ja mielestäni se tarkoittaa sitä, etten perusta postauksiani uusien tavaroiden hankkimiselle. Jatkossa pyrinkin jakamaan enemmän inpiraatiota persoonallisten kotien muodossa kuten tein tässä postauksessa.
Vähän uutta eloa kuviin ja kämppään on luvassa helmikuun lopulla, kun tätini kaksi kissaa tulevat meille hoitoon pariksi viikoksi. Sunnuntaina Sarppa ja Ilpo kävivät jo vähän harjoittelemassa eloa Pölyn ja Villan kanssa ja kaikki sujui yllättävän rauhallisesti.
Kokeeksi leipaisin tädille taateleista sokerittoman, maidottoman ja jauhottoman ”mutakakun”. Kuulostaa myös mauttomalta mutta yllättikin positiivisesti! Reseptin nappasin yhdeltä suosikiltani ja kerralla ajattelin kertoa siitä hieman enemmän ylihuomenna.
Tällä viikolla olen nukkunut todella levottomasti ja syytän siitä superkuuta. Kaikki eivät usko kuun kierron vaikuttavan uneen, mutta itse olen vähän turhankin usein todennut kuuhulluuden pitävän paikkansa. Vai voiko joku muka oikeasti nukkua hyvin täysikuun aikaan? Ei ainakaan meillä. Ajellessani äsken kotiin pilateksesta katselin tuota möllykkää ja loisteen perusteella unta ei tule vielä tänäkään yönä.
Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?
Vastaa